Mielipide Meilahden huvila-alueen ase­ma­kaa­vaeh­do­tuk­ses­ta

Yhdistys on antanut mielipiteensä sekä kaavan osallistumis- ja arviointisuunnitelmasta (7.2.2014) että asemakaavaluonnoksesta (9.1.2015). Kaupunkisuunnitteluvirasto on huomioinut kaavatyössään joitakin esittämiämme kaavan muutostarpeita (VL-alueelle saatu kaavamääräys ja pyöräilyreitille haettu kaava-alueen luoteisosaa järkevämpi reitti), mistä kaupunkisuunnitteluvirasto ansaitsee kiitokset. Kiitosta on syytä antaa myös eräiden luontoalueiden kaavamerkinnän jalostamisesta puistoista lähivirkistysalueiksi.

Mielipide Meilahden huvila-alueen asemakaavaehdotuksesta

HEL 2012-007286 T 10 03 03

Helsingin luonnonsuojeluyhdistys on perehtynyt kaava-aineistoihin ja lausuu niistä mielipiteenään seuraavaa.

Kaavan kehityksestä yhdistyksen näkökulmasta

Yhdistys on antanut mielipiteensä sekä kaavan osallistumis- ja arviointisuunnitelmasta (7.2.2014) että asemakaavaluonnoksesta (9.1.2015). Kaupunkisuunnitteluvirasto on huomioinut kaavatyössään joitakin esittämiämme kaavan muutostarpeita (VL-alueelle saatu kaavamääräys ja pyöräilyreitille haettu kaava-alueen luoteisosaa järkevämpi reitti), mistä kaupunkisuunnitteluvirasto ansaitsee kiitokset. Kiitosta on syytä antaa myös eräiden luontoalueiden kaavamerkinnän jalostamisesta puistoista lähivirkistysalueiksi.

Ikävä kyllä eräät luontoarvojen kannalta keskeiset ongelmat ovat säilyneet myös ehdotuksessa. Tästä syystä joudumme moneltakin osin uusimaan vuosien 2014 ja 2015 mielipiteissä kirjoittamaamme.

Kaava-alueen yleisluonne

Kaava-alue edustaa Helsingin luonnon- ja kulttuuriperintöä parhaimmillaan. Samaan aikaan kyseessä on vakiintunut, merkittävä virkistysalue, jota käyttävät lukuisat helsinkiläiset sekä turistit. Vähemmälle huomiolle ovat jääneet alueen merkittävät luontoarvot.

Suunnittelualue on edustava esimerkki nykyisellään hyvästä ja toimivasta alueesta, jonka kaavoituksessa on syytä keskittyä sen nykyisiä vahvuuksia säilyttäviin ja suojeleviin ratkaisuihin. Kaavaehdotuksessa esitetään kaava-alueelle liikaa muutoksia, jotka vaurioittavat osin alueen arvokkaimpiin kuuluvia luontokohteita.

Kaava-alueen luontoarvoista ja kaavan taustana toimivan luontotietopohjan oikeellisuudesta

Kaavatyön yhteydessä olisi ollut tarpeen tarkastella kriittisesti myös kaupungin oman luontotietojärjestelmän tietopohjan riittävyyttä sekä Meilahden tapauksessa myös järjestelmän tietopohjana toimivien selvitysten oikeellisuutta. Yhdistyksemme on nostanut aikaisemmissa mielipiteissään ongelmia esille, mutta näyttää siltä, että aiheessa on mahdotonta normaalin kaavavuorovaikutuksen kautta päästä eteenpäin.

Kaava-alueen metsissä on säilynyt Helsingin oloissa merkittävä keskittymä luontoarvoiltaan arvokkaita lehto-, kangas- ja kalliometsiä. Yksi keskeisistä arvoista on jalopuustoisten metsien runsaus, osa näistä metsistä sijaitsee nykyisillä luontoalueilla, osa tonteilla.

