Kannanotto Kuninkaantammentien hiihtoreitin puistosuunnitelmasta
Lähetimme 25.4.2022 kaupunkiympäristölautakunnalle kannanoton koskien Kuninkaantammentien hiihtoreitin puistosuunnitelman hyväksymistä:
Arvoisa kaupunkiympäristölautakunnan jäsen ja varajäsen
Lautakunnan esityslistalla on tiistaina 26.4.2022 Kuninkaantammentien hiihtoreitin puistosuunnitelman hyväksyminen (asiakohta 8). Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen edustajat osallistuivat suunnitelman tiimoilta järjestettyyn maastokäyntiin 27.1.2022. Lisäksi jätimme suunnitelmasta kirjallisen mielipiteen kaupungin kirjaamoon 12.2.2022. Koska antamamme palaute on jätetty täysin huomioimatta suunnitelmassa, haluamme tuoda lautakunnan tietoon samat ehdotukset, jotka mainitsimme jo maastokäynnin keskustelussa sekä mielipiteessämme.
Vaikka kaupunki on pyrkinyt laatimaan latusuunnitelman niin, että sen vaikutus metsämaisemaan ja -luontoon on mahdollisimman pieni, toteutuessaan Kuninkaantammentien uusi latureitti kuitenkin nakertaa Keskuspuiston luontoa. Kaupungin omien luontotietojen mukaan alue on kokonaisuudessaan tärkeää lintualuetta. Osa suunnitellusta reitistä osuu myös kääpäalueen sekä tärkeän lepakkoalueen päälle. Kerro kantasi -palvelussa kerrotaan, että suunnittelun yhteydessä on tarkistettu, että puiden kaatamisesta ei ole haittaa liito-oraville. Kerro kantasi -palvelusta tai suunnitelmaluonnoksesta ei käy kuitenkaan ilmi, onko väylän vaikutuksia muun muassa alueen linnustolle ja lepakoille selvitetty.
1) Ensisijaisesti ehdotamme, että uutta latureittiä ei toteuteta ja väylän yhteiskäyttöä eri liikuntamuotojen kesken jatketaan nykyisellään. Kuninkaantammentietä ei tällöin muutettaisi talvikunnossapidettäväksi, aurattavaksi ja hiekoitettavaksi, pyörä- ja kävelytieksi, vaan opastein osoitetaan se eri liikuntamuotojen yhteiskäyttöön tarkoitetuksi väyläksi. Tässä yhteydessä on tarkasteltava uudestaan kaupunkiympäristölautakunnan 12.5.2020 hyväksymää Keskuspuiston opastuksen yleissuunnitelmaa 2020 talvikunnossapidettävien reittien osalta.
2) Toinen vaihtoehto on jakaa nykyinen Kuninkaantammen ulkoilutie hiihtäjien ja toisaalta kävelijöiden ja pyöräilijöiden kesken kahteen kaistaan siten, että hiihtäjillä on käytössään puolet ulkoilutien 4,0–4,5 metrin leveydestä toisen puolen jäädessä jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden kesken jaettavaksi. Hiihtäjien 2,0–2,2 metriä leveälle kaistalle mahtuu kaksi rinnakkaista perinteisen tyylin latu-uraa ja toiselle kaistalle (myös 2,0–2,2 metriä) aurattava kävely- ja pyörätie. Aurauksessa syntyvää lumimassaa voidaan hyödyntää latukaistalla niin, että latujen alle muodostuu lumipatja, joka nostaa hiihtäjät hieman kävelijöiden ja pyöräilijöiden kaistaa korkeammalle. Tämän jälkeen on mahdollista kokeilla, voisiko kävely- ja pyörätietä hiekoittaa ilman että hiekka leviää hiihtäjien kaistalle.
