Lausunto Vuosaaren aluesuunnitelmasta
Lausunto Vuosaaren aluesuunnitelmasta ja aluesuunnitelman luonnoskorteista (lokakuussa 2020 nähtävillä ollut aineisto)
Helsingin luonnonsuojeluyhdistys, Helsingin Seudun Lintutieteellinen Yhdistys Tringa sekä Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ovat tutustuneet luonnosaineistoihin ja lausuvat niistä yhteisesti seuraavaa.
Yleishuomioita prosessista ja vuorovaikutuksesta
Järjestöt ovat kommentoineet edellistä luonnosta yhteislausunnolla 5.5.2020. On sinänsä hienoa, että kaupunki on laittanut kritiikkiä saaneen suunnitelman uudestaan nähtäville. Luonnos vaikuttaa kuitenkin asiasisällöltään olevan melko lailla sama kuin alkukesällä nähtävinä oleva, joten joudumme käytännössä uusimaan pääosan edellisen lausuntomme luonnoksesta. Toivomme tällä kertaa suunnittelijoilta selvästi enemmän myötämieltä muutosharkinnan osalta.
Lisäksi esitämme Helsingin kaupungille sellaisen osallistoiveen, että jatkossa ei ole syytä laittaa melko lailla samanaikaisesti nähtäville kolmea aluesuunnitelmaa (Herttoniemi, Oulunkylä ja Maunula sekä Vuosaari), kuten nyt muutenkin kiireisenä loppusyksynä 2020 on tapahtunut.
Suunnitelmaluonnoksen merkittävimmät korjaustarpeet
Suunnitelmaluonnos ja aluekorttiluonnokset eivät nykyisessä muodossaan ole sellaisia, että niitä kannattaa viedä poliittiseen hyväksymiskäsittelyyn. Pääsyy tähän ovat metsäisten alueiden luonnonhoidon suuntaviivojen ja tavoitteiden selvät ristiriidat kaupunkistrategian monimuotoisuustavoitteiden kanssa.
Metsäisten alueiden luonnonhoito sisältää myös ylimitoitettua varautumista valtapuuston harvennushakkuisiin ja hoidon piirissä olevien metsien pienpuuston turhan mittavaan harventamiseen (pienpuuston hoito), mitkä toimenpiteet eivät ole laajasti toteutettuna perusteltavissa suunnittelualueella sen enempää monimuotoisuuden, metsien maisema- ja suoja-arvojen, metsän tunnun varjelun kuin maapohjan ja aluskasvillisuuden kulumisen hillinnänkään kannalta.
Vakavia, korjaamista vaativia puutteita on myös metsäisten viheralueiden hoitoluokituksessa. Suunnitelma-alueella on kaikki asiaperusteet nostaa arvometsien hoitoluokkaan huomattavasti enemmän luontoarvoiltaan merkittäviä metsäalueita sekä -kuvioita kuin mihin on päädytty (7 %).
Jatkokehittämisessä tässä lausunnossa yksilöidyt epäkohdat tulee korjata.
SUUNNITELMASELOSTUKSEN LUONNOSTA KOSKEVAT KOMMENTIT
2.3.1 Keskeisiä strategisia suunnitelmia
Luonnoksen referoinnissa esitellään kaupunkistrategian keskeiset linjaukset kovin valikoivasti. Aluesuunnitelman kaltaisen, runsaasti luonnon- ja maisemanhoidollisia esityksiä ja tavoitteita sisältävän tuotoksen kohdalla on kaikki perusteet sisällyttää referointiin myös keskeisimmät kaupunkistrategian luonnon monimuotoisuuden lisäämistä koskevat tavoitteet. Erityisen tärkeitä aluesuunnitelman asiasisällön kannalta ovat metsien ja puistojen monimuotoisuuden lisäämistä koskevat strategian linjaukset.
2.5.1 Luontoarvot ja rauhoitetut luontokohteet
Suunnitelmassa on melko lailla kattavasti esitetty luontotietojärjestelmän keskeinen asiasisältö.
On kuitenkin syytä tiedostaa se, että luontotietojärjestelmän nykyinen asiasisältö kertoo osaltaan myös selvitysten erilaisesta kohdentumisesta ja sisältää myös tällä suunnittelualueella selviä katveita niin luontotyyppi- kuin lajitason tiedon osalta.
Esimerkiksi METSO-selvityksiä ei ole tehty kuin osalla alueista, kääpäselvityksiä on tehty vain osalla Ramsinniemeä jne. Alkukesällä 2020 oltiin myös tilanteessa, jossa lahokaviosammalselvityksiä ei ole tehty suunnitelma-alueella lainkaan. Syksyllä 2020 on julkaistu huomattavan kattavan Vuosaaren alueen lahokaviosammalselvityksen tiedot. Selvityksen tietojen perusteella suunnittelualueella, myös sen keski-, itä- ja pohjoisosassa on runsaasti isompia tai pienempiä metsäalueita tai metsikkökuvioita, joilla on merkitystä tämän rauhoitetun lajin suojelulle. Oletettavasti ainakin tärkeimmillä lajin esiintymiskeskittymillä on merkitystä myös muun metsäluonnon suojelun kannalta. Kyseisen selvityksen tiedot (=esiintymiskartta) on syytä liittää suunnitelman aineistoihin. Vieläkin tärkeämpää on huomioida selvityksen tulokset hoitoluokissa sekä yleisissä ja osa-aluekohtaisissa hoitolinjauksissa.
Ekologisten yhteyksien osalta on tässäkin kohdassa syytä korostaa Meri-Rastilan metsän, Kallahdenharjun sekä Pohjavedenpuiston välistä länsi-itäsuuntaista ekologista yhteyttä, joka kulkee Rysäpuiston, Ole Kandelinin puiston, Ison Kallahden puiston ja Ullaksenpuiston kautta. Tämä useiden asemakaavahankkeiden akuutisti uhkaama tärkeä metsäekologinen yhteys tulisi osoittaa ja huomioida aluesuunnitelmassa paljon isommalla painoarvolla kuin mitä on tapahtunut.
2.6 Kaupunkimetsien nykytila
Metsien nykytilan esittely on tehty melko asiallisesti ja varsinkin kuvat 17, 19 ja 21 ovat hyödyllisiä alueen metsäluonnon vaihtelevuuden hahmottamisen kannalta.