Erityismaininnan ansaitsee myös Meilahdenpuiston ulkoilupuiston alue, jossa on säilynyt Lounais-Helsingin laajin vanhojen kangas- ja kalliometsien kokonaisuus. Karunkomeaa aluetta monipuolistavat kallioalueiden reunamien useat lehtokuviot. Erityisen edustavia kalliometsiä löytyy myös Maila Talvion puiston itäosan kallioalueelta sekä Meilahdenpuiston itäosasta.

Vaikka ulkoilupuiston alueelle onkin sijoitettu frisbeegolf-rata, niin pääosa metsäisistä arvoista on silti säilynyt hyvin. Erityistä arvoa on alueen karuilla kangas- ja kalliometsillä, jotka ovat puustoltaan näin luonnontilaisina hyvin harvinaisia etenkin Länsi-Helsingin alueella. Kilpikaarnaisia aihkeja ja keloja sisältävät metsät ovat keskeinen osa alueen luonto- ja maisemakuvaa ja soveltuvat kareliaalisina elementteinä hyvin myös Mäntyniemen lähikallioille.

Meilahden ulkoilupuiston runsaslahopuustoisten kallio- ja kangasmetsien sekä useiden siihen liittyvien jalopuustoisten lehtojen muodostama luontokokonaisuus täyttää hyvin selkeästi Uudenmaan liiton asiantuntijatyönä tekemien maakunnallisesti arvokkaiden luontoalueiden kriteerit (http://www.uudenmaanliitto.fi/files/6297/Luonnonymparistojen_arvottamisen_kriteeristo_Uudellemaalle_E119.pdf). Kriteerit täyttyvät luontotyyppitasolla sekä jalopuustoisten lehtojen että runsaslahopuustoisten kalliometsien osalta. Lisäksi Meilahden ulkoilupuiston laajin luontoalue täyttää myös useiden luontotyppien muodostamana kokonaisuutena ns. yhdistelmäkriteerit.

Meilahden huvila-alueella vuonna 2013 tehty metsäisten elinympäristöjen METSO-inventointi on tehty tavalla, joka tulkitsee väärin METSO-ohjelman luonnontieteellisiä valintaperusteita (http://www.mmm.fi/attachments/metsat/metso/5xcLCduma/Metso-ohjelman_luonnontieteelliset_valintaperusteet_2008_julkaisu.pdf). Jostakin syystä alueen luonnontilaiset, vanhapuustoiset ja usein runsaasti lahopuuta sisältävät kallio-, kangas- ja lehtometsät on luokiteltu luokan II kohteiksi. Tosiasiassa METSO-luokitelluista kuvioista pääosa täyttää maastossa tekemiemme havaintojen mukaan luokan I kohteiden kriteerit.

Kaavatyön yhteydessä ei ole huomioitu myöskään kaupungin oman rakennusviraston Meilahden alueen hoito- ja kehittämissuunnitelman luonnonhoitosuunnittelun yhteydessä v. 2013-2015 tuottamaa uutta tietoaineistoa, josta kävisivät kattavasti ilmi muun muassa alueen edustavimpien jalopuustoisten arvolehtokuvioiden sijainnit ja tarkat rajat. Asiaan ei ole myöhäistä vieläkään palata, joten esitämme kaupunkisuunnitteluvirastolle kääntymistä kaupungin oman rakennusviraston puoleen. Aineisto on laadukasta, paikkatietomuodossa ja sen olemassa olo on saatettu kaavatyön yhteydessä kaavoittajan tietoon, joten sen sivuuttaminen on huonoa kaavavalmistelua.

Luontoarvojen yleisestä huomioinnista kaavassa

Kaupunkisuunnittelulautakunnan 3.6.2014 hyväksymät kaavan suunnitteluperiaatteet edellyttävät sitä, että kaavassa otetaan huomioon alueen merkittävät luontoarvot. Näin ei nähdäksemme ole riittävässä määrin tapahtunut, koska liian merkittävä osa alueen luontoarvoista sijoittuu muuttavan maankäytön alueille tai alueille, joiden kaavamerkintöihin ja -määräyksiin ei sisälly riittäviä luontoarvojen huomiointivelvoitteita.

