Myllypuron masmalon kova kohtalo

Oli vuosi 2008. Luontokato oli vielä tuntematon sana. Luontokatoa silti syntyi koko ajan ja usein tarpeettomasti, tietokatkosten takia. Tässä yksi tapaus.

Pyöräilin Myllypuron täyttömäen liepeillä, kun erään hiekkatien varrella näin jotain auringonkeltaista. Mitä ihmettä se voisi olla? Menin katsomaan. Kyseessä oli kasvi, jollaista en ollut ikinä nähnyt. Kuvasin sen ja tulin kotiin kasvikirjojani selailemaan. Silloin ei ollut iNaturalistia eikä PlantNetiä. Enkä myöskään vielä ollut Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen eli Helsyn toiminnassa mukana.

Kasvi oli Helsingissä hyvin harvinainen idänmasmalo (mångbladig getväppling, Anthyllis vulneraria subsp. polyphylla, euroopanmasmalon alalaji). Aloin seurata sen elämää.

Masmalot kukoistivat pienellä joutomaalla

Samaan aikaan oli menossa Myllypuron vanhan kaatopaikan kunnostustyöt. Paikalle oli 1950–1960-luvuilla kuljetettu teollisuusjätteitä ja 1970-luvulla rakennettu kauniit, punatiiliset Alakiventien kerrostalot. 1990-luvulla ympäristöongelmat tulivat ilmi, eikä aluetta enää pidetty soveliaana pysyvälle asumiselle. Vuosina 2001–2007 päiväkoti ja osa taloista purettiin. Asukkaat joutuivat pakosta muuttamaan muualle, mistä seurasi pitkällinen oikeusprosessi. Sen asukkaat voittivat.

Täyttömäki nimettiin Alakivenpuistoksi ja sen suunnittelemiseksi julistettiin maisema-arkkitehtuurikilpailu vuonna 2000. Voittaneesta suunnitelmasta ei taloudellisista syistä kuitenkaan toteutettu kuin kartion muoto. Saastunut maa-aines kapseloitiin kartion sisään. Oikeusprosessin takia työt viivästyivät viitisen vuotta aiotusta aikataulusta.

Tuhdit tukit tuhosivat masmalot

Järkytyin, kun kahden viikon päästä menin masmalopaikalle uudestaan. Tukkikuorma oli kipattu suoraan kasvien päälle. Miksi juuri siihen? Olihan se tietysti sopivaa joutomaata, mutta ympäristössä olisi tukeille ollut tilaa lähistölläkin. Todistukseksi otin kuvia muun muassa nokkosta kasvavista lähitienoon tienvarsista.

En tiedä, oliko puut kaadettu meneillään olevien kaapelitöiden vai rakenteilla olevan puukylän vuoksi. Uskon kuitenkin, ettei masmaloa olisi tuhottu, jos tieto arvokkaasta kasvista olisi kulkeutunut sekä suunnittelijoille, työn teettäjille että suorittajille.

Muutaman seuraavan vuoden aikana tukkeja vietiin pois ja uusia tuotiin tilalle. Lopulta paikka tasoitettiin ja kerros soraa ajettiin päälle.

Eikö yksikään pelastunut?

Pelastui. Vuonna 2014 sora-alueen reunalta löytyi yksi kukkiva yksilö.

Kutsuin paikalle kasviharrastaja Toni Amnellin ja kerroin hänelle masmalon historian. Hänen ansiostaan 1.10. pidettiin maastokatselmus, johon osallistui Luonnontieteellisestä keskusmuseon asiantuntija sekä Helsingin silloisen ympäristökeskuksen, rakennusviraston ja puistosuunnitelman tehneen toimiston väkeä.

Joutomaa ei kuulunut kunnostettavaan puistoalueeseen, mutta sen arvosta oltiin nyt tietoisia. Jos soraa poistettaisiin ja maata vähän rikottaisiin, voi olla että siemenpankista sikiäisi uusia masmaloita. Paikka pitäisi tosin eristää, sillä tyhjää kenttää oli jo alettu käyttää parkkipaikkana.

Seuraavien vuosien aikana masmalo alkoi pikku hiljaa puskea esiin. Tieto kasvista ei kuitenkaan ollut levinnyt tarpeeksi hyvin, vaan alueelle oli surutta levitetty lisää soraa. Vuonna 2016 rakennusvirasto lupasi laittaa alueen seurantaan.

Kuinkas sitten kävikään?