Puuston ikää referoivassa osassa todetaan, että suurin osa alueen puustosta on iäkästä ja nuorien metsien osuus on vähäinen. Merkittävä osa suunnittelualueen yli 100-vuotiaiksi luokitelluista metsiköistä on kalliomaiden ja karujen kasvupaikkojen eri-ikäisiä mäntyvaltaisia metsiköitä, joita ei valtapuuston iän puolesta kannattane luonnehtia iäkkäiksi. Tai ainakin metsien valtapuustolla on näillä kuvioilla edellytyksiä elää vielä hyväkuntoisina pitkään, jos ei poikkeuksellisen kuivia kesiä peräkkäisinä vuosina osu kohdalle.
Luontoarvojen kehittämisen ja virkistyskäyttäjien arvostusten kannalta suunnitelma-alueen metsien ikäluokkajakauma on nykyisellään melko hyvä, joskin vanhempaa puustoa voisi tietyillä osa-alueilla olla enemmänkin. Löytyy myös merkittävä määrä nuoria ja varttuvia metsiä. Lisäksi yleinen metsien eri-ikäisrakenteisuus ja kerroksellisuus huolehtii siitä, että nuoria puita löytyy merkittäviä määriä useimmilta kuvioilta.
Jatkossa olisi hyödyllistä osoittaa aluesuunnitelmien ikäluokkakartoilla omalla värillään eri-ikäisrakenteiset metsiköt.
Yleisten alueiden kehittämistavoitteet
Sivun 27 kartalla 25 on esitetty pääosa suunnittelualueen keskeisistä ekologisista yhteyksistä, joskin niiden merkittävyydestä paikallinen-alueellinen – arvottamisjärjestelmän kannalta voi olla myös hieman toista mieltä. Esimerkiksi metsäekologian kannalta alueellinen yhteys Rastilanmetsän ja Kallahdenharjun välillä ei ensisijaisesti kulje rantoja pitkin vaan Rastilan metsän Rysäpuistosta Ole Kandelinin puiston kautta Ison Kallahdenpuistoon, josta se jatkuu toisaalta etelään Kallahdenharjulle, toisaalta itään Ullaksenpuistoon, josta yhteys linkittyy pohjoisessa sijaitsevaan, luontoviheralueena merkittävään Pohjavedenpuistoon.
Pidämme kartan merkittävänä, korjaamista vaativana puutteena sitä, että siinä Ullaksenpuistoa sekä sen pohjoispuolista Pohjavedenpuistoa ei ole huomioitu sen enempää alueellisen kuin paikallisenkaan yhteyden osana. Tämä monien maankäyttöhankkeiden uhkaama tärkeä yhteys on syytä aluesuunnitelmassa tunnistaa ja huomioida.
3.2.1 Jalankulku-, pyöräily- ja virkistysreitit
On hyvä, että luonnoksesta on poistettu edelliseen luonnokseen sisältynyt esitys Ramsinniemen rantoja kiertävästä jalankulun ja pyöräilyn reitistä. VISTRA-aineistosta peräisin olevat reittiehdotukset vaatisivat taustakseen tarkempia luonto- ja tarveselvityksiä, koska Ramsinniemellä ei ole lainkaan polkuja ohjaavaa asemakaavaa.
Aluesuunnitelman teon yhteydessä tulisi ottaa vakavaan harkintaan esittämämme ajatus siitä, että Ramsinniementie kannattaa muuttaa kävely- ja pyöräilytieksi ja sallia autolla ajo vain tonteille.
3.2.3 Ekologisten verkostojen kehittämisen tavoitteet
Sininen verkosto
Sinisen verkoston tavoitteita on syytä täydentää suunnittelualueen vähäisiä luonnonmukaisia pienvesiä koskevilla tavoitteilla, joilla pyritään edistämään niiden biologisten arvojen ja luonnontilan säilyttämistä ja parantamista. Tämä koskee lähinnä Ramsinkannaksenpuroa sekä vain osittain suunnittelualueella kulkevaa Mellunkylänpuroa.
Pohjavedet
Myös Vuosaaren pohjavesialue ansaitsisi suunnitelmaan omat suojelu- ja laadunsäilyttämistavoitteensa.
Metsä- ja puustoinen verkosto
Verkoston tulevaisuusennuste (sivu 38 sekä sivun 39 kuva 34) on melko synkkä eli siinä esitellään lähinnä metsien huomattavaa vähenemistä ja pirstoutumista. ”Lääkkeeksi” isoon ja todelliseen ongelmaan tarjotaan lähinnä jäljelle jäävien metsien intensiivisempää hoitoa varsinkin nykyisten ja tulevien reunavyöhykkeiden osalta. Mitään laadullista tavoitetta tai toimenpiteitä luontoarvojen lisäämisen osalta ei esitetä. Valtuustostrategian kaupungin metsänhoidolta edellyttämä metsäluonnon monimuotoisuuden lisäämistavoite ja sen konkretisointi loistavat poissaolollaan. Suunnitelmaa on tältä osin syytä muokata olennaisesti.
Näkökulmaa on syytä muuttaa ja täydentää esittelemällä myös käytännön keinoja parantaa jäljelle jäävien metsien luonnonsuojelubiologista laatua. Näitä keinoja ovat mm:
– metsien lisäsuojelu
– luonnontilaisen kaltaisen kehityksen hallittu salliminen sekä hallittu hoitamattomuus ylipäätänsä
– sekapuustoisuuden, eri-ikäisrakenteisuuden ja kerroksellisuuden suosiminen
– lahopuumäärien lisääminen luontaisen lahopuun muodostumisen sekä hoitotoimissa jätettävän lahopuun avulla
– maapohjan kulutuksen hillintä tavanomaista tiheämmän pienpuuston ja lahopuun avulla
Kuvan 34 kartta (s. 39) on harhaanjohtava sekä nykytilan kuvauksen että todennäköisen tulevaisuuden ennustamisen kannalta. Sen poistaminen tai vaihtoehtoisesti voimakas muokkaaminen on tarpeen.
