Vartiosaari taas uhan alla
Vartiosaaressa luonto yhdistyy vanhaan huvilakulttuuriin.
Arvelen myös monen Vartiosaaren rakentamisen puolesta äänestäneen kaupunginvaltuutetun olleen lopulta helpottunut, kun korkein hallinto-oikeus vuonna 2018 kumosi sinne hyväksytyn yleiskaavan. Ei jonkun urbanistin mielihalu katsella raitiovaunun ikkunasta merimaisemia ole riittävä peruste tuhota tällaista luonto- ja kulttuurihelmeä.
Tässäkin kohden kannattaisi muistaa, että mitä enemmän Helsingin väkiluku kasvaa, sitä enemmän on tarvetta virkistysalueille. Viimeistään korona-ajan luulisi opettaneen, kuinka tärkeitä lähimetsät kaupunkilaisille ovat.
Vääntö Vartiosaaresta ei päättynyt KHO:n tuomioon, vaan betonipuolue ajaa sen rakentamista Uudenmaan liiton kautta. Siellä laadittu uusi maakuntakaava, Uusimaa-kaava 2050, on maakuntavaltuuston päätettävänä tiistaina 9.6.
Kaavaehdotuksessa Vartiosaari on merkitty taajamatoimintojen kehittämisvyöhykkeeksi. ”Mitä se on”, kysynee moni ja sitä saakin ihmetellä.
Tämä kaavamerkintä mahdollistaa saaren uuden yleiskaavoittamisen miksi tahansa kerrostaloalueen ja suojelualueen väliltä. Tällä merkinnällä on raskautettu valtaosa kaupunkien sisäsaaristoa ja näiden merialueita. Merkintä ei ole varsinainen aluevaraus, vaan heikompi ja vähemmän ohjaava. Kuvaavaa on, että epämääräisen merkinnän suunnittelumääräys on yli kaksi sivua pitkä, ja sen vaatimukset osin keskenään ristiriitaisia.
Voi perustellusti kysyä, täyttääkö näin yleispiirteinen kaava maankäytön ja rakennuslain maakuntakaavalle asettamia sisältövaatimuksia. Kaavan kun pitäisi ohjata alue- ja yhdyskuntarakenteen kehittämistä. Mikä merkitys on kaavalla, jonka hyväksymisen jälkeen kukaan ei tiedä, mitä kaava edellyttää?
Matkan varrella ovat monet muutkin, kuin luonnonsuojeluliiton yhdistykset arvostelleet kaavan puutteita yleensä, ja Vartiosaaren kohtaa erityisesti. 1)
Ympäristöministeriö muistuttaa KHO:n ratkaisusta ja katsoo, ettei Vartiosaareen voi osoittaa mitään taajamatoimintoja. ”Ympäristöministeriö pitää tärkeänä, että kaavaehdotukseen sisältyvän taajamatoimintojen kehittämisvyöhykkeen rajausta tarkistetaan siten, että Vartiosaari ei sisälly kehittämisvyöhykkeen alueeseen”. 2)
Uudenmaan ELY-keskus on toistuvasti vaatinut Vartiosaaren arvokkaan kulttuuriympäristön parempaa huomioimista, ja edellyttää kaavamerkinnän muuttamista sen osalta.
Myös ”Museovirasto edellyttää, että Vartiosaaren valtakunnallisesti merkittävän rakennetun kulttuuriympäristön turvaamiseksi saaresta poistetaan taajamatoimintojen kehittämisvyöhyke”. Se muistuttaa Vartiosaarella olevan eheänä ja hyvin säilyneenä kokonaisuutena arvoa maakunnallisena virkistysalueena.
Korkeimmalta huipulta avautuu Helsingin itäinen saaristo.
Uudenmaan liitto on puolustautunut sillä, että Vartiosaarta koskevat myös suojeluvaatimukset, ja kaavamerkinnän todellinen sisältö jääkin ratkaistavaksi yksityiskohtaisessa kaavoituksessa, josta vastaa kunta.
Tämä on sinällään totta. Ehdotus ei sellaisenaan oikeuta kaavoittamaan Vartiosaarta raitiovaunulinjan halkaisemaksi kerrostaloalueeksi. Toisaalta, jättäessään saaren kohtalon auki se tarpeettomasti tekee alueesta pitkäaikaisen kiistakohteen. Helsinkiin ei kaivattaisi omia Vuotoksia: meillä on oikeitakin ongelmia.
Kaavoituksella pitäisi pystyä ratkaisemaan asioita. Eikä linjaksi kelpaa, että asiat ratkaistu vasta sitten, kun kaikki on taajamarakentamiseen kaavoitettu.
Kuvat & teksti:
Mikko Niskasaari
Kirjoittaja on vapaa oikeus- ja ympäristötoimittaja
Lisätietoja aiheesta: