Mielipide Itäisen saariston hoito- ja kehittämissuunnitelman luonnoksesta
Helsingin luonnonsuojeluyhdistys on tutustunut aineistoihin ja lausuu niistä mielipiteenään seuraavaa.
Saarten jako erilaisiin kategorioihin
Esitetyssä saarten jaossa eri kategorioihin on käytetty liian vähän luokkaa 4A. Retkisaarissa on turhan paljon saaria ja saarten osia, joiden virkistyskäytön lisäämiseen tulisi suunnittelussa suhtautua esitettyä pidättyväisemmin. Kulutusherkkyydelle ja sen arvioinnille tulisi saarten luokittelussa antaa suurempi painoarvo. Lisäksi luonnoksessa mainittu luonnon monimuotoisuuden lisääminen tulisi ottaa konkreettiseksi työkaluksi ja mittariksi sekä suunnittelussa että toteutuksessa.
Suunnitelma-alueen saarista monet ovat jo nyt kovassa virkistyskäytössä ruuhkaisuuteen asti suhteessa luonnon kantokykyyn. Se näkyy kaikkien saarten, varsinkin pienempien, kasvillisuuden merkittävänä kulumisena ja uhkaa myös uhanalaisia luontotyyppejä. On myös ilmeistä, että pesivät linnut häiriintyvät arvokkaissa lintukohteissa, kun niillä liikutaan keväisin ja alkukesällä. Retkeilijöiden pitkä oleskelu pesän läheisyydessä voi karkottaa hautovan ja poikasia ruokkivan emon liian pitkäksi aikaa. Ongelma korostuu pienialaisilla saarilla ja luodoilla. Kaikki nämä seikat puoltavat A4 – luokan runsaampaa käyttöä saarten luokittelussa.
Oma lukunsa ovat Villinki ja Itä-Villinki, jotka on kokonaisuutena luokiteltu tärkeimmiksi virkistyskäytön kehittämiskohteiksi (luokka 1. Tähtikohteet) rajaamatta mitään luontoarvojen kannalta keskeisiä osia vähemmän kehittämisen kohteiksi. Luokittelu on näiden saarten osalta liian karkea.
Saarikorttien läpikäynnin perusteella esitämme:
1) Pienen Niinisaaren Helsingin palstalla (noin 15,5), joka on osoitettu retkisaareksi (luokka 2) on saarikortteihin sisältyvien tuoreiden luontoarvotietojen perusteella huomattavia eli maakunnallista tasoa olevia METSO- arvoja sekä luontotyyppiarvoja. Arvojen takia alueen virkistyskäytön tietoiseen lisäämiseen tulisi suhtautua pidättyväisesti. Luontoarvot edellyttävät myös esitettyä selkeämpiä huomiointisitoumuksia HKS:ssa luonnonhoidon osalta.
2) Pihlajaluodolla (osoitettu luokkaan 2 eli retkisaareksi) sekä etenkin sen läheisillä luodoilla (osoitettu luonnonsuojeluarvojen takia rajoitetun käytön luokkaan 4A) on sellaisia luontoarvoja, joiden takia saaren ja lähialueen virkistyskäytön lisäämiseen pitäisi suhtautua maltilla.
3) Hattusaari on suhteellisen pieni, 2,5 ha, ja siellä on paljon luontoarvoja. Saari on kokonaan 1. luokan kasvillisuus- ja kasvikohde sekä 1. luokan lintukohde muun muassa pesintäsaarena ja kuuluu IBA-alueeseen. Saari on erittäin suosittu veneretkien määränpää, joka näkyy kasvillisuuden kulumisena. Virkistyskäyttö häiritsee myös lintujen pesintää. Saari täyttää luonnonsuojelualueen kriteerit ja kuuluu ennemminkin rajoitetun käytän luokkaan 4A kuin jokamiessaariin. Rajoitettu käyttö tarkoittaa esimerkiksi maihinnousukieltoa 1.4.-15.8.. Aikaistuneiden keväiden takia maihinnousukielto kannattaisi aloittaa jo 15.3..
Suunnittelualueen uhanalaisia ja silmälläpidettäviä luontotyyppejä kartoitettiin kaupungin toimeksiantona v. 2018 ja tulos julkaistiin Saarikuvaukset 2018 -julkaisuna. Se päätyy suosittelemaan Hattusaaren virkistyskäytön rajoittamisen harkitsemista lintujen pesintäaikana.
4) Itäisen Villaluodon Eteläluoto ja sen ympärillä oleva karikko ovat Helsingin tärkeitä lintualueita. Se tulee muuttaa rajoitetun käytön alueeksi 4A ja kieltää maihinnousu 1.4.-15.8.. Kannatamme myös luonnoksessa esitettyä veneilyn rajoittamista luodon ympärillä.
5) Pitkärivi on kallioluotona poikkeuksellisesti 2. luokan kasvillisuuskohde. Arvokkaana lintukohteena sille suositellaan jo nyt maihinnousun välttämistä huhti-heinäkuussa. Pitkärivin luontoarvot ovat kuitenkin niin arvokkaat, että sinne tulee kieltää maihinnousu 1.4.-15.8. ja ottaa seuraavaan luonnonsuojeluohjelmaan uutena luonnonsuojelualueena. Saariluokka on syytä muuttaa jokamiessaaresta rajoitetun käytön 4A-luokkaan.
6) Tammaluoto kuuluu myös paremmin rajoitetun käytön 4A-luokkaan kuin jokamiessaareksi: saari on osa IBA-aluetta ja 1. luokan lintukohde. Uhanalainen isovarpuräme ja pienialainen, arvokas ulkosaaristolehto tulee säilyttää tiukalla kulunohjauksella kuten matalilla aidoilla.
Saarten luontoarvoista
Helsingin luonnonsuojeluyhdistys kritisoi Itäisen saariston asemakaavan teon yhteydessä kaupunkia toistuvasti siitä, että luontoarvoiltaan merkittävän alueen kaavoitusta viedään jääräpäisesti eteenpäin ilman saarikohtaisia metsäisten luontoarvojen luontoselvityksiä. Tällä kritiikillä ei ollut vaikutusta kaavaan, jonka valtuusto hyväksyi kesäkuussa 2019.
Hoito- ja kehittämissuunnitelman sekä kaavan loppuviivyttelyn aikana on parannettu tietopohjaa mm. uhanalaisten luontotyyppien sekä METSO-elinypäristöjen esiintymisen osalta. Ihmettelemme, miksi vuonna 2018 tehtyä METSO-selvitystä ei ole sisällytetty suunnitelma-aineistoihin eikä saarikohtaisiin luontoarvokoosteisiin. Selvityksen aineistoja ei löydy myöskään kaupungin luontotietojärjestelmästä. Esitämme, että saarikohtaiset METSO-selvityksen tuloskartat liitetään osaksi HKS-aineistoa.
Lisäksi on syytä ihmetellä ja paheksua toimintatapaa, jossa kaupunki on teettänyt itäisen saariston alueelta runsaasti luontoselvityksiä sinä pitkähkönä aikana, jonka Itäisen saariston asemakaavaehdotus odotti päätymistä valtuustokäsittelyyn. Olemassa ollut uusi luontoarvotieto (METSO-elinympäristöt, uhanalaiset ja silmälläpidettävät luontotyypit) on käytännössä pimitetty osallisilta ja valtuutetuilta ja se on nyt, soveltuvaksi katsotulta osin, kaivettu käyttöön saaristoalueen hoito- ja käyttösuunnitelmavaiheessa sen jälkeen kun asemakaavan KHO-valitusaika on jäänyt turvallisesti taakse. Menettely ja ajoitus ei anna kovin mairittelevaa kuvaa kaupungin suunnittelujärjestelmän toimintatavoista.
Tarkempi kasvillisuuskartoitus on syytä tehdä vielä saari- ja luotokohtaisesti. Näin löydetään tarkemmin alueet, jotka olisi syytä aidata kulutuksen estämiseksi. Säännölliset kartoituksen kertovat kasvillisuuden muutoksista ja suojelutarpeesta.
Esitetystä luonnonhoidosta
On hyvä, että keskeisin luonnonhoitotarve eli haitallisten vieraslajien torjunta on tunnistettu avaintoiminnaksi ja jätetty metsäisten alueiden puuston hoitoehdotukset vähemmälle.
Esitetyt saarikohtaiset linjaukset luonnonhoidon osalta vaikuttavat pääosin asiallisilta ja niiden pohjalta on mahdollista nähdäksemme toteuttaa valtuustostrategian monimuotoisuustavoitteiden mukaista luonnonhoitoa.