Maankäytön sosiaalisen ja ekologisen minimikestävyyden sekä laillisen kaavoituksen kannalta on käytännössä välttämätöntä, että suunnitelma-alueella säästyy muitakin yli 4 ha ydinmetsiä kuin Ramsinkannas sekä Ison Kallahden puisto. Näin myös tullee tapahtumaan, vaikka osin selvästi ylimitoitetut kaavoitussuunnitelmat pääosin toteutuisivatkin. Tällaisiin laajempiin metsiin kuulunevat jatkossakin muun muassa Vanttikallio (nykyinen pinta-ala noin 10 ha, ei rakentamissuunnitelmia), Pohjavedenpuisto (nykyinen pinta-ala 7,9 ha, kaavaehdotuksen toteutuessakin jäljelle jää selvästi yli 4 ha), Lokkisaarenpuisto-Liinamaanpuiston metsäinen alue (yli 8 ha), Punakivenpuisto (yli 5 ha), Ullaksenpuisto (yli 4 ha) sekä mahdollisesti myös Haruspuisto (metsäinen ala noin 5 ha).
Mikäli kuvan 34 kartta säilytetään aluesuunnitelmassa, tulee siihen merkitä kaikki ne yli 4 ha laajuiset metsäiset alueet, jotka säilyvät kaavaehdotusvaiheessa olevien kaavojen toteuttamisen jälkeenkin. Lisäksi kartalle tulee merkitä paikallisen yhteytenä Ullaksenpuiston ja Pohjavedenpuiston välinen eteläpohjoissuuntainen ekologinen yhteys.
Niittyverkosto
Katujen varsien nurmikoiden korvaaminen niityillä on erittäin suositeltavaa.
Meri-Rastilassa Sjökullan ympärillä kasvoi vielä ennen lähiön rakentamista 1990-luvulla mitä moniluotoisin niitty. Etenkin etelään viettävän rinteen ketomainen niitty on todennäköisesti vielä palautettavissa, koska maata ei ole rakennettu eikä muokattu sen jälkeen.
Muita huomautuksia yleisten alueiden kehittämisen tavoitteista
Merenrantoja sisältäviin aluesuunnitelmiin tarvitaan oma osio rantojen ja vedenalaisen luonnon biotoopeille. Tähän tarvitaan uusia luontokartoituksia. Esimerkiksi rantaniityt ovat uhanalaisia.
Alueiden kehittämisessä on huomioitava myös tavalliset biotoopit ja eliölajit arvokkaiden luontokohteiden ja uhanalaisten lajien rinnalla. Esimerkiksi metsien hoidossa on hyvä ajatella myös lintujen, oravien, kettujen ja rusakoiden tarpeita ruokailuun, lepoon, lisääntymiseen ja poikasten hoitamiseen.
3.3.3 Luonnon- ja maisemanhoito
Hoitoluokat
Arvometsien hoitoluokkaan on esitetty hyvin niukasti alueita (7 %). Asia ei ole korjaantunut, vaikka sitä kritisoitiin jo edellisessä lausunnossamme. Suunnitelma-alueen metsien luonteen ja luontoarvot huomioiden määrän tulisi olla vähintään kolminkertainen.
Muun muassa Vanttikallion luonnoltaan monipuolinen metsäalue on syytä osoittaa kokonaan arvometsäksi, kuten myös Pohjavedenpuiston arvokas, myös käyttäjien luontokohteena arvostama kallioalue sekä sen parhaiten säilyneet rinnemetsät. Lisää arvometsähoitoluokkaan sopivia metsikkökuvioita löytyy mm. Ramsinniemestä, Ole Kandelinin puiston alueelta sekä arvometsäksi jo osoitetun Ison Kallahdenpuiston kalliomaa-alueen rinnemetsistä. Pääosa näistä alueista on todettu arvokkaiksi jo kaupungin omissa METSO-selvityksissä, mutta luontoarvoiltaan merkittäviä metsiköitä on jäänyt aikanaan myös METSO-selvitysten ulkopuolelle.
Vuosaaren alueella on toteutettu 2020 valtakunnallisesti mittava rauhoitetun lahokaviosammalen kasvupaikkojen selvitys. Selvityksessä myös aluesuunnitelman alueelta on havaittu runsaasti lajin esiintymiä. Vähintäänkin kaikki lajin tärkeät esiintymisalueet ja -kuviot on syytä huomioida arvometsinä.
Hyviä arvometsäehdokkaita varsinkin kalliometsien osalta hahmottuu myös kuvan 38 kartan (s. 44) alueista, joille ei ole arvioitu tarpeelliseksi esittää toimenpiteitä suunnitelmakaudella.
Hoidon tarpeen tarkastelu
Hoidon tarpeen perustelu on tehty hyvin vanhakantaisesti eikä siinä näy riittävällä painoarvolla kaupunkistrategian mukainen, hoidon ensisijaiseksi tavoitteeksi määritelty monimuotoisuuden lisääminen.
Selostukseen kirjattuna ajatuksena on edelleen se, että joukko niukkapuustoisia kalliometsiä sekä vähäisempi määrä tiukoilla kriteereillä rajattuja kangas- ja lehtometsäkuvioita rajataan säilytettäväksi mahdollisimman luonnontilaisina eli hoidon ulkopuolella. Lopuilla alueilla tehdään hakkuita ja hoitotoimia, joiden uskotellaan kerroksellisuuden ja sekapuustoisuuden suosinnan sekä lahopuun jätön kautta lähtökohtaisesti lisäävän näiden metsien monimuotoisuutta.
Tekstissä mainittuihin luonnontilaisen metsän tunnusmerkkeihin kuuluu myös puuston pitkään jatkunut luontainen kehitys, isojen ja pienten puiden tiheydeltään vaihteleva tilarakenne (myös tiheämpiä kohtia) sekä kääntäen myös isojen sekä pienten sahakantojen puuttuminen. Kuolleen puuston eli lahopuun lisäämisen osalta jää mainitsematta kustannustehokkain tapa eli luontaisen lahopuun muodostumisen salliminen siihen sopivilla kuvioilla ja kuvion osilla.
