Yhteydenotto koskien Pakilan ja Tuomarinkylän aluesuunnitelmaa

Arvoisa kaupunkiympäristölautakunnan jäsen tai varajäsen!

Lautakunnassa on 12.6 päätösasiana Pakilan ja Tuomarinkylän aluesuunnitelman hyväksyminen. Kyseessä on ensimmäinen uuden suunnittelujärjestelmän mukainen aluesuunnitelma, joka tuodaan lautakunnan käsittelyyn. Siksi sillä on erityistä merkitystä.

Aluesuunnitelmassa on paljon hyvää, mutta sen luonnonhoito-osa on vakavasti ristiriidassa kaupunkistrategian luontotavoitteiden kanssa. Suunnitelmassa ei ole riittävässä määrin sisäistetty sitä, että Helsingin kaupunkimetsänhoidon tavoitteita on katsottu tarpeelliseksi muuttaa siten, että jatkossa ”metsissä ja metsäisillä alueilla suunnitelmallinen monimuotoisuuden lisääminen on hoidon keskeisin tavoite”.

Aluesuunnitelman ongelmat liittyvät erityisesti luonnonhoidon alustaviin toimenpidetarpeisiin sekä arvometsien hoitoluokan riittämättömään käyttöön. Nykymuodossaan suunnitelmaa ei tule hyväksyä.

Ongelmia luonnonhoidon tarpeiden määrittelyssä sekä arvometsien hoitoluokan käytössä

Aluesuunnitelman luonnonhoito-osuus antaa liioitellun kuvan eri osa-alueiden luonnonhoidon tarpeesta (luku 4.3.2 Luonnonhoidon toimenpidetarpeet, s. 47-48). Ongelma koskettaa erityisesti Siliuksenmäki-Lystikukkulan aluetta (osa-alueet 1 ja 2) sekä Pakilanpuistoa (osa-alueen 4 pohjoisosa), pienemmässä mitassa myös eräitä osa-alueen 5 laajempia metsiköitä. Luontojärjestöjen kaupunkimetsähoidon asiantuntijoiden maastokäyntien perusteella hoitotarpeita on kyseisillä alueilla paljon vähemmän, kuin mitä aluesuunnitelman selostusosassa esitetään.

Suunnitelmaselostuksessa ei ole riittävässä määrin tunnistettu ja osoitettu niitä metsiä, jotka tulisi merkittävien luontoarvojen takia osoittaa arvometsien hoitoluokkaan. Hoitoluokkien tarkistusesitykset on esitetty sivun 48 kartalla. Kartan perusteella arvometsien hoitoluokkaan esitetään valitettavan vähän metsikkökuvioita. Arvometsiksi tulisi osoittaa merkittävästi enemmän metsikkökuvioita etenkin Siliuksenmäki-Lystikukkulan sekä Pakilanpuiston alueilta.

Aluesuunnitelman luonnonhoito-osa korostaa yksipuolisesti sitä, että luontoarvot säilyvät erityisesti luonnonhoidolla eli erilaisilla metsänhakkuilla ja hoitotoimilla. Toistuvasti todetaan, että ”luonnon monimuotoisuusarvot turvataan toimenpiteiden yhteydessä”.

Todellisuudessa metsäisten luontoarvojen säilymisen ja kehittymisen kannalta tärkeintä on se, että riittävä määrä metsiä jätetään myös tällä suunnitelma-alueella kehittymään kokonaan tai pääosin ilman metsänhoitotoimia. Tämän lisäksi luontoarvoja voidaan toki huomioida ja tukea luonnonhoidon yhteydessä jättämällä esimerkiksi käsittelyn yhteydessä kaadettavia puita maalaholahopuuksi sekä jättämällä käsittelykuvioille tiheikköjä ja muita hoidon ulkopuolelle rajattuja osia.

Esitämme, että lautakunta

a) palauttaa aluesuunnitelman uuteen valmisteluun, jotta ristiriidat kaupunkistrategian luontotavoitteiden kanssa saadaan poistettua

tai

b) hyväksyy aluesuunnitelman ilman luonnonhoito-osuutta.

Mikäli lautakunta hyväksyy aluesuunnitelman nykymuodossaan, Helsingin luonnonsuojeluyhdistys toivoo, että lautakunta varautuu aikanaan käyttämään otto-oikeuttaan Pakilan ja Tuomarinkylän aluetta koskevien luonnon- ja maisemanhoitosuunnitelmien virkamiespäätöksiin. Tämä on tarpeen, jotta voidaan varmistaa se, että tuleva alueen metsänhoito ei ole ylimitoitettua ja mahdollistaa myös alueen metsäluontoarvojen säilymisen ja kehittymisen.

Taustaa

Helsingin metsäpuolen virkamiesten läpiajama suunnittelujärjestelmän muutos sisältää merkittävää vallansiirtoa virkamiehille. Jatkossa metsäisten viheralueiden metsäluonnon kannalta keskeisimmät päätökset eli päätökset siitä, mitä metsikkökuvioita käsitellään (ja millä tavalla) ja mitä kuvioita ei käsitellä, on tarkoitus tehdä vasta luonnon- ja maisemanhoitosuunnitelmissa. Näitä suunnitelmia ei tuoda lautakuntaan, vaan ne ratkaistaan virkamiespäätöksillä.

Aikaisemmin nämä kaikkein olennaisimmat metsänkäsittelyratkaisut esitettiin jo aluesuunnitelmissa, jolloin viime kädessä lautakunta (siinä vaiheessa yleisten töiden lautakunta) pystyi ottamaan kantaa myös metsänhakkuisiin. Jatkossa luonnon- ja maisemanhoitosuunnitelmien tekoon liittyy erilaista ei-sitovaa vuorovaikutusta, mutta todellisuudessa kaikki olennaiset päätökset tehdään virkamiestyönä.

Luontoarvojen vaalimisen kannalta tilannetta vaikeuttaa se, että kaupungin virkamiehet lakkauttivat alkuvuodesta 2018 organisaatiomuutoksen varjolla vuodesta 2010 toimineen kaupunginhallituksen nimeämän luonnonhoidon työryhmän. Työryhmä, jossa olivat edustettuna sekä kaupungin virkamiehet että luontojärjestöjen edustajat, pystyi vuosina 2010-2017 ennakolta läpikäymään kaikkien tekeillä olevien aluesuunnitelmien esitetyt hakkuut ja hoitotoimet sekä ehdotetut hoitoluokat. Tällainen ”palomuuri” on nyt poistettu.

Helsingissä 8.6.2018