Joillakin saarikohteilla on kuitenkin esitetty yleistä pienpuuston hoitoa ilman varsinaisia esitettyjä asiaperusteita. Varsinkin niissä saarissa, joiden maapohjassa ja kasvillisuudessa jo nykyinen virkistyskäyttö on aiheuttanut haitallista kulumista, pienpuuston rooli kulumisen hillitsijänä ja liikkumisen ohjaajana on keskeisen tärkeä. Pienpuuston vähentäminen kannattaakin lähtökohtaisesti rajata tilanteisiin, jossa liiallinen vesakko haittaa esim. ulkoilureitin tai rakennetun oleskelupaikan käyttöä.
Lahopuun lisäämisen ja polttopuuhuollon kysymys
Lahopuun hallittu lisääminen on tärkein tapa, jolla metsäisten saarten monimuotoisuutta voidaan tulevaisuudessa lisätä.
Suunnitelmassa asia tulisi ratkaista sellaisilla kirjauksilla, jotka selkeästi linjaavat tavoitteeksi saarten lahopuumäärien kasvattamisen. On myös syytä tunnistaa ja tunnustaa lahopuun lisäämisen ja puunpolton jatkamisen ongelmat.
Esitämme hoito- ja käyttösuunnitelmaan selkeää yleislinjausta siitä, että pääosa turvallisuusperusteilla kaadettavista järeämmistä puista jätetään jatkossa maalahopuuksi ja korkeintaan vähäisempi osa käytetään polttopuuhuoltoon. Tällainen linjaus takaisi noudatettuna ja valvottuna sen, että saarten lahopuumäärät vääjäämättä kasvaisivat, mutta ainakin osa polttopuuhuollosta voitaisiin silti hoitaa kohdesaarien puilla. Arvokkailta metsäisiltä luontokohteilta kaadettavat puut tulisi kuitenkin linjata jättämään maalahopuuksi mahdollisimman kattavasti.
Pikku Niinisaaresta
Saarella asemakaavaprosessin ulkopuolella tehdyt luontotyyppi-inventoinnit sekä Helsingin omistamaa aluetta koskevat METSO-elinympäristöselvitykset ovat todentaneet alueella olevan huomattavia luontoarvoja. Kuvauksen perusteella kaupungin omistama metsäalue täyttänee maakunnallisesti arvokkaan luontoalueen kriteerit (Uudenmaan liitto 2012). Asemakaavassa alueelle annettu kaavamerkintä on selvästikin väärä, koska siitä puuttuu luontoarvojen riittävä huomiointivelvoite. Asia tulee osaltaan korjata hoito- ja käyttösuunnitelmassa. Kohde on syytä ottaa harkintaan yhtenä seuraavan ls-ohjelmaan sisällytettävänä saarikohteena.
Alueelta todetut luontoarvot aiheuttavat myös sen, että vastuullisesti toimivan kaupungin tulee välttää tilanne, jossa liiallinen virkistyskäyttö alkaa kohtuuttomasti heikentämään ja kuluttamaan todettuja arvokkaita luontoalueita. Helsingin kaupungin omistama metsäalue lienee syytä siirtää herkimmiltä osin luokkaan 4a ja muuten luokkaan 3.
Esitetty kiertoreitti on syytä linjata suunnitelmassa toteutettavaksi mahdollisimman kapeana (1,5 m tms).
Turvallisuuden kannalta aidosti ongelmallisten puiden kaataminen alueelta on jatkossa perusteltua, mikäli alueelle kaavailtu kiertoreitti toteutetaan. Luontoarvojen merkittävyyden takia on kuitenkin syytä ohjeistaa kaikki kaadettavat järeämmät puut jätettäväksi maalahopuuksi. Tämä edellyttää polttopuuhuollon turvaamista muuten.
Esitetty pienpuuston hoitokin on syytä rajata vain reitin käyttöä sekä rakennettuja oleskelupaikkoja haittaavan vesakon käsittelyyn.
Pihlajaluodosta
Asemakaavaprosessin jälkeen kertyneiden ja/tai osallisille avattujen luontoarvotietojen (saarikortin tiedot) perusteella saarella vaikuttaisi olevan sellaisia luontoarvoja, joiden perusteella saaren virkistyskäytön lisäämistä esitetyssä laajuudessa ei voi pitää kestävänä.
Villingistä
Suunnittelualueen uhanalaiset luontotyypit inventoitiin v. 2018 ja julkaistiin Saarikuvaukset 2018 -julkaisussa. Villinki inventoitiin vain osittain, jolloin läntisin osa Länsi-Villingistä jäi kartoittamatta. Tämä alue on syytä inventoida ennen hoito- ja käyttösuunnitelman seuraavaa vaihetta.
