Ohoi! Gåsgrund näkyvissä!

Kun kesä alkaa ja teltassa tarkenee, kesäretkikauteni avaa Gåsgrund. Se tarjoaa kaukomatkan tunteen meren keskellä verraten lähellä ja sinne pääsee ilman omaa autoa ja venettä. Saarilla on oma luonteensa, ja Gåsgrund on tosi suloinen ja sympaattinen pieni saari. Maisemat ja maasto avautuvat suhteellisen helppokulkuisina.

Saimme idean kahdeksan vuotta sitten lähteä retkelle saareen ystäväni ja laumamme kanssa. Espoon saaristo ja tarkemmin Gåsgrund valikoituivat saarta esitteen perusteella esimakustelemalla. Ensiretkestä alkaen tunsin itseni tervetulleeksi saarelle. Saari oli seikkailuikäisille juuri sopivan jännä ja äiti-ihmisten hermot saivat lepoa, koska maasto ei ollut äkkijyrkkä. 

Kun taas palaan sinne alkukesällä, kuljen tuttuja rantakallioita omaan lempipaikkaani kallioulokkeelle, josta on esteettömät näkymät ulapalle. Valvon pitkälle yöhön ja seuraan lintujen energistä touhua ja pölinää. Näen paikaltani valoja ja loisteita ja etsin merikartasta, mikä loiste missäkin veneilijöitä ohjaa. Kuulen kaukaa perämoottorin pörinää. Koen haltioitumisen hetkiä ja mietin, miten upea luonto meillä on. Teltassa kuuntelen vielä merilokin matalaa “haukuntaa” sen lentäessä lähellä rantaa. Saari ei nuku, vaikka minä käynkin unten maille.

Aamulla keitän nokipannukahvit ja jatkan siitä, mihin viimeksi jäin. Seuraan lintuja, katselen ulapalle, kuljen rantakallioilla, käyn uimassa, otan ilmakylpyjä ja löydän aina uutta ihasteltavaa. 

Gåsgrund on noin kymmenen hehtaarin kokoinen saari Espoon Suvisaaristossa. Saareen pääsee yhteysveneellä Otaniemestä ja Kivenlahdesta. Reitti on kokemus ihan itsessään, ja saareen voi tehdä päiväretken, kun lähtee matkaan ensimmäisellä veneellä. Gåsgrundiin voi tulla myös kajakilla, sillä sopivia rantautumispaikkoja löytyy. 

Gåsgrundin yhteysvenelaiturin läheisyydessä on keittokatos, puuvaja, puuceet ja uimaranta. Toinen uimaranta on samalla puolella saarta saunarakennuksen luona. Keittokatoksia on kolme. Saaren koillispuolella on vierasvenelaituri. 

Juomavesi on tuotava itse mukaan. Saaressa on kaivo, jonka vesi ei keitettynäkään ole juomakelpoista. Saunan kiukaalle se käy. 

Monet merilinnut pesivät Bullanilla 

Saaressa ja läheisellä kallioluodolla Gåsgrundin lounaispuolella käy kesäisin kuhina. Siellä pesii paljon lintuja. Tämä kallioluoto, Bullan, on luonnonsuojelualue. 

Vuosien mittaan olen huomannut, ettei kaikkia niitä lintuja enää näe, mitä saarella vielä kymmenen vuotta sitten oli. Merilokin matalaa ”haukuntaa” kuulee enää harvoin. Merimetsojakaan en ole enää nähnyt, mutta ne ovat löytäneet ilmeisesti paremmat kalavedet, sillä Pihlajasaaren lähiluodolla niitä näkee aurinkokylpyjä ottamassa ja sulkia kuivattelemassa siivet levällään. 

Haahkoilla on lastentarha

Gåsgrundissa olen ensimmäistä kertaa nähnyt haahkan. Kävelin aamuvarhain rannalla ja kumarruin noukkimaan kiveä.Tajusin vasta aivan kohdalla edessäni linnun, joka levitti suojelevasti siipensä poikasensa ylle. Peräännyin nopeasti, etten olisi häirinnyt enempää. Se oli haahkaemo, joka väritykseltään sulautui täydellisesti rantakivikkoon.

Haahkat ovat vähentyneet huomattavasti, ja ne on luokiteltu Suomessa erittäin uhanalaisiksi. Haahkat pesivät mielellään lokkien läheisyydessä. Lokit partioivat hanakasti omia rantakallioilla odottavia poikasiaan, ja siinä sivussa saavat myös haahkat suojaa. Haahkoilla on sen lisäksi myös päivähoitosysteemi. Naaraat keräävät useita pesueita yhteen uimareissulle. Näin niiden poikaset saavat maksimaalisen turvan muun muassa petolinnuilta. 

Lisää haahkoista voit lukea tästä Suomen Luonto -lehden mielenkiintoisesta artikkelista.

Gåsgrundissa on koirien vapaana pitäminen kielletty. Lintu saattaa hylätä pesän, jos sitä häiritään. Mietin joskus, unohtuuko kävijältä, että hän on vierailija. Luonto on herkkä. Annetaan sille rauha. 

Gåsgrundissa on jälkiä vuorijonopoimutuksesta

Espoon kaupunki on tehnyt listaa saariston luontokohteista, ja Gåsgrundin kohdalla mainitaan merenrantaniitty, poimu ja rantavalli. Merenrantaniitty seuraa rantaviivaa yhteysvenelaiturista saaren pohjoispäähän. Saaren lounaiskärjessä oleva poimu on muodostunut suuressa puristuksessa. Se näkyy mutkaisina juonina kalliossa. Poimusta sata metriä etelään oleva rantavalli koostuu pienehköistä kivistä. Näiden lähistöllä vähän ylempänä on myös pirunpelto.

Saarella on reheviä niittyjä ja kuivaa kangasmetsää. Tuulenpieksämät mutkaiset männyt kasvavat silokallion ja metsikön välissä. Rantakivien välissä näkee silloin tällöin rantakäärmeen, kunnes se katoaa taas näkyvistä. 

Kirjoittelen tätä kevättalvella suloista ikävää tuntien. Enää pari kuukautta ja taas pääsen saareen. En ole ehkä se innokkain telttailija, koska vieroksun kylmää ja kovaa alustaa ja teltan vetoketjun kanssa räpläämistä, kun pitää yöllä kömpiä telttaan ja sieltä ulos. Saaressa yöpyminen on kuitenkin rikastuttanut minun kokemusmaailmaani valtavasti ja olen iloinen, että saimme idean kahdeksan vuotta sitten lähteä käymään Gåsgrundissa.

Helsyblogissa on lisää Saariseikkailuja Vasikkasaaressa, Vallisaaressa ja Kuninkaansaaressa.

Teksti ja kuva: Heidi Rantalainen

Kirjoittaja on Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen harjoittelija, jota kiinnostaa puutarhurointi, pienet ja suuret ihmeet luonnossa ja niiden tarkkailu ja taltiointi.

Lisätietoa:

• Saariston luontokohteet: https://www.espoo.fi/fi/liikunta-ja-luonto/retkelle-luontoon/luontokohteet/saariston-luontokohteet#section-7230 
• Gåsrundin historiaa: https://www.hs.fi/kaupunki/espoo/art-2000006603723.html 
• Saaristo-opas: https://kaupunginosat.fi/roihuvuori/wp-content/uploads/sites/33/2016/05/www.hel_.fi_hel2_Helsinginseutu_liitteet_Saaristo_opas.pdf