Mielipide Östersundomin yleiskaavaehdotukseen
Helsingin luonnonsuojeluyhdistys (Helsy) pitää Östersundomin liitosalueen luontoarvoja keskimääräistä tärkeämpinä lähtökohtina yleiskaavan laadinnassa. Kaavoitus tulee toteuttaa luonnon ehdoilla. Östersundomin alueen yleiskaavaluonnos verrattuna yleiskaavaehdotukseen on merkittävästi parantunut, mutta ehdotuskaan ei vielä riittävästi turvaa luontoalueiden säilymistä. Tärkeimmät ongelmakohdat ovat Salmenkallion metroasema ja siihen liittyvä rakentaminen Kasakallioon sekä liian lähelle Sipoonkorven kansallispuistoa kaavailtu rakentaminen.
Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen mielipide
Östersundomin yleiskaavaehdotukseen
Helsingin luonnonsuojeluyhdistys (Helsy) pitää Östersundomin liitosalueen luontoarvoja keskimääräistä tärkeämpinä lähtökohtina yleiskaavan laadinnassa. Kaavoitus tulee toteuttaa luonnon ehdoilla. Östersundomin alueen yleiskaavaluonnos verrattuna yleiskaavaehdotukseen on merkittävästi parantunut, mutta ehdotuskaan ei vielä riittävästi turvaa luontoalueiden säilymistä. Tärkeimmät ongelmakohdat ovat Salmenkallion metroasema ja siihen liittyvä rakentaminen Kasakallioon sekä liian lähelle Sipoonkorven kansallispuistoa kaavailtu rakentaminen.
Liikenneratkaisu
Helsy pitää kaavaillun metron linjausta muuten hyvänä, mutta Salmenkallion metroasema tulee jättää pois ja oikaista metro kulkemaan Länsisalmesta suoraan Östersundomiin. Salmenkallion metroasema sijaitsee tärkeällä luontoalueella ja muutenkin liian lähellä natura-alueita, jotta sen edellyttämä asukasmäärä olisi mahdollista sovittaa alueelle. Lisäksi matka Helsingin keskustaan on jo sen verran pitkä, että pienen matkustajamäärän takia ei kannata rakentaa matkustusaikaa lisäävää Salmenkallion metroasemaa.
Westerkullan kartanolta Mustavuoren suuntaan suunnitellun ekologisen yhteyden alitse on metrolinjaan kaavailtu tunnelia. Tämä on hyvää suunnittelua ja aitoa luontoarvojen huomioimista. Sama ratkaisu tulee ehdottomasti tehdä myös Länsimäen ja Östersundomin välisellä rataosuudella luontoalueiden kohdalla. Metrorata jos mikä aidattuna ja sähköistettynä katkaisee tehokkaasti ekologisen yhteyden. Sama pätee Östersundomin kartanon länsipuolen ja Sipoon puolella oleviin ekologisiin yhteyksiin.
Vuosaaresta Salmenkallion suuntaan suunniteltu pikaraitiotievaraus tulee joko poistaa kaavasta tai sijoittaa koko laajan luontokokonaisuuden kohdalla kulkemaan tunnelissa. Nyt yleiskaavaehdotuksessa tunnelointi loppuu omituisesti jopa suunnitellun luonnonsuojelualueen laajennuksen sisäpuolella.
Seudullinen rantareitti
Yleiskaavaehdotukseen on merkitty seudullinen rantareitti. Sitä linjattaessa on oltava erityisen varovainen, ettei vahingoiteta luontoalueita. Pesimäaikana linnut voivat häiriintyä ja hylätä pesänsä. Myös rantakasvillisuus kärsii, jos reittejä linjataan kasvillisuuden rantavyöhykkeitä rikkoen. Ihmisten liikkumista tulee siis ohjata kauempaa ranta-alueita. Rantareittiä ei myöskään pidä varsinkaan luontoalueiden kohdalla valaista, eikä niiden tarvitse olla joka kohdassa pyöräiltävissäkään, vaan reitti kulkekoon pitkospuita pitkin tai kiertäköön suojelualueen mantereen puolelta.