Julkaistu inventoi kertoo, että selvitysalueen pohjoisosan tuoreiden kankaiden puusto on vanhaa, mutta niistä puuttuu lahopuusto. Julkaisu ei kerro, ovatko kyseessä kaupungin tai yksityiset metsät. Olisi kuitenkin tärkeää luonnon monimuotoisuuden kannalta, että kaatuneita puita ja katkenneita oksia ei kerätä polttopuiksi tai siivota niitä metsästä pois. Kaupungin on syytä jakaa tästä tietoa Villingissä, koska monimuotoisuuteen vaikutta koko metsäalue yhdessä.
Luontotietoa ja kestävää retkeilyä
Hoito- ja käyttösuunnitelmassa tulee esittää keinot, joilla kulku ohjataan kiertämään arvokkaat kasvillisuusalueet kuten arvokkaimmat rantaniityt. Esimerkiksi Vuosaaressa on otettu käyttöön erilaisia matalia aitoja kulumisen estämiseksi. Tässä on hyvä etsiä saariston maisemaan sopivat rakennelmat. Aidoissa on se hyvä puoli, että ne ovat helposti poistettavia tarpeen mukaan, kun taas arvokas kasvillisuus ei palaa hävittyään. Aidat ovat tarpeen esimerkiksi Hattusaareen suojaamaan vähintään kasvikohteiden parhaimmisto.
Pesivien lintujen varomista ei voi jättää pienillä saarilla ja luodoilla vain suositusten varaan, vaan estää kulkeminen niillä alueille, joilla on lintujen pesiä. Myös poikaspesueiden rauhallinen kehittyminen emojen hoidossa tulee turvata. On huomattava, että pienillä, harvapuustoisilla saarilla tai lähes puuttomilla luodoilla pesivät linnut ovat huomattavasti suojattomampia kuin kookkaissa metsissä pesivät. Pesintäaikaisia maihinnousukieltoja on tarpeen käyttää esimerkiksi Pitkärivillä. Koirien kiinnipitämisestä etenkin pesintäaikana tulee muistuttaa infotauluilla.
Itäiseen saaristoon tarvittaisiin saaristoluontovalvoja -ja opas, joka kiertäisi alueella, seuraisi luonnon tilannetta, sekä neuvoisi ja opastaisi saarissa liikkujia ja veneilijöitä. Luonto-oppaan roolissa hän voisi myös järjestää saarissa pieniä luontoretkiä, joista ilmoitetaan etukäteen.
Kestävän retkeilyn kehittämisessä on hyvä huomioida, että useat saaristossa liikkuvat ja saarissa retkeilevät veneilijät ovat jo nyt ympäristötietoisia. He haluavat välttää arvokkaan kasvillisuuden kuluttamista ja lintujen häiritsemistä. Lisääntyvän virkistyskäytön myötä lisääntyy kuitenkin myös kokemattomien retkeilijöiden määrä alueella. Siksi itäisten saarten ja luotojen luontoarvoista sekä luontoa kunnioittavasta ja suojelevasta retkeilystä on syytä tehdä selkeä julkaisu mitä pikimmin. Retkeilijöillä tulee olla helposti saatavilla tietoa muun muassa siitä, missä saarten ja luotojen arvokkaat lintualueet tarkasti sijaitsevat. Nettiversion lisäksi julkaisua kannattaa jakaa painetussa muodossa muun muassa veneilyseuroille, kouluille ja kirjastoissa sekä laittaa materiaali esille saarten infotauluille.
Lähtökohtana on hyvä pitää sitä, että tulenteko on sallittu vain kaupungin rakentamilla grillipaikoilla ja jokainen tuo omat polttopuut mukanaan. Näiden ohjeiden yhteydessä on hyvä kertoa, miksi saaren puustoa, kaatuneita puita ja oksia ei kannata polttaa nuotiossa omatoimisesti, ja mikä merkitys lahopuulla on luonnon monimuotoisuudelle.
Vedenalaisen melun vaikutuksesta kaloihin kannattaa niin ikään jakaa tietoa. Yksityisveneiden osalta melun määrään voi vaikuttaa ainakin ajonopeuksilla ja moottorivalinnoilla.
Vaikka meriveden laadun heikentyminen mm. saasteiden takia on monelle veneilijälle ja retkeilijälle tuttu asia, Itäisessä saaristossa on hyvä muistuttaa, miten veneretkeilijät pystyvät vaikuttamaan Suomenlahden tilaan itsekin.