Vuosien saatossa alueelle on tuotu aina vain lisää kivenmurikoita. Lasten leikkipaikaksiko? Kivien välissä masmalo parka sitten yrittää vallata itselleen elintilaa. Kaksivuotinen kasvi tekee ensimmäisenä vuonna ruusukkeen. Niitä laskemalla olen huomannut, että Myllypuron idänmasmalo kyllä lisääntyisi, ellei sen elintilaa kavennettaisi.

Loppu hyvin, kaikki hyvin?

Vielä mitä! Uusi uhka on ilmestynyt. Kesällä 2021 masmalon kukinnot oli katkaistu; vain varsi ja lehdet olivat jääneet jäljelle. Ihminenkö syypää? Tuskin, vaan jokin eläin – papanoista päätellen rusakko.

Ilahduttavasti sentään yksi uusi kasvi, kovin väritön tosin, oli ilmestynyt sora-alueelle. Kyseessä oli ketotuulenlento (ullört, Filago arvensis), joka nimensä mukaisesti on jossain vaiheessa lennähtänyt paikalle. Otavan uusimman Värikasvion mukaan se on jokseenkin harvinainen.

Myllypuron täyttömäestä sukeutui Alakivenpuisto kuntoportaineen

Masmalon taistellessa elintilasta täyttömäkeä kunnostettiin ja saastemaat kapseloitiin kartion sisään. Syntyi Alakivenpuisto, jonka avajaiset pidettiin 2017.

Puiston rakentamisen viivästymisestä oli se hyöty, että kaksikymmentä metriä korkealle mäelle rakennettiin kuntoportaat 2020-luvun porrasbuumin innoittamana. Portaat avattiin syyskuussa 2021 ja niitä aiotaan testata Helsyn järjestämällä luonto- ja liikuntaretkellä.

Alakivenpuistosta luontokadon ehkäisyn mallialue?

Helsingin kaupungilla on luontotietojärjestelmänsä, mutta turhaa luontokatoa syntyy silti koko ajan, sillä tieto säilyttämisen arvoisista kasveista ei kulje työn suorittajaportaaseen asti. Luontokatoa syntyy myös, kun puistoja viimeistellään tiettyjen esteettisten, kauan sitten määriteltyjen suunnitelmien mukaan. Alakivenpuiston kartio rakennettiin siirtomaista, joten mukana tuli tietysti mitä erilaisimpia kasveja. Viimeisimmän muokkauksen jäljiltä hävisivät muun muassa helokit ja kelta-apilat.

Toivon, että Alakivenpuiston viheralueista suurin osa koostuisi eri aikaan kukkivista niittyalueista, joissa pörriäiset viihtyisivät. Voisiko kartio olla tiiviisti kasvavaa puna- ja valkoapilanurmea? Apila kukkii pitkään ja on kaunis paikoissa, joissa halutaan matalaa kasvillisuutta. Lintujen ruokkimiseksi taas tarvitaan kasveja, jotka jäävät talventörröttäjiksi, kuten kuvassa ulkoilutien takana näkyy.

Rumaa, sanoisi moni nuoltuihin nurmikoihin tottunut. Totta, mutta siellä täällä voisi olla luontotauluja kertomassa, mitä paikalla kasvaa ja miksi.

Jatkuvasti niitettäviä käyttönurmikoita tarvitaan vähemmän, mikäli oleskelupaikkoja ja puistonpenkkejä on enemmän kuin nyt. Upeasta puistosta ei pitäisi uhrata mitään pelikentille, sillä alapuolella olevassa Myllypuron liikuntapuistossa olisi sellaisiin aktiviteetteihin riittävästi tilaa.

Teksti ja kuvat: Mirja Reijonen

Kirjoittaja on kasviharrastaja ja Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen, Helsyn, retkiryhmän aktiivijäsen. Voit lukea Mirjan haastattelun Luonnonsuojelija-lehden verkkosivuilta.

Tietolähteitä:

• Kotikaupunkipolut 2013 on hyvä katsaus Myllypuron rakentamisen, myös täyttömäen eli myrkkymaan historiaan. Muun muassa maiseman maamerkit on lueteltu täyttömäeltä nähtynä.

• Idänmasmalon kohdekuvaus Helsingin karttapalvelussa:
  • Ei alkuperäisesiintymä, vaan todennäköisesti venäläistulokas 1910-luvulta ja siten ilman lain suojaa.
  • Hoidon arvoinen, sillä idänmasmalon esiintymiä on Suomessa hyvin vähän.
  • Monivuotinen; vuosia kestävä siemenpankki.
  • Aluetta aletaan rakentaa puistoksi 2015; kasvupaikat huomioidaan rakentamisessa.