Yleiskaavakarttaan merkitty rantaraitti tulee siirtää kulkemaan kestävämmille kohdille. Rantareitin tulee pääosin tukeutua jo olemassa oleviin teihin, eikä sen tarvitse kulkea joka niemen ja notkelman kautta. Erityisesti Porvarinlahden itäpuolella sen tulee noudattaa olemassa olevia ulkoiluteitä ja -polkuja. Esimerkiksi Mustavuoresta Talosaareen on jo olemassa hyvä reitti, eikä uutta reittiä aivan rantoja pitkin tarvita. Päinvastoin, tällä välillä olevat tärkeät luonnonsuojelualueet tarvitsevat rauhaa häirinnältä. Jos reittiä jatketaan Talosaaren rantoja pitkin, niiden on ehdottomasti kunnioitettava luontoa ja säilyttävä metsäpolkuna – yleiskaavaehdotuksessa se kulkee liian lähellä luonnonrantoja. Karhusaaren ja Sipoonrannan välillä voi pienimuotoisesti rakentaa myös uutta rantareittiä, kunhan sitä ei tehdä aivan rantaan.
Ekologiset yhteydet
Ekologisia yhteyksiä on parannettu aiemmista kaavaversioista, mutta ei kuitenkaan tarpeeksi. Myöskään olemassa olevia tärkeitä luontoalueita ei pidä korvata pelkällä ekologisella yhteydellä, kuten on tapahtumassa ainakin Kasakallion alueella ja Storträskin ja Porvoonväylän välisellä alueella.
Erityisesti puronvarsien ympärille on jätetty paikoin aivan liian kapea ekologinen käytävä. Niitä tulee huomattavasti leventää. Sipoonkorvesta Kasakalliolle johtava ekologinen yhteys on kiitettävän leveä, samoin idempänä oleva toinen pohjois-etelä-suuntainen yhteys pohjoisosistaan, mutta se tulee jatkaa myös yhtä leveänä mereen saakka.
Ekologisista yhteyksistä on pääosa merkitty virkistysaluemerkinnöillä. Tämä on suuri uhka yhteyksien säilymiselle, koska virkistysaluemerkintä mahdollistaa monenlaisia, vahingollisiakin maankäyttömuotoja. Esimerkiksi rakennettu puisto, urheilukenttä, ryhmäpuutarha, hautausmaa tai muu vastaava käyttötarkoitus ei enää yhdistä ekologisesti luontoalueita toisiinsa. Vaikka ekologiseksi yhteydeksi kaavailtu viherkäytävä olisi kuinka leveä tahansa, se menettää merkityksensä, jos sen laatu pilataan jollain keinotekoisella rakenteella. Siksi luontoalueiden väliset yhteydet tulee jättää luonnonmukaisiksi alueiksi.
Sipoonkorven kansallispuiston lähialueet
Norrbergetiin on suunniteltu mahdollinen jätevedenpuhdistamo. Mikäli tämä laitos ei aiheuta maanpinnalla rakentamista eikä muutakaan vauriota luonnolle tällä Sipoonkorven kansallispuiston ja Porvoonväylän välisellä kallioalueella, hanke on hyväksyttävissä, kunhan maan päällä siitä ei näy mitään merkkejä kuin korkeintaan sisäänkäynnin kohdalla lähellä Porvoonväylää. Storträsk on yksi Sipoonkorven kansallispuiston keskeisistä kohteista, ja tämä alue vaatii laajan suoja-alueen, joka tulee säilyttää luonnontilaisena. Porvoonväylän pohjoispuolelle sijoitettava yhdyskuntateknisen huollonkin alue tulee sijaita vain aivan Porvoonväylän välittömässä läheisyydessä, eikä kaavassa esitetyn syvällä kansallispuiston suojavyöhykkeellä. Kyseinen kohta on eräs tärkeimmistä porteista Sipoonkorven kansallispuistoon, joten se tulee säilyttää edustuskelpoisena, eikä tehdä siitä mitään teknistä alueetta rakennelmineen.
Storträskin ja Porvoonväylän väliselle alueelle ei tule rakentaa myöskään asuntoalueita, vaan jättää tämä erikoinen tasaisen kallion alue nykyiselleen. Kansallispuisto vaatii riittävän suojavyöhykkeen, erityisesti tässä kohdassa, jotta Storträsk säilyttää nykyisen luonteensa osana kansallispuistoa, eikä rakennetun ympäristön takapihan lätäkkönä.