Aluekortti 1 –Vuosaaren keskusta
Hoidon tarpeen tarkastelu ja kuvaus on tämän osa-alueen osalta pääosin asiallinen. Osa-alueeseen on kuitenkin lännessä sisällytetty myös muusta alueesta poikkeavia Kallvikintien länsireunan metsiä, joiden suojaominaisuudet (mukaan lukien näkymäsuojana toimiminen) hyötyisivät melko tiheästä valta- ja aluspuuston rakenteesta. Tältä osin vaikutusta on myös aluspuuston tiheydellä, jota ei liiallisella pienpuuston harvennuksella tulisi heikentää.
Aluekortti 2 – Meri-Rastila
Luonnon- ja maisemanhoidon tavoitteissa korostuvat tälläkin osa-alueella liikaa puuston elinvoimaisuus, huonokuntoisimman puuston uudistuminen ja reunametsien viihtyisyydestä ja liikuttavuudesta huolehtiminen metsänhoidon keinoin. Hoitopainotteisten tavoitteiden rinnalle tarvitaan metsän tunnun säilyttämistä, näkymäsuojien tarjontaa sekä maapohjan kulumisen hillintää mm. tiheän aluspuuston sekä maalahopuiden avulla.
Esitetyissä hakkuu- ja hoitotavoissa valtapuuston harvennuksista on syytä siirtyä reunojen ongelmapuiden poimintaan ja laaja-alaisempi pienpuuston harventaminen linjata lähinnä reunavyöhykkeiden ongelmavesakkoon kohdistuvaksi.
Toinen kappale sisältää onnistuneen kuvauksen alueen keskeisistä luontoarvoista. Arvojen yksilöintiä kannattanee täydentää sillä merkittävällä lisätiedolla, että osa-alueen metsistä on vuoden 2020 luontoselvityksissä paikallistettu huomattavan paljon rauhoitetun lahokaviosammalen esiintymiä. Nämä esiintymätiedot eivät ainakaan lokakuussa 2020 löydy luontotietojärjestelmästä.
Arvostamme sitoumusta, jonka mukaan ”arvokkaat luontokohteet jäävät kokonaan toimenpidetarkastelun ulkopuolelle kehittymään täysin luonnontilassa”. Epäilemme kyllä, sivun 44 toimenpidetarvekartan sekä aluekorttiluonnoksen tavoitteiden valossa, että tämä kirjaus ei tule luonnon- ja maisemanhoitosuunnitelmassa koskettamaan esimerkiksi kaikkia luontotietojärjestelmässä tunnistettuja METSO I, II ja III-luokan metsiä, tunnistamatta jääneitä muita METSO-kohteita, vuoden 2020 selvityksessä tunnistettuja lahokaviosammalen ydinalueita tai Ramsinniemen metsän arvokasta lintualuetta. Joka tapauksessa kyseessä on hyvä tavoite, johon kannattaisi pyrkiä.
Reitteihin ja tontteihin rajautuvilla arvokkailla luontokohteilla ja -kuvioilla on asiaperusteet luopua täydellisen luonnontilaisen kehityksen tavoittelusta eli jopa arvometsissä voidaan luontojärjestöjen puolesta yksittäisiä ongelmapuita kaataa maalahopuuksi sekä reittien välittömän reunan liikavalosta riehaantunutta, selvää haittaa aiheuttavaa vesakkoa ajoittain vähentää.
Ks. myös aluekorttiluonnoksista tämän osa-alueen osalta kommentoitu.
Aluekortti 3 – Rastila
Esitetyt osa-aluekohtaiset hoidon tavoitteet ovat melko lailla perusteltavissa, joskin hyötyisivät pienestä tasapainottamisesta ja luontohuomioinnin lisäyksestä. Ylitiheän pienpuuston eli tiheikköjen osalta on syytä tunnistaa ja tuoda esille myös niiden merkitys maapohjan kulutuksen hillinnän, ihmisten poluilla pitämisen, eläimistön suojapaikkatarjonnan sekä ei-toivottujen näkymien (rakennukset, tiet, muut ulkoilureitit, toiset ulkoilijat) välttämisen kannalta.
Harvennuksista ja pienpuuston yleisestä hoidosta (= harventamisesta) hoidon piirissä olevilla alueilla on syytä tälläkin osa-alueella siirtyä painotetusti ongelmapuiden poimintaan ja aikaisempaa täsmennetympien alueiden pienpuuston täsmähoitoon.
Hoidon tavoitteisiin kannattaa lisätä lahopuumäärien hallittu lisääminen siihen soveltuvilla kohteilla sekä muun muassa lahokaviosammalen esiintymiskuvioilla.
Ks. myös aluekorttiluonnoksista tämän osa-alueen osalta kommentoitu.
Aluekortti 4 – Aurinkolahti-Kallahti
Luontojärjestöt nostivat esille jo edellisessä lausunnossa esille kuvauksesta puuttuvan Ullaksenpuiston metsäisen puiston, mutta edes tätä asiaa ei ole korjattu.
Varsinkin Ullaksenpuistossa on kaikki perusteet ja mahdollisuudet monimuotoisuuden ja metsän tunnun varjeluun sekä lahopuun hallittuun lisäämiseen, reunojen asialliset hoitotarpeet toki huomioiden. Osuutta on siksi syytä täydentää.
Tärkeimpien hoitotapojen määrittely on tällä osa-alueella tehty oikein.
Ks. myös aluekorttiluonnoksista tämän osa-alueen osalta kommentoitu.
Aluekortti 5 – Keski-Vuosaari
Osa-alueen metsiin liittyvät tavoitteet ovat turhan hoitopainotteiset ja vaativat muokkaamista. Niissä on muun muassa unohdettu se, että osa-alue sisältää Vanttikallion merkittävän luontoalueen, jonka suunnittelija itsekin on arvioinut pääosaltaan hoidon ulkopuolelle jätettäväksi. Myös muualla osa-alueella on mahdollisuuksia ja perusteita jättää osa metsistä luonnonmukaisemmiksi ja rakenteeltaan tiheämmiksi. Tavoitteita on siksi syytä täydentää ja tasapainottaa siten, että luonnontilaisen kaltaisen kehityksen salliminen, lahopuun jättö ym. saavat oman huomionsa. Monissa kulutuksen uhkaamissa metsissä on syytä huomioida myös tiheän aluspuuston hyödyt kulumisen ehkäisyn kannalta.
