Lausunto Malmin ja Pukinmäen aluesuunnitelman luonnoksesta

Helsingin luonnonsuojeluyhdistys, Helsingin Seudun Lintutieteellinen Yhdistys Tringa sekä Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ovat tutustuneet nähtävillä olevaan aluesuunnitelmaluonnokseen ja antavat siitä yhteisen lausuntonsa.

Yleistä

Suunnitelmaluonnoksessa on paljon hyvää, mutta varsinkin metsäluonnon monimuotoisuuden lisääminen vaatisi enemmän konkretiaa jo aluesuunnitelmatasolle. Osittaista jalostamis- ja konkretisointitarvetta liittyy myös vesistö- ja niittyluonnon arvojen kehittämiseen sekä erilaisten arvojen yhteensovittamiseen.

Metsäisten alueiden luonnonhoidon osalta luonnoksen suurin ongelma on eri osa-alueille kaavailtujen tarkempien hakkuu- ja hoitotoimenpiteiden epämääräisyys. Suunnitelmasta käy ilmi se, mitkä kuviot ja metsiköt jäävät tulevalla suunnitelmakaudella toimenpiteiden ulkopuolelle, mutta toimenpidealueille kaavailtujen toimenpiteiden luonne jää monesti turhan auki. Tämä jättää liikaa ratkaisuvaltaa virkamiespäätäntäisiin luonnon- ja maisemanhoitosuunnitelmiin.

Suunnitelma-alue on joka tapauksessa malliesimerkki alueesta, jonka metsäisten alueiden luonnon- ja maisemanhoidossa on kaikki asiaperusteet huomioida tuoreen valtuustopäätöksen mukainen valta- ja aluspuuston harventamisten vähentämiseen liittyvä linjaus.

ALUESUUNNITELMALUONNOKSEEN LIITTYVÄT KOMMENTIT

2.5 Kaupunkiluonto

Luontojärjestöt tuntevat suunnittelualueen luontoarvokohteet valitettavan puutteellisesti. Viiden luonnonsuojelujärjestön vuonna 2014 tekemään Helsingin arvometsät – esitykseen on maastokäynneillä todettujen METSO-arvojen takia sisällytetty suunnittelualueelta vain kaksi kohdetta eli Sinimetsä (2 ha) sekä Tattariharjun metsä (17 ha, noin 3 ha alueen etelä- ja itäreunasta rakennettu tämän jälkeen). Näistä jälkimmäinen on tunnistettu METSO-arvoja omaavaksi länsi- ja keskiosan osalta (noin 10,65 ha) myös kaupungin teettämässä METSO-selvityksessä, jonka lisäksi alueella elää liito-orava.

Liito-orava- ja METSO-arvojen takia laajempia metsäluontoarvoja omaavaksi on todettu myös noin 5 ha laajuinen Sepänmäenpuiston metsäalue.

Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen edustajien aluesuunnitelman kommentointia varten 8.12.2020 tekemällä maastokäynnillä tutustuttiin tarkemmin Bockinpuiston, Karviaismäenpuiston, Kestikievarinpuiston, Longinojanpuiston sekä Sepänmäen etelämetsän nykyiseen tilaan. Käynnin yhteydessä tehtiin havaintoja eräiden metsiköiden jo nykyisin hyvistä luontoarvoista sekä laajemmin monien metsien hyvästä potentiaalista kehittää luontoarvoja muutamassa vuosikymmenessä.

Ekologisen verkoston tavoitteista

Sininen verkosto

Longinojalle esitetyt tavoitteet ovat pääosin kohdallaan. Puuston ja pensaiden lisääminen puron varressa tulisi kuitenkin lisätä tavoitteisiin. Puronvarren virkistyskäytön kehittämisessä tulee lisäksi edetä korostetusti luonnonarvot edellä huomioiden myös tulevaisuuden niitty- ja metsäverkoston kehittämistarpeet.

Vantaanjoen osalta elinympäristön tilaan ja ennallistamiseen liittyvät tavoitteet sekä kuvan 29 (Sininen verkosto kartta) kehittämistavoitteet vaativat muokkaamista. Jo tällä hetkellä merkittävä osa joen varsista (Bockinpuisto, pääosa Pukinmäen rantapuistoa) on suunnittelualueella metsärantaisia tai muuten puustoisia eikä pelkkää peltoa tai muuta avomaata. Silti tavoitteissa ylikorostetaan avoimia peltomaisemia (Vantaanjoen rannan säilyttäminen kasvipeitteisenä ja luonnonmukaisena avoimena peltomaisemana. ). Joen luonto-, virkistys- ja maisema-arvojen kannalta ei ole mitään erityisperustetta korostaa avomaiden arvoa ylitse metsäisten alueiden, monelta osin metsäiset ja puustoiset ranta-alueet ovat itse asiassa arvokkaampia. Erityisen arvokkaita ja koko ajan harvinaistuvia ovat puustoltaan luonnonmukaiset rantametsäalueet, joita onneksi edelleen löytyy myös suunnittelualueelta.

