Selitys Helsingin yleiskaavaa koskevassa asiassa

KORKEIN HALLINTO-OIKEUS

ASIA Selitys koskien Helsingin kaupungin valitusta Helsingin hallinto-oikeuden päätöksestä 5.2.2018 nro 18/0049/5, joka koskee Helsingin yleiskaavaa.

VIITE Selityspyyntönne 30.5.2018, Dnro 1099/1/18.

SELITYKSEN ANTAJAT

Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry, Helsinki

Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry, Helsinki

PROSESSIOSOITE

Erityisasiantuntija Tapani Veistola

Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry

Itälahdenkatu 22 b A

00210 Helsinki

Puhelin 0400 615 530

Sähköposti uusimaa@sll.fi

SELITYS

Yleistä

Kaupungin valitusta on perusteltu pitkälti kaavaselostuksen ja epämääräisten mainintojen ja selvitysten avulla ottamatta huomioon, että kaavaselostus ei ole oikeudellisesti sitova. Kaavan lainmukaisuutta arvioidaan kaavakartan, -merkintöjen ja -määräysten kautta. Niiltä osin valituksessa ei ole kyetty osoittamaan Helsingin hallinto-oikeuden päätöksen olevan virheellinen.

Toinen Helsingin valituksen pääongelma on voimassa olevan maakuntakaavan ohittaminen ja sen oikeusvaikutuksen vähättely. Kaupungin valituksessa esiin nousee käsitys, että jos maakuntakaava on kaavoittajan mielestä vanhentunut tai liian yksityiskohtainen, kaavoittaja voi mielensä mukaan perustaa kaavan uudempaan selvitystietoon sekä sivuuttaa liian yksityiskohtaisina pitämänsä määräykset. Yleinen kaavahierarkia ja lainsäädännön määräykset koskevat kuitenkin myös Helsinkiä ja sen kaavoitusta.

Yhdistykset tarkastelevat seuraavassa yleisesti eräitä valituksen virheellisyyksiä sekä tarkemmin Keskuspuistoa ja Ramsinniemeä.

Yleiskaavan strategisuus

Kaupunki on viitannut korkeimman hallinto-oikeuden päätökseen 11.11.2016/4778 ja todennut, että korkein hallinto-oikeus on pysyttänyt Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätöksen, jossa on arvioitu strategisen, ruutumuodossa esitetyn yleiskaavan esittämistavan lainmukaisuutta. Kaupunki ei kuitenkaan huomioi, että mainitussa päätöksessä korkein hallinto-oikeus ei ottanut kantaa kaavan esitystapaan, koska siltä osin päätöksestä ei yhdistysten käsityksen mukaan valitettu. Kyseisessä päätöksessä oli lisäksi kyse Helsinkiä huomattavasti pienemmän kaupungin yleiskaavasta, joka oli mittakaavaltaan aivan toinen ja sisälsi oikeusvaikutteisia erilliskarttoja.

Maakuntakaavan ohjausvaikutus

Kaupunki on valituksessaan toistuvasti vähätellyt voimassa olevan maakuntakaavan ohjausvaikutusta perustellen tätä muun muassa uusilla selvityksillä ja kaupungin mielestä maakuntakaavan liiallisella yksityiskohtaisuudella.

Kaupunki toteaa, että voimassa olevaa 2. vaihemaakuntakaavaa voidaan pitää sisällöltään eräiltä osin hyvin yksityiskohtaisena. Maakuntakaavassa pitäisi käsitellä ensi sijassa vain kysymyksiä, joilla on seudullista tai valtakunnallista merkitystä ja näin ollen maakuntakaavan ohjausvaikutuksen tulisi liittyä vain seudullisiin ja valtakunnallisiin kaavaratkaisuihin. Uudenmaan maakuntakaavassa on kuitenkin kaupungin mielestä esitetty monia kaavaratkaisuja, joilla on vain paikallista merkitystä. Kaupunki toteaa, että hallinto-oikeus on liian tiukasti tulkinnut maakuntakaavan ohjausvaikutusta myös niissä kysymyksissä, jotka ovat kaupungin mielestä puhtaasti paikallisia.

Kaupunki on perustellut valitustaan myös sillä, että maakuntakaava olisi perusteiden osalta vanhentunut. Muun muassa maakuntakaavan liikennejärjestelyitä koskevat sisällöt eivät olisi enää ajan tasalla. Kaupungin mielestä tämä on olennainen seikka arvioitaessa, voidaanko maakuntakaavan moottoriväyliä koskevasta sisällöstä osittain poiketa.

Kaupungin edellä mainittuihin käsityksiin voidaan todeta, että asia arvioidaan vain sen perusteella, mitä voimassa olevassa maakuntakaavassa eli kaavakartassa,

-merkinnöissä ja -määräyksissä määrätään. Sillä, miten yksityiskohtaisia ne ovat, ei ole merkitystä niiden noudattamisvelvoitteen kannalta. Myöskään sillä seikalla, että maakuntakaavan vahvistamisen jälkeen on tehty uusia selvityksiä, ei ole oikeudellista merkitystä sen suhteen, mikä on voimassa olevan kaavan ohjausvaikutus.

Maakuntakaavan täsmentyminen

Kaupunki vetoaa useassa kohdin myös siihen, että yleiskaavan maakuntakaavasta poikkeavat ratkaisut ovat maakuntakaavan täsmentymistä tai ainakin oikeutettua poikkeamista. Kaupunki ei tunnu huomioivan, että olennainen poikkeaminen maakuntakaavan määräyksestä ei ole mahdollista ilman maakuntakaavan muuttamista.

Maakuntakaavassa esitettyjen aluevarausten laajuutta ja sijaintia voidaan muuttaa tai aluevarauksesta voidaan luopua edellyttäen, että maakuntakaavan keskeiset ratkaisut ja tavoitteet eivät vaarannu. Lähtökohtana on, että maakuntakaavan tavoite on turvattava samassa kaavassa, jossa maakuntakaavan ratkaisusta poiketaan. Ratkaisun perusteet tulee esittää kaavaselostuksessa. Hyväksyttävä eroavuus ei voi kuitenkaan tarkoittaa maakuntakaavan keskeisistä periaatteista poikkeamista eikä myöskään maakuntakaavassa erityisesti tutkitusta sijaintipaikasta poikkeamista (Ympäristöministeriön julkaisu, Maakuntakaavan oikeusvaikutukset 2002).

Maakuntakaavassa esitetyn käyttötarkoituksen muuttaminen on mahdollista edellyttäen, että uusi käyttötarkoitus toteuttaa maakuntakaavassa esitettyä tavoitetta. Esimerkiksi maakuntakaavan virkistysalue saattaa olla yleiskaavassa mahdollista muuttaa suojelualueeksi, jos samalla voidaan ottaa huomioon myös virkistyksen tarpeet. Rakennus- ja luonnonsuojelukohteiden osalta maakuntakaavan suojelutavoitteiden tulkinta on asian luonteesta johtuen yleensä tarkkaa. Tarkempien selvitysten perusteella voidaan rajoihin tehdä kuitenkin perusteltuja muutoksia, mutta aluevarausten liikkumavara ei yleensä ole kovin suuri (Ympäristöministeriön julkaisu, Maakuntakaavan oikeusvaikutukset 2002).

Maakuntakaavassa esitetyn ratkaisun kanssa ristiriidassa oleva kaavaratkaisu ei ole mahdollinen ilman maakuntakaavan muuttamista. Kaavaratkaisun voidaan katsoa olevan ristiriidassa maakuntakaavan kanssa, mikäli kyseessä ei ole maakuntakaavan täsmentyminen tai hyväksyttävä eroavuus.

