Ilmastonmuutos on jo aiheuttanut peruuttamattomia muutoksia – on siis aika tehostaa sopeutumista, sanoo hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC:n tuore raportti
Sillä aikaa, kun Helsingissä vielä kamppaillaan ennätyksellisten lumikinosten kanssa ja liukastellaan jäisillä teillä, maailmalla huomiota on herättänyt hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC:n uusi arviointiraportti. Tämänkertainen raportti keskittyy ilmastonmuutoksen vaikutuksiin, sopeutumiseen sekä ilmastonmuutokselle haavoittuviin ryhmiin. Raportin viesti on taas hyvin selvä: ilmastonmuutos on jo aiheuttanut maapallollamme peruuttamattomia muutoksia ja on aika tehostaa ilmastonmuutoksen hillinnän lisäksi sopeuttamistoimia. Suomen hallitus on tällä hetkellä uudistamassa ilmastolakiaan ja maa- ja metsätalousministeriössä ollaan päivittämässä ilmastolain mukaista kansallista sopeutumissuunnitelmaa. Mitä tekee Helsinki?
Miksi meidän tulee sopeutua ilmastonmuutokseen?
Maapallon keskilämpötila on tähän mennessä kohonnut 1,1 astetta ihmisten toiminnan tuloksena esiteolliseen aikaan verrattuna. Tämä lämpötilan nousu on tuonut tullessaan äärimmäisiä sääolosuhteita, kuivuutta, maastopaloja, tulvia ja helleaaltoja sekä kiihdyttänyt jäätiköiden sulamista. Lämpötilan nousu on myös vahingoittanut ekosysteemejä eri puolilla maailmaa ja joissakin tapauksissa johtanut peruuttamattomiin menetyksiin, kuten lajien sukupuuttoon kuolemiseen. Myös ihmiset kärsivät niistä, sillä elintarvike- ja vesipula ovat lisääntynyt, kuivuus on vaikeuttanut maanviljelyä, äärimmäinen kuumuus aiheuttaa terveyshaittoja ja nouseva merenpinta vaikeuttaa elämistä saarivaltioissa. Jokainen maailmanlaajuisen lämpötilan nousun lisäys suurentaa tästä aiheutuvia menetyksiä ja vahinkoja. Suurimmat vaikutukset tulevat tapahtumaan kaikkein haavoittuvaisimmissa maissa, kuten Afrikassa Aasiassa ja Tyynenmeren saarivaltioissa. Näillä valtioilla on myös vähiten kykyä sopeutua.
Suomen keskilämpötila on viimeisen 140 vuoden aikana noussut kaksi astetta, joka on jo muuttanut Suomen luontoa. Saimaannorppa kärsii ilmastonmuutoksesta sekä vieraslajit, tuholaishyönteiset ja kasvitaudit ovat lisääntyneet. Muun muassa punkit leviävät yhä pohjoisemmaksi ilmaston lämpenemisen myötä. Lisäksi kuivuusjaksojen ja voimakkaiden rankkasateiden vaihtelut pilaavat juomavesiä ja rakennuskanta kärsii jatkuvista sateista ja kosteudesta. Rankkasateet ovatkin viime vuosina aiheuttaneet Suomessa ennätyksellisiä tulvia, ja vedet ovat peittäneet teitä ja peltoja kuten on käynyt Östersundin Talosaaressa. Merenpinnan nousun myötä rannikkokaupunkien täytyy varautua suojaamaan asuinalueita. Helsingissä nouseva merivesi voi uhata uusia kerrostaloja Kyläsaaressa, Verkkosaaressa ja Arabianrannassa.
Ilmastonmuutoksen vaikutukset tulevat kuitenkin olemaan näkyvimpiä Lapissa, jossa metsäraja on jo siirtynyt, ikiroutaa sulanut ja vierasperäiset tuholaishyönteiset, kuten hallamittari, tuhonnet laajoja metsäalueita. Tämä ei ole vielä mitään, koska Suomen lämpötilan arvioidaan nousevan 2,3 – 6 astetta tämän vuosisadan loppuun mennessä.