Vantaanjoen ja Longinojan varsien arvojen säilyttäminen edellyttää myös varautumista vieraslajitorjuntaan.

Metsä- ja puustoinen verkosto

Verkoston kehittämistavoitteisiin on syytä sisällyttää tavoite, jossa kaupunki sitoutuu säilyvien metsien luontoarvojen säilyttämiseen ja lisäämiseen. Nyt linjataan yleistasolla vain metsäisten selänteiden ja ydinmetsien säilyttäminen mahdollisimman yhtenäisinä myös maankäytön muuttuessa sekä puustoisten yhteyksien kehittämistä yksittäispuilla ja pienillä puuryhmillä. Kehittämistavoitteista puuttuvat siis kokonaan metsien laadun parantamiseen liittyvät tavoitteet.

On hyvä, että suunnitelmassa on Helsingin luontotietojärjestelmää paremmin tunnistettu suunnittelualueen eri mittakaavassa merkittävät puustoisen verkoston yhteydet ja yhteystarpeet. Kuvan 34 (s. 37) kartassa herättää silti kummastusta se, miksi Kehä I:n pohjoispuolta Ruotumestarinpuistosta Kestikievarinpuiston eteläosan halki kulkeva yhtenäinen länsi-itäsuuntainen metsäinen yhteys on jätetty osoittamatta nykyisenä yhteytenä. Sen sijaan nykyisenä yhteytenä on osoitettu Longinojan varsi, jonka puustoisuudessa (ja varsinkin metsäisyydessä) tulee vielä vuosikymmeniä olemaan vakavia puutteita. Esitämme yllä yksilöidyn puuttuvan yhteyden osoittamista suunnitelmassa nykyisenä yhteytenä.

Longinojan kohdalla kaupungin tulee selkeästi päättää kumpi on tärkeämpää, puronvarteen luontaisesti kuuluvan, purolle ja liito-oraville tärkeän puuston ja metsäisyyden lisääminen vai avoimen kulttuurimaiseman säiilyttäminen. Nyt suunnitelmassa tunnistetaan puuston lisäämisen tarve puron varrella, mutta avomaiden ylikorostunut säilyttämishalu rajoittaa toiminnan yksittäispuihin tai puuryhmiin. Tosiasiassa Longinojan pohjoispuoliset maisemapellot on maisemallisesti osittaistärvelty jo nyt niin pahasti pohjoispuolisella rakentamisella, että ainakaan sillä osalla ei avomaiden maksimaalisen laajaa säilyttämistä kannata kovin korkealle priorisoida. Muualla suunnittelualueella sen sijaan on runsaasti aidosti hyvin säilyneitä avomaita ja puoliavoimia maisematiloja, joiden kohdalla metsittäminen ei ole maisema-arvojen takia järkevää. Esitettyjä kehittämistavoitteita tulee siksi muuttaa.

Suunnitelma-alueella on lisäksi jonkin verran sellaisia muita avoimia alueita, joiden kohdalla harkittu metsittäminen ja reunaosien luontaisen metsittymisen salliminen parantaisi avoimina säilyvien kohteiden maisema-, virkistys- ja luontoarvoja puuston peittäessä paremmin mm. Tattariharjuntien ja Kehä I:n tieliikennettä sekä eräitä reunaosien vähemmän esteettisiä

rakennettuja alueita. Tällaista toimintaa on syytä harkita kehitettävien metsäyhteysalueiden lisäksi lähinnä sellaisille kohteille, joilla ei tällä hetkellä ole selviä niittyluontoarvoja tai ilmeisen hyvää kehityspotentiaalia ko. arvojen kannalta.

Vieraslajitorjunta on syytä myös metsäisillä alueilla nostaa priorisoitaviin toimiin.

Niittyverkosto

Avomaiden runsaus ja hyvä kytkeytyneisyys tekee Malmin-Pukinmäen alueesta perussuunnittelualuetta selvästi tärkeämmän suunnittelukohteen Helsingin niittyverkoston kehittämisen kannalta. Tämä mahdollisuus on suunnitelmassa hyvin tunnistettu.

