Muistutus Honkasuontien kaa­vaeh­do­tuk­ses­ta

Helsingin luonnonsuojeluyhdistys on lokakuussa 2017 antanut mielipiteen Honkasuon kaavan osallistumis- ja arviointisuunnitelmasta sekä siihen liittyneistä suunnitteluaineistoista. Pääosa mielipiteessä yksilöidyistä ongelmista on säilynyt, joten täydennämme.

Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen rooli Helsingin kaavoituksessa

Pidämme ongelmallisena vuorovaikutusraportin tapaa, jossa ei edes yksilöidä niitä yhdistyksiä tai ei-yksityisiä toimijoita, jotka antavat kaava-aineistoista mielipiteen ja muistutuksen. Tällöin tuhansia jäseniä edustava yhdistys (mm. Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksellä yli 4000 jäsentä) on samassa asemassa kuin vaikkapa yksittäinen kansalainen.

Esitämme, että jatkossa vuorovaikutusraporteissa mainitaan mielipiteet ja muistutukset antaneet yhdistykset ja näiden tahojen antama palaute käsitellään referoiden siten, että se hahmottuu juuri kyseisen yhdistyksen palautteena eikä sekaannu kaikkeen annettuun osallispalautteeseen.

Toinen vaihtoehto on se, että Helsingin luonnonsuojeluyhdistys sisällytetään niihin tahoihin, joilta erikseen pyydetään lausunnot. Tämä olisi yhdistyksen luonteen ja kaava-aktiivisuuden takia perusteltua vähintäänkin kaikkien merkittäviä luontoalueita koskevien kaavojen osalta. Useimmissa Suomen kaupungeissa keskeisin paikallinen luonnonsuojeluyhdistys kuuluu itsestäänselviin lausunnonantajiin. Tämä olisi luonteva tapa myös Helsingissä.

Kaavaehdotuksen tietopohjan riittävyys

Kaavan loppuvaiheessa alueella on tehty uusia luontoselvityksiä (mm. lahokaviosammalselvityksen täydennys 2018), mutta näiden aineistoja ei ole sisällytetty sen enempää kaavaselostukseen kuin Helsingin luontotietojärjestelmäänkään.

Kaavaselostuksesta (s. 12) ilmenee, että ”lahokaviosammalkartoituksen alustavien tulosten perusteella

kaava-alueelle sijoittuu yksi lahokaviosammalpiste”. Hieman myöhemmin (s.12-13) todetaan, että ”kaava-alueelle sijoittuvan lahokaviosammalpisteen säilyminen ei ole mahdollista kaavan toteutuessa. Kaava-alueen ulkopuolelle sijoittuva pääesiintymä säilyy nykyisellään”.

Vallitseva käytäntö lahokaviosammalselvityksissä on rajata lajille sen suojelun kannalta tarkoituksenmukainen ydinalue, jonka alueella voi olla yksi tai useampia lajin kasvupaikkarunkoja tai -kantoja. Lajin suojelutarpeiden järkevä huomiointikin tapahtuu näiden ydinalueiden eikä yksittäöisten esiintymäpisteiden täsmähuomioinnin kautta. Kaavaehdotuksesta puuttuvat kaikki sellaiset aineistot, joiden perusteella osallisten olisi mahdollista arvioida se, kuinka suuren osan lahokaviosammalen ydinalueesta kaavaehdotus hävittää. Kaupunki joutunee lisäksi hakemaan lajiesiintymän hävittämistä varten poikkeusluvan.

Kaava-alueen pohjoiskoillisosasta on keväällä 2018 havaittu liito-oravan papanoita (Vantaan puolelle jatkuvan mäen lounaisrinne). Kaava-alueen itäosan metsä on liito-oravalle laajalti sopivaa eri-ikäistä kuusta, haapaa ja muuta lehtipuuta sisältävää sekametsää (Olli Manninen, kirjallinen tiedoksianto Helsingin luonnonsuojeluyhdistykselle 13.12.2018). Liito-oravan käyttämien metsien todellinen laajuus alueella on syytä ennen kaavan hyväksymistä riittävän kattavasti selvittää.

Kaavaehdotuksen ongelmat

Kaavaselostuksessa (s. 12) väitetään, että ”alueen rooli osana Helsingin läntistä vihersormea sekä ekologista yhteyttä on tunnistettu ja alueen länsireunalle on osoitettu osittain luonnontilaiseksi jäävä lähivirkistysalue. Lähivirkistysalueen itäreunalle korttelien tuntumaan on osoitettu kulkemaan virkistysreitti”.

Yhdistyksen arvion mukaan kaavaratkaisu heikentää olennaisesti Malminkartanon täyttömäen pohjoispuolelta Rajatorpantien ylitse Vantaan Raappavuoreen kulkevaa maakunnallisesti tärkeää metsäekologista viheryhteyttä. Kyseinen luontoalue on osoitettu viheryhteytenä myös voimassa olevassa maakuntakaavassa. Esitetty rakentaminen on erityisen haitallista siksi, että se kohdentuu metsäalueen itäpuoliskon puustoltaan ja lahopuustoltaan monipuolisiin metsiin. Kaava tulisikin palauttaa uuteen valmisteluun siten, että arvokkaalle metsäalueelle soitettua muuttavaa maankäyttöä (uusi rakentaminen, uusi tieyhteys) olisi mahdollista olennaisesti vähentää.

Kaavaehdotuksessa lähivirkistysalueeksi kaavoitetun metsäalueen arvioidaan kaavaselostuksen mukaan säästyvän osittain luonnontilaisena. Koska lähivirkistysalueen kaavavaraukselta puuttuvat alkeellisimmatkin kaavamääräykset, on melko vaikea ymmärtää mekanismeja, jotka johtavat alueen luonnontilaisuuden osittaiseenkin säilymiseen. Erityisen vaikea tähän on uskoa, koska metsäalueen itäreunaan tulee sekä uutta rakentamista että uusi ulkoilureitti. Lähivirkistysalueen kaavamääräyksiä tuleekin kehittää, jotta niissä huomioidaan mm. lahokaviosammalta hyödyttävä metsän luonnontilaisuuden ja lahopuustoisuuden säilyttäminen.

Helsingissä 21.12.2018