Helsingin luon­non­suo­je­lu­yh­dis­tyk­sen näkökulmia kau­pun­ki­stra­te­gi­aan

Arvoisa kaupunginvaltuutettu ja varavaltuutettu

Helsingin luonnonsuojeluyhdistys onnittelee uutta valtuustoa. Alkavalla valtuustokaudella teillä ja meillä kaupunkilaisilla on yhdessä mahdollisuus tehdä Helsingistä aidosti maailman kestävin kaupunki – kaupunki, joka on maailman paras ilmastoasioissa, luonnon monimuotoisuuden suojelussa sekä kaupungin ja sen asukkaiden välisessä vuorovaikutuksessa.

Kaupunginvaltuusto pitää strategiaseminaarin 12.–13.8.2021, ja kaupunkistrategia on määrä vahvistaa valtuuston kokouksessa 6.10.2021. Ehdotamme, että ilmastoon, luontoon ja vuorovaikutukseen liittyvät näkökulmat ovat tärkeällä sijalla strategiassa – edellisessä strategiassa ne jäivät ehkä vähemmälle kuin moderneissa kaupungeissa yleensä. Jotta vaikutusta olisi, strategian lisäksi näiden teemojen tulee näkyä aiempaa selvemmin myös kaupungin talousarviossa.

Ilmasto, luonto ja vuorovaikutus tulevat edellistä strategiaa paremmin huomioiduiksi, kun muun muassa seuraavat viisi asiakokonaisuutta otetaan mukaan kaupunkistrategiaan:

1. Helsinki laatii hiilibudjetin ja pyrkii hiilineutraaliksi jo vuonna 2025.
2. Luonnosta ja sen monimuotoisuudesta muodostetaan oma osuus kaupunkistrategiaan.
3. Helsinkiläisen kaupunkiluonnon monimuotoisuuden suojelemiseksi perustetaan laaja kansallinen kaupunkipuisto.
4. Selvitetään oikeusvaikutteisen viherkaavan toteuttamista Helsingissä.
5. Kaupunki tarjoaa helsinkiläisille aidon vaikutusmahdollisuuden kaupunkisuunnitteluun liittyvissä asioissa.

Esittelemme nämä asiakokonaisuudet alla yksityiskohtaisemmin.

1. Helsinki hiilineutraaliksi vuonna 2025 – kaupunki tarvitsee hiilibudjetin

Kaupunkistrategiassa on keskeistä todeta, että Helsinki laatii monen eurooppalaisen kaupungin tavoin hiilibudjetin, joka osoittaa, miten Helsinki toimii lämpenemisen rajoittamiseksi 1,5 asteeseen. Tällä viikolla julkistettu IPCC:n raportti korostaa entisestään nopeiden toimien tarvetta. Helsingin päästötaso on nykyisin kaksinkertainen Osloon, Kööpenhaminaan ja Tukholmaan verrattuna, ja Helsingillä on peräti kolme voimalaa Suomen kymmenen suurimman ilmastosaastuttajan listalla (LIITE 1).

Strategiassa on syytä aikaistaa kymmenellä vuodella nykyistä hiilineutraalisuustavoitetta, jolloin Helsinki on Kööpenhaminan tavoin hiilineutraali vuonna 2025. Salmisaaren kivihiilen ja Vuosaaren maakaasun luopumisaikataulusta on laadittava suunnitelma strategiakaudella.

Helsingin energiayhtiölle Helenille on esitettävä kaupunkistrategiassa voimakasta ilmasto-ohjausta ja sijoitukset yhtiöön sen ympäristötavoitteiden saavuttamiseksi ovat tarpeen. Yhtiön on investoitava aurinko- ja tuulivoimaan koko Suomessa nopeutetusti niin, että vuonna 2025 näitä energiamuotoja on yli 1000 megawatin tehon edestä. Esimerkiksi Kööpenhaminen energiayhtiöllä on vastaava selkeä tavoite. Hiilineutraaliuden edellytys on myös se, että kaupunki muuttaa koko omistamansa rakennuskannan jo muutaman lähivuoden aikana energiatehokkaaksi ja kiristää uusien asuin- ja muiden rakennusten energianormeja omalla maallaan ja tontinluovutusehdoissa edelleen.

Hiilineutraalisuustavoitteen aikaistaminen edellyttää voimakkaita kompensointitoimia. Ehdotamme kompensoinnin kirjaamista strategiaan siten, että vuonna 2025 jäljellä oleva päästömäärä kompensoidaan painottaen Suomen metsien nettonielua kasvattavia ratkaisuja. Kaupunki voi esimerkiksi hankkia virkistysalueita rajojensa ulkopuolelta ja siirtää ne hiilivarastoa korostetusti ja varmuudella säästävän metsänkäsittelyn piiriin. Tähän tulee varata tarvittava rahoitus budjetissa. Helsingin tulisi strategian mukaan monien muiden kaupunkien tapaan myös alkaa nopeasti tilastoida asukkaittensa ja toimijoidensa kulutuksen – mukaan lukien ravinnon ja lentämisen päästöjä, raportoida ne vuosittain ja toimia näiden päästöjen vähentämiseksi.