Kaupunki esittää esimerkiksi Keskuspuistoa ja Ramsinniemeä koskevassa osiossa, että yleiskaavaratkaisussa on esitetty perusteet poiketa maakuntakaavan kaavamääräyksestä. Keskuspuistossa mittavaa C2-rakentamista sijoittuisi virkistysalueelle ja Ramsinniemessä uusi rakentaminen sijoittuisi sekä virkistysalueelle että osin luonnonsuojelualueelle. Jo yksinomaan edellä esitetyn ympäristöministeriön oppaan virkistysaluemerkinnän muuttamista koskevan tulkintaohjeen perusteella voidaan todeta, että kaupungin Keskuspuistoon ja Ramsinniemeen esittämät muutokset ovat niin olennaisia, että ne vaatisivat maakuntakaavan muuttamista.

Kaupunkibulevardit

Kaupunki katsoo valituksessaan, että maakuntakaavan ohjausvaikutusta arvioitaessa on otettava huomioon ajantasaiset liikennejärjestelmäsuunnitelmat. Kaupunki katsoo, että maakuntakaavan suunnittelumääräyksessä on mahdollistettu tieluokan esittäminen alemmantasoisena. Suunnittelumääräyksessä määrätään, että maakuntakaavakartalle merkitty tieyhteys voidaan yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa esittää riittävin perustein teknisesti tai toiminnallisesti alemmanluokkaisena. On siis arvioitava, voidaanko käytettävissä olleiden selvitysten perusteella katsoa, että maakuntakaavan ohjausvaikutus on huomioitu säädetyllä tavalla.

Selvää kuitenkin on, että esimerkiksi Hämeenlinnanväylän kaupunkibulevardin sekä siihen sisältyvän merkittävän lisärakentamisen osalta kaava pohjautuu monelta osin riittämättömiin vaikutusarviointeihin. Liikenteen lisäksi puutteita on luontoselvityksissä. Esimerkiksi kaavaratkaisun vaikutukset Keskuspuiston valtakunnallisesti merkittäviin luonto- ja virkistysarvoihin on riittämättömästi selvitetty ja arvioitu. Helsingin kaupungin valituksessa edellä mainitut näkökulmat on pääosin sivuutettu.

Helsingin hallinto-oikeus on päätöksessään todennut muun muassa, että käytettävissä olevien selvitysten perusteella ei voida tulla siihen johtopäätökseen, että yleiskaavaa laadittaessa olisi maakuntakaavan suunnittelumääräyksen edellyttämällä tavalla esitetty riittävät perusteet kaupunkibulevardeihin perustuvalle ratkaisulle. Hallinto-oikeuden asiassa esittämiin perusteisiin voidaan tältä osin yhtyä.

Keskuspuisto

Helsingin kaupungin valituksessa tukeudutaan maakuntakaavan selostuksessa esille tuotuun joustavuuteen, jolla pyritään antamaan kuva siitä, että maakuntakaavan aluevarauksiin liittyy kuntatason yleiskaavoissa laajat täsmentämis- ja poikkeamisvaltuudet.

Kaupungin valituksessa korostetaan useampaan kertaan myös sitä, että kaupunkikaava turvaa Keskuspuiston jatkuvuuden. Valituksessa viitataan myös teemakarttoihin. On huomioitava, että niiltä osin kuin teemakartat eivät ole oikeusvaikutteisia, niitä ei voi käyttää valituksen perusteena.

Maakuntakaavan virkistysalueen kaavamääräys on kuitenkin huomattavasti monisisältöisempi ja rakentamisen osalta rajoittavampi: Alue varataan yleiseen virkistykseen ja ulkoiluun. Alueen yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa on turvattava virkistyskäyttöedellytyksien säilyminen, alueen saavutettavuus, riittävä palvelu- ja varustetaso sekä ympäristöarvot ja osoitettava maakuntakaavakartalle merkittyjen ulkoilureittien jatkuvuus virkistysalueella.

