Mielipide Uusimaa-kaava 2050 luonnoksesta

Helsingin luonnonsuojeluyhdistys on perehtynyt nähtävillä olevaan Uusimaa-kaava 2050 luonnokseen ja toteaa siitä mielipiteenään seuraavaa. Mielipide keskittyy yhdistyksen toimenkuvasta johtuen lähinnä viherrakenteen huomioinnin kysymyksiin ja tapoihin.

Kaavaluonnoksen strategisuudesta

Pidämme hyvin ongelmallisena Uudenmaan liiton ratkaisua yleispiirteistää jo muutenkin Suomen ylimalkaisimpiin lukeutuvaa maakuntakaavoitusta. Erityisen huolestuttavaa on se, että kaavaluonnoksessa yleispiirteistämistä tehdään korostetusti viherrakenteen kustannuksella ja erityisesti niillä kasvualueilla, joissa maakunnalliselle alueidenkäytön ohjaamiselle on tosiasiassa kaikkein suurin tarve. Kuten Helsingin alueella on.

Nykyisen kaavaluonnoksen Helsinkiä sivuavien merkintöjen taustalla lienee hyvin pitkälle viety kaupunkikaavan myötäily, jolloin ei voi välttyä siltä ajatukselta, että alueidenkäytöllinen marssijärjestys on kääntymässä nurin niskoin. Maankäyttö- ja rakennuslaki sekä sen kaavahierarkia määrittää maakuntakaavoille tietyt tehtävät ja roolit siten, että maakuntakaava voi toimia juridisena ohjeena kuntakaavoitukselle. Kaavaluonnos vaikuttaa varsinkin ns. vanhan Helsingin osalta sellaiselta, että kaupungin tuore ylimalkainen ja ei-lainvoinainen kaupunkikaava on toiminut ohjeena maakuntakaavaluonnosta laadittaessa.  Ainoastaan Östersundomin alueen viherrakenteen huomioinnissa maakuntakaavaluonnoksesta hahmottuu vielä yritystä huomioida viherrakenteeseen liittyvät maakunnalliset ja valtakunnalliset suojelutarpeet.

Pidämme toivottavana ja tarpeellisena, että kaavan jatkotyöstössä Helsingin ja laajemmin koko pääkaupunkiseudun Viherkehän viherrakenne tarkastellaan ja huomioidaan kaavaluonnoksessa esitettyä paljon tarkemmin. Tähän on runsaasti tapoja, jotka eivät edellytä kaavan yleisestä strategisuudesta ja yleispiirteisyydestä luopumista (liitekarttojen ja -aineistojen käyttö, pääkaupunkiseudun kaavaratkaisun esittäminen aikaisempien kaavojen mukaisesti tarkemmalla pohjalla jne).

Taajamatoimintojen kehittämisvyöhyke

On hyvä, että kaavaluonnoksessa on suoraan tunnustettu se, että aikaisempi Taajamatoimintojen alueen merkintä ei ole missään vaiheessa toiminut varsinaisena kunnollisena aluevarauksena. Nyt tämä aluevarausta osin lähenevä merkintä on muutettu taajamatoimintojen kehittämisvyöhykkeeksi (kehittämisperiaatemerkintä).

Kuntakaavoituksessa kyseistä merkintää tultaneen edelleen tarjoamaan osallisille rakentamista tukevana maakuntakaavan vahvana signaalina, vaikka kyseinen kehittämismerkintä sisältää suuren joukon keskenään osin ristiriitaisia yleisiä suunnittelumääräyksiä ja -suosituksia. Olisi hyvä, että kehittämisperiaatemerkinnän käyttö olisi nykyistä harkitumpaa. Nyt esimerkiksi Vartiosaarta ja Ramsinniemeä ympäröivät merialueet on rajattu kehittämismerkinnän alle tavalla, josta ei enää hahmota merta ja mannerta erilleen. Esitämme, että merkinnän käyttöä järkiperäistetään ja sen ulkopuolelle jätetään muun muassa merialueet.

Maakunnallinen suojelu

On sinänsä hyvä, että maakuntakaavassa esitetään suojelualuevarauksina pääosa arvokkaimmista Helsingin kaupunkikaavan suojelualuevarauksista. Ihmettelemme kuitenkin suuresti ratkaisua, jossa Helsingin uusista suojeluehdotuksista on yhtä Östersundomin alueen kohdetta (Immersbackan läntinen metsä) lukuun ottamatta pitäydytty tiukasti kaupunkikaavan suojelualuevarauksiin. Muun muassa Espoon, Kirkkonummen ja Vantaan osalta uusia suojelualuevarauksia on tarkastelu selvästi luontoarvoja painottaen, mutta Helsingin ratkaisussa näkyy tältäkin osin voimakas Helsingin kaupunkikaavan kunnioitus. Oletamme, että kaupungin virkamiehille on annettu kohtuuttoman paljon sananvaltaa maakuntakaavaluonnokseen valittujen SL-varausten osalta.

