Helsingin kaupunki rikkoo luonnonsuojelulakia itäisen saariston kaavoitussuunnitelmilla
Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry tiedottaa 2.8.2019
Helsingin kaupunki rikkoo luonnonsuojelulakia itäisen saariston kaavoitussuunnitelmilla
Helsingin luonnonsuojeluyhdistys (Helsy) ry vaatii itäisen saariston asemakaavan kumoamista lukuun ottamatta muutamia suojeluvarauksia. Yhdistys perustelee Helsingin hallinto-oikeudelle tänään jättämäänsä valitusta sillä, että kaavan mahdollistamaa merkittävää lisärakentamista varten ei ole tehty maankäyttö- ja rakennuslain edellyttämiä riittäviä luontoselvityksiä ja vaikutusarviointeja. Lisäksi kaava on selvästi sekä asemakaavan sisältövaatimusten, että ranta-alueiden loma-asutusta koskevien yleis- ja asemakaavan erityisten sisältövaatimusten vastainen.
Kaava ei myöskään ole kaikilta osin maakuntakaavan sekä kaupunkikaavan 2016 mukainen. Se ei huomioi riittävästi valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden luonnonperintöä koskevia sisältövaatimuksia. Kaava näyttäisi sisältävän myös luonnonsuojelulain vastaisuuksia: Natura-arviointi puuttuu, ja merkittävät lepakkoesiintymät on jätetty huomiotta kaavasuunnittelussa.
Itäisen saariston kaavaprosessissa on vähätelty luontoselvitystarpeiden tärkeyttä
Itäinen saaristo on koko pääkaupunkiseudulle tärkeä merellinen luonto- ja virkistysaluekokonaisuus. Kaava-alueeseen kuuluu 36 isoa tai keskikokoista saarta, 22 asumatonta pikkusaarta ja luotoa sekä näitä ympäröivät vesialueet. Alueen huomattavan herkkyyden takia kaavoitus vaatii erityistä huolellisuutta.
Kaupunginvaltuuston kesäkuussa hyväksymää kaavaa on väitetty säilyttäväksi ja vähätelty sen mahdollistamia muutoksia. Todellisuudessa kaava lähes kaksinkertaistaisi rakennusoikeudet saarille, ja toisi niille 140 uutta lomamökkiä, nykyisten 205 mökin lisäksi.
Luontoympäristöihin kohdistuvia haitallisia muutoksia aiheuttavat uusien rakennusten lisäksi myös muun muassa uudet viljelypalstat sekä laiturit. Varsinkin linnustoarvojen sekä luontoympäristöjen kulumisen kannalta olennaisia ovat myös lisääntyvän ulkoilun ja liikkumisen aiheuttamat kulumis- ja häiriöhaitat.
Merkittävät lepakkojen elinalueet uhattuina, ja linnustokin jäänyt vaille huomiota
Villinki ja Itä-Villinki kuuluvat Helsingin tärkeimpiin lepakkoalueisiin. Niiden suuri merkitys lepakoiden suojelulle on dokumentoitu Helsingin luontotietojärjestelmässä rajaamalla saaret kokonaisuudessaan I arvoluokan lepakkoalueeksi.
Vain vähäinen osa selvitysalueen todennäköisistä lepakkokolonioista on paikallistettu. Tämä puolestaan lisää olennaisesti epävarmuustekijöitä arvioitaessa sitä, mikä on kaavan todellinen vaikutus Villingin ja Itä-Villingin lepakoihin.
Kaava-alue on saarineen, matalikkoineen ja vesialueineen yksi Helsingin arvokkaista linnustoalueista. Kaava-alueella sijaitsee useita pienempiä merkittäviä arvokohteita sekä muun muassa laaja maakunnallisesti tärkeä lintualue, Kallahdenniemen vedet, jonka arvo perustuu lintujen ruokailuun käyttämiin matalikkoalueisiin. Lisäksi BirdLife Suomen selvitykset ovat kaavaprosessin aikana osoittaneet, että asemakaava-alueen lounaisosa kuuluu kansainvälisesti merkittävään (IBA) Espoon-Helsingin matalikkojen alueeseen, joka on merkittävä kansainvälisesti uhanalaisen allin levähdysalueena.
Lisäksi Villingin ja Itä-Villingin saarista on paikallistettu useita metsälinnustoltaan arvokkaita pienempiä metsäkohteita. Nämä alueet on osoitettu myös Helsingin luontotietojärjestelmässä linnustollisesti arvokkaina kohteina. Yli puoleen kohteista on asemakaavassa osoitettu uutta rakentamista. Tämä osoittaa osaltaan paikkansa pitämättömäksi kaavaselostuksen väitteen siitä, että arvokkaille luontokohteille ei osoiteta rakentamista.
Itäisen saariston asemakaava on lainvastainen!
Maankäyttö- ja rakennuslaki (MRL 9 §) edellyttää, että ”kaavan tulee perustua kaavan merkittävät vaikutukset arvioivaan suunnitteluun ja sen edellyttämiin tutkimuksiin ja selvityksiin. Kaavan vaikutuksia selvitettäessä otetaan huomioon kaavan tehtävä ja tarkoitus.
Itäisen saariston asemakaavan merkittävin lainvastaisuus pohjautuu siihen, että suunnittelun pohjana ei ole ollut riittäviä luontotyyppeihin ja lajistoon liittyviä selvitystietoja etenkään niiltä alueilta, joihin muuttavaa maankäyttöä ollaan kaavoittamassa. Merkittävimmät tietokatveet liittyvät metsäisen luontotyyppitiedon puuttumiseen.
Kaavatyössä ei ole selvitetty lainkaan metsäisiä luontoarvoja, vaikka alueella on runsaasti metsäisiä saaria, joissa on tehty hyvin vähän metsänhakkuita. Selvittämättä ovat jääneet niin mahdolliset uhanalaiset ja silmälläpidettävät luontotyypit kuin METSO-ohjelman luonnontieteellisten valintaperusteiden mukaiset arvokkaat metsäkohteet.
Asemakaavavaiheessa luontoarvot olisi pitänyt selvittää täsmällisemmin ja paremmin dokumentoiden etenkin niiden alueiden osalta, joihin muuttavaa maankäyttöä esitetään.
