Lausunto Uusimaa-ohjelman sekä sen ym­pä­ris­tö­se­los­tuk­sen luonnoksista

Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry. (Helsy) on tutustunut Uusimaa-ohjelman luonnokseen sekä luonnokseen ohjelman ympäristöselostuksesta. Lisäksi järjestöllä on ollut mahdollista tutustua ohjelman toimeenpanosuunnitelmaan (luonnos 4.10.2013), josta hahmottuu itse ohjelmaa paremmin se, mitkä toimenpideaihiot ovat etenemässä ja mitkä ehkä eivät.

Jäljempänä tarkastellaan lausuntokierroksella olevia aineistoja etenkin siltä osin kuin ne sivuavat yhdistyksen toimialaa lähellä olevia asioita, kuten luonnon monimuotoisuutta, kulttuuriperinnön suojelua, riittävää ja toimivaa viheralueverkostoa sekä hyvää elinympäristöä. Pääpaino lausunnossa on niissä teemoissa, jotka mielestämme vaativat jatkokehittämistä ja konkretisointia. Ohjelmaluonnoksen kaikkia hyviä elementtejä ei lausunnossa käsitellä.

Yleistä ohjelmasta ja sen merkityksestä

Uusimaa-ohjelma sisältää maakunnan pitkän aikavälin vision (strategia 2040) sekä kehittämistoimenpiteiden strategiset valinnat vuosiksi 2014-2017. Ohjelman merkitys maakuntakaavojen ohjaajana tulee näkymään pitkälle tulevaisuuteen. Sillä saattaa olla vaikutusta myös parhaillaan laadittavaan 4. vaihemaakuntakaavaan. Hyvässä ja huonossa.

Ohjelman strategisiksi valinnoiksi 2040 on valittu “Älykkään kasvun kehto”, “Helppo tulla, olla ja toimia” sekä “Puhdas ja kaunis Uusimaa”. Strategisiksi valinnoiksi 2014-2017 on puolestaan hahmotettu “Kasvun mahdollisuudet”, “Toimiva arki “ sekä “Kestävä luonnontalous”.

Uusimaa-ohjelman luonnoksessa on paljon hyvää ja kestävää. Ohjelmaa tulisi kuitenkin täydentää nykyistä konkreettisemmilla toimenpiteillä, joilla edistettäisiin luonnon monimuotoisuuden ja toimivan viheralueverkoston säilymistä ja suojelua.

Strategisista tavoitteista ja valinnoista

Uusimaa-ohjelman strategiset tavoitteet vuoteen 2040 ovat melko lailla tasapainossa keskenään. Myös luonnon monimuotoisuuden huomiointi on hyvällä ja tasapainottavalla tavalla mukana näissä tavoitteissa. Se mainitaan myös strategisten tavoitteiden 2014-2017 tavoitteissa, mutta siinä vaiheessa, kun on ryhdytty konkretisoimaan näitä toimenpiteiksi, suojelevien ja säilyttävien elementtien määrä ohjelmassa vähenee. Eli yhteys tavoitteiden ja toimenpiteiden välillä katkeaa.

Tästä huolimatta Strategisten valintojen kohdalla Toimivan arjen osiosta löytyy paljon hyvää. Kasvun mahdollisuudet -valinnan alta löytyy myös lupaavia “reittejä” nykyistä kestävämpään tulevaisuuteen. Ohjelmasta voi poimia paljon ympäristön kannalta myönteisiä tavoitteita ja toimenpiteitä, mutta konkreettiset, uusmaalaista luontoa, viheralueverkostoa ja kulttuurimaisemaa säilyttävät toimenpiteet tuntuvat kuitenkin riittämättömiltä ja epäkonkreettisilta.

Maakunnallisesti arvokkaita kulttuurimaisemia ja seudullisesti arvokkaita luontoalueita ei tarkasteltu erinäisistä syistä 2. vaihemaakuntakaavassa. Helsy pelkää, että seuraus luonnon- ja kultuuriperinnön suojelun vähäisestä roolista ja painoarvosta Uusimaa-ohjelman toimenpiteissä voi olla se, etteivät luonto- ja viheralueet saa riittävää, myös kaavakartalla -määräyksissä näkyvää huomiointia myöskään 4. vaihemaakuntakaavassa.

Strategisten valintojen 2040 kolmannella tavoitteella (“Puhdas ja kaunis Uusimaa”), tavoitellaan mm. hiilineutraaliutta, vesistöjen puhtautta sekä luonnon monimuotoisuutta. Valitut kehittämistavoitteet tuntuvat oikeilta ja hyvin perustetuilta, joskin ne vaatisivat pidemmälle vietyä konkretisointia.

Samaan aikaan ohjelmassa ajetaan kuitenkin sellaisia tiivistämis- ja rakentamistavoitteita (Strategisen valinnan 2. Toimiva arki eräät osat), jotka tulevat todennäköisesti vähentämään taajama-alueilla ja niiden lähettyvillä sijaitsevien nykyisten virkistysalueiden määrää tavalla, joka vaikuttaa satojen tuhansien ihmisten elinympäristöön pääosin negatiivisella tavalla. Näitä ongelmia ohjelma ei tunnista lainkaan. Myöskään toimenpidetason ratkaisuja ongelmaan ei esitetä pois lukien mahdollinen maakunnallinen viheraluestrategia, jonka mahdollista sisältöä ja konkreettisuuden astetta ei ohjelmassa laajemmin avata. Strategian sijasta on suurempi tarve maakuntakaavalle, joka tunnistaa mm. seudullisesti ja valtakunnallisesti arvokkaat virkistys- ja suojelukohteet nykyistä paremmin.

Uusimaa-ohjelman tulevaisuuskuvassa painottuvat voimakkaasti sellaiset seikat kuten väestönkasvu, rakentaminen, koulutus, liiketoiminta, logistiikka, turismi ja luonnonvaratalous.Kehityssuunta on kohti maankäytön lisäämistä ja kansainvälisyyttä (mm. “kolmoiskaupunkia”). Esitetyt skenaariot edellyttävät huomattavasti voimakkampaa panostusta luonnonsuojeluun ja maakunnallisesti arvokkaiden kulttuurimaisemien vaaliimiseen, sekä maaseudulla että kaupungeissa. Luonnon monimuotoisuuden säilymisen ehtoina ovat luontoalueiden määrä, laajuus, eheys ja yhtenäisyys. Luonnon monimuotoisuus puolestaan vaikuttaa ratkaisevasti elämänlaatun ja hyvinvointiin tulevaisuuden Uudellamaalla, myös taajamissa ja metropolialueella.

Uudenmaan liitto joutu joka tapauksessa laatimaan 4-vaihemaakuntakaavan osin sen takia, että aikaisemmissa vaihemaakuntakaavoissa maakunnalliset suojelu- ja viheraluekysymykset on käsitelty puutteellisesti. Olisi kohtuullista, että Uusimaa-ohjelma tarjoaisi näiden osalta riittävän konkreettisia elementtejä, joihin itse kaavalla voitaisiin vastata. Nyt näin ei näytä tapahtuvan.

Strategisessa valinnassa “Kestävä luonnontalous” (3) on tavoitteita, joiden lähtökohdat ovat pääosin oikeat. Toimenpiteiden osalta kiusallista huomiota kiinnittää se, että monet toimenpiteet on päätetty jo muissa yhteyksissä (mm. vesiensuojeluun liittyvät), monimuotoisuuden suojelua edistävät toimet puuttuvat ja luonnonvarojen käyttöä’ tehostavat korostuvat.