Kaavaehdotuksessa osaan arvokkaista metsiä ohjataan tuhoavaa maankäyttöä (joiksi ulkoa tuodut huvilarakennukset ja ”väärään paikkaan” esitetyt uudet ulkoilureitit lasketaan), pääosa on jätetty lähivirkistysalueiksi (VL), puistoiksi (VP) tai kulttuurihistoriallisesti ja puutarhataiteellisesti merkittäviksi lähivirkistys- ja asuinalueiksi (VLA/s). Myös luonnontilaisen kaltaisina säilyneiden ranta-alueiden kaavallisessa suojaamisessa on vakavia ”porsaanreikiä”.

Lähivirkistysalueille (VL) lisätty kaavamääräys riittänee turvaamaan niiden keskeisten luontoarvojen säilymisen, mutta VP- ja VLA/s-alueiden osalta kaavamääräyksiin ei sisälly minkään asteista luontoarvojen huomiointivelvoitetta.

Kaavaa tulisi jalostaa siten, että kaava-alueen edustavat METSO I ja II luokan kangas-, kallio- ja lehtometsäalueet (mukaan lukien luonnonsuojelulain 29 § kriteerit täyttävät jalopuumetsiköt) sekä liito-oravien säännöllisesti käyttämät metsät osoitetaan joko VL-alueina tai vaihtoehtoisesti luo- tai sl-ominaispiirremerkinnällä.

Luonnonsuojelulain 29 § mukaisten suojeltujen luontotyyppien jättäminen selvittämättä sekä muuttavan maankäytön ohjaaminen niihin

Helsingin luonnosta huolestuneet luontojärjestöt ovat toistuvasti joutuneet huomauttamaan kaupunkisuunnitteluvirastoa siitä, että kaupungin luontotietojärjestelmä on edelleenkin monelta osin puutteellinen. Hyvin selkeä tietovaje liittyy tietopohjaan niistä runsaasti jalopuita sisältävistä metsiköistä, jotka täyttävät luonnonsuojelulain 29 § suojeltujen luontotyyppien kriteerit tai ovat muuten jalopuumetsikköinä arvokkaita. Tällaisten metsien selvittäminen ja huomiointi kaavoissa on itsestäänselvyys kaikissa muissa Suomen kaupungeissa paitsi Helsingissä. Poikkeuksia kuitenkin löytyy myös Helsingin alueelta. Muun muassa Östersundomin alueen maanläjitysalueiden tuoreessa YVA-selostuksessa jopa 0,1 ha laajuiset jalopuumetsiköt on arvioitu valtakunnallisesti arvokkaiksi. Meilahden kaavassa kooltaan 3-5-kertaa isommat (ja muilta luontoarvoiltaan, kuten lahopuustoisuudeltaan Östersundomin kohdetta edustavammat) jätetään kuitenkin ”vähämerkityksellisinä” huomioimatta. Ratkaisu ei edusta hyvää kaavoitusta.

Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen voimakkaasta kritiikistä huolimatta kaupunkisuunnitteluvirasto on vienyt Meilahden kaavaa jääräpäisesti eteenpäin pelkästään luontotietojärjestelmän luontotietojen perusteella. Kyseiselle tietojärjestelmälle ei ole maankäyttö- ja rakennuslaissa määritelty erikoisasemaa, jonka perusteella riittävät luontoselvitykset kaavan olennaisten luontovaikutusten osalta voitaisiin jättää tekemättä.

Puutteellisen tietopohjan takia asemakaavaehdotuksessa esitetään muuttavaa maankäyttöä myös lakikriteerit täyttäviin jalopuumetsiköihin. Jotensakin erikoista on se, että näin toimitaan myös tapauksissa, joissa ongelmakohtia on jopa yksilöity luontoasioita tuntevan yhdistyksen kaavan suunnitteluperiaatteista ja osallistumis- ja arviointisuunnitelmasta antamassa mielipiteessä (http://staging.sll.fi/uusimaa/helsy/kannanotot/14kannanotot/140207meilahti).

