Patterimäen kohtalosta

Helsy päätti olla valittamatta Raide-Jokerin Patterimäkeen saamasta poikkeusluvasta, valitusaika umpeutui maanantaina 10.8. Arvioimme kovin vähäisiksi mahdollisuudet saada valittamalla parempi lopputulos.

Liito-oravalle tärkeitä puita on aidattu Patterimäellä. Kuva: Sanna Ahokas

Valitimme viime vuonna ratahankkeesta Patterimäessä, koska meno siellä oli laitonta. Oli tiedossa, että rakentaminen vahingoittaa liito-oravien asuinaluetta, mutta eri osapuolet toimivat kuin sillä ei olisi mitään merkitystä.

Se oli kuin vanhasta Kummeli-sketsistä. Muistattehan nuo pääministeri Jermun umpirehelliset haastattelulausunnot, jollainen Patterimäkeen sovitettuna olisi voinut kuulua:
”Pena sen siinä keksi viime metreillä, veti ässän hihastaan, että sovitaan jotta ELY-keskus leikkii, ettei Patterimäkeen mitään lupia tarte, senkus aloitetaan työt vaan. Vihreet on ihan sekasin, eikä Helsy ymmärrä valittaa”.

Yhdessä Pajamäki-seuran kanssa jättämämme valituksen vuoksi hallinto-oikeus totesi hankkeen vaativat poikkeusluvan, ja palautti asian ELY-keskukselle. Nyt oli ratkaistava, valitetaanko ELY-keskuksen heinäkuussa antamasta poikkeusluvasta.

On kiistatonta, että radan rakentaminen suunnitellulla tavalla heikentää liito-oravan asuinaluetta. Oikeuskäytännössä rata- ja isot tiehankkeet kuitenkin voittavat intressivertailussa yksittäiset liito-oravien levähdys- ja pesäpuut.

Toki isojakin hankkeita on kaadettu tiukasti suojeltujen lajien vuoksi. Kolme vuotta sitten korkein hallinto-oikeus kumosi Kuortaneen kunnan saaman poikkeusluvan siirtolapuutarhatyyppisen vapaa-ajanasuntoalueen rakentamiseksi. Vaikka KHO piti hanketta sinällään yhteiskunnallisesti merkittävänä, viitasammakon suojelu oli kuitenkin suurempi intressi. 1)

Toisaalta samana vuonna KHO hylkäsi valituksen Pirkanmaan ELY-keskuksen Tampereen kaupungille myöntämästä poikkeusluvasta raitiotien varikon rakentamiseksi. Se merkitsi liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen heikentämistä. 2)

Suuret raide- ja tiehankkeet pärjäävät KHO:ssa kohtalaisen hyvin, ainakin mitä tulee luontodirektiivin mukaisen poikkeusluvan saamiseen.

Tämä asettaa myös valitusta harkitsevan hankalaan valintatilanteeseen. Jokainen uusi oikeustapaus, jolla sallitaan poikkeaminen uhanalaisen lajin suojelusta, vahvistaa tätä oikeuskäytäntöä. Valittamalla voidaan siis saada aikaan myös vahinkoa, nimenomaan luonnonsuojelulle.

Patterimäki on saanut nimensä I maailmansodan aikaisista Pietari Suuren merilinnoituksen kaivannoista ja valleista. Ne on suojeltu muinaismuistoina. Kuva: Sanna Ahokas.

Raide-Jokerin virheet

Raide-Jokerin suunnittelussa on tehty virheitä. Selvä virhe oli ELY:n päätös, ettei ratahankkeelle tarvitse tehdä ympäristövaikutusten arviointia (YVA). Se olisi kannattanut tehdä. Silloin kaikki ongelmat olisi voitu havaita ja ratkaista ajoissa.

Patterimäen liito-oravat tulivat tietoon jo vuonna 2018, mutta tuolloin ne sivuutettiin. Ne otettiin vakavasti vasta seuraavana vuonna, kun asia vietiin hallinto-oikeuteen. Vaihtoehtoiset linjaukset olisi kannattanut ottaa tutkittavaksi heti.

Patterimäen yllä on isompikin uhka, kuin Raide-Jokeri. Sinne hyväksytty asemakaava mahdollistaa 15 kerrostalon rakentamisen kalliolle. Se leikkaisi pois ison palan lähimetsän itäosasta, ja heikentäisi suuresti liito-oravan elinaluetta. Jos Raide-Jokeri toteutuu Patterimäellä nykyisen suunnitelman mukaisesti – Pajamäki-seura valitti poikkeusluvasta hallinto-oikeuteen – niin sen aiheuttama vahinko liito-oraville on otettava huomioon, jos ja kun asemakaavaa ryhdytään panemaan toimeen.

Periaatteessa on mahdollista, että Raide-Jokerin saama poikkeuslupa estää poikkeusluvan myöntämisen talonrakennukselle. Myös tällaiset yhteisvaikutukset olisi voitu nostaa esille, jos Raide-Jokerista olisi tehty YVA.

Kaadettavaksi merkittyjä puita Patterimäessä. Kuva: Sanna Ahokas

Liito-oravat vähenevät jyrkästi

Keskustelussa Patterimäestä ja laajemminkin Helsingin rakentamisesta on toistuvasti väitetty liito-oravan suuresti runsastuneen. Väitettä ovat viljelleet monet sellaisetkin, jotka muutoin haluavat profiloitua järkevinä keskustelijoina.

Väite on perätön. Liito-oravakannan 1950-luvulla alkanut alamäki jatkuu valtakunnallisesti jyrkkänä. Vuosina 2008 ja 2017 tehdyssä selvityksessä liito-oravan asuttujen ruutujen määrä väheni 37 prosenttia. Siksi lajin luokitus muuttui viime vuonna silmälläpidettävästä vaarantuneeksi eli uhanalaiseksi. 3)

Tätä suurta kuvaa ei kumoa, että pääkaupunkiseudulla liito-oravien määrä on kasvussa. Uudenmaan ELY-keskuksen mukaan viime vuonna Helsingissä arvioitiin olevan 86 asuttua liito-oravan elinpiiriä, siinä on viidenneksen kasvu edellisvuoteen. Käänne on saavutettu tiukalla suojelulla, eikä se todellakaan oikeuta suojelun tulosten mitätöimiseen. 4)

Jos oravia olisi Helsingissä yhtä vähän, kaupunkilaiset luulisivat niiden kuolleen sukupuuttoon.

Teksti: Mikko Niskasaari

Kirjoittaja on vapaa oikeus- ja ympäristötoimittaja, sekä Helsyn hallituksen jäsen.

Kuvat: Sanna Ahokas

Lähteitä ja lisätietoja:

1) KHO:2017:161
2) KHO 12.4.2017 T 1705
3) ”Suomen lajien uhanalaisuus / Punainen kirja 2019”, s. 573.
https://helda.helsinki.fi/handle/10138/299501
4) Helsingin liito-oravat, Uudenmaan ELY-keskus 9.7.2020, päätös UUDELY/7139/2020