Mielipide Laajasalon itärannan asemakaavahankkeesta
Kaava-alue on äärimmäisen tärkeä osa Laajasalon viheralueverkoston niin virkistyskäytön kuin luonnon monimuotoisuuden kannalta. Nykyisen yhtenäisen viheralueen arvo nousee olennaisesti Laajasalon asukasmäärän kasvaessa ja kaupunginosan nykyisten luontoalueiden vähetessä. Siksi alueen kaavoitus tulee tehdä erityisellä pieteetillä, myös suojelevia kaavamerkintöjä ja -määräyksiä käyttäen.
Mielipide Laajasalon itärannan asemakaavahankkeesta
Helsingin luonnonsuojeluyhdistys on perehtynyt kaava-aineistoihin ja toteaa hankkeesta seuraavaa.
Alueen luonteesta ja vahvuuksista
Kaava-alue on äärimmäisen tärkeä osa Laajasalon viheralueverkoston niin virkistyskäytön kuin luonnon monimuotoisuuden kannalta. Nykyisen yhtenäisen viheralueen arvo nousee olennaisesti Laajasalon asukasmäärän kasvaessa ja kaupunginosan nykyisten luontoalueiden vähetessä. Siksi alueen kaavoitus tulee tehdä erityisellä pieteetillä, myös suojelevia kaavamerkintöjä ja -määräyksiä käyttäen.
Kaava-alueen rajoista
Kaava-alue on rajattu pohjoisosassa epätarkoituksenmukaisen pieneksi. Kaava-aluetta tulee laajentaa sisällyttämällä siihen mukaan Reposalmentien eteläpuolelta Laajasalon peruskoulun itäpuolinen metsä, sen eteläpuoleinen osa liikuntapuistoa sekä kolmionmuotoinen metsäkuvio Reposalmentien eteläpuolella Ilomäentien jatkeen itäpuolella. Alueet liittyvät hyvin selvästi nykyiseen toimninnalliseen aluekokonaisuuteen, jolloin niiden kaavoittaminen on syytä tarkastella tämän asemakaavan yhteydessä.
Osallistumis- ja arviointisuunnitelmasta
Nykyinen osallistumis- ja arviointisuunnitelma (25.2.2016) on asiasisällöltään melko kevyt. Sitä olisi hyvä täydentää muun muassa lyhyellä koosteella kaava-alueen tiedossa olevista luontoarvoista, jotka osaltaan asettavat rajoja myös kaavoitukselle.
Mikäli kaava-aluetta ei laajenneta aikaisemmin yksilöidyllä tavalla kaava-alueen pohjoisosassa, pyydämme kaupunkisuunnitteluvirastoa perustelemaan kaava-alueen keinotekoisen rajan osallistumis- ja arviointisuunnitelmassa.
Alueen luontoarvoista, niiden selvittämisestä ja turvaamisesta
Merkittävien ja monipuolisten luontoarvojen takia kaava-alueelle on viiden luonnonsuojelujärjestön yhteisessä Helsingin arvometsät-esityksessä esitetty peräti kuutta SL- ja luo-kohdetta (https://helsinginmetsat.files.wordpress.com/2014/06/arvometsc3a4t-16-6-2014-kok-ver2-teksteillc3a4.png). Esitämme näiden alueiden huomiointia kaavassa luo- tai sl-merkinnällä sekä edustavimpien tervaleppäkorpien- ja luhtien sekä niihin liittyvien arvolehtojen osalta SL-varauksella.
Alueella tehty METSO-inventointi ei aikanaan ole tunnistanut kaikkia alueella todellisuudessa säilyneitä metsäluonnoltaan arvokkaita metsikkökuvioita. Lisäksi eräille arvokkaiksi tunnistetuille metsäkuvioille on annettu asetta liian huono METSO-luokka. Tältä osin luontoselvitysten täydentämiseen on tarvetta etenkin Aittasaaren alueella sekä myös muilla metsäisillä alueilla, jonne harkitaan muuttavaa maankäyttöä.
Suunnittelualueella sijaitsee kohtalaisen arvokkaita lintualueita, jotka täydentävät toisiaan. Kun otetaan huomioon lintukantojen voimakas väheneminen, pitää suunnittelussa kiinnittää erityistä huomiota siihen, ettei lintujen elinoloja heikennetä. Keskeistä on esimerkiksi aluskasvuston ja pensaikkojen säilyminen sekä metsäalueen pysyminen laajana, yhtenäisenä ja puustoltaan monipuolisena. Lisäksi rantavyöhykkeen luonnontilaisina säilyneet osat pitää turvata.
Aittasaari ja Iso-Sarvastonlahti rantoineen ovat osa lepakoille tärkeää laajempaa aluetta. Keskeistä on turvata lepakoiden elinolot saalistusalueineen. Osa tähän liittyvistä ratkaisuista suojelisi myös alueen linnustoa. Rantareitin suunnittelussa on lisäksi keskeistä, ettei lepakoita häiritä liiallisella tai vääränlaisella valaistuksella.
Alustalaismäellä sijaitsee arvokas kääpäkohde, jonka lajeihin kuuluu esimerkiksi vaarantuneen harjaskäävän ensimmäinen Helsingin esiintymä kautta aikain. Kallioalueen mereen laskevalla itärinteellä on puustoltaan vanhaa kangasmetsää. Rannassa on tervaleppää sekä elävässä puustossa että lahopuuna. Ranta-alueen tervaleppämaapuulta on mahdollisesti löydetty tieteelle vielä kuvaamaton laji. Edellä mainittuja arvoja ei saa rantareitin suunnittelussa ja toteutuksessa heikentää.
Rantareitin suunnitteluun ja toteuttamiseen liittyviä huomioita ja reunaehtoja
Helsinki on täynnä esimerkkejä alueista, joissa ulkoilureittien sijoittelulla ja toteutuksella on aiheutetttu merkittävää haittaa luontokohteille. Siksi on tärkeää, että hankealueella haetaan ratkaisuja, joilla merkittävät haitat voidaan ehkäistä. Suunnittelussa on syytä säilyttää mukana myös sellainen vaihtoehto, jossa osalla aluesta luovutaan reittisunnitelmasta luontohaittojen välttämiseksi. Käytännössä tämä ei estä alueiden virkistyskäyttöä, koska useimmilla alueilla kulkee jo nyt jonkinasteinen reitti tai vähintäänkin metsäpolku.
Keskeistä on, ettei rantojen toiminnallisuuden lisäämiseksi valita ratkaisuja, jotka heikentävät lintujen ja lepakoiden elinoloja tai ranta- ja metsäalueen muita luontoarvoja. Kun ajatellaan rantojen toiminnallisuutta, on perusteltua ottaa huomioon luontoharrastuksen merkityksen kasvu. On etsittävä ratkaisuja, joissa toiminnallisuuden kehittäminen ei heikennä olennaisia luontoarvoja, vaan ammentaa siitä, mikä luonnossa on arvokasta.
Konkreettisia tapoja yhdistää reittisuunnittelussa toiminnallisuuden kehittäminen ja luontoarvojen vaaliminen ovat mm. olemassa olevien reittien ja polkujen voimakas hyödyntäminen, pirstoutumiselle herkkien alueiden välttäminen sekä tekniset ratkaisut, joilla herkän kohteen lävitse vietävä reitti toteutetaan tavalla ja kapeudella, joka mahdollistaa luontoarvojen säilymisen. Luontoarvoiltaan merkittävillä metsäalueilla kulkevan reitin suunnittelussa on huomioitava myös reitin vaikutus lähiympäristön metsänhoitotarpeeseen. Helsingin kaupungin nykyisillä metsänhoitoperiaatteilla uusi reitti tuo mukanaan myös kasvavan metsänhoitopaineen, mikä vaikeuttaa etenkin puuston luonnontilaisuuteen liittyvien arvojen säilyttämistä.
Alustava rantareitti kulkee turhan monen luonnoltaan arvokkaan alueen poikki. Mikäli luontoarvot halutaan edes kohtuullisessa määrin huomioida, niin alustavaa suunnitelmaa on syytä keventää. Suunnittelualueen keski- ja pohjoisosassa on syytä ja mahdollista tukeutua voimakkaasti olemassa oleviin reitteihin. Keskeisen tärkeää on huolehtia siitä, että alueen merkittävät, ulkoilureittien aiheuttamille vesitalousmuutoksille herkät tervaleppää kasvat kosteikot eivät vaurioidu. Pikku-Sarvaston poikki harkitun sillan luonto- ja linnustovaikutukset tulee selvittää tarkkaan.
Iso-Sarvaston rantaan, uimarannan länsipuolelle, luonnoskartta esittää puurakenteista rantaraittia kapeaan rantametsään ja kosteikkoon. Rantareitin tarve on kyseenalainen, koska aivan vieressä kulkee Jollaksentien kävely- ja pyörätie.
Jollaksen uimarannan itäpuolella sijaitseva reititön metsäalue on todettu arvokkaaksi myös luontotietojärjestelmässä. Alueella on METSO-mielessä arvokkaita kangas- ja luhtametsiä, arvokas kaskikohde ja lisäksi se on osa laajempia lepakko- ja lintualueita. Rantareitin ja luontoarvojen edes auttava yhteensovittaminen vaatisi käytännössä pitkospuiden rakentamisen luhtaan (haittoja tulisi silti), kangasmetsäosuudella haittoja ei pysty edes kompensoimaan. Koko reittiosuuden tärkeyttä kannattaa vakavasti miettiä, koska hyvään suunnitteluun kuuluu sekin, että edes osa kaava-alueen ranta-alueista on muuta kuin ulkoilureitin reuna-aluetta.
Mahdollisesta täydennysrakentamisesta
Kaavan yhteydessä ollaan selvittämässä mahdollista täydennysrakentamista kolmella osa-alueella. Esitetyistä alueista Elsankallio (Alustalaismäki) tulisi luonto- ja virkistysarvojen takia jättää jatkoselvitysten ulkopuolelle. Kahden muun osa-alueen osalta yhdistyksellä ei ole jatkoselvityksiin huomauttamista.
Kaavailtu uusi viljelypalsta-alue
Kaava-alueen lounaisosaan harkitaan uuden viljelypalsta-alueen perustamista. Kaavaillulla sijaintialueella ei liene sellaisia arvoja, jotka viljelypalstasta kärsisivät. Sen sijaan sangen lähellä alueen pohjoispuolella sekä muutaman sadan metrin päässä koillispuolella on erittäin arvokkaita luhta- ja korpialueita, jotka ovat alttiita vieraslajien leviämiselle. Mikäli viljelypalstoja arvokkaiden luontoalueiden läheisyyteen kaavoitetaan, tulee kaupungin varmistaa se, että niillä ei kasvateta vieraslajeja, jotka saattavat levitä haittaa aiheuttaen läheisille luontokohteille.
Helsingissä 8.4.2016