Kaupungin ilmastotyötä tukevia ohjelmia ja linjauksia kuten Helsingin ilmastonmuutokseen sopeutumisen linjaukset 2019–2025 on samalla päivitettävä pikaisesti puustoisten viheralueiden viilentävää vaikutusta koskevalla tiedolla. Tämä huomioidaan myös kaavoituksessa, rakentamisessa ja luonnonhoidossa.

On syytä kirjata, että kaupunki laatii katu- ja pihapuustrategian. Tutkimusten mukaan puut laskevat yleistyvien ja pitenevien hellejaksojen korkeita lämpötiloja paikallisesti. Samasta syystä minimoidaan asfaltti- ja muut kiviset pinnoitteet. Helsingissä on myös syytä seurata jatkossa helteellä ja muutoinkin paikallisten mikroilmastojen lämpötiloja. Huomioidaan myös muut puuston myönteiset vaikutukset kuten ilman kosteus, hiilivarastomerkitys ja ilman puhdistuminen.

2. Helsingin luonto ja sen monimuotoisuus

Ilmastonmuutoksen ohella ja siihen liittyen yksi aikamme suurimmista riskeistä on luonnon monimuotoisuuden väheneminen. Helsingin onkin syytä muodostaa luonnosta ja sen monimuotoisuudesta oma osuutensa kaupunkistrategiaan. Yksi viime vuosina yhä korostuneemmista tutkimustuloksista on se, miten luontoalueet vaikuttavat positiivisesti myös kaupunkilaisten terveyteen ja hyvinvointiin. Tämän tulisi korostua strategiassa.

Kaupunki ottaa luonnon monimuotoisuuden huomioon kaikessa toiminnassaan jokaisella toimialalla ja varaa riittävät resurssit LUMO-ohjelmalle. Rakentamista suunnitellaan ja toteutetaan valmiiksi rakennettuun ympäristöön – ei luontoalueille ja puistoihin. Kaikkien sellaisten suunnitteilla olevien kaavojen valmistelu lopetetaan, jotka osoittavat rakentamista olemassa oleville viheralueille. Mitä tulee lainvoimaisiin kaavoihin, jotka kohdentavat rakentamista kaupunkipuistoihin ja -metsiin, strategiassa on hyvä todeta, että tällaiset kaavat on uusittava.

Strategiaan kirjataan pyrkimys sopeuttaa rakentaminen väestönkasvuun, joka lähti Helsingissä trendinomaiseen laskuun vuonna 2017 niin, että jo vuosina 2018 ja 2019 väestönkasvu oli 30-40 prosenttia vuotta 2017 vähäisempi. Tänä vuonna Helsingin väestö on ensimmäisellä vuosipuoliskolla vähentynyt yli 500 hengellä. Rakentamisen volyymin vähentäminen on kestävän kehityksen – sekä luonnon että ilmaston – kannalta tarpeen.

Uuden luonnonsuojeluohjelman valmistelu käynnistetään heti valtuustokauden alussa, ja hankkeelle osoitetaan riittävät taloudelliset voimavarat. Östersundom sekä Helsingin omistuksessa olevat maa-alueet ulkopaikkakunnilla otetaan strategiakaudella mukaan luonnonsuojeluohjelman tarkastelualueeseen.

Helsinki käyttää maaomaisuuttaan vastuullisesti myös ulkopaikkakunnilla ja lisää virkistysalueiden hankintaa alueensa ulkopuoella. Alkaneella valtuustokaudella kaupunki myy osan luonnoltaan arvokkaista alueista valtiolle luonnonsuojeluun ja perustaa loput yksityisiksi suojelualueiksi. Arvokkaiden luontoalueiden myynti muuhun käyttöön tai kaavoittaminen rakentamiseen lopetetaan.

Metsissä ja metsäisillä alueilla monimuotoisuuden lisäämisen on hyvä olla hoidon keskeisin tavoite – aivan kuten aiemmassa strategiassa. Tavoitteeseen päästään hallitun hoitamattomuuden periaatetta noudattamalla, mikä tarkoittaa muun muassa lahopuun määrän kasvattamista ja harvennusten vähentämistä. Metsäalueiden, ranta- ja saaristoalueiden, luonnonsuojelualueiden ja vesistöjen hoitosuunnitelmissa huomioidaan myös vieraslajien leviämisriskit sekä jo toteutuneiden leviämisten kustannustehokkaat hävitys- tai hillintäkeinot.

