Lausunto Mellunkylän ja Vartiokylän pohjoisosan luonnon- ja maisemanhoitosuunnitelman luonnoksesta
Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry, Helsingin Seudun Lintutieteellinen yhdistys Tringa ry sekä Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry antavat yhteisen lausunnon luonnon- ja maisemanhoitosuunnitelman luonnoksesta.
Lausunnon valmistelussa on hyödynnetty neljän luontojärjestön Mellunkylän ja Vartiokylän pohjoisosan aluesuunnitelmaluonnoksesta toukokuussa 2018 antamaa yhteislausuntoa, Matti Lipposen, Riitta Malveen ja Keijo Savolan huomioita Kivikon ulkoilualueelle 12.3.2020 tehdyltä maastokäynniltä, Mustapuro-Mustankylänpuron osalta Savolan huhtikuussa 2018 tekemän maastokäynnin havaintoja sekä Helsingin luontotietojärjestelmää. Kuviokohtaiset huomiot ovat luettavissa täällä.
Suunnitelman toteuttamiskelpoisuudesta, onnistumisesta kaupunkistrategian monimuotoisuustavoitteiden kannalta sekä aineiston laadusta
Suunnitelmaluonnos ei nykyisessä muodossaan ole toteuttamiskelpoinen eikä sitä ole syytä ilman uutta valmistelua ja merkittäviä muutoksia hyväksyä. Suunnitelman isoimmat ongelmat ovat:
– nähtäville laitetun aineiston epäinformatiivisuus kuvioiden puustotietojen, hakkuiden ja hoitotoimien perustelujen sekä etenkin pienpuuston hoitojen kohdentamisen osalta
– suunnitelma-alueen luontotietoihin liittyvät merkittävät puutteet, joita ei ole aluesuunnitelmavaiheen vaatimuksista huolimatta lmh-suunnitelman teon yhteydessä korjattu
– arvometsähoitoluokan käytön huomattavan yksipuolinen painottaminen jouto- ja kitumaan kallioihin arvokkaat kangas- ja lehtometsät sivuuttaen
– liiallinen määrä huonosti perusteltuja hakkuu- ja hoitoesityksiä luonto-, virkistys- ja maisema-arvoiltaan tärkeissä metsissä
– suunnitelma-alueen laajimpien metsäisten alueiden eli Kivikon ulkoilualueen sekä Mellunkylänpuron ja Mustapuron ympäristön viheralueiden luontoarvojen säilyttämis- ja lisäämispotentiaalin sivuuttaminen ylimitoitetun metsänhoidon eduksi
– liiallinen määrä harvennushakkuita sekä liian laajat optiot pienpuuston käsittelyyn koko kuvion pinta-alalla (versus vain reunojen käsittely)
– harvennushakkuiden ja pienpuuston hoidon huono ohjeistus toteutuksen voimakkuuden ja puulajikohdentumisen osalta
– lahopuun jätön ohjeistuksen puuttuminen
Suunnitelmaluonnos on valitettavasti voimakkaassa ristiriidassa kaupunkistrategian keskeisen monimuotoisuuskirjauksen kanssa (”Metsissä ja metsäisillä alueilla suunnitelmallinen monimuotoisuuden lisääminen on hoidon keskeisin tavoite”).
Ongelman muodostaa myös nähtävillä olevan kuviokohtaisen informaation tason merkittävä lasku verrattuna aikaisempiin luonnonhoitosuunnitelmiin . Nykyinen kuviotietojen informaatioarvo esim. metsien rakenteesta, valta-, väli- ja aluspuuston tiheydestä ja puulajikoostumuksesta on niin olematon, että näihin hakkuu- ja hoitoesitysten perusteltavuuden kannalta keskeisiin tekijöihin perehtyminen vaatii osallisilta kuviokohtaisia maastokäyntejä. Tiedot on kuitenkin suunnitelmaa tehtäessä epäilemättä kerätty, joten on pakko kysyä miksi niitä ei ole liitetty osaksi nähtävillä olevaa aineistoa. Näin toimitaan mm. Espoon luonnon- ja maisemanhoitosuunnitelmien laadinnan vuorovaikutuksessa, jossa osallisten käytössä on sekä lyhennetyt kuviokohtaiset referoinnit (mallia Helsingin nykykuvaukset) että tarkemmat varsinaista numeraalista dataa sisältävät metsäsuunnitelmatiedot.
Luontojärjestöt esittävät suunnitelman palauttamista jatkovalmisteluun sillä tehtäväksiannolla, että hakkuu- ja hoitotoimenpiteet kohdennetaan selvästi nykyistä vahvemmin ja selkeämmin niille kuvioille ja kuvion osille, joissa perusteltua hoitotarvetta on. Nykyistä selvästi suurempi joukko metsiköitä tulee osoittaa suunnitelmakaudeksi hakkuu- ja hoitotoimenpiteiden ulkopuolelle. Lisäksi arvometsiksi on syytä osoittaa luontoarvoiltaan edustavin osa (esim. kolmannes) alueen kangas- ja lehtomaista, jotta arvometsähoitoluokitus ei rajaudu luonnoksen tapaan pelkäksi kalliomaiden ja piensoiden huomioinniksi.
Aluesuunnitelmavaiheessa todettujen ongelmien suodattumisesta luonnon- ja maisemanhoitosuunnitelmaan
Helsingin luonnonsuojeluyhdistys, Helsingin Seudun Lintutieteellinen yhdistys Tringa, Luonto-Liitto sekä Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri antoivat toukokuussa 2018 kriittisen yhteislausunnon Mellunkylän ja Vartiokylän pohjoisosan aluesuunnitelman luonnoksesta.
Siinä vaiheessa todettiin, että ”aineistoissa (varsinkin aluesuunnitelmaluonnoksessa) on paljon hyvää ja toimivaa, mutta kokonaisuutta ei nykyisessä muodossa kannata viedä kaupunkiympäristölautakunnan käsittelyyn. Kehittämistä tarvitaan erityisesti luontoarvojen konkreettiseen huomiointiin sekä luonnonhoidon tavoitteiden ajantasaistamiseen. Myös hoitoluokat olisi luontevaa käsitellä aluesuunnitelmavaiheessa, mutta se edellyttäisi aineiston palauttamista laajempaan ja syvällisempään jatkovalmisteluun”.
Lisäksi todettiin, että ”Helsingin suunnittelujärjestelmissä tulisi lopultakin tunnistaa se, että merkittävä osa metsäisten virkistysalueiden vetovoimasta kumpuaa ”metsän tunnusta” ja luonnonmukaisuudesta eikä siitä, että jokin maisemaelementti on luonnonhoidolla nostettu ”esille”. Samalla on syytä tunnistaa se, että pääosa Helsingin metsäisistä virkistysalueista rajoittuu infraan tai rakenteisiin, joiden näkymistä metsämaisemassa tulisi mahdollisuuksien mukaan ehkäistä. Usein paras keino torjua ei-toivottuja metsänäkymiä on metsien kasvattaminen melko tiheinä ja eri-ikäisrakenteisina”.
Valitettavan suuri osa luontojärjestöjen aluesuunnitelmavaiheessa esiin nostamista ilmeisistä ja potentiaalisista ongelmista on todentunut nyt nähtäville laitetussa luonnoksessa. Lisäksi on syntynyt kokonaan uusia ennakoimattomia ongelmia, kuten kuviokohtaisten puustotietojen tosiasiallinen puuttuminen nähtäville laitetusta aineistosta.
Arvokkaiden luontokohteiden tunnistaminen ja huomiointi
Luontojärjestöt toivat jo aluesuunnitelmaluonnoksesta antamassaan lausunnossa julki sen, että tietopohja suunnittelualueen keskeisistä metsäluontoarvoista on vahvasti puutteellinen.:
”Vuoden 2014 jälkeen luontojärjestöjen tietopohja alueen luontoarvoista on kasvanut. Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen kaavaryhmän maastokäynnillä 30.4.2018 havaittiin muun muassa Mustapuro-Mustankylänpuron osa-alueella merkittävä määrä sellaisia METSO-kriteerit täyttäviä luokkien II ja III lehtoja, kangasmetsiä ja kalliometsiä, joita ei ole tunnistettu alueella (tai osalla alueesta) tehdyssä METSO-selvityksessä.”.
Suunnittelualueella on myös ilmeistä tarvetta luontoselvitysten täydentämiseen. Ilmeisiä tarpeita liittyy ainakin kattavampaan METSO-selvitykseen sekä Kivikon ulkoilualueen ulkopuolisten lahopuustoisten metsien lajistoselvityksiin. Olisi toivottavaa, että jatkossa osana alue- ja luonnonhoitosuunnitelmien laadintaa voitaisiin parantaa myös tietopohjaa huonommin tunnettujen luontoalueiden arvoista” .
Luonnon- ja maisemanhoitosuunnitelman teossa on tuotettu hyvin vähän uutta tietoa alueen metsien luontoarvoista eikä mitään lajistoselvityksiä alueella ole viime vuosina ilmeisestikään kaupungin toimesta tehty. Looginen seuraus luontotietopohjan puutteiden ja yli-innokkaiden hakkuu- ja hoitoesityksien yhdistelmästä on se, että toimenpiteitä esitetään myös lukuisille sellaisille metsikkökuvioille, joissa toimenpiteistä on kuvion kokonaisluontoarvoille selvää haittaa. Tätä ongelmaa ei ratkaise se, että osalla toimenpiteistä epäilemättä lisätään metsien kerroksellista rakennetta pidemmällä tähtäimellä.
Mikäli nykyinen suunnitelmaluonnos toteutetaan, aiheutetaan luontojärjestöjen arvion mukaan merkittävää haittaa varsinkin suunnitelma-alueen lehtojen ja kangasmetsien luontoarvojen kehityspotentiaalille, useiden kuvioiden nykyisille METSO-arvoille sekä heikennetään varsinkin Mellunkylän lehtipuuvaltaisten metsien linnustoarvoja. Ylimitoitetut hakkuu- ja hoitotoimet heikentävät myös monen nykyisellään luonnonmukaisen metsäalueen ja metsikön metsän tuntua.
Arvometsähoitoluokan käytöstä
Suunnitelma-alueen metsistä on esitetty arvometsien hoitoluokkaan aineiston läpikäynnin perusteella 18 kuviota (suunnitelmaselostuksen mukaan 19 kuviota). Suunnitelmaselostuksen hoitoluokkakartalla Kivikon ulkoilupuiston kuvio 60 on osoitettu arvometsäksi, mitä se ei kuitenkaan varsinaisten kuviokohtaisten tietojen perusteella ole. Arvometsiksi osoitettujen 18 kuvion yhteispinta-ala on ilmeisesti siis 38,9 ha.
Selostuksessa ei ole avattu tarkemmin arvometsiksi osoitettujen metsien luonnetta. Luontojärjestöjen tekemän analyysin mukaan arvometsä-hoitoluokan kohteet jakaantuvat pääryhmältään seuraavasti:
– joutomaan kalliot: 31,05 ha (kahdeksan kuviota)
– kitumaan kalliot: 5,01 (kaksi kuviota)
– korpi, korpimainen painanne tai räme: 2,56 ha (seitsemän kuviota)
– lehdot (Iistutettu hoidon piirissä oleva lehmustlehto): 0,36 (yksi kuvio)
Arvometsähoitoluokkaa ei käytännössä ole käytetty varsinaisilla kangasmetsäkuvioilla (joskin kalliomaakuvioilla on jonkin verran myös kangasmaaosia, kuten myös osalla korpikuvioista) eikä varsinkaan lehdoissa, joita löytyy etenkin Mellunkylän alueelta. Jollakin lailla absurdina ratkaisuna on syytä pitää sitä, että ainoa arvometsäksi nostettu lehtokohde on istutettu ja hoidon piirissä jatkossakin oleva lehmusmetsikkö. Vanhoille maatalousmaille luontaisesti kehittyneet, monipuulajiset ja osin runsaasti lahopuuta sisältävät lehdot eivät suunnitelmassa ole arvometsiksi sen sijaan kelvanneet. Kuten eivät myöskään useat METSO-selvityksessä arvokkaaksi todetut lehto- ja kangasmetsäkuviot.
Valittu niukkapuustoisia kalliomaita ylipainottava arvometsähoitoluokan käyttö ansaitsee ankaran kritiikin. Kohteet ovat sinänsä arvokkaita, mutta niin ovat monet suunnittelualueen kangas- ja lehtometsistäkin.
