Aarresaaria ei saa rakentaa pilalle

Vallisaari ja Kuninkaansaari ovat olleet nyt viisi vuotta avoinna, kaiken kansan vapaasti kulkea, ja niiden suosio on suuri. Saaret ovat samaa linnoitusketjua Suomenlinnan kanssa, mutta näillä luonto on jo pitkään saanut rehottaa oman tahtonsa mukaan. Saarilla on hienoja lehtometsiä, ja jopa 150-vuotiaita männiköitä. Näillä saarilla luonto- ja historiaelämykset lomittuvat hienosti yhteen, ja juuri siinä on saarten viehätys.

Hyvällä syyllä Vallisaari ja Kuninkaansaari muodostavat Uudenmaan 2. vaihemaakuntakaavassa valtakunnallisesti merkittävän, kulttuuriympäristön tai maiseman vaalimisen kannalta tärkeän alueen. Muistetaan myös, että saaret kuuluvat Suomenlinnan UNESCO:n maailmanperintökohteen suojavyöhykkeeseen.

Helsingin kaupunginvaltuusto hyväksyi saarten asemakaavan elokuun lopulla. Ratkaisevassa äänestyksessä äänet jakautuivat 65-20. Kaavassa on paljon hyvää, kuten suojelualueiden perustaminen, mutta kaikin osin kaava ei kunnioita saarten historiallisia, eikä luontoarvoja. Siksi Helsy on jättänyt asemakaavasta valituksen Helsingin hallinto-oikeudelle, uudisrakentamisen osalta.

Kummallisin on Kuninkaansaaren pohjoisosan karuun mäntymetsään, kalliorinteeseen, pohjoisen tykkipatterin viereen piirretty mökkikylä. Asemakaavassa sinne hyväksyttiin huoltorakennuksineen lähes 30 mökin rakentaminen. Alue on saarten vanhinta metsää. Ainoa vastaava metsäalue saarilla on Kuninkaansaaren koilliseen pistävä niemi.

Mökkikyläksi suunniteltu Kuninkaansaaren pohjoisosa on saarten vanhinta metsää. Kuva: Mikko Niskasaari.

Hanketta on kehuttu luontoystävälliseksi ja maisemaan sopivaksi. Se ei ole kumpaakaan. Metsä johon on rakennettu mökkikylä, ei ole metsä vaan mökkikylä. Se myös sulkisi pohjoisrannan jokamieskäyttäjältä, privatisoisi sen. Erityisen kummalliseksi hankkeen tekee se, että kaavassa koko metsä on merkitty suojelualueeksi. Voi sanoa kaavan olevan ristiriidassa itsensä kanssa.

Varmaankin kaikki haluavat saarille majoitustiloja, siitä ei riitaa synny. Tällaisella historiallisella alueella paras tulos kuitenkin saadaan, kun majoitus sijoitetaan olemassa oleviin rakennuksiin. Viereisen Suomenlinnan hostelli toimii tsaarinvallan aikaisessa koulussa, ja juuri se antaa sille tunnelman, jota mikään uudisrakennus ei omaa.

Vallisaaressa seisovat valmiina, ja tyhjillään Luotsitalo saunarakennuksineen, sekä esikuntatalo. Ne ovat oleellinen osa saarten historiaa, ne on joka tapauksessa pidättävä kunnossa, ja vanhan viisauden mukaan talo pysyy kunnossa, kun siinä asutaan. Saarille on siis järjestettävissä majoitustilaa menettämättä aariakaan niiden luonnosta.

Uusia käyttäjiä odottava Vallisaaren Luotsitalo saunoineen sopisi hyvin retkeilymajaksi. Kuva: Mikko Niskasaari.

Kuin yhdeksän kerrostaloa

Toinen asemakaavan kriittinen kohta on raskas rakentaminen Vallisaaren koilliskulmalle, Luotsitalon takaisille kallioille, kyläalueelle. Asemakaavaan on piirretty uutta rakennusmassaa lähes 23 000 kerrosneliön verran. Siitä vajaat 3 000 on osoitettu Kuninkaansaaren mökkikylään, ja liki 20 000 k-m2 Vallisaaren koillisosaan.

Se tarkoittaa, että kulttuurihistoriallisesti, maisemaltaan ja luonnoltaan valtakunnallisesti arvokkaille saarille on osoitettu uudisrakentamista, joka vastaa yhdeksää (9) viisikerroksista kahden porraskäytävän kerrostaloa. Ikään kuin rakennettaisiin pienlähiö 450-500 asukkaalle, joskaan saarille ei ole tarkoitus ketään asuttaa.

Uudisrakentaminen ei ole täysin mahdotonta, historiallisestikaan arvokkaalle alueelle. Toimiva esimerkki ovat saarille syntyneet ravintolapalvelut, joista vain yksi toimii vanhassa rakennuksessa. Muut on sijoitettu keveisiin uudisrakennuksiin, jotka istuvat kokonaisuuteen kohtuullisen hyvin.

Niin raskas rakentaminen, minkä asemakaava sallii muuttaisi kuitenkin olennaisesti saarten ilmettä, vaikuttaisi suuresti maisemaan, ja tärvelisi luontoa, jonka suojeleminen on saarilla päätarkoitus. Tässä on mielestämme merkittävä ristiriita eriasteisten, voimassaolevien kaavojen kanssa. Siksi katsomme tarpeelliseksi, että tuomioistuin tutkii asemakaavan laillisuuden.

Mikko Niskasaari

kirjoittaja on vapaa oikeus- ja ympäristötoimittaja, sekä Helsyn hallituksen jäsen.