Esitetyt niittyverkoston kehittämistavoitteet ovat asiallisia ja riittävän konkreettisia. Maisemapeltoja ja käyttönurmia tulisi kuitenkin vieläkin esitettyä rohkeammin ohjata niittyjä ja niittykasvillisuutta edistävään suuntaan.

Erityisen perusteltua on nykyisten laajojen maisemapeltojen muuttaminen maisemaniityiksi. Niitty- ja peltoalueiden suuri määrä alueella mahdollistaa nähdäksemme hyvin sekä niittyverkoston kehittämisen että eräiden avomaiden harkitun metsittämisen.

Luonnon ja maisemanhoito

Luonnon monimuotoisuuden yleiset lisäämistavoitteet on niittyjen ja metsien osalta kirjoitettu onnistuneesti. On kuitenkin todettava, että suunnitelma-alueella on merkittävä määrä kohtalaisia luontoarvoja tai hyvää luontoarvojen kehityspotentiaalia omaavia metsäkohteita (yleensä lehtipuuvaltaisia, rakenteeltaan luonnonmukaisia metsiä), joiden arvoja ei ole tunnistettu luontotietojärjestelmässä. Kyseisten arvojen tunnistaminen ja huomiointi jää aluesuunnitelman sekä luonnon- ja maisemanhoitosuunnitelman yhteydessä tehtäväksi. Luonnon- ja maisemanhoitosuunnitelman teon yhteydessä onkin syytä selvittää laajemmin mm. Sepänmäen METSO-arvot sekä tunnistaa METSO II ja III-luokkien lehtokriteerit täyttävät kuviot.

Virkistykselliset ja maisemalliset tavoitteet on nekin kirjoitettu asiallisella tavalla. Jaamme suunnitelmaan sisältyvän ajatuksen siitä, että virkistykselliset tavoitteet ohjaavat luonnonhoitotarvetta reittien lähiympäristöön sekä tonttien ja katujen reunojen hoitoon. Laajempaa hakkuu- ja hoitotarvetta ei sen sijaan lähtökohtaisesti synny siitä, jos jotakin puistometsää tai metsäaluetta käytetään runsaammin ulkoiluun.

Maisemallisissa tavoitteissa on syytä nostaa esille myös metsän tunnun säilyttäminen sekä ei-toivottujen näkymien (mm. tiet ja rakennetut alueet) esiin nostamisen välttäminen. Maisema- ja virkistysarvoja voi suunnittelualueella monin paikoin parantaa myös antamalla eri-ikäisen puuston määrän kasvaa reitistöjen ja vähemmän toivottujen näkymien (mm. Kehä I) välissä. Tämä kaikki yllä kuvattu on sellaista maisemanhoitoa ja -suojelua, jonka painoarvoa Helsingin kaupungin luonnon- ja maisemanhoidon suunnittelussa ja toteutuksessa tulisi pikaisesti kasvattaa.

Luonnon- ja maisemanhoidon toimenpidetarpeet

Aluesuunnitelmaan kirjoitettu referointi saadusta palautteesta on kirjoitettu hieman epätasapainoisesti painottaen ja avaten hoitomyönteisen palautteen asiasisältöä huomattavasti laajemmin kuin hoitokriittisen.

Karttakyselyn tulosten (tietämättä kuinka monen vastaajan huomioita kartalla todellisuudessa esiintyy) perusteella olennaisia arvokkaita huomioita ovat lähinnä seuraavat:

1) maisemanäkymien avaamista ei pidetä kovin laajasti tarpeellisena etenkään Vantaanjoen ja Longinojan varsilla

2) 132 karttamerkinnällä toivottiin hoitotoimenpiteitä johonkin yksilöityyn metsään tai muuhun luonnonalueeseen (hyvin hajanaisesti)

3) 133 karttamerkinnällä yksilöitiin metsiä tai muita luonnonalueita, joille ei toivottu hoitotoimenpiteitä (kohtalaisen paljon merkintöjä Närepuiston, Sinimetsän sekä Sepänmäenpuiston alueella, muutan tasaista)

Ainakaan karttakyselyn perusteella annettua palautetta ei voi kovin uskottavasti käyttää sen enempää perusteena luonnonhoidon lisäämiselle kuin vähentämisellekään. Näkymien avaamisen osalta vaikuttaa kuitenkin siltä, että teema on jonkin verran rakkaampi suunnittelijoille kuin alueen virkistyskäyttäjille.

Alueittaiset luonnon- ja maisemanhoidon tavoitteet

1. Pukinmäen rantapuisto ja Vantaanjoen varsi

Metsien luonteen, reitityksen ja käytön takia osassa reunametsistä on jatkossa perusteltua tehdä huonokuntoisten puiden poimintoja sekä rajoitettua pienpuuston hoitoa. Laajempaa valtapuuston tai aluspuuston harvennustarvetta ei alueilla nähdäksemme ole. Närepuiston itäosan nuoripuustoisemmat metsiköt on syytä vakavasti harkita jätettäväksi häiriöherkän eläimistön suojapaikoiksi (metsiköt esitetty harvennettaviksi).

Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen maastokäynnin perusteella Bockinpuiston alueella on ainakin kaksi luonnonmukaista rantametsäkuviota, jotka kannattaisi jättää luontaiseen kehitykseen. Myös reittien ja asutuksen välissä on hyvä säilyttää jatkossakin tiheämpää puustoa näkymäsuojana. Alueella on äskettäin kaadettu joitakin reitinvarsien huonokuntoisia lehtipuita jättäen rungot hienosti maalahopuiksi. Hyvää toimintalinjaa on suotavaa jatkaa. Lahopuun lisääminen on silti hyvä kirjoittaa sisälle tämän osa-alueen toimenpidetarvekuvaukseen.

3. Ylä-Malmi

Kuvauksesta ei käy ilmi se kuinka mittavia harvennushakkuita Malmin Kirkkopuiston valta- tai aluspuustoon on tarkoitus kohdentaa. Aihetta eli alueen kannalta tarkoituksenmukaista luonnonhoitoa on käsitelty laajemmin tämän lausunnon hankkeita käsittelevässä osuudessa. On ilmeistä että Kirkkopuistossa ja Jermupuistossa on suunnitelmakaudella perusteltuja luonnon- ja maisemanhoitotarpeita. Oletamme, että keskeiset puustoon liittyvät ongelmat saadaan kuntoon harkituilla reitinvarsien ja oleskelupaikkojen pienpuuston vähentämisillä sekä mahdollisiin huonokuntoisiin puihin kohdistuvilla poimintahakkuilla. Lahopuun harkittu jättö on syytä ohjeistaa.

6. Sepänmäki

Suunnitelma ansaitsee erityiskiitoksen Sepänmäen pohjoismetsän erityisarvojen huomioinnista ja alueen hoidon rajaamisesta vain tonttien ja kadun reunojen huonokuntoisiin puihin. Asutus on lisääntynyt merkittävästi metsän ympärillä viime vuosina ja se jatkuu. Siksi Sepänmäenpuistoksi nimetyn ydinmetsän kuluminen on vaarana ja kulunohjaus on paikallaan. Paikoin kannattaa harkita pitkospuita.

Sepänmäen etelämetsän osalta tavoitteissa on sekä hyvää että huonoa.

Sepänmäen etelämetsän ulkoilureitin varren huonokuntoisten ongelmapuiden kaato on perusteltavissa (oletamme runkojen tällä sijainnilla jäävän maalahopuiksi), kuten myös tonttien reuna-alueiden kapeassa hoidossa. Metsäalueen eteläosan suojametsien hoitoperusteita ei suunnitelmassa avata, joten suhtaudumme toimenpiteisiin kriittisesti.

Metsäalueilla, jotka on merkitty toimenpidetarvetta tarkoittavalla vaalean vihreällä luonnon- ja maisemanhoidon toimenpiteet – kartalla, ei maastokäynnin perusteella ole havaittavissa olevaa asiaperustetta valta- tai aluspuuston harvennukseen. Metsän läpi kulkevan etelä-pohjoissuuntaisen vanhan tykkitien itäpuolella kasvava nuorten kuusien tiheikkö on aikaisempien havaintojen mukaan metsälintujen suosiossa, joten se kannattaa säästää toimenpiteiltä. Niin ikään tien länsipuolella kasvava hyvinvoiva lehtomainen kangasmetsä suolampareineen ei kaipaa toimenpiteitä.

Ainoastaan metsän itäreunan kuusien kapea vyöhyke saattaisi hyötyä kevyestä harvennuksesta.

Metsän eteläosassa reuna-alueen puusto näyttää kärsineen. Liekö syynä muuttuneet vesi- ja muut olosuhteet Kehä I:n ja meluvallina toimivan massiivisen maapenkereen rakentamisen myötä. Todennäköisesti järkevintä on antaa puuston mukautua nykyisiin olosuhteisiin.

Hoitoluokaltaan suojametsiksi merkityt alueet ovat osin ongelmallisimpia. Omakotitalojen reunassa suojametsä on tällä hetkellä voimakkaasti harvennettua ja pienpuustoa ja pensaita kasvaa vähän. Suojatakseen asumista Kehä I:n haitoilta, suojametsän tulee olla tiheämpää ja monikerroksisempaa.

Itäisempi suojametsä osuu suunnitelmassa nimettyjen arvometsän ja lähivirkistysmetsä viereen. Luontevampaa olisi antaa sen kehittyä arvometsäksi, jolloin sen suojaa ja rikastaa ydinmetsän kokonaisuutta.

Sepänmäen kummatkin metsät ovat elintärkeitä ydinmetsiä suunnittelualueella. Luonnon ohella ne ovat korvaamattoman tärkeitä asukkaille sekä alueen kouluille tarjotessaan kosketuksen vanhaan, monimuotoiseen metsään lähellä kotia ja koulua. Kyseisiä metsiä tulee vaalia ja suojella myös tästä syystä.

I maailmansodan taistelukaivannot ovat tulleet jännittävästi osaksi metsiä, jotka ovat saaneet kehittynyt pitkään rauhassa. Kaikkien linnoitteiden esille ottaminen puita poistamalla olisi tuhoisaa metsälle. Sen sijaan ne kannattaa säilyttää metsän siimeksessä nykyisessä tilassa.

7. Longinojan laakso ja Fallkullan asuinalue

Mahdolliset harvennusluonteiset hakkuut on syytä rajoittaa korkeintaan Kehä I:n pohjoislaidan tasarakenteiseen istutusmännikkökuvioon sekä osaan Riihenkulman eteläpuolisen melko tiheällä tilarakenteella kasvavista lehtikuusivaltaisista metsistä. Muualla kyse on lähinnä reitinvarsien, tontin laitojen sekä katujen varsien ongelmapuiden poiminnasta (pääosa maalahopuuksi jättäen), risteysalueiden näkymien auki pitämisestä sekä reitin reunojen kapeasta pienpuuston hoidosta.

Esitetyistä hoitoluokista

Arvometsien hoitoluokkaa olisi perusteltua käyttää esitettyä laajemmin. Toivomme, että ainakin kaikki ilmeiset METSO I-III luokan lehto- ja kangasmetsät nostetaan tähän hoitoluokkaan. Jäljempänä on yksilöity eräitä lisäyskohde-ehdokkaita.

1) Sinimetsän osa-alueen metsäinen alue (2,5 ha) tulisi osoittaa kokonaan arvometsäksi. Nyt alueella on osoitettu kaksi erillistä arvometsähoitoluokan kuviota, joiden väli on osoitettu lähivirkistysmetsäksi.

2. Sepänmäen eteläosan monimuotoinen yhtenäinen metsäalue (noin 14,5 ha) on syytä osoittaa kokonaan arvometsäksi pois lukien . Nyt alueesta noin 60 % on arvometsien hoitoluokassa ja loppuosa aluetta lähivirkistysmetsää (C.1.2) tai suojametsää (C3).

3. Sepänmäenpuiston yhtenäinen metsäalue (noin 5 ha) tulisi osoittaa kokonaan arvometsäksi. Nyt arvometsäksi on osoitettu metsän pohjoisosa (hieman yli puolet metsäalueesta) ja eteläosa on lähivirkistysmetsän hoitoluokassa.

4. Vantaanjoen varren puustorakenteeltaan luonnonmukaiset, arvolehdoiksi kehittymässä olevat metsikkökuviot ansaitsivat päätyä arvometsien hoitoluokkaan. Tällaisia metsiköitä (koivu- ja raitapuustoisina) on pari ainakin Bockinpuiston alueella.

Selvästi suurempi osa suunnittelualueen maisemapelloista tulisi osoittaa (kehitettäviksi) maisemaniityiksi.

Hankkeista

Pääosa esitetyistä hankkeista vaikuttaa perustellulta. Hanketta 1 (Longinoja) sekä hanketta 2 (Malmin kirkkopuiston peruskorjaus) on kuitenkin syytä jalostaa.

Longinojan merkitys suunnittelualueen luonto- ja virkistyshelmenä on selkeä ja ilmeinen. Alueen virkistyskäytön kehittämisessä on silti syytä edetä korostetusti luontoarvot edellä. Esimerkiksi kaavailtu oleskelupaikkojen lisääminen tulee kohdentaa harkitusti kohtiin, joissa ne eivät aiheuta haittoja purolle eivätkä myöskään lähivuosien ja -vuosikymmenten toimille puronvarren metsäisen verkoston ja niittyverkoston kehittämisessä.

Nykysuunnitelmaan kaipaisi selkeämpää linjausta Longinojan varren kattavamman metsittämisen puolesta tai edes konkreettisempia esityksiä eräiden Longinojaan liittyvien, nykyisellään turhan yksipuolisten maisemapeltojen niittyarvojen lisäämisestä.

Malmin kirkkopuiston peruskorjaushankkeen kuvauksen perusteella metsänhoitointressit tuntuvat ylikorostuvan kohtuuttomasti suhteessa järkevämpään puiston kehittämiseen. Metsänhoidon lisäämisen markkinointi keinona vähentää huumeruiskujen päätymistä metsiin leikkipuiston lähellä edustaa vastenmielistä pelkotilojen ruokkimista. Tällaista ilmeisesti asukaspalautteesta poimittua asioiden yksinkertaistusta ei kannata kaupungin suunnitelmaan hoitohankkeiden perusteeksi kirjoittaa, vaikka tällaisia huomioita osallispalautteeseen olisikin sisältynyt.

On ilmeistä, että kirkkopuiston alueella on perusteita ja tarvetta muun muassa kalusteiden kunnostamiselle sekä harkitulle luonnonhoidolle varsinkin reittien ja oleskelupaikkojen läheisyydessä. Alueelle kaavailtujen moninaisten luonnonhoitotoimien ja näkymien avausten takia on syytä suitsia luonnonhoitoa sellaiseksi, että toimenpiteitä (varsinkin valtapuuston ja pienpuuston harvennuksia) tehdään vain harkituilla osilla ja siten, että useimpien käyttäjien arvostama alueen luonnonmukaisuus, metsäinen yleisilme ja rauhallisuus säilyvät. Rauhallisuuden ja metsäisen yleisilmeen säilyttäminen edellyttää sitä, että alueella on jatkossakin näkymäsuojia eivätkä kaikki alueella liikkujat ja oleskelijat ole koko ajan toistensa näkyvillä. Puistossa on myös kaikki perusteet lisätä lahopuuta. Muun muassa istuskeluun ja leikkimiseen soveltuvia runkoja ja rungon kappaleita alueelle sopii hyvin.

ALUEKORTTEIHIN LIITTYVÄT HUOMIOT

Yleishuomiona on syytä todeta, että aluekorteissa on syytä konkretisoida huomattavasti paremmin niitä osa-aluekohtaisia tapoja, joilla luonnon monimuotoisuutta lisätään ja ekologisia yhteyksiä vahvistetaan juuri kyseisellä osa-alueella. Liian monen osa-alueen kohdalla asia on kuitattu maisema- ja luontokohdan tavoitteissa yleisellä luonnon monimuotoisuuden lisäämisellä ja ekologisten yhteyksien vahvistamisella sekä metsä- ja puustoisen verkoston tavoitteissa vastaavalla ylimalkaisella kirjauksella ( tyyliin luonnon monimuotoisuuden suunnitelmallinen lisääminen metsissä).

Osa-alue 1. Vantaanjoen varsi

Osa-alueelle esitetyt niittyverkoston kehittämistavoitteet ovat tärkeitä ja suositeltavia.

Metsä- ja puustoisen verkoston tavoitteisiin on syytä lisätä Sinimetsää ja Närepuistoa koskien luonnontilaiseen kehitykseen jätettävien alueiden lisääminen, luonnonhoidon aikaisempaa tarkempi rajaaminen sekä lahopuumäärien hallittu lisääminen. Viimeistä teemaa voi edistää myös Vantaanjoen varsilla esim. istumapenkeiksi soveltuvien järeiden lehtimaapuiden runkojen jättämisellä ja tuomisella.

Kuvan 4 (sivu 2) perusteella Närepuiston lähivirkistysmetsän hoitoa on päättyneellä suunnitelmakaudella toteutettu luonnon monimuotoisuuden ja metsän tunnun säilyttämisen kannalta liian voimaperäisenä niin valtapuuston kuin aluspuuston harvennuksen osalta. Myöskään lahopuun jättöä ei ole harjoitettu. Alueen hoitokäytäntöihin on jatkossa syytä tulla muutos.