Landbon kaupunginosaa on kaavaehdotuksessa laajennettu liikaa joka suuntaan. Landbo tulee kuitenkin pitää nykyisellä alueellaan ja tiivistää sitä. Knutersintien itäpuolella on samanarvoista luontoa kuin kansallispuistossakin, ja se olisi oikeastaan kuulunut liittää kansallispuistoon. Etäämpänä idässä on Hältingträsk, joka tulee säilyttää nykyisellään, eikä sen lähialueille eikä pohjoisempana olevalle laajemmalle viheralueelle tule suunnitella hoidettuja puistoja, vaan alueet tulee pitää yhtä luonnontilaisina kuin kansallispuistokin. Myös Landbon pohjois- ja itäpuolella on kansallispuiston kokonaisuuteen kuuluvia luontoalueita, ja tällaisina nämä tulee säilyttääkin.
Puroniityn asuinalueen pientä täydentämistä voidaan tehdä olemassa olevien asuntokortteleiden välisillä alueilla. Rakentamisen laajentamista laajoille metsäalueille ei tule suunnitella. Stormossen suoja-alueineen tulee säilyttää nykyisellään luonnontilaisena.
Kasakallion luontokokonaisuus
Suunnitelma laajentaa luonnonsuojelualuetta Kasakalliossa on askel oikeaan suuntaan alueen luontoarvojen tunnistamisessa ja tunnustamisessa, mutta riittämätön. Ekologista yhteyttä tulee leventää erityisesti Uuden Porvoontien pohjoispuolella, jotta arvokas Länsimetsän SL-varaus ja siihen liittyvä luo-alue tulee turvattua osana kokonaisuutta. Samaan tärkeään luontokokonaisuuteen kuuluu myös idempänä olevia metsäalueita, jonne myös Salmenkallion metroasemaa kaavaillaan. Tämä metsäalue aina nykyiseen Talosaarentiehen asti tulee säilyttää naturan ja luonnonsuojelualueen suojavyöhykkeenä. Myös rakentamisen laajentamisesta samaan luontokokonaisuuteen Ribbingön metsäalueille tulee luopua, samoin Marbackenin metsiin rakentamisesta. Silmiinpistävää on, kuinka nimenomaan luonnon kannalta tärkeitä metsäalueita aiotaan alueella ottaa rakentamiskäyttöön.
Kasakallion rakentamisen sijaan rakentamista Östersundomin ja Sakarinmäen metroasemien ympäristössä tulee tiivistää ja suunnitella sinne korkeampaa rakentamista. Tällä tavoin tuetaan paremmin myös palveluja – luontoalueille ekosysteemipalveluja ja keskuksiin yhteiskunnallisia palveluja.
Talosaari
Helsy kiittää myös siitä, että Talosaaren rakentamissuunnitelmista on luovuttu. Suunniteltu tie Talosaaren kautta Karhusaareen tulee poistaa kaavasta. Koska kyseessä on ulkoilualue, sen paikalle voi suunnitella ainoastaan kevyen liikenteen reitin, ja tällöinkin linjauksessa on käytettävä olemassa olevien kävelyteiden linjauksia, eikä uutta linjausta tule vetää metsän halki.
Jos Talosaaren kärkeen tehdään uimapaikka, sen tulee olla luonnonuimaranta, eikä merenpohjaa saa ruopata eikä rannalle levittää hiekkaa, tietä ei tule leventää, muuttaa, eikä parkkialueita tule lisätä. Natura-aluetta on kunnioitettava.
Granö
Saari tulee suunnitella samalla tarkkuudella kuin muukin suunnittelualue. Tämä tarkoittaa sitä, että kaavakartalla tulee muun muassa osoittaa SL-varauksina ja luo-merkinnöillä alueen arvokkaat luontoalueet, joista tärkeimmät on tunnistettu Itä-Uudenmaan liiton maakunnallisesti arvokkaiden luontoalueiden (MALU) selvityksessä. Länsirannalle esitetty venesatamavaraus tulee poistaa jo yksin sillä perusteella, että se kasvattaisi huomattavasti huviveneilyä Vuosaaren edustan muutenkin ahtailla väylillä. Maltilliselle satamalle löytynee saaren rannoilta paremmin siihen myös luontoarvojen vähäisyyden takia paremmin sopivia sijoituspaikkoja.