Tämän osa-alueen hakkuu- ja hoitotoimissa painotetaan monen muun osa-alueen tapaa liikaa tiheimpien kohtien harventamista sekä hoidon piirissä olevien alueiden yleistä pienpuuston hoitoa. Painotusta on syytä siirtää selkeästi yksittäisten ongelmapuiden poimintaan sekä reunojen ja risteysalueiden ym. erityistilanteiden selvästi ylitiheän pienpuuston rajattuun käsittelyyn.
Ks. myös aluekorttiluonnoksista osa-alueiden 5 (Keski-Vuosaari) ja 8 (Vuosaaren keskuspuisto) osalta kommentoitu.
Aluekortti 6 –Nordsjön kartano
Tavoitteiden kirjaus on jälleen kovin yksipuolista ja hoitopainotteista. Näillä lähtökohdilla eivät metsien monimuotoisuusarvot lisäänny eikä Uutelan ja Mustavuoren luontoviheralueiden välisen ekologisen yhteyden luonnonsuojelubiologinen laatu kehity.
Tavoitteita on syytä monipuolistaa siten, että edes luontaisen kaltaisten metsikkörakenteiden ja tiheikköjen säilyttäminen sekä lahopuumäärien hallittu lisääminen saavat riittävästi painoarvoa.
Tälläkin osa-alueella järkevintä kaupunkimetsänhoitoa jatkossa on harvennushakkuiden sekä liian laajojen pienpuuston hoitojen sijasta yksittäisten ongelmapuiden poiminta sekä reunojen lähimetrien liiallisen pienpuuston määrän ajoittainen kontrollointi (etenkin risteysalueet).
Ks. myös aluekorttiluonnoksista tämän osa-alueen osalta kommentoitu.
Aluekortti 7 – Ramsinniemi
Kuten kuvauksesta käy ilmi, niin Ramsinniemen metsissä näkyvät tällä hetkellä hyvin vahvoina edellisen luonnonhoitokierroksen hakkuiden ja hoitotoimien jäljet. Luonto-, virkistys- ja maisema-arvojen kannalta tehdyt toimenpiteet eivät ole herättäneet erityistä ymmärrystä, vaan niitä on pidetty osin haitallisina ja selvästi ylimitoitettuna. Olisi kaikki perusteet välttää 2020-luvulla uusia ylilyöntejä ja ei-välttämättömiä hoitotoimenpiteitä Ramsinniemellä.
Esitämmekin, että esitetyt hoitotavoitteet kirjoitetaan kokonaan uusiksi siten, että hoitotoimet rajataan suunnitelmakaudella vain tien ja tonttien reunojen kannalta perusteltuun yksittäisten puiden poimintaan sekä niihin reunoihin, joissa pienpuuston liika tiheys aiheuttaa selvää haittaa. Tämä on alueella kustannustehokkain tapa edistää myös kaupunkistrategian monimuotoisuustavoitteita.
Ks. myös aluekorttiluonnoksista tämän osa-alueen osalta kommentoitu.
3.3.4 Hoitoluokkien muutostarpeet
Suunnitelmassa todetaan, että metsien hoitoluokkia voidaan muuttaa niissä tapauksissa, että muutos selkeyttää hoidon tavoitteita aiemmasta tilanteesta. Erityistä tarvetta hoitoluokkien muutokselle ei kuitenkaan arvioida olevan.
Luontojärjestöt ovat muutostarpeen osalta vahvasti eri mieltä eli arvometsien hoitoluokkaan esitettyjen metsien määrä tulee vähintään kolminkertaistaa luonnoksessa esitetystä.
4. HANKE-ESITYKSET
Hanke 1 – Kallvikintien kaupunkikuvan parantaminen
Kallvikintien reunustoihin kohdistuu tällä hetkellä ja lähitulevaisuudessa useita asemakaavamuutoksia, joiden päämääränä on tien ympäristön tiivistäminen uuden asuinrakentamisen kautta. Uusi rakentaminen kohdistuu myös nykyisille metsäisille ja puustoisille alueille. Nämä suunnitelmat vaikuttavat olevan sellaisinaan Kallvikintietä nyt koskevan hankeidean taustalla.
Vaikka tien ympäristö tullee tulevaisuudessa muuttumaan suuresti, ei esitetty Kallvikintien ympäristön pääsääntöinen muokkaaminen puistomaiseksi (”nurmen, asvaltin ja mänty/ koivuryhmien liitto”) ole kannatettava ajatus. Kallvikintien reunustat ovat yksi keskeisimpiä pohjois-eteläsuuntaisia vihernauhoja Keski-Vuosaaressa, vaikka viheryhteys välillä katkeileekin. Rakentamisen vastapainoksi tulee viheryhteyttä sekä Keski-Vuosaaren metsälähiöön oleellisesti kuuluvaa metsäisyyttä ylläpitää metsittämällä muutamia osin tarpeettomaksi käyneitä ylisuuria pysäköintialueita tien varren kiinteistöjen yhteydessä. Tähän olisi nyt myös sopiva aikaikkuna, koska useita asemakaavahankkeita on alueella käynnissä tai tulollaan.
Varsinkin luonnoksen toimenpidekohdan tekstiä on syytä muuttaa siten, että voimakasta harvennushakkuupainotusta (esitetty sekä valtapuuston että aluspuuston eli ”ylitiheän vesakon” harventamista) korvataan hieman tasapainoisemmalla muotoilulla, jossa sitoudutaan siihen, että tien ympäristössä säilytetään myös luonnonmukaisen tiheitä metsiä.
Hanke 2 – Poikittaisen viherlinjayhteyden parantaminen
Tämän periaatteessa hyvän hankkeen ongelmana on muuallakin aluesuunnitelmassa esiintyvä viherlinjan ja viheryhteyden käsitteiden käytön käsitteellinen sekavuus. Hankekuvauksessa painottuvat kävely- ja pyöräilyreitistön näkökulma, jolloin varsinaisen viherverkoston luontoalueisiin liittyvän jatkuvuuden tarkastelu jää kesken tai toissijaiseksi. Hankkeessa siis puhutaan viherlinjasta, mutta toimenpiteet käsittelevät reitistöjä ja penkkejä ym.
