Ilmastotalkoiden aika

Uusin IPCC-raportti julkaistiin vastikään, ja ilmastonmuutos on ollut vakiopuheenaiheena uutisissa. Ajankohta saattaakin olla juuri nyt otollinen, koska muistoissa on vielä ennätyslämmin kesä ja sinilevälautat mökkirannassa. Ympäristötietoisuus nostaa päätään, ainakin omasta kuplastani käsin katsottuna.

IPCC-raportin ydinajatuksena oli, että rajoitetaan ilmaston keskilämpötilan nousu enintään 1,5 asteeseen aiemman 2 asteen tavoitteen sijaan. Silloin saadaan vähennettyä merkittävästi erilaisia tuhoja, kuten merenpinnan nousua ja kuivuutta. Tavoite vaatii , että kasvihuonekaasupäästöjä vähennetään saman tien, ja vuoteen 2050 päästöjen pitäisi olla samalla tasolla kuin niiden sitominen eli maapallosta tulisi hiilineutraali. Jos jatketaan nykyisillä toimilla, keskilämpötila tulee nousemaan yli 3 astetta, mikä tarkoittaisi jo hyvin suuria muutoksia maailmanlaajuisesti. Lähellä napa-alueita lämpeneminen on vielä keskimääräistä nopeampaa. Suomen keskilämpötilat ovat jo nousseet noin 2 astetta, kun ilmasto on maapallolla keskimäärin lämmennyt 1 asteen esiteolliseen aikaan verrattuna.

Mikä on suomalaisten rooli?

Onneksi ilmastoskeptisyys ei juurikaan saa enää palstatilaa, mutta edelleen kuulee kommentteja siitä, miksi meidän suomalaisten pitäisi toimia tai suomalaisten merkitys on pieni muihin saastuttajiin verrattuna. Ensinnäkin, ilmastonmuutos on globaali ongelma. Ilmasto ei tunne valtioiden rajoja eli sillä, minkä maalainen saastuttaja on, ei ole mitään väliä. Jokaisen tulisi tarkastella henkilökohtaista ilmastokuormaansa, ja pohtia onko se kestävällä tasolla. 2000-luvulla suomalaisen keskimääräinen hiilijalanjälki on pysynyt reilussa 10 000 kg CO2e, kun maapallon keskiarvo on suunnilleen puolet tästä. Kestävä taso olisi tutkijoiden mukaan suunnilleen 2000 kg; eli suomalaisillakin riittää tekemistä päästöjen vähentämisessä.

Toiseksi, valtioiden välistä vertailua vaikeuttaa väestömäärät. Valtion väestö, jonka kesken päästöt jakautuvat, voi olla mitä tahansa satojen tuhansien tai miljardien välillä. Esimerkiksi Kiinan päästöt ovat tällä hetkellä maailman suurimmat, mutta siellä myös asuu enemmän ihmisiä kuin kaikissa ”länsimaissa” yhteensä eli Euroopassa, Pohjois-Amerikassa, Venäjällä ja Japanissa.

Kolmanneksi, globaalissa taloudessa kaikki kulutuksen päästöt eivät aiheudu täällä koto-Suomessa, vaan monesti raaka-aineiden hankinta ja tuotanto sekä lopullinen kierrätyskin tapahtuu jossain muualla. Suomalaisen on paljon helpompi luopua osittain tai muuttaa kulutustaan kuin monessa maassa, joihin ilmastonmuutos vaikuttaa jo paljon vahvemmin. Koska, meillä on ymmärrystä ja tietoa, miten se tehdään, niin näytetään muille esimerkkiä ja tuetaan heitä muutoksessa. Ilmastonmuutos on niin valtava haaste, ettei ole oleellista väitellä, kenen päästöt ovat toisia merkityksellisempiä. Kaikki tarvitaan mukaan!

Hiilijalanjälki puoliksi vuoteen 2030 mennessä?

Perjantaina 28.9.2018 ympäristöministeriön Pankkisaliin kerääntyi ympäristöalan asiantuntijoita yrityksistä, järjestöistä, tutkimuslaitoksista ja julkiselta sektorilta pohtimaan, miten kansalaisten hiilijalanjälki saadaan puolitettua vuoteen 2030 mennessä. Aihe on ajankohtaisempi kuin koskaan.

Lappeenrannan teknillisen yliopiston ympäristötekniikan professori Lassi Linnanen aloitti tilaisuuden toteamalla, että ilmastonmuutos johtuu ylikulutuksesta. Ilmastonmuutoksen yhteydessä monesti puhutaan fossiilisista polttoaineista ja teollisuudesta, mutta nehän ovat olemassa sen takia, että me tavalliset kuluttajat haluamme hyödyntää niitä. Tämä on hyvä muistutus itse kullekin ympäristöongelmien todellisesta syystä.

Kestävän kehityksen kolmiyhteys – ekologinen, taloudellinen ja sosiaalinen – sai Linnaselta ansaittua kritiikkiä, koska se asettaa nämä osa-alueet samanarvoisiksi. Nykyinen talous ja politiikka nojaavat siihen, että ihmisellä on oikeus hyödyntää luontoa mielin määrin. Kasvu on päämääränämme, vaikka elämme luonnonvaroiltaan rajallisella maapallolla. Luonto ylläpitää elämäämme, emmekä voi elää ilman toimivia ekosysteemejä. Tärkein on siis ekologinen kestävyys, joka ylläpitää sosiaalista elämää, jonka osa talous taas on.