Kaavaratkaisu supistaa olennaisesti Keskuspuiston laajuutta, vaarantaa osan vakiintuneista ja suosituista virkistyskäytön ydinalueista sekä heikentää merkittävästi ympäristöarvoja. Viimeksi mainittuihin on syytä lukea niin alueen luontoarvot (luontotyypit ja lajisto) kuin maisema-arvot. Osaltaan kaavaratkaisu heikentää myös Keskuspuiston sisäistä jatkuvuutta sekä Keskuspuiston kytkeytymistä Hämeenlinnanväylän länsipuolisiin viheralueisiin.

Helsingin Keskuspuisto on vuotuisen käyttäjämäärän perusteella mahdollisesti jopa Suomen tärkein maakuntakaavoissa osoitettu virkistysalue. Sen arvo on siten valtakunnallinen. Kyseinen merkitys tulee kasvamaan Keskuspuiston lähialueille kaavaillun muun merkittävän lisärakentamisen myötä.

Kun arvioidaan Keskuspuiston luonnonsuojelullista kokonaisarvoa 2010-luvun luonnonarvottamisen näkökulmasta ja kriteereillä, päädytään arvokkaiden luontotyyppien kokonaispinta-alan ja alueen lajistollisen merkityksen (2000-luvulta havaintoja yli 75 Punaisen kirjan lajista) perusteella siihen, että myös Keskuspuiston luontoarvot ovat valtakunnallisesti merkittäviä. Näistä syistä Keskuspuisto on aikaisempien kaavaratkaisujen vakiinnuttamalla rajauksella keskeinen osa Uudenmaan maakuntakaavan viheraluejärjestelmän keskeistä maankäyttöä. Juuri tällaisten valtakunnallisten kohteiden osalta perusteita poiketa maakuntakaavasta ei käytännössä saisi olla.

Kaupungin valituksessa väitetään, että kaavan mahdollistama huomattava lisärakentaminen Keskuspuiston alueelle on mahdollista toteuttaa siten, että Keskuspuiston keskeiset arvot voidaan säilyttää. Väite on virheellinen niin luontoon, virkistyskäyttöön kun maisemiin liittyvien olennaisten arvojen osalta.

Kaupungin valituksessa puolustellaan kaavaratkaisua vailla lainvoimaa olevilla kaupunkikaavan teemakartoilla sekä viitesuunnitelmilla. Saman aikaisesti väitetään virkistys- ja viheralueille annetun yleisen, ohjausvaikutukseltaan ylimalkaisen suunnittelumääräyksen turvaavan Keskuspuiston keskeiset arvot, mukaan lukien maakuntakaavoituksen keskeiset tavoitteet. Nämäkään argumentit eivät anna perusteita kumota hallinto-oikeuden harkittua ratkaisua Keskuspuiston sekä Hämeenlinnanväylän länsipuolen osalta.

Yhdymme Helsingin hallinto-oikeuden näkemykseen, että Keskuspuistoon esitetty rakentaminen vaarantaa Keskuspuiston luonto- ja virkistysarvot ja katkaisee Keskuspuiston jatkuvuuden tavalla, joka on maakuntakaavan tavoitteiden vastaista. Keskuspuistoon rakentaminen heikentää elinympäristöä eikä toteuta MRL 54 §:n velvoitetta vaalia luonnonympäristöä.

Maakuntakaavan vastaisuus versus esitetyn rakentamisen laajuus ja mitoitus

Maakuntakaavassa Keskuspuiston länsireuna alkaa välittömästi Hämeenlinnanväylästä. Yleiskaavan yleispiirteinen esitystapa, pikseli/ruutukartta, mahdollistaa rakentamista jopa kartalla esitettyä laajemmin Keskuspuiston alueelle. Tässäkään mielessä maakuntakaavan ohjausvaikutus ei toteudu.