Vanttikallion kohdalla esitetty kapea (korkeintaan 1,5 m) kivituhka- tai purupäällysteinen polkumainen uusi reitti on perusteltavissa. Alueella olisi todennäköisesti mahdollisuudet myös uudenlaiseen polkulinjauksen suunnitteluun eli ei rakenneta uutta polkua, vaan osoitetaan merkinnöin joku nykyisistä poluista viralliseksi suositelluksi ulkoilureitiksi ja tehdään sen osalta vain välttämättömät kunnostustoimet.
Hanke 3 – Vuosaaren ulkoilupuiston reitistön jäsentäminen ja parantaminen
Kuten lausunnon aluekorttien kommentoinnin yhteydessä todetaan, Vuosaaren vihersormen yleiskaavatason viheryhteys muodostuu nykyään golfkentän ja liikuntapuiston länsipuolella hyvin kapean jatkumon varaan. Hanke on siten tarpeellinen ja sen yleiset päämäärät hyviä.
Toimenpiteet rajoittuvat silti liiaksi reitistöjen kehittämiseen eli tässäkin viheryhteyden kehittäminen on ymmärretty niiden ihmiskäyttäjän tarpeista käsin ja rajoituttu niihin. Sinänsä reitistöt alueella ovat nykyään osin sekavia ja esitetyt parannukset ovat suurelta osin tarpeellisia, mutta niiden kehittämisen ohella on silti välttämätöntä kehittää myös luontoympäristöjen jatkuvuuksia muuttuneella alueella. Tämä tarkastelu on syytä tehdä ja siihen liittyvät toimenpiteet määritellä aluesuunnitelman lopputyöstön yhteydessä.
Hankkeessa on hyvin tunnistettu esillä olevassa materiaalissa Niinisaaren puistometsän nimellä esiintyvä entisen Vuosaarenlahden pohjukan arvoympäristö, eli Nordsjön kartanon tulvametsikkö (287/99) pienen lammen läheisyydessä.
Nordsjön kartanon puistossa olevat asemakaavan vastaiset yksityisaluekyltit tulee poistaa reitistön tarkistamisen ja kehittämisen yhteydessä.
ALUEKORTTIEN LUONNOKSEN KOMMENTIT
1. Vuosaaren keskusta
Alueen kuvaus ja esitetyt tavoitteet muodostavat tasapainoisen ja mietityn kokonaisuuden. Kaupunginosan keskusta on tarkastelussa olevista alueista luonnollisesti urbaanein kohde, jossa rakennetun ympäristön osuus on suurin ja luontoalueiden pienin. Aluekortissa on kiitettävästi tunnistettu fragmentaaristen niittyalueiden kehittämisen tarve ja muuallakin aluesuunnitelmassa ehdotettu nurmien muuttaminen erilaisiksi niityiksi on kannatettavaa myös täällä. Hyvää on myös linjaus nykyisten puistometsien ja puuston säilyttämisestä sekä puustoisen verkoston täydentämisestä rakentamisen yhteydessä.
Viheryhteyksien kannalta leveä Vuotie yhdessä metroradan kanssa on erityisen ongelmallinen ja aluekortissa onkin pitkän aikavälin tavoitteena esitetty ajatus vihersillan toteuttamisesta Mosaiikkipuistosta Vuotien yli Vuosaaren keskuspuiston suuntaan. Kannatamme lämpimästi ajatusta, kunhan vihersilta toteutetaan kunnianhimoisesti siten, että se palvelee myös ekologisena yhteytenä.
2. Meri-Rastila
Yleisiin tavoitteisiin on syytä kirjata selkeästi myös luonnoltaan arvokkaiden kohteiden säilyttäminen. Nykyisissä tavoitteissa tämä näkökulma rajoittuu ”merenrantaan liittyvän ekologisen arvon säilyttämiseen rantaraitin rakentamisen, valaistuksen ja puistojen kehittämisen yhteydessä”.
Metsä- ja puustoisen verkoston tavoitteet
Esitetyt tavoitteet ovat kohtuuttoman hoitopainotteisia ja edustavat monimuotoisuuden huomioinnin kirjausten osalta valtuustostrategiaa 2017-2021 edeltävän aikakauden luonnonhoidollisia tavoitteita. Näillä tavoitteenasetteluilla monimuotoisuuden lisääminen jätetään selvästi alisteiseksi viihtyisyyden (mitä sen metsien osalta sitten uskotaankaan olevan), elinvoimaisuuden ja turvallisuuden jalkoihin. Käytännössä keinoiksi vaalia monimuotoisuutta jäävät lahopuun määrää (hakkuiden kautta?) sekä pyrkimys kerroksellisuuteen sekä monilajisuutteen. Tämä ei riitä.
Helsingin omien monimuotoisuussitoumusten takia tavoitteisiin on syytä kirjata selkeästi se, että merkittävä osa osa-alueen rakentamiselta säästyvistä metsistä säilytetään mahdollisimman luontaisessa kehityksessä. Parhaat mahdollisuudet ja nykyisistä luontoarvoista kumpuavat perusteet tähän on merkittävällä osalla Pohjavedenpuiston, Ison Kallahden puiston, Ole Kandelinin puiston sekä Ramsinkannaksen metsistä. Nämä alueet tulee jättää pääsääntöisesti ilman hoitotoimenpiteitä ulkoilureittien ja asuintonttien välittömiä vierustoja lukuun ottamatta. Tavoitteissa esitetty reunametsien harventaminen on syytä korvata yksittäisten puiden poiminnalla sekä rajoitetulla pienpuuston hoidolla.
Pienempi, osin metsäinen Haruspuisto kärsii edelleen edellisen suunnitelmakauden harvennuksista ja osin hakkuista johtuvista myrskytuhoista, joten myös sen pääsääntöinen rauhoittaminen toimenpiteiltä on perusteltua. Haruspuistossa metsän läpinäkymättömyys kulkijalla tärkeän metsän tunnun tuottajana on erityisen haavoittuva arvo jo nykytilanteessa.
Niittyverkosto
Aluekortissa ehdotettu niittyjen hoitaminen niittämällä epätoivottuja lajeja usein ja aina ennen niiden kukintaa ja siementämistä, köyhdyttämällä maaperää ja mahdollisesti kylvämällä uutta lajistoa on kannatettava suunnitelma.