On hyvä, että Närepuiston pääosa on (ilmeisesti edelliskaudella tehtyjen toimenpiteiden takia) luokiteltu alueeksi, jolla ei ole suunnitelmakaudella toimenpidetarpeita. Alueen kaakkoisosaa on suunnitelman hoitokartan perusteella kuitenkin tarkoitus suunnitelmakaudella hoitaa. Tapaluonteisesta valtapuuston ja pienpuuston harvennuksesta on syytä siirtyä vain selkeiden ongelmapuiden poimintaan sekä reittien ja reunojen käyttöä haittaavan pienpuuston hallittuun vähentämiseen. Muutama tiheämpi nuoren metsän kuvio sopii myös hyvin alueelle. Lahopuun jättö on myös syytä ottaa jatkossa tämän osa-alueen kehittämistavoitteisiin.

Edellä kirjoitettu koskee myös METSO-arvoja omaavan Sinimetsän reunojen mahdollista hoitoa.

Närepuiston ja Sinimetsän maisema-alueen vaalittaviin arvoihin (s. 5) on syytä lisätä metsän tuntu.

Pukinmäen rantapuiston eteläosan suhteen on tarpeetonta haikailla joenvarsinäkymiä (s. 5). Pienen metsäalueen pohjois- ja eteläpuolella joenvarsinäkymiä on tarjolla runsaasti ja monipuolisesti. On kohtuutonta pyrkiä siihen, että joki näkyisi reiteille kattavasti jokaiselta reitin metsäkohdalta.

Bockinpuistoa osa-alueen kaakkoisosassa on syytä jatkossakin kehittää alueena, joka sisältää puistomaisten metsiköiden, luonnonmukaisten eli tiheämpien metsiköiden sekä erilaisten avomaiden mosaiikkia.

Lahopuun lisäämistä on varaa harjoittaa kaikilla metsäisillä alueilla ainakin joulukuussa 2020 tehdyn maastokatselmuksen havaintojen perusteella. Maisema-alueiden osuudessa (s. 5) esitetty puistokäytävien rannassa rajaaman metsikön hoito puistometsän tyyliin sopii vain osalla rantametsistä (=jo puistometsinä hoidetut metsät). Rakenteeltaan luonnonmukaisemmat koivua ja raitaa kasvavat rantalehtokuviot on jatkossakin järkevää säilyttää pääosin luontaisessa kehityksessä, erityisesti valta- ja aluspuuston harvennuksia välttäen.

Osa-alue 3. Ylä-Malmi

Malmin Kirkkopuiston keskeinen rooli tämän osa-alueen tärkeimpänä metsäisenä viheralueena on hyvin tunnistettu. Aluekortin metsä- ja puustoisen verkoston sinänsä hyvät yleistavoitteet vaativat sen osalta kuitenkin konkretisointia. Tämä on tarpeen etenkin siksi, että hankkeissa on esitetty kyseiselle metsäalueelle runsaasti sellaisia kehitystoimia, jotka peruskäytännöillä vähentävät luonnon monimuotoisuutta sekä metsän tuntua.

Esitämme, että luonnonhoidossa pitäydytään Kirkkopuistossa jatkossa lähinnä ns. turvallisuusongelmallisiksi koettujen huonokuntoisten valtapuiden poimintaan, risteysalueiden näkymien avaamiseen sekä reittejä ja rakennettuja oleskelupaikkoja selvästi haittaavan pienpuuston poistoon. 2020-luku on hyvä ajankohta myös lisätä alueen lahopuustoisuutta. Hyvin sijoitettuna lahopuut myös tukevat puiston virkistys- ja leikkikäyttöä.

Osa-alue 6. Sepänmäki

Tällä osa-alueella sijaitsevat koko suunnittelualueen luontoarvoiltaan merkittävimmät metsät eli Sepänmäen etelämetsä sekä Sepänmäenpuiston ydinmetsä. Metsien arvo on suunnitelmassa osittain tunnistettu niin hoitoluokituksessa (noin 60 % arvometsien hoitoluokassa) kuin metsänhoitotarpeiden määrittelyssä (Sepänmäen metsä lähes kokonaan metsänhoidon ulkopuolella, Sepänmäen etelämetsä noin 60 % osalta). Metsien arvo, sijainti ja käyttö antaa kaikki perusteet lisätä arvometsähoitoluokan käyttöä sekä rajata Sepänmäen etelämetsän hoitotarkastelu vain tonttien ja teiden reunavyöhykkeisiin.

Metsä- ja puustoisten verkoston viimeisessä tavoitteessa on tunnistettu yhtenäisten metsäalueiden arvo. Kolmannessa tavoitteessa annetaan kuitenkin selvästi periksi yleiskaavan mahdollistamalle rakentamiselle nostamalla tavoitteeksi ”rinteiden vesi- ja kosteusolosuhteiden huomioiminen uudisrakentamisessa puuston ja aluskasvillisuuden turvaamiseksi”.