Kuten Helsingin kaupunkikin omassa valituksessaan toteaa, ”vierekkäisten eri kaavamääräysten alaisten alueiden maankäyttö sovitetaan yhteen niin, että syntyy toimiva kaupunkirakenne”. Sitä kaupunki ei tuo esille, että esimerkiksi Keskuspuistoon, Keskuspuiston länsireunaan ja Hämeenlinnanväylän itäpuolelle osoitettujen C2-merkintöjen osalta tämä voi tarkoittaa sitä, että myös C2-merkintöjen viereiset, virkistysalueena esitetyt pikselit voidaan jatkosuunnittelussa muuttaa C2-merkintöjen mukaisiksi rakennetuiksi alueiksi. Koko kaava-aluetta koskevassa kaavamääräyksessä todetaan, että ruuduista muodostuvat alueet kuvaavat maankäytön pääkäyttötarkoitusta. Alueilla ei ole tarkkaa rajaa. Määräyksen tulkintaohjeen mukaan yleiskaavaa ei tule tulkita yhden ruudun tarkkuudella vaan suurempina aluekokonaisuuksina.

C2-merkintöjen mukainen rakentaminen edellyttää kaupunkibulevardeihin rajautuvilla alueilla korttelitehokkuutta, jonka tulee olla pääsääntöisesti yli 1,8. Ylärajaa ei C2-alueen rakentamisessa korttelitehokkuudelle esitetä. Tämä merkitsee erittäin raskasta ja rakennusoikeudeltaan rajoittamatonta ja siten lainvastaista rakennusoikeutta, jonka sijoittuminen Keskuspuistoon on ruututekniikan vuoksi epämääräistä.

Kuten yhdistykset valituksessaan Helsingin hallinto-oikeudelle totesivat, Keskuspuistoon rakentamisen perusteluksi esitettiin yleiskaavassa vain Hämeenlinnanväylän kaupunkibulevardiksi muuttamisen teknistaloudelliset edellytykset, kaupunkibulevardin toteuttamisen taloudellinen kannattavuus ja rakennusmaan tarve. Siinä ei viitata lainkaan Keskuspuiston luonto- ja virkistysarvoihin, mikä on vastoin MRL:n vaatimusta luonnonarvojen vaalimisesta. Mitä tulee rakennusmaan tarpeeseen, yleiskaavassa on osoitettu uutta rakentamista varten kaksinkertaisesti se määrä, joka tarvittaisiin yleiskaavan tavoitteeksi asetetun asuntotuotannon toteuttamiseen. Keskuspuistoon osoitetun rakentamisen osuus tästä ylimitoitetusta kaavavarannosta on vain noin 3 %.

Yleiskaavassa kaupunkibulevardien varrelle ja ympäristöön rakentamista perustellaan taloudella. Mutta kaavaselostukseen ei liity mitään konkreettisia laskelmia tästä. Lisäksi siinä sivuutetaan se, että kaupunkibulevardit ja muut merkittävät liikenneväylät palvelevat laajasti kaupungin toimintoja. Siksi myös niiden taloudellista kannattavuutta pitäisi arvioida laajemmin kuin vain väylän varrelle ja ympäristöön tulevan uuden rakentamisen tuottojen pohjalta.

Yleiskaavavalituksessa yhdistykset arvostelivat lisäksi sitä, että yleiskaavassa on sivuutettu Helsingin seudun liikennejärjestelmää koskevat vaihtoehdot, kuten Helsinki Quick Step. Jo kaavan valmisteluvaiheessa esitetyssä HQS-suunnitelmassa ensisijaisesti raideliikenteeseen nojaava verkosto muodostuu tavalla, jossa ei rakenneta viheralueille, vaan yleiskaavassa esitettyä laajemmin muun muassa rautateiltä vapautuville alueille Pasilassa. HQS on eräs vaihtoehdoista, joita selvitetään myös Helsingin seudun seuraavan MAL-sopimuksen valmistelussa. Sekin osoittaa, että Keskuspuistoon rakentamiselle ei ole taloudellisesti eikä liikennejärjestelmän kehittämisen kannalta painavia perusteluja. Näistä vaihtoehdoista kaupunki ei valituksessaan sano mitään.

