Kokeillaanko Östersundomissa vaihteeksi realismia?
Östersundomin yleiskaavan kaatuminen hallinto-oikeudessa tuskin oli kovin suuri yllätys edes kaavan laatijoille, niin ilmeiset olivat sen ongelmat. ”Se oli juridisesti epävarma ratkaisu. Tämä ei ehkä ollut hirveän yllättävä päätös oikeudelta”, tunnusti apulaispormestari Anni Sinnemäki tuoreeltaan Helsingin Sanomille (HS 29.11.2019).
Helsingin hallinto-oikeus tuomitsi 29.11 Östersundomin yhteisen yleiskaavan lainvastaiseksi, ja kumosi sen kokonaisuudessaan. Keskeinen peruste oli kaavan yhteensopimattomuus Natura-säädösten kanssa. Tätä kaavassa oli koetettu kiertää jättämällä keskeinen Salmenkallio ns. selvitysalueeksi, jonka kaavoittamisesta olisi päätetty myöhemmin. Temppu oli läpinäkyvä, eikä mennyt hallinto-oikeudessa läpi.
Östersundomin yleiskaavaa on muodollisesti kolmen kunnan yhteinen, mutta Sipoo ja varsinkin Vantaa ovat mukana lähinnä pakon sanelemina. Vantaa on pitänyt sitä itselleen tarpeettomana. Kaavoitus on siis vahvasti Helsinki-vetoista.
Vanhaa hienoa kulttuurimaisemaan jota yleiskaava uhkasi. Östersundomin Kappeli on Helsingin vanhin kirkko. Kuva: Taina Tervo.
Paha virhearvio
Östersundomin vuonna 2009 toteutunut kaappaus Sipoolta Helsingille perustui täydelliseen virhearvioon. Helsingin päättäjät, niin virkamiehet kuin kuntapoliitikot, uskottelivat voivansa rakentaa Österundomin ihan miten mielivät. Siinä eivät painaneet mitään taloudelliset, juridiset eivätkä luontorealiteetit.
Helsy ja muut ympäristöjärjestöt kyllä koettivat valistaa päättäjiä, mitä merkitsevät kulmakunnan lukuisat Natura-alueet ja muut luontoarvot. Kerroimme jopa, että pelloilla jonne suunniteltiin pientalojen mattoa, on alla 12-14 metriä savea ja kovalla etelätuulella niille nousee vesi, mutta tieto ei mennyt perille. Yleinen hybris oli liian kova, että sitä vastaan puhuva tieto torjuttiin.
Kaikki, mistä luontojärjestöt etukäteen varoittivat, on toteutunut.
Yleiskaavan kaatuminen turvaa Kappelvikenin lintulahden rauhan. Kuva: Taina Tervo.
Kähmintää Natura-säädöksillä
Liitoksen vuonna 2009 tapahduttua Helsingin kaupunkisuunnittelun johto marssi melkein ensitöikseen ympäristöministeri Paula Lehtomäen (kesk) puheille. He pyysivät, ettei pääkaupungin tarvitsisi noudattaa Östersundomin kaavoituksessa Natura-säädöksiä. Toivomuksena oli, että ellei Natura-alueita voi likvidoida, niin ainakin kaava voitaisiin laatia niistä piittaamatta. Esimerkiksi jättää vaadittavat suoja-alueet pois.
Lehtomäki oli ajatukselle myötämielinen, mikä sai YM:n virkamiehet raivoihinsa. Kaavoituksesta tuolloin vastanneen asuntoministeri Jan Vapaavuoren (kok.) esikunnasta vahvistettiin, että suunnitteluviraston virkamiehet olivat käyneet ympäristöministeriössä keskusteluja Natura-suojelun heikennyksistä.
Kun tämä vuoden 2010 alussa julkistettiin Suomen Luonnossa, josta se levisi muihin medioihin, Lehtomäelle tuli kova kiire perua puheitaan. Ministeri kun ei voi antaa kenellekään erivapauksia lakien noudattamisessa.
Pian tämän jälkeen Helsingin kaupunkisuunnittelun johto vaihtui, ja suunniteluun näytti tulevan mukaan realismia. Ainakin Natura-alueiden merkitys tunnustettiin, vaikka muita luontoarvoja ehkä vähäteltiin. Virkamieskunnasta ehdotettiin jopa Salmenkallion alueen rakentamisesta luopumista. Siinä vaiheessa kaupunginjohtaja Jussi Pajunen kuitenkin vaiensi kriittiset äänet, millä oli ikävät seuraukset.
Niinpä Salmenkalliota roikutettiin mukana, mikä nyt kaatoi koko yleiskaavan. Jälleen kaikki, mistä luontojärjestöt varoittivat, toteutui. Myös alueen väestötavoitetta paisutettiin, mikä pahensi ristiriitaa luontoarvojen kanssa ja osaltaan edisti kaavan kaatumista.
Yleiskaavan kaatuminen turvaa Kappelvikenin lintulahden rauhan. Kuva: Taina Tervo.
Vaihtoehto on
Kun Helsinki lähti kaappaamaan Östersundomia itselleen, se ilmoitti tavoitteekseen rakentaa noin 50 000 – 70 000 asukkaan kaupunginosan.
Vuonna 2012 julkistetussa kaavaluonnoksessa tavoiteltiin 65 000–70 000 uutta asukasta ja toimitiloja 15 000 uudelle työpaikalle. Matkan varrella ahneus on kasvanut. Hylätyssä yleiskaavassa väestötavoite oli jo 80 000 – 100 asukasta, vaikka ristiriita luontoarvojen kanssa oli käynyt kestämättömäksi jo vähemmälläkin väkimäärällä.
Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksessä emme ole missään vaiheessa vaatineet Östersundomin alueen jättämistä nykyiseen tilaansa. Päinvastoin, olemme esittäneet vaihtoehdon, joka sekin loisi uuden suuren kaupunginosan.
Luontojärjestöt ja Designtoimisto dadadotank laativat ja julkistivat v. 2011 Varjokaavan. Siinä alueella sijoitettiin asuntoja noin 45 000 uudelle asukkaalle ja vähintään 8 000 työpaikalle. Nämä sovitettiin yhteen Natura-alueiden ja muiden arvokkaiden luontokohteiden kanssa.
Kun väestötavoitteen paisuttaminen ja Natura-alueiden tuuppinen ovat tuottaneet vain turhaa työtä ja yleiskaavan viivästymisen, olisiko aika palata Varjokaavan ideoihin? Se löytyy täältä:
Mikko Niskasaari
Kirjoittaja on oikeus- ja ympäristötoimittaja, ja Helsyn hallituksen jäsen.