Vastaselitys Helsingin kau­pun­gin­lausun­toon Kruunuvuoren asemakaavasta

Helsingin kaupunki on antanut lausuntonsa Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen valituksesta, joka koskee Helsingin kaupunginvaltuuston päätöstä 13.6.2018 § 182 hyväksyä Kruunuvuorenrannan asemakaava ja asemakaavan muutos (nro 12330) Helsingin Laajasalossa. Kaupunki katsoo, että asemakaava on maakuntakaavan ja Kruunuvuorenrannan osayleiskaavan mukainen, perustuu riittäviin selvityksiin ja täyttää maankäyttö- ja rakennuslain kaavoitukselle asettamat sisältövaatimukset. Koska valvontaviranomaisena toimineella Uudenmaan ELY-keskuksella ei – kaupungin lausuman mukaan – ole ollut kaavasta huomautettavaa, ei kaavassa voi olla laillisuuspuutteita.

Kuten Helsingin kaupunki lausunnossaan tuo esiin, velvollisuus kaavan merkittävien vaikutusten arviointiin ja arvioinnin edellyttämiin selvityksiin ja tutkimuksiin on kunnalla – samoin kuin velvollisuus selvitysten riittävyyden arviointiin. Lausunnossaan Helsingin kaupunki kuitenkin siirtää vastuuta Kruunuvuoren asemakaavan luontoselvityksistä valvontaviranomaisena toimineelle ELY-keskukselle:

”Viranomaisneuvotteluissa ei ole noussut esiin suojeltuihin tai uhanalaisiin luontotyyppeihin liittyviä tunnistamisongelmia.” (s. 6)

”Uudenmaan ELY-keskus ei ole lausunnossaan ottanut kantaa asemakaavan toteuttamisen valuma-alueelle kohdistuviin vaikutuksiin.” (s. 9)

ELY-keskuksen arvio selvitystarpeista ja selvitysten riittävyydestä perustuu kuitenkin kunnan itsensä tuottamaan aineistoon. Jos Helsingin kaupungin tuottamassa aineistossa on puutteita, ei ole yllättävää, jos puutteet kertautuvat valvontaviranomaisen tekemässä harkinnassa. ELY-keskuksilla itsellään ei pääsääntöisesti ole resursseja tehdä selvityksiä eikä tutkimuksia viranomaistyönä. Näistä syistä suomalaisen ympäristöhallinnon käytännössä korostuu kansalaisten ja kansalaisjärjestöjen aktiivisuuteen perustuva laillisuusvalvonta.

Alueidenkäytön suunnittelun tavoitesäännös (MRL 5 §)

Helsingin kaupunki tulkitsee, että MRL 5 § ei voi olla yksittäistä kaavaa koskevan päätöksen muutoksenhaun kohteena.

Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen valituksen ensimmäisellä sivulla esitetyissä vaatimuksissa perustellaan Kruunuvuoren asemakaavan lainvastaisuutta viittaamalla muiden pykälien ohella suoraan asemakaavan sisältövaatimuksiin (MRL 54 §).

Vaikutusten selvittäminen (MRL 9 §)

”Vaikutusten selvittämisessä on riittävää keskittyä kulloinkin kyseessä olevassa kaavassa ratkaistavien asioiden merkittäviin vaikutuksiin”, lausuu Helsingin kaupunki.

Kun asemakaavalla on suora vaikutus luonnonsuojelulain nojalla suojeltaviin tai uhanalaisiin luontotyyppeihin ja eliölajeihin, näitä vaikutuksia on vaikea pitää muuna kuin lain tarkoittamina merkittävinä vaikutuksina. Luontotyyppien ja eliölajien tunnistamatta jättäminen ja tästä seuranneet vaikutusarvioinnin puutteet rikkovat maankäyttö- ja rakennuslaissa kaavan vaikutusten arvioinnista annettuja määräyksiä.

Maankäyttö- ja rakennuslain asemakaavan sisältövaatimusten vastaisuus

Helsingin kaupungin lausunnon mukaan Kruunuvuorenlammen valuma-alueelle kaavoitetuilla rakenteilla ei ole vaikutusta lammen ympärille suunnitellulle suojelualueelle. Asemakaavassa arvokkaat luonnonympäristön alueet on jätetty rakentamattomiksi ja luonnon monimuotoisuuden ja muiden luonnonarvojen säilyminen on varmistettu tehtyjen selvitysten, kaavamerkintöjen ja kaavamääräysten avulla.