Alue on mahdollisesti jopa valtakunnallisesti merkittävä jalopuustoisten lehtojen keskittymä, mistä syystä kaupungin oma rakennusvirasto on omissa hoito- ja kehittämissuunnitelmaluonnoksissaan nostanut monia kaavaehdotuksen uhkaamia metsiköitä arvometsien hoitoluokkaan.

Erityisen arvokas ja monipuolinen jalopuumetsien kokonaisuus (pääosin METSO I-luokkaa, osin luokkaa II) sijoittuu Heikinniementien länsipuolelle. Alueen metsät ovat puustoltaan monipuolisia, rakenteeltaan luonnontilaisen kaltaisia ja myös lahopuuta on melko runsaasti. Rakenteeltaan osa metsistä sopisi myös liito-oravalle. Alueen poikki on esitetty uutta, pahasti pirstovaa ulkoilureittiä ja lisäksi sen kaavamerkintänä on kaavaehdotuksessa VLA/s (kulttuurihistoriallisesti ja puutarhataiteellisesti merkittävä lähivirkistys- ja asuinalue), jonka kaavamääräys edellyttää tosiasiassa vain huvilapuutarhakulttuurin, pihapiirien arvokkaiden ominaispiirteiden sekä maisemallisten arvojen säilyttämistä. Luontoarvot jäävät suojaa vaille.

Toinen luonnonsuojelulain kriteerit täyttävä arvolehto sijoittuu Humallahden luoteispuolelle, Seurasaarentien ”mutkan” pohjoispuolelle. Lehtoalue on sekä luonnonsuojelulain mukainen jalopuumetsikkö että hyvin runsaslahopuustoinen METSO I-luokan lehto. Alueelta on myös tuore havainto liito-oravasta. Luontoarvojen takia rakennusvirasto on esittänyt kohdetta arvometsäksi. Arvolehtoa on esitetty uusien huviloiden paikaksi sekä VLA/s-alueeksi, mikä yhdistelmänä tuhoaa kohteen luontoarvot vääjäämättä.

Nykyisten luontoalueiden heikentäminen uusilla, ulkopuolella tuotavilla huviloilla ja niiden piha-alueilla

Asemakaavaehdotuksessa varataan mahdollisuus kuuden ulkopuolelta tuotavan rakennuksen sijoittamiseen Meilahden nykyisille luontoalueille. Kaavassa on myös rajattu näille ohjeelliset vuokra-alueet.

Yhdistyksen näkemyksen mukaan huvila-alueiden ja yksityisten piha-alueiden määrä on Meilahden alueella saavuttanut jo maksimaalisen tasonsa. Liika on liikaa, ei tuo enää olennaista lisäarvoa rakennuskulttuurin osalta ja heikentää alueen vahvuuksia etenkin luontoalueiden suhteen.

Esitetyistä rakennuspaikoista haitallisimpia ovat Meilahdentien ja Tamminiementien risteyksen koillispuolinen lisärakennus (arvolehto), Seurasaarentien ja Heikinniementien risteyksestä noin 100 m koilliseen esitetty lisärakennus (luonnontilaisen kaltainen kangas- ja lehtometsä, jonka reunamilta liito-oravan jätöshavaintoja keväältä 2016) sekä Seurasaarentien pohjoispuolelle (Humallahden luoteispuolisen tien mutkasta pohjoiseen) esitetty lisärakennus (arvolehto, joka myös luonnonsuojelulain 29 § luontotyyppiä). Esitämme vähintäänkin näiden kolmen huvilavarauksen poistamista.

Uudet ulkoilutiet

Kaava-alueen ulkoiluverkosto on jo nykyisellään edustava ja käytön kannalta toimiva. Hyvään suunnitteluun kuuluu myös se, että ulkoiluteiden ulkopuolelle jätetään luonnoltaan herkkiä ja rauhallisempia alueita muun muassa rauhaa vaativien eläinten tarpeisiin.

