Mielipide Länsi-Pakilan täydennysrakentamisen suunnitteluperiaatteiden osallistumis- ja arviointisuunnitelmasta
Helsingin luonnonsuojeluyhdistys haluaa saattaa kaavoittajien tietoon eräitä Länsi-Pakilan täydennysrakentamiseen liittyviä luontonäkökulmia, joiden huomiointi auttaa kohdentamaan täydennysrakentamista kestävämmin; joskin ne rajaavat samalla tiettyjä osia suunnittelualueesta pois rakentamismahdollisuuksien piiristä.
Yleistä suunnittelualueesta
Suunnitelma-alueella on hyvin niukasti viheralueita ja näiden säilyttäminen nykyisessä laajuudessa on syytä kirjata suunnitteluperiaatteiden päälähtökohtiin.
Suunnittelualueen luontoarvoista
Suunnittelualueen merkittävin luontoalue on puustoltaan luonnonmukainen, osin jopa luonnontilaisen kaltainen Pakilanpuisto. Sen alueelta on luontotietojärjestelmässä tunnistettu arvokas korpikuvio sekä kaksiosainen liito-oravan ydinalue. Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen kaavaryhmän maastokäyntien perusteella alueella on merkittävä keskittymä METSO-arvoja omaavia lahopuustoisia lehto-, kangas- ja kalliometsiä, joiden luontoarvot ja potentiaalit mm. uhanalaisen lahottajalajiston osalta ovat ilmeisiä.
Saamiemme tietojen mukaan liito-orava on nyttemmin asuttanut myös osan Pakilantien länsipuolelle jäävästä Kehä I:n pohjoisreunan suojavyöhykemetsästä. Tämä metsäkaistale toimii selvästikin tärkeänä itälänsisuuntaisena ekologisena yhteytenä Keskuspuiston sekä Pakilanpuiston metsien välillä. Alueelta on jo aikaisemmin havaittu direktiivilaji lahokaviosammalta. Sijainnin ja todettujen direktiivilajiesiintymien takia tämänkin osa-alueen metsien säilyttämisen tulisi olla kaavassa itsestäänselvyys.
Lisäselvitystarpeista
Suunnitteluperiaatteiden jatkotyöstössä luontotietopohjaa Pakilanpuiston ja muiden hankealueen metsien luontoarvoista on syytä täydentää. Olennaisin täydennystarve liittyy tietoon METSO-elinympäristöjen sekä uhanalaisten luontotyyppien esiintymisestä.
Hankealueeseen kuuluu myös Kehä I:n eteläpuolinen kapea suojavyöhykemetsä, joka käytännössä ulottuu Keskuspuistosta itään lähelle Tuusulanväylän ja Kehä I:n liittymää. Tälläkin metsäalueella lienee potentiaalia toimia ainakin lahokaviosammalen ja osittain myös liito-oravan elinympäristönä, joten ainakin näiden kahden lajin mahdollinen esiintyminen alueella on syytä selvittää jo osana suunnitteluperiaatteiden laadintaa.
Muuta
Helsingin yleiskaavasta sekä luontotietojärjestelmästä löytyvä aineisto eri mittakaavatason ekologisista yhteyksistä on valitettavan puutteellinen. Puutteisiin törmätään asemakaavahankkeissa toistuvasti. Siksi ei ole yllättävää, että esim. Keskuspuiston ja Pakilanpuiston välistä ekologista yhteyttä ei ole tunnistettu edes paikallisesti tärkeäksi. Esitämme kaupungille asiantuntijatyönä tehtävää nykyisten ja kehitettävien ekologisten yhteyksien kartoitus- ja määrityshanketta, jolla nykyisen aineiston ilmeiset puutteet saadaan kootusti korjattua.