Seuraavaksi Suomen ympäristökeskuksen tutkija Ari Nissinen kertoi tuoreita tietoja suomalaisten hiilijalanjäljestä. 70 prosenttia kulutuksen päästöistä aiheutuu kotitalouksissa, joten kansalaisten päästövähennyksillä on suuri merkitys. Suomalaisten hiilijalanjälki ei ole 2000-luvulla pienentynyt, vaan talouden kasvun myötä lähtenyt taas nousuun. Kotitaloudet pystyisivät jo olemassa olevilla teknologioilla pienentämään hiilijalanjälkeään jopa 37 prosenttia, joten omassakin elämäntavassa pystyy hyvin tekemään merkityksellisiä valintoja.

Ympäristöministeriön tilaisuus oli urani ensimmäisiä työpajoja. Ehkä kaikkein vaikuttavinta oli huomata se hienon ympäristötyön määrä, mitä eri organisaatioissa jo nyt tehdään. Kaikki olivat yhtä mieltä ilmastonmuutoksen vakavuudesta, minkä ansiosta keskustelussa päästiin heti keskittymään oleelliseen eli ratkaisuihin. Koska monessa järjestössä, kunnassa ja yrityksessä hiilijalanjälkeä pyritään jo pienentämään, mukaan tarvitaan enää tavalliset kuluttajat.

Keinoja hiilijalanjäljen puolittamiseen

Kuten sanottua, monet hiilijalanjälkeä pienentävät keinot ovat jo saatavillamme, mutta niitä ei ole otettu käyttöön riittävän laajasti. Lisäksi tarvitaan uudenlaisia ohjauskeinoja ja laajempaa keskustelua yhteiskunnan eri sektoreilla.

Suurin osa päästöistä liittyy asumiseen, liikenteeseen, syömiseen ja muuhun kulutukseen, ja siksi niihin tulisi ensisijaisesti vaikuttaa. Monilla on varmasti tiedossa joitakin keinoja, ja netistä löytyy helposti lisää. Luulisi, että useimmat tietävät, että yksityisautoilun ja lihan syömisen hiilipäästöt ovat suuret. Monien valintojen kohdalla tavallisen kuluttajan voi kuitenkin olla vaikea tietää, mikä vaihtoehto on parempi. Siksi yksi keino lisätä tietämystä olisi merkitä tuotteisiin hiilijalanjälki tai muu tieto ympäristövaikutuksista. Myös muunlainen tiedon jakaminen esimerkiksi kampanjoiden tai tiedotteiden kautta lisäisi tietoisuutta.

Pelkkä tiedon jakaminen ei kuitenkaan saa useimpia muuttamaan elintapojaan. Raha on usein hyvä ohjaaja eli eri tuotteet ja palvelut tulisi hinnoitella niiden hiilikuorman mukaan. Myös erilaiset verohelpotukset, kuten kilometrikorvaukset, pitäisi järjestää siten, että ne ohjaavat kohti vähäpäästöisiä tapoja. Lainsäädännöllä voidaan jopa täysin kieltää saastuttavia toimintoja.

Hiilijalanjäljen pienentäminen ei hyödytä pelkästään ilmastoa

Näen tulevaisuuden ehdottomasti valoisampana kuin tämän hetken. Hiilipäästöjen pienentäminen voi parhaimmillaan luoda uudenlaista yhteisöllisyyttä ja onnellisuutta. Tutkimusten mukaan ympäristövastuullinen toiminta tuo merkitystä elämälle, mikä voi lisätä elämän mielekkyyttä. Lisäksi esimerkiksi kimppakyytien tai yhteiskäyttöpalvelujen avulla voi luoda sosiaalisia suhteita ja vähentää yksinäisyyttä. Sekä hiilijalanjälkeä pienentäviä että terveyttä edistäviä tekoja ovat mm. pyöräily, kasvisruoka ja sisälämpötilan laskeminen asteella tai parilla. Nämä ”ilmastotalkoot” ovat siis kaikin puolin järkevää toimintaa.

Ilmastonmuutoksen torjuminen ei tule olemaan helppoa, vaan se vaatii suuria muutoksia meidän kaikkien elämään. Muutokset on kuitenkin tehtävä, jos mielimme tätä palloa asuttaa vielä vuosienkin päästä. Nyt viimeistään tulee lopettaa vihreän kasvun ja teknologian pelastukseen uskominen. Meidän elintapamme kuormittavat maapalloa liikaa eikä sen ratkaisemiseen löydy mitään vippaskonsteja. Muutoksen aika on nyt.

Helppo ensimmäinen askel osallistua ilmastotalkoisiin on tulla mukaan Ilmastomarssille lauantaina 20.10. Senaatintorille. Siellä nähdään!

Sini Vuorinen

Kirjoittaja on ympäristöalan asiantuntija, jolle kestävä elämäntapa on sydämen asia. Erityisen kiinnostavia näkökulmia ovat mm. ruuan ympäristövaikutukset, kulutuskriittisyys ja ilmastonmuutos. Helsyssä hän osallistuu mieluiten luontoretkille, ja vaikuttaa myös SLL:n Uudenmaan piirin Kohtuusklubissa.