3. Rastila
Metsä- ja puustoisen verkoston tavoitteet ovat tällä osa-alueella melko kohdallaan. Keulapuiston osalta kannattaisi kuitenkin pyrkiä alueen kehittämiseen puuston osalta melko luonnonmukaisena, reunojen turvallisuustarpeet toki huomioiden.
Tälläkin osa-alueella on syytä muuttaa hoitokäytäntöjä siten, että varsinaiset valtapuuston harvennukset muutetaan yksittäisten puiden poiminnaksi ja yleisestä pienpuuston hoidosta siirrytään vesakon osalta tarpeettoman tiheiden reunojen hoitoon.
Osa-alueeseen on rajattu mukaan kapea rantametsäkaistale Lokitien venesataman ja Vanttikallion välissä. Kapeudestaan huolimatta tämä metsäinen viheryhteys on aidosti tärkeä luontotietojärjestelmässäkin tunnistetun ekologisen runkoyhteyden keskeisenä osana. Yhteyden arvo ja keinot sen vaalimiseen olisi hyvä nostaa esille aluekortissa.
Ehdotettu katuja (varsinkin Vuotie) reunustavien nurmialueiden muuttaminen niityiksi on hyvä ajatus, joka kannattaa harkitsemisen sijasta kirjoittaa toimenpiteeksi.
4. Aurinkolahti-Kallahti
Yleisten tavoitteiden alle kirjattu tavoite siitä, että Aurinkolahtea ja Kallahtea hoidetaan yhtenäisesti kaipaisi asiasisältöä. Alueet sisältävät niin suurta vaihtelua (mukaan lukien Kallahdenharjun suojelualue), että yhtenäinen hoito ei oikeastaan ole tavoitteena tavoiteltava, saati mahdollinen.
Metsä- ja puustoinen verkosto
Kuvauksessa on tunnistettu Ullaksenpuiston erityisasema osa-alueen luonnontilaisimpana puistona (toisin kuin suunnitelmaselostuksen osa-aluekuvauksissa). Tämä ei ole kuitenkaan millään tasolla heijastunut esitettyihin verkoston tai puiston hoidon tavoitteisiin.
Esitämme, että Ullaksenpuiston tavoitteeksi kirjataan sen luonnonmukaisen luonteen säilyttäminen jatkossakin, luontoarvojen lisääminen sekä osan metsistä kehittäminen mahdollisimman luonnontilassa. Myös tällä alueella voisi jatkotarkastelussa ajatella nurmikenttien muuttamista niityiksi useilla puistoalueilla niittyverkoston sirpalemaisuuden korjaamiseksi.
5. Keski-Vuosaari
Kaupunkistrategian monimuotoisuustavoitteille on syytä antaa lisää painoarvoa siten, että sen rooli painavimpana tavoitteena selkeytyy suhteessa elinvoimaisuuteen, viihtyisyyteen ja turvallisuuteen.
Hoitolinjausten osalta tälläkin osa-alueella on syytä muuttaa tavoitteisiin kirjatut valtapuuston harvennukset yksittäisten puiden poiminnaksi sekä pienpuuston kohdentamaton hoito (harvennus) tarkemmin reunoihin rajatuksi.
Aluekortissa on jäänyt kokonaan huomioimatta Vanttikallion (läntinen) asema itsenäisenä, hyvin arvokkaana luontokohteena. Alueen pinta-ala, sijainti ekologisella yhteydellä sekä merkitys METSO-elinympäristöjen keskittymänä tekee siitä potentiaalin ehdokkaan mm. Helsingin seuraavan luonnonsuojeluohjelman kohteeksi. Aluekorttia on syytä täydentää Vanttikallion osalta tavoitteella, jossa pyritään sen puuston mahdollisimman luontaisen kehityksen turvaamiseen reuna-alueiden kapean hoitovyöhykkeen ulkopuolella.
6. Nordsjön kartano
Tämän osa-alueen suhteen on hyvin tärkeää paitsi tunnistaa alueen merkitys kahden hyvin tärkeän luonto- ja viheralueen (Uutela, Mustavuori) ekologisen kytkeytyneisyyden kannalta, myös esittää riittävät toimenpiteet, joilla alueiden kytkeytyneisyyttä parannetaan niin metsäisyyden lisäämisen kuin metsien luonnonsuojelubiologisen laadun osalta.
Metsäekologisen yhteyden arvo on tunnistettu, mutta toimenpiteet sen kehittämiseksi eivät ole riittäviä. Muun muassa golf-kentän länsiosassa on ilmeisen selvä metsittämistarve, mikäli nykyistä tilannetta halutaan parantaa.
Alueen metsien hoidolle esitetyt kovin hoitopainotteiset tavoitteet eivät lupaa hyvää alueen metsien luonnonsuojelubiologisen laadun kehittymiselle. Tavoitteissa korostuvat lähinnä metsänhoidolliset harvennukset, pienpuuston vähentäminen sekä pyrkimys hakkuiden kautta luotavaan ja ylläpidettävään metsien kerroksellisuuteen, jota tunnutaan tarjottavan synonyyminä monimuotoiselle kaupunkimetsäluonnolle. Näkökulma on liian kapea. Esitämme luontoarvojen lisäämisen painoarvon nostoa kaupunkistrategian mukaisesti sekä sitä, että tavoitteiden alle kirjatut valta- ja aluspuuston harvennukset muutetaan yksittäisten puiden poiminnaksi sekä pienpuuston hoidon kohdentamiseen pääosin kapeille reunavyöhykkeille.
Tavoitteita on syytä jalostaa siten, että enemmän tilaa saa metsien luonnontilaisen kehityksen hallittu salliminen sekä lahopuun lisääminen luontaisen kehittymisen sekä poimintahakkuiden kautta.
Nordsjön kartanon osa-alueen pitäisi olla merkittävä osa yleiskaavatason Vuosaaren vihersormen nimellä kulkevaa Uutelasta Mustavuoreen ulottuvaa viheraluekokonaisuutta. Valitettavasti kuitenkin Vuosaaren golfkentän ja alueelle nousseen suuren Vuosaaren liikuntapuiston takia varsinainen ekologinen yhteys on nykyään suurissa vaikeuksissa. Tämän vuoksi liikuntapuiston länsipuolen kapeiden luontoyhteyksien kasvattamisen tulisi olla aluesuunnitelman keskeisimpiä tavoitteita viherympäristön kehittämisessä. Keinoina tässä voisivat olla aktiivinen metsittäminen ja niityttäminen kaikissa mahdollisissa paikoissa.