Vuorovaikutusraportissa väitetään, että ”alueelle osoitetaan kävely- ja pyöräilyreittejä siten, että luontoarvot eivät vaarannu”. Väite ei pidä paikkaansa eli kaavaehdotuksessa esitetään kahta uutta luontoarvoille haitallista ulkoilureittiä.

Heikinniementien länsipuolelle esitetty eteläpohjoissuuntainen ulkoilureitti halkaisee huomattavan monipuolisen, nykytalojen väliin jäävän lehtoalueen. Alueella on säilynyt metsänhoidon ulkopuolella edustava keskittymä METSO I- ja II-luokan kriteerit täyttäviä tuoreita ja kosteita lehtoja, osa kuvioista on myös hyvin jalopuustoisia (edustavin osa lienee ls-lain 29 § mukainen jalopuumetsikkö). Metsikkörakenteensa perusteella ainakin lehtokokonaisuuden keskiosa soveltuisi liito-oravan elinpiiriksi. Helsingin rakennusvirasto on omissa Meilahden hoito- ja kehittämissuunnitelmaa varten tehdyissä inventoinneissaan todennut lehtoalueet erityisen arvokkaiksi, minkä takia alueelle on osoitettu useita kuvioita arvometsien hoitoluokkaan. Jostakin syystä kuviot on jätetty v. 2013 toteutetun METSO-selvityksen ulkopuolelle.

Toinen haitallinen ulkoilureitti sijoittuu Meilahden ulkoilupuiston laajalle kallioalueelle (Heikinniementien itäpuolelle). Alueella kulkeva hyväkuntoinen polku hoitaisi riittävällä tavalla ulkoiluyhteyden tarpeen olemassa oleville reiteille, joten uuden reitin sijasta kannattaa tyytyä siihen. Uuden reittisuunnitelman vaikutuspiiristä on keväällä 2016 havaittu liito-oravan jätöksiä. Alueen säilyttäminen liito-oravalle soveliaana edellyttää mm. alueen vanhojen kuusten säilyttämistä, mikä ei onnistu, mikäli alueelle tulee sekä uusi ulkoilureitti että uusi huvila pihoineen.

Esitämme kyseisten, luontoarvojen kannalta haitallisten ulkoilureittivarausten poistamista.

”Luonnonmukaisena” rantaviivan osalta säilytettävät, mutta samalla potentiaalisiksi rakentamiskohteiksi osoitetut ranta-alueet

Kaavaehdotuksessa käytetään melko omalaatuisella ja sisäisesti ristiriitaisella kaavamääräyksellä varustettua ranta-alueiden huomiointimerkintää (ra). Kaavamerkintä edellyttää yksilöityjen ranta-alueiden rantaviivan säilyttämistä luonnonmukaisena. Samalla se kuitenkin mahdollistaa sen, että rannalle saa sijoittaa muita rannan käyttöön liittyviä, maisemallisesti ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaaseen ympäristöön sopivia rakennelmia. Eli luonnonmukaisena säilyneitä rantoja voidaan rakentaa melko vapaasti.

Asemakaavatasolla pitäisi Helsingissä pyrkiä ja pystyä siihen, että kaavassa erotetaan omilla merkinnöillään mahdollisimman luonnonmukaisina (= rakentamattomina) säilytettävät ranta-alueet sekä potentiaalisesti laituri- ja uimarantarakentamiseen soveltuvat ranta-alueet. Esitämme, että tämä erottelu tehdään kaavaehdotuksen jatkotyöstössä.

Kaava-alueen rannoista parhaat kehittämismahdollisuudet liittyvät Tamminiemen pohjoispuoliseen ranta-alueeseen. Muiden ranta-alueiden osalta maankäyttöratkaisujen on syytä olla nykytilaa säilyttäviä.

