Se on vain puu

Olen koukussa Minecraft-nimiseen tietokonepeliin. Niille, joille kyseinen peli ei ole tuttu, kerrottakoon lyhyesti mistä on kyse. Pelin alussa tupsahdetaan maailmaan, jossa on paljon metsää, mäkiä, järviä, luolia – luontoa. Pelaaja voi omaa luovuuttaan käyttäen alkaa rakentamaan maailmaan mitä ikinä keksiikään. Kuvittele, että sinulla on rajaton määrä erilaisia Lego-palikoita ja rajaton määrä tilaa rakentaa niillä, niin pääset kiinni ideaan. Omassa maailmassani on rakenteilla pieni kylä tai kaupunki, minä sen nyt haluaakaan nähdä. Rentouttavaa puuhaa työnteon vastapainoksi.

Muutama ilta sitten päätin rakentaa jälleen yhden talon kylän laidalle, siihen mistä metsä alkaa. Talon tulevalla paikalla oli ikävästi iso puu. No eipä muuta kuin klikkaillaan se pala kerrallaan pois tieltä ja talo mahtuu juuri siihen, mihin sen halusin, puitahan virtuaalimaailmassani riittää. Tässä kohtaa ajatus sitten iski. Näinkö se menee tosielämässäkin? Ihminen haluaa rakentaa lisää asuntoja, mutta kartalla on ikävästi merkittynä halutussa kohdassa puita tai muuta luontoa. Kuinka helppoa on lopulta vain naputella hiirellä toimistossa karttaan pari ruutua eri väriseksi ja todeta, että nämä tästä pois niin hyvin mahtuu. Onhan noita puita siinä melkein vieressä lisää.

Tosielämä ei kuitenkaan toimi kuten virtuaalimaailmani. Pelissä ainoat hyönteiset näyttäisivät olevan mehiläiset ja niitäkin on niin harvassa, että pölyttyminen jäisi kyllä pahasti puolitiehen. Lintuja edustavat kanat ja nisäkkäitä kotieläimet – myös siellä metsässä, hämmentävää kyllä. Oikeassa maailmassa jo pelkästään siinä yhdessä puussa voi elää vaikka minkämoisia öttiäisiä pienistä hyönteisistä lintuihin ja nisäkkäisiin sekä erilaisiin kasveihin. Saatikka, kun tarkastellaan yhden puun lisäksi myös sen naapureita sekä aluskasvillisuutta. Klikkailemalla puita pois klikkaillaan pois myös kymmenien erilaisten olentojen kotikulmat. Siinä sivussa saattaa mennä myös kymmenien lähialueen ihmisten kotikulmien ulkoilupaikat.

Osa kotinsa menettäneistä toki löytää uuden asuinpaikan läheltä, mutta osa ei. Osalle ihmisen silmin lyhyen näköinen muuttomatka on jo liikaa. Tätä kutsutaan pidemmällä aikavälillä luonnon monimuotoisuuden köyhtymiseksi ja se taas on vastoin Helsingin kaupunginkin tavoitteita. Näiden ihmistä pienempien kaupunkilaisten suvut ovat asuttaneet näitä seutuja jo kauan ennen kuin ihminen vuosisatoja sitten keksi, että tähän joensuulle ja niemennokkaan sopisi hyvin talo tai pari. Ihmisen on helppo klikkailla tietokoneen näyttöään ja raivata itselleen lisää tilaa, mutta vahvimpana lajina velvollisuutenamme on pitää huolta myös pienemmistä ja heikommista. Niin opetetaan jo lapsille. Emme asu Helsingissä yksin ja meidän on pidettävä huoli siitä, että tänne mahtuvat kaikki. Tämän vuoksi luonnonsuojelu ja puolustaminen on Helsingissäkin vuodesta toiseen ajankohtaista. Tarvitaan yhteistyötä ja dialogia, jotta luonnon ja kaupungin tarpeet ovat tasapainossa eikä vahvempi jyrää heikompaansa. Enpä haluaisi todellisuudessa elää yhtä tyhjässä ja elottomassa maailmassa mitä virtuaalimaailmani on.

Teksti ja piirroskuva:

Sanna Ahokas

Helsyn hallituksen jäsen