Kommentit Laajasaloon perustettavien luonnonsuojelualuiden hoito- ja käyttösuunnitelmiin
Toimitimme yhdessä Stansvikin kyläyhdistyksen kanssa 16.3.2022 Helsingin kaupungille kommentit seuraavista hoito- ja käyttösuunnitelmista:
- Kruunuvuoren lehmusmetsikkö HEL 2022-002728
- Jollaksen räme HEL 2022-002689
- Itäniityn laakso HEL 2022-002687
- Stansvikin lehto ja kaivosalue HEL 2022-002744
Yleistä suunnitelmista
Suunnitelmat ovat pääosin laadukkaita ja niissä esitetyt muutokset ja täsmennykset nykyisiin rauhoitusmääräyksiin perusteltuja. Muutama osuus kaipaa kuitenkin tarkennusta.
Lisäksi vaadimme, että kaupunki huomioi jatkossa kaikissa suunnitelmissaan ennallistamiseen liittyvän lakipaketin, jota EU:n komissio valmistelee parhaillaan. Lakipaketin voimaantulon jälkeen jäsenmaissa on ennallistettava ihmisen heikentämää tai turmelemaa luontoa takaisin luonnontilaiseksi (ks. esim. Ylen uutinen 14.3.2022).
Järjestöjen osallistamisesta
Luonnoksien luvussa 5 todetaan, että ”työn aikana suunnittelija on ollut yhteydessä Laajasalo Seura Ry:hyn ja SLL Uudenmaan piiri ry:n edustajaan”. Toivomme, että jatkossa suunnitteluvaiheen konsultaatio kohdennetaan Suomen luonnonsuojeluliiton osalta sen paikallisyhdistykseen eli Helsingin luonnonsuojeluyhdistykseen ja Stansvikin kyläyhdistykseen ollaan yhteydessä aikaisemmassa vaiheessa.
Yleisesti toivoimme, että jatkossa järjestöjä osallistetaan suunnitteluun jo aiemmassa vaiheessa. Myös suunnitelmien kommentoinnille on syytä jättää reilusti enemmän aikaa. Kymmenen päivän kommentointiaika on aivan liian lyhyt täysin tai lähes täysin vapaaehtoisvoimin toimiville järjestöille (JÄLKIHUOMAUTUS: Saimme lopulta lisäaikaa, jolloin kommentoitiaika oli 16 päivää).
Kruunuvuoren lehmusmetsikön hoito- ja käyttösuunnitelma (HEL 2022-002728)
Kruunuvuoren lehmusmetsikön osalta luontoarvojen kannalta merkittävä alue on selvästi laajempi kuin rajattu pienialainen luontotyyppikohde. Siksi ei ole mielekästä lukittautua siihen, että kohteen suojelustatus ja -rajaus säilytetään jatkossakin ennallaan eli fyysisesti liian suppeana ja suojelutavoitteiden osalta vain yhden luontotyypin edustajana. Esitämme, että viimeistään seuraavan luonnonsuojeluohjelman valmistelun yhteydessä selvitetään perusteet kehittää nykyisestä, luonnonsuojelulain 29 § luontotyyppikohteena suojellusta metsiköstä varsinainen luonnonsuojelualue.
Jollaksen rämeen luonnonsuojelualueen hoito- ja käyttösuunnitelma (HEL 2022-002689)
Jollaksen räme kuuluu kovaa vauhtia virkistyskäytössä. Pitkospuiden viereen kaivataan kevyttä köysiaitaa ainakin paikoitellen herkimpiin ja kuluneimpiin kohtiin. Aidan sijoittamisessa on hyvä huomioida koirat ulkoiluttajineen. Ylipäätään voisi olla syytä harkita helposti kuluvilla räme- ja suosuojelualueilla koirien ulkoilutuksen kieltämistä, koska koirien on vaikeaa pysytellä vain pitkospuilla.
Myös mustikoiden poimiminen lisää rämeen kulumista. Rämeen mustikkasato on usein runsas ja marjastajia on paljon liikkeellä. Varsinkin tehokkaimmat poimintamenetelmät turmelevat varvikkoa. Pystyisivätkö hyvät opastustaulut hillitsemään tätä jotenkin? Esimerkiksi tieto, että marjat ovat myös eläinten ravintoa.
Itäniityn laakson luonnonsuojelualueen hoito- ja käyttösuunnitelma (HEL 2022-002687)
Pyöräilyn, mukaan lukien maastopyöräily, kieltäminen alueella on selvästi perusteltua ja tarpeen. Tuemme rauhoitusmääräysten muuttamista esitetyllä tavalla.
Etenkin alueella runsaslukuisena elävien lepakoiden, mutta myös muiden eläinten takia, pidämme tärkeänä luonnoksen esittämää valaistuksen rajoittamista muun muassa Poikasaarentiellä. Siihen tulisi ohjata myös kiinteistöjen omistajia tonteillaan.