Luonnon monimuotoisuuden huomiointi kärsii myös teeman käsittelyä vaivaavasta terminologiajargonista. On haastavaa arvioida, mitä käytännön monimuotoisuushyötyjä saattaa koitua toimenpideaihiosta, jossa “vahvistetaan ympäristöhyötyjä huolehtimalla luonnon monimuotoisuudesta ja ekosysteemipalvelujen tarjonnasta”.

Uusimaa-ohjelman ja maakuntakaavoituksen suhde

Uusimaa-ohjelmaa lukiessa häiritsee huomattavan paljon se, että ohjelma ei tunnu tunnistavan niitä vaikutusmahdollisuuksia mitä maakuntakaavoituksella on tai saattaisi olla Uusimaa-ohjelman tavoitteiden edistämisessä. Tätä puolta tulisi täsmentää. Muun muassa uusmaalaisten vesistöjen ja pienvesien ekologista tilaa olisi varmasti mahdollista parantaa myös sillä, että edes maakunnallisesti ja valtakunnallisesti arvokkaat vesistöt ja pienvedet sekä niiden säilyttämis- ja suojelumahdollisuudet tarkasteltaisiin kattavasti osana 4. vaihemaakuntakaavan viherrakennetta.

Uudellamaalla on joka tapauksessa käynnistetty 4. vaihemaakuntakaavan laadinta. Kyseisessä kaavassa on tarkoitus tarkastella ensimmäistä kertaa kokonaisuudessaan maakunnan viherrakenne (mukaan lukien suojelualuekysymykset), vapaa ajan asumista ja -palvelua, kulttuuriympäristöjä, logistiikkaa, elinkeinojaa ja tuulivoimaa. Näin ollen 4. vaihemaakuntakaava tulee vaikuttamaan myös luonnon monimuotoisuuden, virkistysalueiden sekä kulttuurimaisemien ja -ympäristöjen säilymiseen vuosikymmeniä eteenpäin. Kytkyä 4.vaihemaakuntakaavan päätettyjen tavoitteiden ja Uusimaa-ohjelman esitysten välillä tulisi vahvistaa kehittämällä Uusimaa-ohjelmaluonnosta etenkin toimenpiteiden osalta.

Pääkaupunkiseudun erityiskysymykset

Pääkaupunkiseudulla eräs avainkysymys on se, kuinka voidaan lisätä asuntotuotantoa, työpaikkarakentamista ja liikkumisen edellyttämää infraa ilman, että menetetään kohtuuttoman suuri osa nykyisistä hyvään elinympäristöön liittyvistä arvoista. Jälkimmäisiin kuuluu muun muassa kävellen saavutettavissa oleva viheralueiden verkosto.

Uusimaa-ohjelma ei tältä osin tarjoa mitään muuta kuin yksipuolisen myönteisiä ympäristövaikutusarviointeja tiivistämisen hyödyistä. Suojaa huonosti harkittua tiivistämistä vastaan tarvitaan ja avaintekijä tässä työssä pitäisi olla maakuntakaava. Uusimaa-ohjelma ei sinällään ohjaa kuntakaavoitusta, mutta siihen tulisi sisällyttää sellaisia alueidenkäytöllisiä elementtejä, joiden myötä varsinkin tekeillä olevassaa 4.vaihemaakuntakaavassa voitaisiin nykyistä vahvemmin turvata kaavoituksen keinoin muun muassa pääkaupunkiseudun Viherkehä.

Uusmaalaisen metsäluonnon huomiointi ohjelmassa

Uusmaalaisen metsäluonnon huomiointi ohjelmassa ja siihen liittyvässä toimeenpanosuunnitelmassa (luonnos 4.10.2013, laadittu kokonaan ilman ympäristöjärjestöjen osallistumista ns. MYR-ryhmässä) herättää huolta. Tavoitteena vaikuttaisi olevan metsien käyttöasteen nosto (mm. puubiomassan korjuun lisääminen). Tilanteessa, jossa metsien suojeluaste on vähäinen, metsien rooli virkistysalueina keskeisen tärkeä ja muita metsien määrää vähentäviä ja laatua heikentäviä kasvutavoitteita paljon, tästä seuraa selkeitä riskejä.