Kaupunki vaalii vesiluontoaan ja rantojaan. Merellisyyttä ei käytetä pelkästään vetovoimatekijänä, vaan panostetaan myös meren ja sen lajiston säilyttämiseen. Merellistä strategiaa täydennetään luontovaikutusten arviolla, joka koskee saaria ja vesialueita, myös vedenalaista luontoa. Saarissa ja vesillä liikkuvia ja toimivia tiedotetaan luonnon kannalta vastuullisesta liikkumisesta sekä tapahtumien järjestämisestä. Luonnonrantoja ei oteta rakentamiseen, merentäyttöä vältetään ja lumenkaato mereen lopetetaan. Lisäksi selvitetään rantojen lajisto ja niiden suojelun erityistarpeet. Tarpeen mukaan rauhoitetaan luonnoltaan arvokkaimpia ja häiriöherkkiä alueita. Vanhankaupunginkosken länsihaaran padon purkamisen vaihtoehdot selvitetään.

Helsinki huomioi viheralueiden merkityksen kaupunkilaisten virkistäytymisen ja terveyden kannalta. Sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen kiinnitetään huomiota. Jokaiseen kaupunginosaan turvataan riittävät virkistysmahdollisuudet lähiluonnossa. Kaupunki tukee myös lasten luontosuhteen kehittymista sekä vanhusten luonnossa liikkumista. Vieraslajien torjuntatyötä tehostetaan.

3. Kansallinen kaupunkipuisto

Helsingin kansallisen kaupunkipuiston perustamistyötä jatketaan kaupunginhallituksen päätöksen mukaisesti siten, että kansallisen kaupunkipuiston konseptiin kuuluva yhteys kaupunkikeskustaan muodostetaan Töölönlahden kautta. Pitkän ajan tavoitteena pidetään edelleen alkuperäisen valtuustoaloitteen esittämää laajaa idästä länteen ja etelästä pohjoiseen ulottuvaa arvokkaista luonto- ja kulttuuriympäristöistä koostuvaa kansallista kaupunkipuistoa. Perustamispäätökseen kirjataan puiston tuleva laajennuspolku Helsinki-puiston sekä Itä-Helsingin kulttuuripuiston vihersormiin ja myöhemmin edelleen Östersundomiin.

4. Viherkaava

Aloitetaan Helsingissä uuden oikeusvaikutteisen viherkaavan valmistelu, kuten esimerkiksi Turussa jo on tehty. Viherkaavan tarkoituksena on luoda edellytyksiä kaupungin viher- ja siniverkoston ja niiden arvojen pysyvälle säilymiselle ja kehittämiselle kaavoituksessa. Helsingin uusi viherkaava päivittäisi nykyistä yleiskaavaa ja osayleiskaavoja sekä korjaisi niissä havaittuja puutteita ja ongelmia luontoympäristöjen osalta. Viherkaava toimisi VISTRA-suunnitelmien ja metsäverkostoselvityksen jatkotyönä sekä ennakoisi myös uuden valmisteilla olevan maankäyttö- ja rakennuslain viherrakenneverkoston määräyksiä.

5. Vuorovaikutus

Kuntalaisten vaikutusmahdollisuuksia kaupunkisuunnitteluun liittyvissä asioissa parannetaan. Vuorovaikutusta kuntalaisten kanssa kehitetään toimivammaksi. Suunnitteluprosessia kehitetään siten, että kuntalaisilla ja yhteisöillä on alusta asti aito mahdollisuus vaikuttaa suunnitteluprosessiin. Käytännössä tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kaavaprojektin alussa merkitään maastoon selkeästi kaava-alueen rajat. Tämä helpottaisi vuorovaikutukseen osallistumista. Vaalikauden alussa perustetaan työryhmä, jossa kaupungin ja yhteisöjen edustajat yhteistyössä esittävät toimenpiteet suunnitteluprosessin ja keskinäisen vuorovaikutuksen kehittämiseksi.

Mielestämme juuri nyt on välttämätöntä laatia strategia, jonka toimet korostavat Helsingin pyrkimystä edelläkävijyyteen ilmasto- ja luontoasioissa sekä kaupunkilaisten kaupunkina.

Helsingissä 10.8.2021 Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry:n puolesta

Antti Halkka, puheenjohtaja

antti.halkka(ät)sll.fi, 050 3082795

Emilia Pippola, järjestösihteeri

helsy(ät)sll.fi, 050 3011633

Helsingin luonnonsuojeluyhdistys on Suomen luonnonsuojeluliiton suurin paikallisyhdistys. Yhdistyksessä on lähes 5000 jäsentä.