Omassa valituksessaan kaupunki vetoaa toistuvasti siihen, että tarkemmassa suunnittelussa asiat tarkentuvat. Yhdistysten mielestä maakuntakaavan noudattamisen velvoittavuutta ei voi siirtää yleiskaavavaiheesta sen varaan, millaisia ratkaisuja tehdään asemakaavavaiheessa.

Vartiosaari

Helsinki viittaa valituksessaan hallinto-oikeuden hylkäämästä osayleiskaavasta tekemäänsä valitukseen todeten: ”Helsingin uuden yleiskaavan voidaan katsoa mahdollistavan saman ratkaisun kuin osayleiskaavan” (s. 37).

Kaupungin osayleiskaavastakin tekemä valitus on erikoisella tavalla ristiriitainen. Toisaalta siinä korostetaan osayleiskaavan tärkeyttä, strategisuutta ja merkitystä Helsingin rakentamiselle. Toisaalta siinä katsotaan, että kyse on ”pelkästään paikallisesti merkittävästä maankäytöstä” (s. 24), jolla ei ole seudullisia vaikutuksia.

Toinen Helsingin valituksen pääongelma on voimassa olevan maakuntakaavan ja RKY2009-merkinnän ohittaminen ja niiden oikeusvaikutuksen vähättely. Yleinen kaavahierarkia koskee kuitenkin myös Helsinkiä ja sen kaavoitusta.

Asian ydin on, että hallinto-oikeus kumosi osayleiskaavan maakuntakaavan vastaisena. Kulttuuriympäristöjen turvaaminen rakentamisen yhteydessä ei ollut osayleiskaavassa riittävää. Tätä ei mikään Helsingin valituksessa esittämä muuksi muuta myöskään yleiskaavan kannalta.

Ramsinniemi

Yleiskaavassa Ramsinniemen alueelle osoitettu uusi rakentaminen sijoittuu maakuntakaavassa virkistysalueeksi ja osin luonnonsuojelualueeksi varatulle alueelle. Maakuntakaavan virkistysalue -kaavamerkinnän suunnittelumääräyksessä määrätään muun muassa, että alue varataan yleiseen virkistykseen ja ulkoiluun. Virkistysalueelle voidaan yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa osoittaa vaikutusten arvioinnin perusteella yhdyskuntarakenteen eheyttämisen kannalta tarpeellisia paikallisia väyliä ja yhdyskuntateknisen huollon laitteita ja rakenteita. Määräyksessä ei ole mitään mainintoja asuntorakentamisesta.

Helsingin hallinto-oikeus on todennut, että maakuntakaavaratkaisun tarkoituksena on ollut yhdyskuntarakenteen ja rakennustehokkuuden lisääminen muualle kuin Ramsinniemen alueelle. Yleiskaavaratkaisua, jonka tarkoituksena on mahdollistaa Ramsinniemeen merkittävää uutta asuntorakentamista, ei voida pitää Uudenmaan maakuntakaavassa Ramsinniemen alueelle osoitetun virkistyskäyttötarkoituksen täsmentymisenä eikä sitä voida pitää myöskään eroavuutena maakuntakaavasta.

Helsingin kaupunki on kuitenkin valituksessaan toisaalta sitä mieltä, että jopa huomattavaa uutta asuntorakentamista voi pitää alueelle osoitetun virkistyskäyttötarkoituksen täsmentymisenä tai hyväksyttävänä eroavuutena maakuntakaavasta. Kaupunki ei ole oikeudellisesti merkittävällä tavalla pystynyt perustelemaan väitettään. Toisaalta kaupunki myös väittää, että vähintäänkin asiassa on esitetty perusteet poiketa maakuntakaavasta. Kaupunki ei tässäkään kohdin huomioi, että kaavamääräyksestä poikkeaminen ei ole mahdollista muuttamatta maakuntakaavaa.