3) Kolmas ehdotuksemme: Siinä tapauksessa, että nykyisen väylän leveys katsotaan riittämättömäksi hiihtäjien, kävelijöiden ja pyöräilijöiden rinnakkaiselle käytölle, Kuninkaantammentien eteläpuolinen oja salaojitetaan ja täytetään maa-aineksella. Tällöin olemassa olevaa ulkoilutietä saadaan levennettyä noin 1,5 metriä niin, että yksi hiihtolatu saadaan sijoitettua nykyisen ojan paikalle, mikä vapauttaa vastaavan kaistaleveyden kävelijöille ja pyöräilijöille. Tässäkään vaihtoehdossa metsään ei tarvitse rakentaa uutta latureittiä. Pitkäkosken rinnelehdon kohdalla levennysmahdollisuus on vähäinen, mutta tällä osuudella voidaan toteuttaa vaihtoehdon 2 mukainen kapeampi muunnelma rinnakkaiskäytöstä.
4) Jos kaikesta huolimatta uusi väylä toteutetaan, se on toteutettava nykyistä kapeampana. Suunnitelmaluonnoksessa perinteisen hiihtäjän on katsottu tarvitsevan 1,65 metrin kaistaleveyden niin, että kahdelle rinnakkaiselle ladulle on varattu 3,3 m leveä väylä. Todellisuudessa väylän leveyden määrää kaupungin käyttämä latukone, ei hiihtäjien tarvitsema tila. Kansainvälisen hiihtoliiton (FIS) kilpalatunormin mukaan perinteiselle tyylille riittää 1,2 m kaistaleveys. Koska nyt ei olla rakentamassa kilpalatua, metrin kaistaleveyden pitäisi riittää perinteisen hiihtäjälle, mikä tarkoittaa kahden metrin leveyttä kahdelle rinnakkaiselle ladulle.
Latukoneen leveyden ei saa antaa määrittää tuhottavan luonnon määrää, vaan kaupungin on hankittava kapeampien latujen tekoon tarvittavaa kalustoa ja myös riittävät henkilöstöresurssit niiden käyttöön hiihtokaudella. Myös toisen ja kolmannen ehdotuksemme toteuttaminen saattaa vaatia kapeampaa koneistoa – eikä Kuninkaantammentien alue välttämättä muutenkaan ole ainut paikka Helsingissä, jossa kapeammille latukoneille olisi käyttöä.
Jos suunnitelma toteutetaan, on ratkaistava vastakkaisten hiihtosuuntien aiheuttama turvallisuusriski. Luonnospiirroksesta VIO 6241/1 puuttuvat merkinnät uuden latureitin hiihtosuunnista. Turvallisuusongelmia saattaa nousta esiin osuudella, jossa uusi latu-ura kohtaa nykyisen kuntoladun. Kuntolatupohjaa suunnitellaan levennettävän kolmella metrillä niin, että kolmen kuntolatukaistan rinnalle saadaan tilaa kahdelle uudelle ladulle. Lopputuloksena olisi viisi rinnakkaista hiihtokaistaa, joista yhdellä hiihdetään eri suuntaan kuin muilla. Pitkäkosken suunnasta saapuvaa hiihtäjää vastaan hiihdetään kuntoladun osuudella kahta puolta, mikä johtaa vaaratilanteisiin, jos hiihtäjä erehtyy vaihtamaan latua. Jos taas kuntolatua hiihtävä haluaa siirtyä Pitkäkosken majalle johtavalle uudelle ladulle, hän joutuu ylittämään Pitkäkosken majalta vastaan hiihtävien latu-uran.
Kaupungin suunnitelma Kuninkaantammen eteläpuolen latureitistä ei myöskään huomioi luisteluhiihtäjiä. Luistelusuksilla on mahdollista edetä tasatyönnöin perinteisen tyylin hiihtäjien joukossa tasaisessa maastossa, mutta ylämäkeen hiihtäminen tasatyönnöin on siinä määrin vaativaa, että useimmat luisteluhiihdon harrastajat joutunevat palaamaan Vantaanjokilaakson pelloilta sukset kainalossa kävellen Pitkäkosken majalle. Nykytilanne palvelee paremmin myös luisteluhiihtäjiä.
Kaupunkistrategiassa linjataan, että arvokkaan Keskuspuiston alueelle ei tule uutta rakentamista. Vetoamme teihin, että Keskuspuiston kovan käyttöpaineen alla olevaa luontoa ei heikennetä muillakaan tavoilla.
Helsingissä 25.4.2022
Antti Halkka
puheenjohtaja, Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry
Emilia Pippola
järjestösihteeri, Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry