Mielipide Honkasuontien asemakaavan osallistumis- ja arviointisuunnitelmasta sekä valmisteluaineistosta
Kaava-alue on tärkeä osa Helsingin, Espoon ja Vantaan rajoilla säästynyttä yhtenäistä, Helsingin oloissa laajaa (noin 40 ha) ja monipuolista metsäistä aluetta. Alueen poikki kulkee maakunnallisesti tärkeä metsäekologinen yhteys, joka yhdistää toisiinsa Vantaan Raappavuoren metsät pohjoisessa sekä Espoon Lintuvaara-Monikon metsät lännessä
Helsingin luonnonsuojeluyhdistys on perehtynyt nähtäville laitettuun aineistoon ja toteaa hankkeesta mielipiteenään seuraavaa.
Alueen sijainnista ja luonteesta luonnon monimuotoisuuden kannalta
Kaava-alue on tärkeä osa Helsingin, Espoon ja Vantaan rajoilla säästynyttä yhtenäistä, Helsingin oloissa laajaa (noin 40 ha) ja monipuolista metsäistä aluetta. Alueen poikki kulkee maakunnallisesti tärkeä metsäekologinen yhteys, joka yhdistää toisiinsa Vantaan Raappavuoren metsät pohjoisessa sekä Espoon Lintuvaara-Monikon metsät lännessä. Ei olekaan ihme, että Helsingistä hiljalleen katoava, yhtenäisiä ja kytkeytyneitä metsiä vaativa pyy kuuluu edelleen alueen lajistoon. Kaavailtu rakentaminen kaventaa olennaisesti kyseistä metsäaluetta Rajatorpantien eteläpuolella, samalla yhtenäisen metsäalueen pinta-ala supistuu merkittävästi.
Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen kaavaryhmän edustajien viime vuosien maastokäynneillä alue on osoittautunut luontoarvoiltaan yllättävänkin lupaavaksi. Nykytiedolla alue olisi sisällytetty mukaan myös Helsingin arvometsät-suojeluesitykseen, josta se pääosin puuttuu. Biotooppitasolla alueelta löytyy lehtoja ja lehtomaisia kankaita, reheväpohjaisia turvekankaita sekä kulttuurilehdoiksi kehittyneitä entisiä maatalousmaita. Hankealueen länsiosa ulottuu myös suoluonnettaan osin säilyttäneiden rämemuuttumien alueelle.
Alueen varttuneet ja vanhapuustoiset metsät ovat olleet pidempään metsänkäsittelyn ulkopuolella, mikä näkyy mm. puuston eri-ikäisrakenteisuutena sekä lehti- ja kuusilahopuun merkittävänä määränä. Luontoarvojen kannalta merkittävää on myös haavan runsaus. Lajistopuolella alueella on hyvä potentiaali mm. liito-oravan, lahokaviosammalen sekä ylipäätänsä vaateliaan ja uhanalaisen lahopuulajiston (mm. kääväkkäät ja lahopuulla kasvavat sammalet) merkittävään esiintymiseen.
Edellä mainituista syistä yhdistys suhtautuu alueen rakennuskäyttöön ohjaamiseen kielteisesti. Kyseessä ei selvästikään ole täydennysrakentaminen, vaan luontoalueelle laajeneva uudisrakentaminen.
Helsingin LTJ:n luontotietopohjasta ja esitettävät lisäselvitykset
Helsingin luontotietojärjestelmän luontotietopohja on hankealueen osalta selvästi puutteellinen ja MRL:n mukaisen asemakaavoituksen kannalta riittämätön niin luontotyyppi- kun lajitason tiedon osalta. Käytännössä alue on tunnistettu vain osaksi arvoluokan III lintualuetta. Alue on aikanaan jätetty myös kaupungin teettämien METSO-selvitysten ulkopuolelle, mikä heijastuu välittömästi luontotyyppitiedon heikkoutena.
Asemakaava-alueella on syytä tehdä riittävät pohjaselvitykset ennen kaavaprosessin eteen päin viemistä. Kaava-alueen luonteen perusteella tarpeellisia selvityksiä ovat ainakin uhanalaisten ja silmälläpidettävien luontotyyppien selvitys (Raunio ym. 2008), METSO-ohjelman luonnontieteellisten valintaperusteiden mukaisten elinympäristöjen kartoitus (Syrjänen ym. 2016), liito-oravaselvitys sekä keskeisten lahopuulajiryhmien selvittäminen (esim. käävät ja lahopuiden maksa- ja lehtisammalet, lahokaviosammal mukaan lukien). Lisäksi tulee tarkastella alueen mahdollisen rakentamisen vaikutukset ylikunnalliseen metsäekologiseen verkostoon.
Helsinki 12.10.2017