Kummankin metsäalueen osalta on kaupunkikaavan 2016 valmistelun jälkeen saatu niin paljon uutta tietoa, että metsien säilyttäminen rakentamattomina kannattaa nostaa yhdeksi aluesuunnitelman selkeistä ja yksiselitteisistä päätavoitteista. Aluesuunnitelma ei alueen kaavoitusta tai säilyttämistä sinällään ratkaise, mutta se voi antaa hyvin nykyistäkin vahvemman signaalin säilyttämisen puolesta.

Osa-alue 7. Longinojanlaakso

Alueen avomaista merkittävä osa ei tällä hetkellä tarjoa ympäristön rakentamisen (varsinkin avomaa-alueen pohjoisreunan maisema-arvoista vapaa talokanta) tai maisemassa näkyvän Kehä I:n autoliikenteen takia kuin rajatusti laadukasta maisemakuvaa. Harkitulla metsittämiselle sekä paikoin myös avomaiden reunojen luontaisen metsittymisen sallimisella saataisiin maisema-arvoja varsinkin kesäajan osalta todennäköisesti kohennettua.

Avomaiden pinta-ala osa-alueella on niin merkittävä, että niittyverkostotavoitteiden kunnianhimon ja konkreettisuuden astetta on syytä nostaa. Hyvä tavoite olisi se, että valtaosalla säilytettävistä avomaista on 10 vuoden päästä nykyistä selvästi enemmän merkitystä harvinaistuneen niittylajiston kannalta.

Suunnitelmassa tulisi lisäksi selkeästi ottaa tavoitteeksi Longinojan varren metsittäminen ja metsittyminen.

Aluekortti on vahvasti puutteellinen osa-alueen metsäisten arvojen ja niiden hoidon tavoitteiden määrittelyn osalta. Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen 8.12.202 maastokäynnillä osa-alueelta (lähinnä Karviaismäen aluepuiston lehtipuuvaltaiset keski- ja pohjoisosa, Kestikievarinpuiston metsäiset osa) osa-alueelta havaittiin merkittävä määrä sellaisia lehtimetsiä, joilla on hyvä potentiaali kehittyä lahopuustoisiksi lehtometsiksi muutamissa vuosikymmenissä. Osa metsistä on jo nyt melko lahopuustoisia ja puustoltaan monipuolisia (yleensä puustossa koivun lisäksi haapaa ja/tai raitoja). Pääosa näistä metsistä kannattaisi jatkossakin jättää kehittymään mahdollisimman luontaisesti tyytyen lähinnä lahovikaisten puiden kaatoon maalahopuuksi sekä reunojen kapea-alaiseen pienpuuston vähentämiseen. Monin paikoin reittien varrella saattoi jo joulukuussa 2020 havaita hyvin toteutettua yksittäispuiden poimintaa, jossa rungot oli jätetty hallitusti maalahopuuksi. Samaa hoitolinjaa kannattaa jatkaa.

Karviaismäen aluepuiston eteläosassa sijaitsevan istutusmännikön sekä saman osa-alueen itäosassa sijaitsevien tiheimpien lehtikuusivaltaisten metsien kevyelle harvennukselle ei liene ainakaan luontoarvoista juontuvia esteitä.

Falkullan osa-alueen kuvaus (s. 18) kaipaisi linjausta, joka edistäisi sitä, että ainakin muutamat tila-alueen ympäristön metsiköistä (mm. eteläpuoliset metsät) säilyisivät jatkossakin luonnonmukaisina.

Ala-Malmin liikuntapuiston ja Longinojanpuiston vaalittavien erityispiirteiden (s. 19) osalta ei voi liikaa korostaa avoimia tiloja ympäröivien ehyiden metsäisten reunojen merkitystä maisema-arvojen kannalta. Tämä tulee huomioida etenkin alueen etelä- ja itäreunan kaavoituksessa ja suunnittelussa. Pohjoisen suuntaan maisemapeltojen kaukomaisema-arvot on osin peruuttamattomasti jo pilattu.

Lisätietoja:

Luonnonsuojeluasiantuntija Keijo Savola: 045 652 1974, keijo.savola(at)gmail.com (Suomen Luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri)

Hallituksen jäsen Riitta Malve, riitta.malve(at)gmail.com (Helsingin luonnonsuojeluyhdistys)