Kaavaan on merkitty myös ajoneuvoliikenteen yhteystarve. Maankäytön kehittämisen mahdollisuudet Granön suunnalla eivät anna järkiperusteita tälle yhteystarvemerkinnälle, joten se tulee poistaa kaavasta. Autoliikenteen ohjaaminen Granön saarelle ei olisi muutenkaan hyvä ajatus. Granö tulee pitää virkistyssaarena ja sellaisena se tulee jättää autottomaksi vyöhykkeeksi, jolloin virkistysarvot säilyvät parempina. Sillan toteuttaminen olisi monella tavalla ongelmallista. Sisäsaariston tärkeän veneväylän takia sillan tulisi olla korkea. Pitkät laiturit puolestaan kaventaisivat väylää aivan liikaa, ja saattaisivat vaikuttaa haitallisesti sisäsaariston veden laadun kannalta tärkeihin merivirtauksiin. Merivirtausten heikkenemisella saattaisi olla vaikutuksia myös läheisiin NATURA-alueisiin. Lisäksi siltayhteyden ja mittavan venesataman seurauksina olisi meren sameaminen ja vaikutukset merenpohjaan, sekä rakennusvaiheessa että myöhemminkin.
Majvik
Suomen laajimpiin kuuluviin lehmusmetsiin (luonnonsuojelulain mukaisia suojeltuja luontotyyppejä), Majvikin maakunnallisesti arvokkaiksi todetuille lehtoalueille tehdyt rakentamismerkinnät on poistettava kaavasta. Myös Storörsbottnenin ja Bölsfjärdenin rannoilla on rakentamista osoitettu maakunnallisesti arvokkaiksi todettuihin kohteisiin, ja kaavan toteuttaminen vaatisi ruoppauksia ja täyttöjä alueelle, joka ei sovellu rakentamiseen.
Natura- ja luonnonsuojelualueisiin kohdistuvat uhat
Yleiskaavaehdotus uhkaa monessa kohteessa natura- ja luonnonsuojelualueita. Kasakallion rakennusalue on yksi merkittävimmistä uhista. Sen lähellä oleva Österängenin peltoalueelle suunniteltu yhdyskuntateknisen huollon alue uhkaa ruisrääkkäpopulaatiota. Rakentaminen on ulotettu myös välittämästi kiinni sekä Mustavuoren että Porvarinlahden suojelualueisiin.
Rakentamiseen ohjattavat alueet
Rakentaminen tulee keskittää pääosin Uuden Porvoontien ja Porvoonväylän väliselle alueelle, kuitenkin niin, että niidenkin läpi jätetään riittävän leveitä ekologisia käytäviä kansallispuiston ja mereisen luontoaluekokonaisuuden välille. Länsisalmen, Östersundomin ja Sakarinmäen metroasemien ympäristöön tulee ohjata tiivistä ja korkeaa ekologista rakentamista. Liian väljä rakentaminen hajaantuu liian kauas metroasemista, ja aiheuttaa hyvin herkästi sen, että Östersundomista tulee autokaupunki.
Luontojärjestöjen Varjokaava
Keskeiset pääkaupunkiseudun luontojärjestöt julkaisivat 28.4.2011 laatimansa varjokaavan, joka mahdollistaisi suunnilleen 50 000 asukkaan asuttamisen alueelle. Tämä vastaa sitä lukua, joka niihin aikoihin oli myös virallisten suunnitelmien lähtökohtana. Asumisen kerrosalatavoite on 1 575 000 k-m2. Työpaikka-alueiden kerrosalatavoite on 330 000 k-m2, joka vastaa noin 8 250 työpaikkaa.
Luonnonsuojelualueita kaava‐alueella on noin 11,2 km2, josta kansalaisjärjestöjen yhteisen kansallispuistorajauksen osuus on noin 9,8 km2. Luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeitä alueita kaava-alueella on noin 5,8 km2. Varjokaavaan pääsee tutustumaan tarkemmin osoitteessa www.varjokaava.fi.