Helsingin kaupungin lausunnon väitteissä näyttäytyy, miten tosiseikat on alistettu strategisille tavoitteille Helsingin kaupungin hallinnossa ja viranomaistyössä.

Helsingin kaupunki ei ole kaavoitustyössään tehnyt Kruunuvuoren lammen ja sitä ympäröivällä metsäisellä kallioalueella muita luontoselvityksiä kuin alueen osayleiskaavoitusta edeltäneen Enviro Oy:n vuoden 2005 konsulttityön, jonka puutteet on Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen valituksessa tuotu esiin ja joista ilmeisimmän muodostavat alueet, jotka selvityksessä jätettiin tutkimatta.

Asemakaavaehdotuksen lautakuntahyväksynnän jälkeen kaupunki teetti Kruunuvuoren lepakkoselvityksen (2017), mutta selvitys ei ole vaikuttanut kaavoitustyöhön, sitä ei ole liitetty asemakaava-aineistoon, eikä lepakkoselvitys ole koskaan ollut kaavoituksen osallisten nähtävillä.

Kruunuvuoren asemakaavoitusvaiheessa Helsingin kaupunki ei ole tehnyt mitään dokumentoituja luontoselvityksiä.

Yksityiskohtaiset perustelut

Helsingin kaupungin lausunnon täydennys 23.10.2018 tuo havainnollisesti esiin Helsingissä omaksutun käytännön, jossa luontoselvityksiä tehdään vailla koordinoitua yhteyttä kaavoitukseen. Lausunnon täydennyksen (s. 3) sanoin:

”Kaupunki kartuttaa luontotietojärjestelmäänsä vuosittain uusilla luontoselvityksillä, mutta näiden inventointien tulokset vaikuttavat kaavatyöhön vain silloin, kun siihen on erityisiä syitä (…).

”Koko Helsingissä on meneillään Suomen ympäristökeskuksen luettelon mukaisten uhanalaisten luontotyyppien inventointi, joka valmistuu aikaisintaan kahden vuoden kuluttua.”

Maankäyttö- ja rakennuslain 9 § 2 momentin mukaan ”kaavaa laadittaessa on tarpeellisessa määrin selvitettävä suunnitelman ja tarkasteltavien vaihtoehtojen toteuttamisen ympäristövaikutukset, mukaan lukien yhdyskuntataloudelliset, sosiaaliset, kulttuuriset ja muut vaikutukset”.

Kun luontoinventointeja tehdään kaavoituksesta riippumatta, on huomattava riski, että käy kuten Kruunuvuoren asemakaavan laatimisessa on tapahtunut: asemakaavoitusvaiheessa lain edellyttämien ympäristöselvitysten ja vaikutusarvioiden teko laiminlyödään.

Helsingin omaksuma käytäntö tukeutua kaavojen laatimisessa luontotietojärjestelmän tietoihin on sikäli ongelmallinen, että rekisteritiedot ovat usein vuosia, tai jopa vuosikymmenen vanhoja. Vaikka rekisteritiedot vähitellen täydentyvät, niissä on alituisesti puutteita, kuten asemakaavoituksen jälkeen tehty Kruunuvuoren lepakkoselvitys sekä uhanalaisten luontotyyppien edelleen jatkuva kartoitus osoittavat. Mahdollisesti vielä suurempi ongelma Helsingin kaavoituskäytännössä on luontotietojen esittäminen vailla suhdetta käsillä olevaan kaavaan samalla kun kaavan osoittamien maankäytön muutosten vaikutusten erittely ja arviointi rekisteritietojen ilmaisemien luontoarvojen osalta jätetään joko kokonaan tekemättä tai ohitetaan lyhyellä, ylimalkaisella luonnehdinnalla, kuten valituksenalaisen Kruunuvuoren asemakaavan selostuksen sivulla 24 tehdään: ”Rakentaminen ei tuo merkittäviä muutoksia [kaava-alueen] pohjoisosan luonnonarvoihin.”

Helsingin omaksuma kaava-aineistojen esittämistapa on omiaan häivyttämään kaavojen luonto- ja ympäristövaikutukset. On siksi kyseenalaista, ovatko Helsingin kaupungin omaksumat käytännöt kaavojen laadinnassa ja kaava-aineistojen esittämisessä maankäyttö- ja rakennuslain mukaisia.