Kaikkiin näihin muutoksiin meidän täytyy sopeutua. Vaikka lämpötilan nousun vuoksi tulevaisuudessa voimmekin täällä pohjolassa viljellä viinirypäleitä, aprikooseja tai maissia, maanviljelijät joutuvat sopeutumaan pidentyneisiin kuivuusjaksoihin, uusiin tuholaisiin ja kasvitauteihin. Myös eläinten täytyy sopeutua ilmaston ja vesistöjen lämpenemiseen sekä vähälumisiin talviin. Luonnolle ja eläimille sopeutuminen nopeaan lämpötilan muutokseen on kuitenkin paljon vaikeampaa kuin ihmisille.
Miten sopeudumme ilmastonmuutokseen?
Ilmastonmuutos on jo aiheuttanut maapallollamme peruuttamattomia muutoksia, joten ilmastonmuutoksen hillinnän lisäksi on aika alkaa tehostamaan sopeuttamistoimia. Sopeuttamisella tarkoitetaan siis toimia, joilla varaudutaan ilmastonmuutoksen eri vaikutuksiin, hallitaan ilmastonmuutokseen liittyviä riskejä ja sopeudutaan ympäristössä tapahtuviin muutoksiin. Oikean sopeuttamistoimen valintaan vaikuttaa paljon se, että mitä halutaan sopeuttaa ja missä toimenpiteitä tehdään. Sopeuttamistoimet ovat siis erilaisia riippuen siitä ollaanko rannikkoalueilla, tulvamailla, vuoristoalueella vai arktisella alueella. Toimenpiteitä voivat olla esimerkiksi turvavallien rakentaminen tulvien estämiseksi, vaihtaminen kuumuutta paremmin kestävään viljalajikkeeseen tai työntekijöiden suojaaminen kuumuudelta.
Suomen kansallisella sopeutumissuunnitelmalla luodaan raamit sopeuttamistoimille. Suunnitelman mukaan merkittävin osa sopeuttamistoimenpiteistä tehdään paikallisella ja alueellisella tasolla. Joillakin kaupungeilla ja maakunnilla on oma sopeutumissuunnitelma. Paikallistason suunnitelmat ovatkin tärkeitä toimijoiden käytännön työtä varten sekä osa valmius- ja huoltovarmuuden suunnittelua.
Maa- ja metsätalousministeriö on tällä hetkellä päivittämässä kansallista sopeuttamisstrategiaa. Tämä onkin ajankohtaista, koska IPCC:n raportin mukaan nykyiset sopeuttamistoimet eivät ole riittäviä, jos ilmasto lämpenee enemmän kuin 1,5 astetta. Raportissa tuodaan myös esiin se, että sopeutumisellakin on rajansa. Tällä tarkoitetaan sitä, että ihmisten toiminnalla voidaan joissakin tilanteessa vaikuttaa ilmastonmuutosten vaikutuksiin, kuten esimerkiksi rakentamalla keinopesiä saimaannorpille, mutta joissakin tapauksissa ilmastonmuutoksella on peruuttamattomia vaikutuksia, joihin emme pysty sopeuttamistoimilla vaikuttamaan. Esimerkiksi merten koralliriuttoja ei voida opettaa sopeutumaan lämpimämpään meriveteen, vierasperäisiä tuholaishyönteisiä ei pystytä poistamaan luonnosta, kadonneita eläinlajeja ei voida palauttaa tai meriveden alle jääneitä saaria ei voida tuoda takaisin. Sopeuttamistoimilla ei myöskään voida korvata menetettyä omaisuutta tai korvata vahinkoja.
Raportin mukaan sopeuttamistoimet voivat olla myös vääriä. Turvavallien rakentaminen kyllä estää veden pääsyn asutusalueille, mutta samalla se estää sadevesien valumisen mereen, joka puolestaan voi johtaa tulviin. IPCC ehdottaakin, että ilmastonmuutokseen sopeutumisen tulisi olla mukana melkeinpä kaikessa poliittisessa päätöksenteossa kansallisella tasolla, EU:ssa sekä kansainvälisellä tasolla.