Liito-oraville erityisen tärkeät metsät kaava-alueella, niiden riittävä selvittäminen ja huomiointi

Kaava-alueelta on keväällä 2014 paikallistettu kaksi metsäaluetta, joita liito-oravat käyttävät lisääntymis- ja levähdysalueinaan (Meilahden tien etelä- ja pohjoispuoli sairaalan luoteispuolella sekä Maila Talvion puiston alue). Molemmat alueet ovat luonnonsuojeluyhdistyksen kaavaryhmän edustajien maastokäyntien (28.3, 30.30.2016) liito-oravan asuttamia myös keväällä 2016. Maila Talvion puisto lähialueineen oli etenkin hyvinvahvasti liito-oravan käyttämä (pipanoista yli 10 puun juurella, osassa hyvin paljon). Pohjoisemmalta alueelta liito-oravan jätöksiä havaittiin sekä tien etelä- että pohjoispuolelta useiden haapojen ja kuusten juurelta (alue oli asuttu myös v. 2015).

Kaavaluonnoksessa edellä mainitut kaksi aluetta oli osoitettu omilla kaavamerkinnöillään (VL-2, VP-2), joilla oli myös liito-oravan suojelua edistävä kaavamääräys. Kaavaehdotuksessa kaikille lähivirkistysalueille (VL) on annettu niiden luonnontilaisena säilymistä tukeva perusteltu kaavamääräys. Sen sijaan liito-oravametsien huomiointivelvoitetta on olennaisesti heikennetty.

Kaavaehdotuksessa on luovuttu ajatuksesta osoittaa liito-oravan käyttämät metsiköt omilla kaavamerkinnöillään. Sen sijaan on päätetty turvautua erikoiseen menettelyyn, jossa on annettu yleinen suunnittelumääräys, joka koskee VL-, VP- ja RP-alueilla sijaitsevia v. 2014 määriteltyjä liito-oravaesiintymiä. Määräyksen mukaan ”ei saa suorittaa toimenpiteitä, jotka johtavat siihen, että liito-oravan elinympäristö heikentyy tai häviää. Olemassa oleva puusto on säilytettävä siten, että sallitaan vain luonnon- tai maisemanhoidon kannalta tarpeelliset toimenpiteet. Alueelta tulee olla latvusyhteys ja metsäkäytävä laajempiin viheralueisiin”.

Suunnittelumääräys tyytyy lähinnä uusintamaan luonnonsuojelulakiin sisältyvän liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen yleisen heikentämis- ja hävittämiskiellon. Maankäyttö- ja rakennuslakiin sisältyvien luontoarvojen huomiointivelvoitteiden kannalta ratkaisu ei vaikuta lailliselta tilanteessa, jossa kyseessä on liito-oravan kaltainen taantuva laji. Liito-oravan elinkelpoisen kannan muodostuminen Länsi-Helsinkiin on vielä vahvasti epävarmaa ja täysin riippuvainen suojelutoimien riittävyydestä ja konkreettisuudesta.

Kohtalaisen absurdia on se, että liito-oravamääräyksellä liito-oravien asuttamalla VL-alueella sallitaan voimakkaampi metsänhoito (= ”luonnon-ja maisemanhoidon” nimellä operoiva kaupungin rakennusviraston normaali metsänhoito) kuin sellaisilla VL-alueilla, joilla liito-oravaa ei esiinny. Käytännössä yleinen suunnittelumääräys jättää liito-oravan huomioinnin rakennusviraston ja Staran hyväntahtoisuuden varaan, koska käytännössä kaikki Helsingin kaupungin viheralueilla tekemät metsänhakkuut, harvennus ja pienaukkohakkuita myöten, perustellaan niiden luonnon- ja maisemanhoidollisella tarpeellisuudella.

Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen esitys on se, että vähintäänkin useina vuosina voimakkaasti asuttuina olevat liito-oraville keskeiset alueet (Meilahti 1, Meilahti 2) huomioidaan omilla suojelevilla kaavamääräyksillä ja -merkinnöillä. Pohjoisempi vuoden 2014 selvityksessä rajattu liito-oravametsä on ollut asuttuna koko ajan v. 2013-2016, Maila Talvion puisto varmuudella ainakin v. 2014 ja 2016 (välillä kukaan tuskin selvittänyt tilannetta), joten nämä ovat mitä ilmeisimmin Meilahden alueen liito-oraville kaikkein keskeisimmät ydinalueet.

On myös ilmeistä perustetta täydentää alueen liito-oravaselvitystä keväällä 2016, koska tietopohja on vanhentunut. Kaava-alueella on myös muita metsiköitä, jotka puustorakenteen puolesta sopivat liito-oravan lisääntymis- ja levähdysalueiksi. Tällaisiin metsiköihin lukeutuu mm. ulkoilureitin uhkaama jalopuumetsien keskittymä Heikinniementien itäpuolella, osa siirtolapuutarhan länsi- ja eteläpuolisista metsistä sekä Seurasaarentien pohjoispuoliset metsät Humallahden pohjois- ja luoteispuolella.

Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen kaavaryhmän keväällä 2016 tekemillä muutaman tunnin retkeilyillä liito-oravien jätöksiä havaittiin useilta uusilta alueilta (Liite). Osa havainnoista on VL-alueiksi kaavoitetuilta alueilta, mutta osa sijoittuu alueille, joihin kohdistuu kaavaehdotuksessa muuttavaa maankäyttöä (Humallahden luoteispuolinen jalopuumetsikkö, Heikkinniementien pysäköintipaikan koillispuolinen rinne). Edelliseen on esitetty uutta huvilapaikkaa pihoineen ja jälkimmäiseen ulkoilureittiä (viereen myös uutta rakennusta).

Maila Talvion puisto

Maila Talvin puiston kaavoitus on syytä miettiä uudestaan siten, että siinä huomioidaan myös alueen huomattavat luontoarvot. Tämä edellyttää seuraavia toimia:

a) Alueella elävän liito-oravan elinmahdollisuudet tulee turvata riittävän säilyttävillä kaavaratkaisuilla. Erityisen tärkeitä lajille ovat tällä paikalla alueen vähäiset järeät kuuset, kaiiki järeät haavat sekä rannan tervaleppäalue.

b) Alueen itäosan puustoltaan luonnontilaisen kaltainen kalliomäki (METSO I-luokan metsää pääosin) tulee muuttaa VL-alueeksi tai osoittaa sl- tai luo-ominaispiirremerkinnällä.

c) Ranta-alueen luonnontilaisen kaltaisen tervaleppävyöhykkeen säilyminen tulee turvata osittamalla alue VL-alueeksi (merinäkymiä on jo nyt hyvin tarjolla).

Esitetyistä pysäköintipaikoista

Heikinnimeentien itäpuolele on esitetty uutta pysäköintipaikkaa. Alueen länsiosa toimii jo nyt pysäköintialueena, mutta itäosa on kehittyvää arvolehtoa, jonka kyljessä kulkee suosittu metsäpolku Meilahden kallioille. Pysäköintialuetta tulisi tältä osin supistaa ainakin kolmannekselle sen itäosasta.

Kaavaehdotuksen jatkotyöstöstä

Kaavaehdotusta ei nykymuotoisena kannata viedä eteenpäin. Siihen on syytä tehdä muistutuksessa yksilöidyt muutokset jalopuumetsien ja liito-oravien paremman huomioinnin, huvilapaikkojen vähentämisen, ulkoilureittien poistamisen sekä luonnonmukaisina säilytettävien ranta-alueiden tarkemman yksilöinnin osalta.

Helsingissä 1.4.2016

Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry

Jarmo Nieminen                          Antti Halkka

puheenjohtaja                            varapuheenjohtaja

Liite. Tiedot kaava-alueelta 28.3 ja 30.3.2016 havaituista liito-oravan oleskelumerkeistä