Laajasalon puistosuunnitemaehdotuksesta muistutus Helsingin kaupungille
Muistutus Laajasalon puistosuunnitelmaehdotuksesta
Helsingin luonnonsuojeluyhdistys on perehtynyt puistosuunnitelmaehdotukseen ja toteaa siitä muistutuksenaan seuraavaa.
Suunnitelma-alueen luonteesta ja luontoarvoista
Puistosuunnitelmaehdotus kohdentuu Stansvikin luonnoltaan erittäin arvokkaalle ja rikkaalle alueelle. Alueella yhdistyvät merkittävät metsä- ja rantaluontoon liittyvät arvot. Hankealueen keskeisimmät luontoarvot liittyvät luontotyyppitasolla alueen lehto- ja kangasmetsiin sekä merenranta-alueisiin. Lajitasolla alueella on erityistä merkitystä lepakoille, linnustolle sekä jalopuille ja niistä riippuvaiselle lajistolle. Hankealueen lahopuustoon liittyvät arvot on selvitetty hyvin puutteellisesti, mutta oletettavasti niidenkin osalta merkittäviä arvoja löytyy.
Laajasalon viime vuosien kaavoitus on ollut kiivasta. Pääosa hankealueesta sisältyy ristiriitaisen vastaanoton osallisten keskuudessa saaneeseen, nykyisin lainvoimaiseen Stansvikin kartanon asemakaavaan. Juuri muutamia viikkoja sitten Helsingin hallinto-oikeus kumosi hankealuetta sivuavan Stansvikinkallion asemakaavan. Samaan aikaan alueella on tarkoitus toteuttaa myös erilaisia metsänhoitotoimia.
Kaikkien yllä mainittujen hankkeiden ja hoitotoimien yhteisvaikutus Stansvikin alueen merkittäviin luontoarvoihin on millä tahansa objektiivisella mittarilla arvioituna vahvasti heikentävä. Siksi mm. Aluetta koskevien puistosuunnitelmien ja metsien luonnonhoitosuunnitelman tavoitteet ja toteutustavat tulee muuttaa luontoarvoja heikentävistä niitä vahvistaviksi.
Suunnitelmaehdotuksen toteutttamiskelpoisuudesta
Suunnitelmaehdotus on erittäin vahvasti ristiriidassa Helsingin kaupunkistrategian 2017-2021 monimuotoisuustavoitteiden kanssa. Osaltaan se on ristiriidassa myös Stansvikin kartanoalueen uuden asemakaavan kanssa.
Puistosuunnitelma onkin nykymuodossaan toteuttamiskelvoton ja se on syytä palauttaa uuteen valmisteluun.
Puistosuunnitelman selostusosa yksipuolinen
Selostuksen lähtökohdissa ja tavoitteissa on käsitelty jonkin verran hankealueen luontoarvoja. Esittely on kuitenkin yksipuolinen ja sivuuttaa mm. Pääosan alueen metsäluontoarvoista.
Arvoissa ylikorostetaan ja -painotetaan jalopuiden ja lehtojen arvoa eikä mainita, että alueella on myös merkittäviä lahopuustoon ja kangasmetsiin liittyviä arvoja.
Merkittävä onglema on myös siinä, että suunnitelmassa ei ole asiallisella tavalla arvioitu sunnitelman toteuttamisen vaikutuksia alueen luontoarvoihin.
Suunnitelman selotusta tulee täydentää luontoarvojen oslata kattavammaksi ja lisäksi suunnitelmaan tulee sisällyttää luontovaikutusten arviointi, jossa asiallisetsi arvioidaan suunnitelman vaikutukset alueen keskeisiin luontotyyppi- ja lajistoarvoihin.
Esitetyistä metsänhakkuista
Suunnitelman merkittävin ongelma luontoarvojen kannalta on siinä esitetyt mittavat puiden poistot. Näin merkittävillä metsien käsittelyillä on omat haittavaikutuksensa myös metsien virkistys- ja maisema-arvoihin. Erityisen paljon hakkuita on esitetty tehtäväksi Onnentemppelinpuiston, Stansvikinpolun ja Stansvikintien varsille, Stansvikinpolun ja Thelninginpolun risteysalueelle, Stansvikintien ja Stansvikinpolun väliselle alueelle sekä Stansvikinpolun ja ruovikon väliselle alueelle
Etenkin Onnentemppelinpuiston alueelle esitetyt metsänkäsittelyt ovat niin massiivisia, että alueen merkittävät luontoarvot heikentyvät vääjäämättä olennaisesti. Puistosuunnitelman perusteella vaikuttaa siltä, että pitkälle luonnonmukaistunut, eri-ikäisrakenteista sekapuustoa ja myös luontaisesti kehittynyttä jalopuustoa sekä lahopuuta sisältävä Onnentemppelinpuisto halutaan muuttaa voimakkaasti käsittelyksi puistoksi. Suunnitelmassa esitetään huomattavaa määrä vanhemman valtapuuston poistoa ja sen ohella myös vesakon osittaista poistoa. Käsittelyesitykset viittaavat siihen, että jäljelle jää lähinnä mäntyä ja isoimmat jalopuut. Alueen keskeiset kulttuurihistorialliset arvot on täysin mahdollista turvata ilman metsien laajempaa käsittelyä, joten esitettyjä hakkuita on mahdotonta hyväksyä.