Kaava-alueella tehdyt selvitykset

Toisin kuin Helsingin kaupunki lausuntonsa täydennyksessä antaa ymmärtää, Kruunuvuorenrannan luontoselvitysten täydennys vuodelta 2011 ei täydennä eikä syvennä Kruunuvuorenrannan vuoden 2005 luontoselvitystä. Vuoden 2011 selvitys kohdistui aivan muualle kuin vuoden 2005 selvitys. Siksi vuoden 2011 selvitys ei tuo uutta tietoa vuoden 2005 selvityksen kartoittamasta alueesta. Samasta syystä vuoden 2005 selvityksen ilmeisimmät puutteet, piha-alueet jotka jätettiin inventoimatta, jäivät tutkimatta myös vuoden 2011 selvityksessä.

Enviro Oy:n Kruunuvuorenrannan osayleiskaavan luontoselvitys ja maankäytön luontovaikutusten arviointi (2005) kohdentui Kruunuvuoren öljysataman ulkopuolelle, sataman kiinteistörajan pohjoispuoliselle alueelle Kruunuvuoren kallioalueen aarniometsiin ja Kruunuvuorenlammen ympäristöön. Alue tunnetaan myös Kruunuvuoren rauniohuvila-alueena. Enviro Oy:n vuoden 2011 selvitys puolestaan kartoitti valikoituja alueita öljysatama-alueen sisällä sekä Stansvikinnummen keski- ja pohjoisosaa, nykyistä Stansvikinkalliota. Tuntemattomasta syystä Aaltokoron kallioseinämän öljysataman puoleinen osa oli rajattu vuoden 2011 selvityksen ulkopuolelle. Koska kyseinen alue sijaitsee entisen öljysataman puolella, se ei kuulunut myöskään vuoden 2005 selvitysalueeseen. Aaltokoron kallion öljysatamanpuoleisen alueen luontoarvo jäi Kruunuvuoren kaavoitustyössä kokonaan selvittämättä. Siltä osin kuin Aaltokoron kalliorinne kuului Enviro Oy:n vuoden 2005 selvitysalueeseen, ei sen arvoa tunnistettu.

Kaupunkisuunnitteluviraston julkaisu ”Kruunuvuorenranta, Osayleiskaavaehdotus ja maankäyttösuunnitelmaehdotus, Vaikutukset virkistysalueisiin ja luonnonympäristöön” perustuu Enviro Oy:n vuoden 2005 selvitykseen sekä kaupungin luontotietojärjestelmän rekisteritietoihin. Koska julkaisua varten ei tuotettu uutta tietoa, toistaa se lähdeaineistonsa puutteita.

Lopputuloksena on, että Kruunuvuoren lammen ja kalliometsien alueella ei ole tehty muita luontoselvityksiä kuin Enviro Oy:n vuoden 2005 kartoitus. Aaltokoron öljysataman puoleisella alueella ei ole tehty mitään selvityksiä.

Kruunuvuoren asemakaavoitus alkoi kirjeellä osallisille 29.11.2012. Asemakaavoitusvaiheessa ei rauniohuvila-alueella eikä Kruunuvuorenlampea ympäröivissä aarniometsissä ole tehty mitään luontoselvityksiä.

Lepakot

Lausuntonsa täydennyksessä Helsingin kaupunki katsoo, että kaavoittajalla on ollut riittävät tiedot lepakoiden esiintymisestä suunnittelualueella.

Vuoden 2003 lepakkoselvitys oli luonnosmainen, minkä selvityksen tekijäkin toteaa raportin tiivistelmässä, sen ensimmäisellä sivulla: ”Todellisten lepakkotiheyksien selvittämiseen ei pyritty.” Sen enempää vuoden 2003 kuin vuoden 2014 lepakkoselvityskään eivät tarjoa tietoa lepakoiden esiintymisestä Kruunuvuoren rauniohuvila-alueella, Kruunuvuorenlammella tai lampea ympäröivissä metsissä.

Vuoden 2014 kartoitus tehtiin pääasiassa mereltä käsin: lepakoiden ultraäänet rekisteröivää detektoria kuljetettiin veneellä rantaviivaa seuraten. Tällä tavoin oli mahdollista tunnistaa vesialueen ja rannan luontotyyppien rajapinnalla saalistavia lepakoita. Rantavyöhykkeen takaisen maaston tutkimiseen menetelmä ei sovi. Ei ole tiedossa, että vuoden 2014 selvityksen tutkijat olisivat tehneet maastokäyntiä Kruunuvuoren rauniohuvila-alueelle tai Kruunuvuorenlammen ympäristöön, eikä sellaisesta ole raportissa viitteitä.