Helsingin kaupunki pitää valituksessaan Ramsinniemeen yleiskaavassa ehdotettua rakentamisen määrää vähäisenä. Ramsinniemen pinta-alaan suhteutettuna ehdotettu rakentamisen määrä on huomattavan iso. Yleiskaavassa suuressa osassa Ramsinniemeä on asuntovaltaisen alueen merkintä A2. Merkinnän korttelitehokkuus on pääasiassa 1,0 – 2,0, mutta se voisi merkinnän mukaan perustellusti olla myös tätä suurempi. Kaavamerkinnässä todetaan lisäksi, että alueen pinta-alasta vähintään 60 % tai enemmän on korttelimaata. A2-merkintä löytyy myös esimerkiksi Meri-Rastilan rakennetulta osalta sekä jo valmiiksi erittäin tiiviisti rakennetulta Aurinkolahden alueelta.

Uudenmaan liitto on 15.2.2016 jättämässään lausunnossa todennut yleiskaavan olevan Ramsinniemen osalta ristiriidassa maakuntakaavan kanssa. Tässä poimintoja lausunnosta:

”Uudet asumiseen osoitettavat alueet eivät noudata maakuntakaavan ratkaisua mm. Ramsinniemessä ja Melkissä.”

”Ramsinniemen ja Melkin osalta yleiskaavan ratkaisua ei ole ehdotusvaiheessa muutettu ja ne poikkeavat maakuntakaavasta. Ramsinniemi on maakuntakaavassa osoitettu virkistys- ja suojelualueeksi.”

Helsingin hallinto-oikeus kumosi yleiskaavan Ramsinniemen osalta, koska maakuntakaava ei ollut maankäyttö- ja rakennuslain 32 §:n 1 momentissa ja 39 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla ollut ohjeena yleiskaavaa tältä osin laadittaessa. Hallinto-oikeus ei tämän vuoksi katsonut tarpeelliseksi lausua muista yhdistysten esittämistä valitusperusteista. Yhdistykset katsovat, että myös muut yhdistysten hallinto-oikeudelle osoittaman kirjelmän perustelut tukevat yleiskaavan kumoamista Ramsinniemessä.

Helsingin hallinto-oikeus kumosi Ramsinniemeen kohdistuvat asuinaluemerkinnät yksimielisesti. Sen sijaan yksi hallinto-oikeustuomareista jätti äänestyslausunnon raitiotie- ja baanayhteyteen liittyen.

Ramsinniemen kapeudesta ja Ramsinniementien mutkaisuudesta johtuen raitiotietä ja sen ohessa baanayhteyttä ei kuitenkaan ole mahdollista toteuttaa ilman huomattavaa vahinkoa maakuntakaavassa virkistysalueeksi ja luonnonsuojelualueeksi merkitylle ympäristölle. Itäinen raitiotieyhteys olisi ollut mahdollista suunnitella jo olemassa olevaa liikenneverkkoa hyödyntäen Herttoniemen kautta Vuosaareen.

Myös Helsingin kaupungin taholla on tunnistettu, että saaristoraitiotie on huonosti toteutettavissa Vartiosaaren ja Ramsinniemen välillä ja Ramsinniemestä edelleen Vuosaareen. Uuden yleiskaavan toteuttamisohjelman lyhyen aikavälin painopisteissä (sivu 33, kohta Toteutettavuus), todetaan näin: ”Vartiosaaren kytkeminen idän suuntaan sillalla on varsin kallista korkeuserojen takia. Raitiotien jatkaminen Vuosaareen on erittäin haasteellista myös Ramsinniemen ja Rastilan katuverkon ahtauden takia.”

Yhteenveto

Yhdistykset katsovat, että Helsingin kaupungin valitus ei ole oikeudellisesti kestävä ja se tulee hylätä. Helsingin hallinto-oikeuden päätös on yleiskaavan kumoamiseen liittyviltä osiltaan perusteltu.

AIKA JA PAIKKA

Helsinki 29 päivänä kesäkuuta 2018

VAKUUDEKSI

Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry

Mika Välipirtti          Jenni Toikkanen

puheenjohtaja          järjestösihteeri

Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry

Laura Räsänen       Tapani Veistola

puheenjohtaja         erityisasiantuntija