Suunnitelmasta puuttuu myös selkeä ohjeistus lahopuun jättämisestä. Lähinnä lahouuta on esitetty jätettäväksi niillä metsäalueilla, joihin puiden poistoja ei enemmälti ole esitetty.
Helsingin luonnonsuojeluyhdistys esittää, että puistosuunnitelman jatkotyöstössä luovutaan valtaosasta nyt esitetystä puiston poistosta. Perusteltuja ovat nähdäksemme vain selviä turvallisuusriskejä aiheuttavien puiden kaadot maalahopuuksi. Kaadettavien puiden jättäminen maalahopuuksi on syytä kirjata suunnitelmaan.sitovana. Rungot voidaan jättää joko kaatoalueelle tai siirtää muihin alueen metsiin lisäämään monimuotoisuusarvoja.
Kaupunkistrategian monimuotoisuuskirjausten sivuuttaminen
Helsingin kaupungin tapa laatia puistosuunnitelmia ei ole kahdessa vuodessa reagoinut oikeastaan lainkaan kaupunkistrategian velvoittaviin monimuotoisuuskirjauksiin. Tämä näkyy valitettavan selvästi myös Laajasalon puistosuunnitelmaehdostuksessa. Kaupunkistrategia edellyttää seuraavia Laajasalon kannalta valideja toimia:
- Helsinki vaalii arvokasta luontoaan ja toimii kaupunkiluonnon monimuotoisuuden lisäämiseksi.
- Viher- ja sinialueiden ekologinen laatu, saavutettavuus ja terveysvaikutukset turvataan.
- Metsissä ja metsäisillä alueilla suunnitelmallinen monimuotoisuuden lisääminen on hoidon keskeisin tavoite.
- Kaupungin puistojen monimuotoisuutta lisätään.
Helsingin luonnonsuojeluyhdistys esittää, että puistosuunnitelman jatkotyöstössä kiinnitetään erityistä huomiota siihen, että puistosuunnitelma konkreettisella tavalla edistää yllä olevien kirjausten toteutumista.
Stansvikin kartanoalueen asemakaavan vastaiset puistosuunnitelman ratkaisut
Puisto- ja katusuunnitelmilla on tarkoitus toteuttaa uuden asemakaavan osoittamat uudet parkkipaikat ja kääntöpaikat, huolto- ja ulkoilutiet, ulkoilupolut, sekä viljelypalstat, mutta toteutussuunnitelmat menevät pidemmälle kuin asemakaava käytännössä sallii. Esimerkiksi ulkoilupolut on asemakaavan määräyksen mukaan toteutettava kapeina, korkeintaan 1,5 metriä leveinä. Puistosuunnitelmassa asemakaavan korkeintaan 1,5 metriä leveät polut ovat muuttuneet kaksi tai kolme metriä leveiksi ulkoiluteiksi.
Suurimmalla osalla Stansvikin kartanon asemakaava-aluetta on voimassa kaavamääräys VL/s-1, joka velvoitaa hoitamaan aluetta niin, että sen kulttuuri- ja luonnonarvot säilyvät. On kyseenalaista, noudattaako sen enempää ulkoilupolkujen leventäminen kuin puistosuunnitelmassa esitetty kaadettavien puiden massiivinen määräkään asemakaavan VL/s-1 määräystä.
Toiseksi, puistosuunnitelma ei voine sivuuttaa luonnonsuojelulakia. Stansvikinpolun ja Stansvikintien varsille, Stansvikinpolun ja Thelninginpolun risteysalueelle, Stansvikintien ja Stansvikinpolun väliselle alueelle sekä Stansvikinpolun ja ruovikon väliselle alueelle puistosuunnitelmassa osoitetut puiden poistot heikentävät luontoarvoja ja osuvat muun muassa lepakoiden siirtymä- ja saalistusalueille.
Yhteenveto
Esitetty puistosuunnitelma ei le nykymuodossaan toteuttamiskelpoinen ja se on ristiriidassa niin kaupunkistrategian, Stansvikin kartanon alueen asemakaavan kuin mahdollisesti myös luonnonsuojelulain kanssa. Isoin ongelma on suunnitelmassa esitetty liiallinen puiden poisto sekä puuttuva ohjeistus siitä, että kaadettavat puut jätetään maalahopuuksi. Asemakaavan vastaisuudet liittyvät liian leveisiin ulkoilureitteihin sekä VL/s-1-alueiden kaavamääräysten luontoarvokirjausten sivuuttamiseen. Mahdolliset luonnonsuojelulain vastaisuudet liittyvät lepakoiden suojelutarpen riittämättömään huomiointiin,
Helsingin luonnonsuojeluyhdistys esittää, että suunnitelman valmistelua jatketaan uudelta pohjalta siten, että ainakin yllä mainitut keskeiset puutteet saadaan korjattua.