Luontojärjestöjen näkemys on se, että suunnittelualueella on erittäin hyvät perusteet lisätä olennaisesti arvometsien hoitoluokkaan (C5) määriteltyjen alueiden kokonaismäärää. Erityisen paljon tämän hoitoluokan kannalta potentiaalisia metsiä on Mustapuron-Mellunkylänpuron osa-alueella sekä hieman vähäisemmässä määrin Kivikon ulkoilualueella, Mellunkylän alueella sekä yhden ja kahden kuvion ryppäinä eri puolilla suunnittelualuetta. Myös kaikki selviä METSO-arvoja omaavat metsiköt (kuten LTJ:n METSO-kohteet) on syytä osoittaa arvometsiksi, jollei niiden luonnonarvoja ole olennaisesti heikennetty kartoitusten jälkeen.
Arvometsien hoitoluokkaan esitettyjen metsien määrän lisääminen olisi selkeä ja konkreettinen tapa osoittaa kaupungin sitoutumista omaan kaupunkistrategiaansa.
Esitettyjen hakkuu- ja hoitotoimien kokonaismäärästä
Luontojärjestöjen näkemys on se, että suunnitelmassa esitetään suunnittelualueelle kymmenvuotiskaudelle ehdottomasti liikaa hakkuita ja hoitotoimia.
Esitämme hakkuiden keventämistä erityisesti Kivikon ulkoilualueelta sekä ns. Linnanlaakson alueelta (Mustapuron-Mellunkylänpuron toisiinsa kytkeytynyt viheraluekeskittymä), jotka edustavat suunnittelualueen laajoja metsäisiä viheralueita. Lisäksi hakkuita on syytä keventää useilta luontojärjestöjen Helsingin arvometsät-esitykseen kuuluvilta yhdeksältä erilliseltä, metsäluonnoltaan arvokkaalta alueelta. Laajat metsäalueet sekä edellä mainitut yhdeksän arvometsä-esitystä on yksilöity luontojärjestöjen kesäkuussa 2014 tekemässä Helsingin arvometsät-esityksessä (https://helsinginmetsat.fi/helsingin-arvometsat/https://helsinginmetsat.wordpress.com/helsingin-arvometsat/). Pääosa näistä on tunnistettu arvokkaiksi myös kaupungin luontotietojärjestelmässä.
Lisäksi Kivikon metsäalue sekä ns. Linnanlaakson alue on todettu luontojärjestöjen Helsingin arvometsät-esityksessä laajoiksi metsäisiksi luonto- ja virkistysalueiksi, joissa on erityiset perusteet ja mahdollisuudet monimuotoisuusarvojen lisäämiseen.
Esitetyistä uudistushakkuista
Suunnitelmassa on esitetty pienaukoilla uudistamista yhdeksälle metsikkökuviolle (yht. 2,4 ha). Luontojärjestöt ovat tutustuneet maastossa näistä neljään Kivikon ulkoilupuiston alueella sijaitsevaan ja näissä on sekä perusteltuja toimia (kuvio 182), ohjeistuksen jälkeen perusteltavissa olevia (kuvio 217) sekä sellaisia, joita ei kannata toteuttaa (kuviot 85 ja 208). Oletamme, että ongelmia ja lisäharkinnan tarvetta on myös merkittävällä osalla niistä Kivikon ulkoilualueen ulkopuolisista metsiköistä (viisi kpl), joissa ei ole ollut mahdollista keväällä 2020 maastossa käydä.
Suunnitelmassa on esitetty pienaukoilla uudistamista yhdeksälle metsikkökuviolle (yht. 2,4 ha). Luontojärjestöt ovat tutustuneet maastossa näistä XX kappaleeseen ja toeamme niistä YY (täydentyy torstain maastokäynnin jälkeen).Esitettyjen uudistushakkuiden osalta pidämme huonosti harkittuna sitä, että suunnitelmassa ei ole liiemmälti edes yritetty perustella näiden raskaimpien metsänhakkuutoimien syitä eikä myöskään avattu niiden toteuttamistapaa.
Luontojärjestöihinkin asti viime vuosina päätyneen asukaspalautteen perusteella merkittävä joukko viheralueiden käyttäjiä vieroksuu voimakkaasti Helsingin metsiin tehtäviä avohakkuita, vaikka ne olisivatkin ns. pienaukkohakkuita. Luontojärjestöissä on tiettyä ymmärrystä tämän uudistustavan harkitulle käytölle, mutta se kannattaa varata vain niihin poikkeustilanteisiin, joissa metsän jättäminen kokonaan hoidon ulkopuolelle tai muut hoitokeinot (yleensä poimintahakkuut) aiheuttavat kohtuuttomia ongelmia esim. lähitonttien turvallisuudelle.