Miten Helsinki sopeutuu ilmastonmuutokseen?
IPCC:n raportin mukaan kaupungit ovat samaan aikaan haaste sekä mahdollisuus. Ilmastonmuutoksen vaikutukset, kuten merenpinnan nousu, helleaallot sekä ilmansaasteet, tulevat lisääntymään myös kaupungeissa. Kaupungeilla on kuitenkin paljon mahdollisuuksia sopeutua ilmastonmuutokseen. Valleilla voidaan estää meriveden nousun vaikutuksia, istuttamalla puita ja lisäämällä puistoja pystymme imeyttämään sadevesiä paremmin maahan sekä tuomaan varjoa helleaaltojen aikana. Rahoituksen ja vakuutusten kautta pystytään tarjoamaan turvaverkkoja ja tukea.
Helsinki on tehnyt ilmastonmuutokseen sopeutumisen linjaukset vuosille 2019-2025 ja integroinut sopeutumisen kaupungin johtamis- ja ohjausjärjestelmään. Kaupunki varautuu jopa maapallon keskilämpötilan neljän asteen nousuun. Helsingissä odotettavissa on muun muassa lisääntyneitä sadevesimääriä, tulvia, enemmän liukkaita kelejä, punkin levittämien tautien yleistymistä, merenpinnan nousua ja jäähdytystarpeen lisääntymistä. Myös kasvitaudit ja tuhohyönteiset tulevat leviämään Helsinkiin sekä Itämeren luonnon monimuotoisuus vähenee ja vieraslajit vakiintuvat. Ilmastonmuutos tulee siten sanelemaan monia reunaehtoja sille, miten Helsingissä eletään.
Kaupunki on luonut eri menetelmiä ja työkaluja sopeutumiseen. Näitä ovat esimerkiksi hulavesiohjelma ja tulvariskien hallintasuunnitelma, viherkattolinjaukset ja viherkerroin-työkalu. Myös kaupungin eri organisaatiot huomioivat äkilliset sääilmiöt omissa valmius- ja varautumissuunnitelmissaan. Jo nyt rakennettava infrastruktuuri suunnitellaan siten, että se kestää nykyistä huomattavasti rajummat ilmastonmuutoksen vaikutukset. Lisäksi sopeutumistoimenpiteitä toteutetaan jo käytössä olevien laatu- ja ympäristöjärjestelmien kuten Suomen luonnonsuojeluliiton omistaman Ekokompassin kautta ja sisällytetään toimet ympäristöohjelmiin.
Myös ilmastoriskeihin varaudutaan, joiden keskiössä ovat edelleen jatkuva talvikunnossapito ja viherrakentaminen. Helsinki huomioikin linjauksissaan sen, että viherrakentaminen vähentää hulavesivahinkoja ja lämpösaarekeilmiön voimakkuutta sekä haluaa ylläpitää luonnon monimuotoisuutta kattavalla viheralueverkostolla. Valitettavasti tämä ei ole kuitenkaan ollut esteenä metsähakkuille Honkasuolla tai suunnitelmille rakentaa suosituille virkistysalueille, kuten Meri-Rastilan metsään.
IPCC:n raportin tärkein anti on herättää meidät tajuamaan se, että ilmastonmuutos on jo täällä ja se on saanut aikaan peruuttamattomia muutoksia. Tämä on nähtävissä myös Suomessa. Helsinkiläisetkään eivät voi tuudittautua siihen ajatukseen, että ilmastonmuutos ei kosketa meitä.
Teksti: Tuija von der Pütten
Kirjoittaja tekee väitöskirjaa kansainvälisten sijoittajien ilmastovastuusta. Vapaa-ajalla hän toimii Helsingin yliopiston kestävyystieteen instituutin blogin editoijana, käy Helsyn luontoretkillä sekä tanssii balettia.