Esitämmekin että Uudenmaan liitto lisää kaavaehdotukseen Helsingin alueelta seuraavat maakunnallisen luontoalueen kriteerit täyttävät kohteet: Bröandan laakso, Henrik Borgströminpuiston itäosa, Hämeenapajanmäki-Mesaanikujan metsä, Keskuspuiston Ilmalan metsä, Keskuspuiston Maunulanpuiston ydinosa, Keskuspuiston Pasilan metsän itä- ja keskiosa, Koskelan metsä, Kruunuvuorenlammen metsäalue, Länsi-Herttoniemen metsät (hyppyrimäen pohjoispuolinen metsäalue), Malminkartanon Kartanonmäki sekä Tahvonlahden ympäristö. Olemassa olevan luonto- ja lajistotiedon perusteella maakuntakaavan SL-varauksen ansaitsisi myös Vartiosaaren keskiosa.

Östersundomin alueelta esitämme SL-varauksiksi seuraavia kohteita: Puroniityn länsipuolen metsät (Helsinki), Kasabergetin itäosa (Helsinki), Talosaari (Helsinki), Norrbergetin alueen kalliometsät ja piensuot (Helsinki), Granön keski- ja länsiosa (Sipoo), Länsisalmen metsä (Vantaa, Vantaan yleiskaavan 2007 SL-varaus ja sen eteläpuolinen luo-alue) sekä Myllymäen alue ympäristöineen (pääosin Vantaan yleiskaavan 2007 luo-aluetta). Tuemme samalla voimakkaasti kaavaluonnoksessa suojelualuevarauksena esitetyn Immersbackan läntisen metsän SL-varauksen säilyttämistä.

Östersundomin alueen kohteita sekä Kruunuvuorenlammen metsäaluetta lukuun ottamatta kohteiden alustavat rajaukset on toimitettu Uudenmaan liittoon paikkatietomuodossa Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piirin suojeluesityksen osana huhtikuussa 2015. Useimmista kohteista on Uudenmaan liitossa luonto- ja lajistotietoa, jonka pohjalta maakunnallisen luontoarvon arviointi ja alueiden rajaaminen voidaan tehdä ilman lisämaastoselvityksiä.

Virkistysalueet ja virkistyskäytön kohdealueet

Tuemme maakuntakaavassa esitettyä Tali-Iso Huopalahden alueen osoittamista virkistysalue- ja suojelualuevarauksen yhdistelmällä. Muuten kaavaluonnoksen ratkaisut yksinomaan heikentävät Helsingin muutenkin uhanalaistunutta virkistysalueiden verkostoa.

Maakuntaliiton ratkaisu esittää kaavakartalla vain yli 50 ha laajuiset virkistysalueet aluevarauksina ja sitä pienemmät alueet virkistyskäytön kohdealueina on huonosti harkittu. Kohdealueiden juridinen suoja on valitettavan heikko, koska niiltä puuttuvat rajat ja rakentamisrajoitus. Virkistysalueiden merkitystä tulisi pelkän yhden muuttujan (kokoraja) sijasta tarkastella monen tekijän perusteella. Etenkin pääkaupunkiseudulla eräs kaikkein tärkeimmistä mittareista on aluetta nyt ja ennustettavissa tulevaisuudessa käyttävien ihmisten määrä.

Valitun toimintalinjan ehkä oudoin seuraus on toiminnallisesti ja fyysisesti täysin kytkeytyneiden Meilahden viheralueen ja Seurasaaren tarkastelu kahtena erillisenä alueena. Nyt Meilahden alue on katsottu pinta-alansa takia virkistysaluevarauksen ansaitsevaksi, mutta valtakunnallisesti merkittävä virkistysalue Seurasaari on jätetty pelkäksi virkistyskäytön kohdealueeksi. Vastaavia pinta-alarajasta johtuvia outouksia edustavat Mustikkamaan ja Rastila-Ramsinniemen osoittaminen pelkkinä virkistyskäytön kohdealueina.

Esitämme, että maakuntaliitto laskee kokorajan 25 hehtaariin ja vahvistaa myös tätä pienempien, maakunnalliselle viherrakenteelle tärkeiden alueiden kaavastatusta. Parhaiten tämä onnistuu merkitsemällä kohteet kaavakarttaan pistemerkinnällä ja yksilöimällä alueet tarkempien rajausten ja pinta-alojen osalta kaavan liiteaineistoissa, Näin on toimittu maakunnallisesti arvokkaiksi arvioitujen kulttuuriympäristöjen kohdalla (jopa 0,2 ha kokoisten kohteiden), joiden kokonaismäärä on moninkertainen maakuntakaavan virkistysaluevarauksiin nähden. Mikä tahansa kokoraja virkistysaluevarauksille asetetaankaan, on syytä täydentävällä tarkastelulla varmistaa se, että Seurasaaren, Mustikkamaan sekä Rastila-Ramsinniemen kaltaiset erityisen arvokkaat ja korvaamattomat alueet sisällytetään varsinaisten virkistysaluevarausten piiriin.