Puubiomassan käytön lisäämisen ohella ainoa muu metsien käyttöä sivuava toimenpideaihio on erikoiselta vaikuttava hanke, jossa pyritään lisäämään metsien monikäyttöä. Metsien monikäyttöhän on metsätalouden jo 1960-luvulta käyttämä nimitys, jossa kaiken toiminnan reunaehto on se, että alueilla harjoitetaan melko lailla normaalia talousmetsien hoitoa, johon muut käyttömuodot sopeutuvat. Uusimaa-ohjelmaan on kirjattu toimenpideaihio, jossa neuvontaohjelmilla (ilmeisesti alueelliset metsäohjelmat, joita metsäorganisaatiot keskenään laativat?) pyritään lisäämään puuntuotannon, virkistyksen ja metsästyksen rinnakkaiseloa samoissa metsissä. Uusmaalainen metsäluonto ansaitsisi hieman monimuotoisemmalta pohjalta nousevia hankkeita, joissa olisi mukana myös monimuotoisuuden suojelu.

Taajama-alueiden liepeillä on säilynyt normaalista talousmetsien hoidosta poikkeavien hoitokäyntäntöjen takia runsaasti monimuotoisuuden kannalta arvokkaita luontoalueita, joista osa täyttää jopa maakunnallisetsi arvokkaiden luontoalueiden kriteerit. Ainakin tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että tiivistämisen nimissä myös näitä taajama-alueiden sisällä sijaitsevia ja niihin välittömästi liittyviä alueita tarkastellaan potentiaalisina rakentamiskohteina.

Vesiensuojelu

Vesiensuojelun tärkeyttä korostetaan monessa kohdassa ohjelmaa. Konkreettiset toimet näyttävät kuitenkin rajoittuvan monelta osin niihin toimiin, joita on päätetty jo muutenkin toteuttaa mm. osana vesienhoitosuunnitelmia. Itämeren ja pohjavesien tilaan vaikuttamisen ohella olisi syytä korostaa myös maakunnan vesistöihin ja pienvesiin liittyviä suojelevia ja ennallistavia toimia. Näiden osalta myös maakuntakaavoituksella voi olla huomattava rooli, mikäli “sinistä infraa” ryhdytään myös alueidenkäytön suunnittelulla aidosti huomioimaan.

Acclimatisation contemporaneousness

On haastavaa tehdä ympäristövaikutusten arviointia ohjelmasta, joka liikkuu suurelta osin niinkin yleisellä tasolla kuin Uusimaa-ohjelman nykyinen versio. Tästä huolimatta nyt tehtyä selostusta tulisi täydentää ja täsmentää.

Ympäristöselostusluonnos antaa monissa kohdin turhan positiivisen kuvan ohjelman myötä mahdollisesti jossakin vaiheessa konkretisoituvista toimenpiteistä. Vastaavasti todennäköisiä uhkia käsitellään hyvin vähän, jos lainkaan. Tällainen lähestymistapa tekee ympäristöselostuksesta turhan mainosmaisen.

Toivoisimme, että ympäristöselostusta täydennettäisiin nykyistä realistisemmalla arvioinnilla muun muassa siitä, mitä kielteisiä vaikutuksia  huonosti kohdennetulla ja ilman riittäviä suojelevia ja säilyttäviä ratkaisuja tehdyllä tiivistämisellä saattaa olla ihmisten hyvään arkeen ja elinympäristöön, arvokkaisiin luontoalueisiin sekä viheralueverkostoon ylipäätänsä.

Helsingissä 14.11.2013
Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen puolesta,

Jarmo Nieminen          Johanna Kare-Haavisto
Puheenjohtaja            Järjestösihteeri