7. Ramsinniemi
Metsä- ja puustoisen verkoston tavoitteet
Myös tällä osa-alueella esitetyt tavoitteet ovat liian metsänhoitopainotteisia. Alueen käyttö ja sijainti mahdollistaisi hyvin sen, että pääosa alueen metsistä jätetään jatkossa kehittymään ilman hoitoa ja metsänhoitotoimenpiteet rajoitetaan teiden ja tonttien reunojen täsmähoitoon. Luonnoksen tavoitteiden perusteella alueella on jatkossakin tarkoitus jatkaa viime vuosikymmenien tapaan turhan voimaperäistä ja innokasta metsänhoitoa, jossa pääosaa suojelukohteiden ulkopuolisista metsistä hoidetaan. Emme pidä esitettyjä hoitotavoitteita Ramsinniemen kannalta järkevinä tai kaupunkistrategian mukaisina.
Esitämme tavoitteiden muokkaamista siten, että hoidossa keskitytään reunavyöhykkeiden hoitoon ja muualla sallitaan metsien mahdollisimman luontainen kehitys. Reunojen määrä alueella sekä 2000-luvun metsänhoitohistoria huolehtii siitä, että jatkossakin alueella on myös hoidettua metsää ja metsämaisemaa vähintäänkin riittävästi tarjolla.
Suhtaudumme kriittisesti myös maisemanäkymien avaamisen käyttämistä tien lähimetsien hoidon perusteena. Olennaisinta on huolehtia siitä, että liian lähellä tietä kasvavat huonokuntoiset tai kuolleet ongelmapuut kaadetaan ajoissa maalahopuuksi ja reunavyöhykkeen valoaukkoon nousevaa pienpuustoa käsitellään harkitusti noin 0-5 m vyöhykkeeltä. Tämä yhdessä useiden puoliavoimien kallionyppylöiden kanssa tarjoaa riittävät metsämaisemanäkymät.
Helsingin kaupungin metsäsuunnittelijoiden viime vuosina laatimat luonnon- ja maisemanhoitosuunnitelmat ovat olleet osallisille suuria pettymyksiä niin suunnitelmien hoitopainotteisuuden, luontoarvojen heikon huomioinnin kuin vuorovaikutuksen laadunkin osalta. Vuosaaren aluesuunnitelman aluekorttiin sisältyy kirjaus (”Alueen ulkoilumetsien mahdolliset toimenpiteet tarkennetaan tulevassa vuorovaikutteisessa luonnon- ja maisemanhoidon toteutussuunnitelmassa. Suunnitelman tavoitteena on metsien turvallisuus, elinvoimaisuus, viihtyisyys, paikoittainen puuston uudistaminen sekä luontoarvojen kehittäminen parantamalla hoidon keinoin metsien kerroksellisuutta ja monilajisuutta”), Se ennakoi, että myös Vuosaaren alueelle on luvassa saman tyylisuunnan luonnon- ja maisemanhoitosuunnitelma, joissa hoidon tavoitteet ja sisältö on jo ennakolta päätetty, jolloin ollaan aluesuunnitelmaluonnoksen sivun 44 kartan mukaisessa tilanteessa.
Niittyverkosto
Hyvä, että edes Ramsinniemen aluekortissa mainitaan rantaniityt ja ruovikot, vaikka niitä on toki muillakin ranta-alueilla. Myös kalliokedot mainitaan. Sekä rantaniittyjen ja kallioketojen säilymiseen tarvitaan vähintään kulunohjausta ja opasteita, jotka kertovat näistä arvokkaista luontotyypeistä. Luonnosta kertovia opasteita on syytä lisätä myös muualle Ramsinniemeen.
8. Vuosaaren keskuspuisto
Vuosaaren keskuspuiston idea on hieno ja on hyvä, että se saa ansaitsemansa huomion ja esittelyn myös aluekortissa.
Jatkon kannalta on tärkeää, että osalla keskuspuistoa tavoitellaan aktiivisesti metsän tunnun ja sulkeutuneempien metsämaisemien säilyttämistä. Parhaiten tämä onnistuu osalla Lokkisaarenpuistoa sekä Punakivenpuistoa.
Kuvasta 28 puuttuu yksi tärkeä, tasapainottava elementti. Sinä kuuluisi esittää myös ne osat alueesta, jonka puuston osalta pyritään säilyttämään luonnonmukainen eli vähemmän metsänhoidon jälkiä sisältävä yleisilme. Oletettavasti näitä alueita on kuvattu kartalle selitteellä ”Suljettu maisematila”. Kuvaus ei liene ihan osuvin, koska metsässä ei käytännössä ole täysin suljettuja maisematiloja. On luonnostaan puoliavoimia maisematiloja (mm. kalliometsät) sekä vaihtelevassa määrin sulkeutuneita ja suojaisia tilanteita, joissa korostuvat lähimaiseman arvot, metsän tuntu sekä suojaisuus mm. ulkoilureiteillä liikkuvien katseilta. Modernissa puistosuunnittelussa tällaisille asioille on syytä antaa oma merkittävä painoarvo. Näin on varsinkin, jos suunnittelun kohteina ovat vahvasti rakennettujen puistojen sijasta ns. metsäpuistot.
Tavoitteissa esitetään vanhojen niittyalueiden pitämistä avoimina sekä niille kasvaneiden puuryhmien harventamista. Luonnon monimuotoisuuden kannalta harkittu määrä näitä entisiä maatalousmaita saisi kaikin mokomin metsittyä luontaisesti.
Nykyisellään lahopuu on luontainen maisematekijä Helsingin metsien ja metsäpuistojen ohella myös monissa vahvastikin rakennetuissa puistoissa. Vuosaaren keskuspuiston metsäisistä alueista valtaosa on luonteeltaan sellaista, että maisema kestäisi hyvin nykyistä runsaamman lahopuun esiintymisen. Lahopuun hallittu lisääminen kannattaisikin kirjata suunnitelman osa-aluetta koskeviin tavoitteisiin.