Ehdotamme, että arimmissa kasvillisuuskohteissa rakennetaan kevyitä köysiaitoja polun reunaan ohjaamaan kulkua.
Opasteissa on hyvä tuoda esiin ekologiset yhteydet, joihin Itäniityn luonnonsuojelualue liittyy, mukaan lukien yhteys Villinkiin.
Itä-Jollaksen poikkeuksellisen monimuotoiseen ja jylhään saaristoluontoon olisi kannattanut perustaa laaja luonnonsuojelualue jo runsaat parikymmentä vuotta sitten ennen kiihtyvää kaavoittamista. Nykyisen suojelualueen lähellä on edelleen joukko arvokkaita metsiä ja rantoja, jotka tulee tulevaisuudessa liittää suojelualueeseen ja pelastaa tuleville sukupolville. Näitä ovat esimerkiksi Saunalahden itärannan metsät suojelualueen eteläpuolella, Karoliininvuori, Tonttuvuori ja Sateenvarjokallio rantametsineen.
Stansvikin lehdon ja kaivosalueen luonnonsuojelualueen hoito- ja käyttösuunnitelma (HEL 2022-002744)
Suojelun tavoitteisiin (luku 6.1) on syytä lisätä puustoisten luontotyyppien lahopuumäärän kasvattaminen sekä lahopuujatkumon synnyn edistäminen.
Esitetty reitti- ja polkuverkoston täsmennys sekä eräiden polkujen asettaminen kulkukieltoon on hyvin perusteltu ja syytä toteuttaa. Myös rauhoitusmääräyksiin esitetyt muutokset ovat tältä osin hyvin perusteltuja ja kaiken tuen ansaitsevia.
Alueen eteläosassa on esitetty merkittävää, jalopuustoiseen lehtoon kohdistuvaa luonnonhoitohanketta, jonka toteuttamisen mielekkyys ja mahdollisesti jopa laillisuus on pakko kyseenalaistaa.
On syytä tiedostaa, että Keironin näkemys luonnonsuojelulain 29 § mukaisten jalopuumetsien kriteereistä (s. 27: ”Luonnonsuojelulain mukaan metsävaahteroiden tulee olla luontaisesti levinneitä”) on erkaantunut kovin kauas siitä, mitä todellisuudessa lukee luonnonsuojelulaissa ja -asetuksessa. Asetuksessa ei esimerkiksi käytetä ilmaisua ”luontaisesti levinneitä” vaan ”luontaisesti syntyneitä”. Laki ei myöskään tunne käsitettä sekundäärilehto – ei varsinkaan siinä mielessä, että tällaisella epämääräisellä luontokohteen ikivanhanhaan maankäyttöhistoriaan kytketyllä määrittelyllä voitaisiin jakaa luontaisesti syntyneet, merkittävästi jalopuita sisältävät lehdot lakikohteisiin ja sellaisiin kohteisiin, jotka eivät lakikriteereitä täytä.
Esitämme, että Helsingin kaupunki konsultoi luonnonsuojelulain 29 § mukaisten jalopuumetsien kriteerien osalta Suomen ympäristökeskusta ja Ympäristöministeriötä siitä, täyttääkö Stansvikin lehdon ja kaivosalueen suojelualueen merkittävästi vaahteraa sisältävä lehto jalopuumetsikön kriteerit vai ei. Tämä konsultointi olisi tarpeen myös siksi, että tällaisten jalopuustoisten lehtometsien tunnistaminen ja huomiointi Helsingin kaavoituksessa voitaisiin jatkossa tehdä asiamukaisella tavalla.
Herkissä ja arvokkaissa kasvillisuuskohteisissa kallioilla ehdotamme kulunohjaukseen kevyitä köysiaitoja, vaikka kalliolla toimiva aitarakenne vaatii kehittämistä.
Suojelualueen runsas lepakkokanta tarvitsee valaistuksen rajoittamista läheisillä teillä ja kaduilla. Pientalojen tonteille se voidaan toteuttaa suosituksin ja kaavamääräyksin. Kruunuvuorenrannan, Tahvonlahden ja Kaivoskallion ympäristön katujen ja ulkoiluteiden lepakkoystävällinen valaistus on jo mainittu useissa suunnitelmissa, mutta nyt on aika toteuttaa se myös käytännössä.
Helsingissä 16.3.2021
Antti Halkka
puheenjohtaja, Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry
Emilia Pippola
järjestösihteeri, Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry
Marjo Huuskonen
puheenjohtaja, Stansvikin kyläyhdistys ry
Lisätiedot: Riitta Malve, hallituksen jäsen, Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry: riittamalve(ät)gmail.com / 050 5718146