Uusimaa 2050 -kaavaluonnoksen viherrakennekartalla (V1) Helsingin keskuspuiston ja Vantaajokilaason reuna-alueille sekä itäiseen Helsinkiin jää virkistysaluemerkinnän ulkopuolelle valkoisina alueina luonto-ja kulttuuriympäristöjä, jotka arvonsa puolesta ansaitsisivat tulla osoitetuiksi maakuntakaavassa virkistysalueina.

Helsingin luonnonsuojeluyhdistys haluaa erityisesti nostaa esille yhden valtakunnallisesti merkittävän luonnon- ja kulttuuriperinnön keskittymän eli Vartiosaaren. Alueen virkistyskäyttö on jo nyt merkittävää ja sen potentiaali kehittyä luontovirkistysalueena tekee siitä myös virkistysalueena maakunnallisesti merkittävän. Mikäli maakuntaliitto ei osoita saaren rakentamatonta sisäosaa ensijaisen esityksemme mukaisesti suojelualueeksi, esitämme toissijaisena ratkaisuna rakentamattoman alueen osoittamista maakuntakaavan virkistysalueena. Kumpikin ratkaisuista saa lisätukea myös tuoreesta KHO:n kaavapäätöksestä, jossa kumottiin Helsingin kaupungin rakentamissuunnitelmat Vartiosaaren osalta.

Pääkaupunkiseudun saariston huomiointi

Maakuntakaavaluonnoksesta on poistettu voimassa olevien kaavojen Pääkaupunkiseudun rannikko- ja saaristovyöhykkeen merkintä. Esitämme, että merkintä ja siihen liittyvä yleinen suunnittelumääräys palautetaan. Tämä on tarvittava maakunnallinen vastatoimi huomioitaessa muun muassa Helsingin kaupunkikaavan rakentamattomalle saaristoluonnolle muodostaman monimuotoisen uhan.

Viheryhteystarpeet

Uudenmaan liitto esittää kaavaluonnoksessa poistettavaksi valtaosaa voimassa olevien maakuntakaavojen viheryhteyksistä varsinkin ns. vanhan Helsingin alueella. Ainoastaan Östersundomin alueella merkintää käytetään sillä tavalla kuin sitä pitäisi käyttää.

Ratkaisu jättää maakunnallisesti merkittävien viheryhteyksien säilyttämisen puhtaasti kunnalliseksi asiaksi. Lopputulosta yritetään pehmentää sisällyttämällä määrittelemättömien viheryhteyksien huomiointisuosituksia yleisiin suunnittelumääräyksiin. Ratkaisu on vastuuton etenkin huomioiden tavan, jolla Helsingin kaupunki kaupunkikaavassaan laiminlöi ja vaaransi Helsingin alueella sijaitsevan ekologisen verkoston turvaamisen oikeusvaikutteisissa kartoissa.

Esitämme, että voimassa olevien kaavojen viheryhteystarvemerkinnät palautetaan kaavaehdotukseen. Kaavan yleispiirteistyminen ei ole tälle este, mikäli pääkaupunkiseutu- aikaisempien kaavojen tapaan- esitetään muita alueita tarkemmalla kartttapohjalla.

Täysin tuhoutuneet yhteydet on kuitenkin perusteltua poistaa. Joihinkin voimassa olevan kaavan yhteyksiin liittyy myös epäonnistuneita sijoitusratkaisuja eli mm. Helsingin Keskuspuiston ja Pohjois-Haagan metsien välinen metsäinen viheryhteys on syytä osoittaa 400 m nykyistä pohjoisempaa (Aku Korhosen tien eteläpuolelta).

Esitämme lisäksi, että viheryhteystarvemerkinnän kuvaus ja kaavamääräys palautetaan vastaamaan voimassa olevien kaavojen ratkaisua.

Muuta

Maakuntakaavoituksen yleispiirteistämisen muutokset heijastuvat Helsingin viherrakenteeseen hyvin voimakkaasti. Tästä huolimatta Helsingin kaupungin alustava lausuntoehdotus (kaupunkiympäristölautakunnan kokouksessaan 6.11 päättämä) esittää kaavaluonnokseen lukuisia muutoksia, jotka edelleen pahentaisivat tilannetta. Erityisen paljon muutoksia esitetään Östersundomin alueen maakuntakaavan ratkaisuihin, mutta runsaasti myös Helsingin kaupunkikaavan tarkastelualueen virkistysaluevarauksiin.

Toivomme Uudenmaan liiton ymmärtävän oman roolinsa alueidenkäytön valtakunnallisen ja maakunnallisen kestävyyden varmistajana ja jättävän nämä kaupungin moneltakin osin kohtuuttomat muutosesitykset huomiotta.

Helsingissä 9.11.2018