Vuoden 2017 lepakkoselvitys on ensimmäinen dokumentoitu lepakkotutkimus Kruunuvuoren asemakaava-alueella. Mutta koska tutkimus tehtiin vasta kaavoitusprosessin jälkeen, sen havainnot eivät ole olleet kaavoittajan käytettävissä eikä kaavan vaikutuksia vuoden 2017 tutkimuksen havaitsemiin lepakkolajeihin ole voitu arvioida. Lepakoiden lisääntymispaikkojen selvittämisen kannalta vuoden 2017 tutkimus jäi keskeneräiseksi. Siksi lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikat Kruunuvuoren asemakaava-alueella ovat edelleen selvittämättä.

Lehmus- ja vaahteralehdot

Kaupungin lausunnon täydennys tunnustaa, että Kruunuvuoren asemakaava tuhoaa lehmuslehtoa, vaikka lehdon ydinalue säästyykin. Siltä osin kuin lehmuslehto jää asemakaavan korttelialueen alle, ei puisto- eikä luonnonhoitosuunnitelmin voida menetettyä lehtoaluetta enää palauttaa. Sama koskee kaikkia arvokkaita metsäkuvioita sekä paikallisia uhanalaisia luontotyyppejä: sikäli kuin lainvoimainen asemakaavasuunnitelma osoittaa niiden paikalle uudisrakenteita, ei metsänhoitosuunnitelmin voida luontotyyppien menetystä korvata.

Vaahteralehdon status luonnonsuojelulain tarkoittamana jalopuumetsänä olisi asemakaavatyössä pitänyt tutkia. Kaupunki vähättelee vaahteralehtojen arvoa yleensä ja vetoaa Uudenmaan ELY-keskuksen käytäntöön, jonka mukaan vaahterametsiköt eivät itsessään ole suojelun arvoisia. Ainoastaan muiden suojeluarvojen ohella vaahterametsikkö voi saada luonnonsuojelulain tarkoittaman jalopuumetsän statuksen. Jos Uudenmaan ELY-keskuksen linjaus vaahterametsiköiden rajaamisessa ja suojelussa on sellainen kuin Helsingin kaupunki lausuntonsa täydennyksessä kuvaa, tulisi ELY-keskuksen toiminnan lainmukaisuus selvittää.

Metsälaki ja Kruunuvuoren arvometsät

Metsälain 2 § 1 momentin mukaan ”tätä lakia sovelletaan metsän hoitamiseen ja käyttämiseen metsätalousmaaksi luettavilla alueilla”. Saman momentin 6 kohdan mukaan lakia ei sovelleta oikeusvaikutteisen yleiskaavan alueella lukuun ottamatta maa- ja metsätalouteen ja virkistyskäyttöön osoitettuja alueita. Metsälaki on siis voimassa yleiskaavan virkistysalueilla – myös Kruunuvuorenrannan osayleiskaava-alueella.

Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen valitus perusteli Kruunuvuoren kallioalueen ja kallioalueen keskellä sijaitsevan lammen valuma-alueen metsien suojeluarvoa metsälain 10 §:ään nojautuen, sillä Helsingin luontotietojärjestelmä ei tunnista Kruunuvuoren metsien luontoarvoa. Tiettävästi Kruunuvuoren kallioalueella ei ole koskaan tehty METSO-ohjelman mukaista inventaariota. Syynä tähän puutteeseen on mahdollisesti se, että Helsingin kaupunki on ensisijaisesti inventoinut kaupungin omistamia metsäalueita. Kruunuvuoren rauniohuvila-alue, lampi ja kallioalue olivat yksityisen perikunnan omistuksessa koko kaavoitusprosessin ajan.

Kruunuvuoren metsien suojeluarvo olisi pitänyt selvittää viimeistään alueen asemakaavatyössä.

Kruunuvuorenlammen valuma-alueelle osoitetun maankäytön seuraukset

Kruunuvuoren asemakaavan virkistysalueelle osoittamilla kaupallisilla vapaa-ajan-, ravitsemus- ja majoituspalveluilla sekä näiden palveluiden vaatimilla infrastruktuurirakenteilla, kuten kunnallistekniikalla ja huoltoteillä, on luonto- ja ympäristövaikutuksia, joita Kruunuvuoren asemakaavatyössä ei ole selvitetty. Näistä vaikutuksista raskaimmat aiheuttaa Kaivoslyhdyn tie, jonka olemassaolon asemakaavasuunnitelmassa kaupungin lausunnot sivuuttavat täysin. Kaivoslyhdyn huoltotie on asemakaavassa osoitettu Kruunuvuorenlammelle laskevaan metsäiseen kalliorinteeseen, ja sen etäisyys lammen suojelualueen rajasta vaihtelee nollan (0) ja neljän (4) metrin välillä. Toisin kuin kaupunki väittää, lammen suojelualueen välittömään läheisyyteen on kaavassa osoitettu louhintaa vaativia rakenteita: Kaivoslyhdyn ulkoilu- ja huoltotie, korttelit AK 49316 ja AK 49317 sekä Yksisarvisenkujan katualue.