Harvennushakkuista
Suunnitelman ison ongelma on esitettyjen harvennushakkuiden kohtuuttoman suuri määrä (39,9 ha, 92 kuviota) sekä kohdentuminen myös sellaisiin metsiin, joiden kannattaisi antaa kehittyä ilman toimenpiteitä.
Harvennuksia perustellaan suunnitelmassa myös niiden tuomilla monimuotoisuushyödyillä, varsinkin ns. kerroksellisuuden lisäämisellä. Monet harvennuskohteista ovat jo nykyisellään sekapuustoisia, vaihtelevassa määrin eri-ikäisrakenteisia ja kerroksellisia. Tällaisten metsien rauhaan jättäminen johtaa vääjäämättä varsinkin eri-ikäisrakenteisuuden vahvistumiseen sekä luontaisen lahopuun syntyyn. Pidämme tällaista tavoitetta monille suunnitelma-alueen metsille järkevämpänä tulevaisuuskuvana kuin suunnitelman tavoittelemaa selvästi hoidettua ja jatkossakin hoidettavaa kerroksellista puustorakennetta.
Luontojärjestöt huomauttavat myös erinäisten toimenpideyhdistelmien ei-toivotuista sivuvaikutuksista. Toteuttamalla samalla kuviolla valtapuuston ja välikerroksen harvennushakkuita sekä aluspuuston pienpuuston hoitoa heikennetään hyvin tehokkaasti metsän tuntua sekä avataan tarpeettoman laajoja metsänäkymiä, mikä ei ole suotavaa sen enempää hyvin suosituilla virkistysalueilla (kuten Kivikon ulkoilupuisto) tai sellaisilla pienemmillä alueilla, joissa näkymien avartuminen tuo ulkoilureiteille näkyviin asuin- ja teollisuusrakennuksia, teitä ja toisia ulkoilureittejä/pääulkoiluväyliä.
Pienpuuston käsittely
Pienpuuston hoitoja on esitetty pääosaan suunnittelualueen kangas- ja lehtometsistä (149 ha, 328 kuviota). Selostuksen ja Helsingin vallitsevien hoitokäytäntöjen perusteella on selvää, että vain osa esitetystä pinta-alasta tullaan käsittelemään. Mikä tämä osa tulee suunnitelma-alueella olemaan, jää täysin epäselväksi.
Lausunnolla oleva aineisto on pienpuuston käsittelyjen osalta hyvin epämääräistä, johtuen etenkin siitä, että vain harvoissa tapauksissa kuviotiedoissa on kerrottu toimenpiteiden rajoittuvan vain reunavyöhykkeisiin. Kommentoinnin kannalta tällainen epämääräisyys on todella ongelmallista.
Luontojärjestöjen maastoarvioiden perusteella esitetyistä 328 toimenpidekuviosta ehdoton valtaosa on sellaisia, joissa hoitotarve rajoittuu vain ulkoilureittien reunavyöhykkeeseen (yleensä 0-3 m), tien laitaan tai johonkin muuhun erityistilanteeseen.
Toivomme, että suunnitelman jatkotyöstössä osoitetaan kartoilla selvemmin ne kuviot, joilla toimenpide kohdentuu vain esim. reittien varteen tai muuhun reunaan ja ne, jossa tarkoituksena on käsitellä kuviota laajemmin.
Luontojärjestötkin tunnistavat sen, että joissakin tapauksissa on perusteita myös reunoja laaja-alaisempaan pienpuuston käsittelyyn. Laajempaa pienpuuston hoitoa kannattaa harjoittaa lähinnä silloin kun kyseessä on esim. huomattavan vahva kuusialikasvos kuviolla, jota on suotavampaa kehittää lehtipuuvaltaisena sekä tilanne, jossa kangasmetsiin on kehittynyt tilanne jossa poikkeuksellisen vahva pihlajavesakko aidosti uhkaa tukahduttaa muiden puulajien taimet. Joissakin tilanteissa tammen- ja männyntaimien kehitys hyötyy myös kevyestä, täsmäluonteisesta pienpuuston käsittelystä.