Kaivoslyhdyn sijasta kaupunki keskustelee Aaltokoron kuitubetonista valetusta ulkoilutiestä, joka voidaan toteuttaa kevyemmällä perustuksella siksi, että huoltoliikenne Kruunuvuorenselän rantaan johdetaan Kaivoslyhdyn kautta. Tästä syystä Kaivoslyhdyn huoltotie joudutaan suunnittelemaan siten, että sen perustukset kantavat 15 tonnia painavan pelastusajoneuvon massan. Tällaisen tien sovittaminen jyrkkään kalliorinteeseen vaatii sekä louhintaa että pengertämistä.

Johtopäätökset

Kruunuvuoren asemakaava-alueen pohjoisosa vanhoine kalliometsineen, lehtomaisine kosteikkoineen ja nevarantaisine lampineen on luontoarvojen tihentymä.

Asemakaavaselostuksen loppuun liitetyt otteet luontotietojärjestelmästä tuovat arvokohteina esiin muun muassa Kruunuvuoren lammen ja suon, lampea ympäröivän kasvillisuusvyöhykkeen sekä matelija-alueen, lammen valuma-alueen, geologisesti ja geomorfologisesti arvokkaan kallioalueen, linnustollisesti arvokkaan alueen sekä lehmusmetsikön. Asemakaavasuunnitelman vaikutuksista edellä mainittuihin luonnonarvoihin asemakaavaselostus ei lausu mitään. Selostuksen sivulla 24 todetaan lyhyesti, että ”rakennettava alue on rajattu siten, että rakentaminen ei tuo merkittäviä muutoksia [kaava-alueen] pohjoisosan luonnonarvoihin”. Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen valituksessa on yksityiskohtaisesti osoitettu, että asemakaavaselostuksen väite ei vastaa tosiasioita. Helsingin kaupunki on laiminlyönyt lakisääteisen velvollisuutensa arvioida asemakaavasuunnitelman vaikutukset ja raportoida vaikutusarvioiden tulokset niin, että osallisilla sekä poliittisilla päättäjillä on mahdollisuus niitä arvioida.

Asemakaavatyön jälkeen tehdyissä selvityksissä on Kruunuvuoren alueelta löydetty uhanalaisia luontotyyppejä sekä eliölajeja, joita Helsingin kaupungin luontotietojärjestelmä ei tunne. Niistä tärkeimpiä ovat vuoden 2017 lepakkoselvityksen tuottamat havainnot alueen lepakkolajeista, mukaan lukien uhanalainen pikkulepakko sekä kaupungin oman uhanalaisten luontotyyppien selvityksen löydöksenä ruohokorpi. Saraneva havaittiin luonnonhoidon työryhmän maastokäynnillä.

Helsingin kaupungin olisi tullut maankäyttö- ja rakennuslain vaatimusten mukaisesti selvittää kaavoitustyössään Kruunuvuoren lepakkokannat, niiden lisääntymis- ja levähdyspaikat sekä saalistusalueet ja siirtymäreitit. Samoin olisi tullut selvittää suojellut ja uhanalaiset luontotyypit. Kun nämä selvitykset on asemakaavoitusvaiheessa laiminlyöty, ei suojeltuja ja uhanalaisia lajeja ja luontotyyppejä ole voitu ottaa kaavoituksessa huomioon, eikä kaavan vaikutuksia arvokkaisiin lajeihin ja luontotyyppeihin ole voitu selvittää.

Lisäksi Kruunuvuoren asemakaava-alueella on lukuisia muita luontokohteita, joiden arvo olisi tullut selvittää: Aaltokoron rantakallio, vaahteralehto, kalliokuru ja sen alusmetsä sekä metsäiset kalliot ja jyrkänteet, joiden METSO-ohjelman kriteerien mukaista suojeluarvoa ei Kruunuvuoren kaavoituksessa ole tutkittu.

Näistä syistä Kruunuvuoren asemakaava on kumottava maankäyttö- ja rakennuslain sekä luonnonsuojelulain ja -asetuksen vastaisena.

Helsingissä 23.11.2018