Kuvat: Jukka Eskelinen
VUOKIN REITTI VIENAAN – HISTORIALLINEN VALTAVÄYLÄ JA
LUONTO- JA KULTTUURIMATKAILUN HELMI
Suomussalmen Vuokin alueelta löytyy yksi Suomen vanhimmista
tunnetuista ja karttaan merkityistä kulkuväylistä
Pohjanlahdelta Vienan merelle johtavan kauppareitti on kulkenut valtaosin vesistöjä pitkin, mutta
vedenjakajan yli on täytynyt löytää ja merkitä mahdollisimman helppokulkuinen maareitti.
Vanhimmat merkinnät Vuokin reitistä Vienaan löytyvät 1500-luvun asiakirjoista ja Kajaanin linnan
aikaisista kartoista vuodelta 1651. Reitin varrelta löytyy Suomen vanhin merkkipuu, jonka
kyljessä on vuosiluku 1685.
Reitti on ollut yksi harvoista tieksi merkityistä väylistä Pohjois-Suomessa. Ainakin 1800-luvulla
reitillä on toiminut kievaritalojärjestelmä, mikä on ollut yksi sen aikaisen ”virallisen” maantien
tunnusmerkki. Reitti on merkitty perinteiseen tapaan kirvesmerkeillä.
Vienan reitin lumisilta
Rautiaisen myllyn uoma Koljatinjärvestä rakennettiin 1700-luvulla
Myllyalue kuuluu entisöity myllyrakennus, myllysauna, laavu ja halkosuoja
Retkeilijöitä varten maakuntakaavan reitille on pystytetty opastauluja. Siltoja on uusittu ja soiden yli on rakennettu uudet kapulasillat entisten viereen. Reitin varrelta löytyy autiotupa, muutamia laavuja ja huollettuja tulipaikkoja. Reitin ylläpidosta vastaa Vuokin kyläyhdistys.
vaara-asutusta edustavalle Vängänvaaralle. Vanhat hirsirakennukset on kunnostettu ja vaaran
entisiä peltoja ja niiden reunavyöhykkeitä hoidetaan nykyisin perinneympäristöinä.
Maankäytön suunnitteluun muinaismuistolain suojaaman reitin läheisyydessä on hyväksytty Kainuun liiton johdolla työstetty toimintamalli, jonka tavoitteena on reitin historiallisen ja kulttuurillisen arvon turvaaminen suoja-alueen avulla. Tavoitteena on laatia suoja-alueen virallinen rajaus koko reitille, mutta tätä työtä ei ole vielä tehty. Käytännössä hakkuille tähän mennessä määritelty suoja-alueen raja on ollut 20-30 metriä reitin molemmin puolin, eikä sitäkään ole aina onnistuttu käytännössä noudattamaan. Toimintamallissa ei myöskään oteta kantaa reitin varren luonto- ja maisema-arvojen turvaamiseen, vaikka nämä ovat aivan keskeisiä reitin matkailullisen vetovoiman ylläpitämisessä ja parantamisessa.
Samoin muinainen vesireitti, vanha talvitie ja muinaismuistorekisteriin merkityn maareitin rinnakkaisväylät ja -haarat ovat edelleen vailla ansaitsemaansa suojelustatusta ja toimintamalleja.
Yli-Vuokin vesireitti, koostuu yli 20 km pitkästä pienten järvien, lampien ja niitä yhdistävien
koskien ketjusta. Virkistysmetsän alueella on yhteensä 14 järveä tai lampea ja useita koskia. Lisäksi virkistysmetsään sisältyy muutamia lyhyitä puroja. Vesipinta-alaa on yhteensä 516 ha, josta 494 ha on virkistyskalastusvesiä. Vesistöistä laajimmat ovat Rantajärvi, Saarijärvi ja Palojärvi. Palojärveen laskee myös toinen reitti Malahviasta, jolloin vesistön virtaama lisääntyy.” sanoo Metsähallituksen virkistysmetsän hoito- ja käyttösuunnitelma.
Pulkkisenahon torpan rakennusten paikat ovat edelleen nähtävissä. Reitin varren ja rantavyöhykkeen puita koristavat eri-ikäiset punaiset ja siniset leimikkonauhat. Nämä muistuttavat metsähallituksen ja museoviraston kerta toisensa jälkeen toistunutta vuoropuhelua hakkuiden oikeanlaisesta rajaamisesta tällä kulttuurihistoriallisesti arvokkaalla alueella.
Suomen luonnonsuojeluliitto ja Kainuun luonnonsuojelupiirikin ovat korostaneet Vienan reitin varren metsien, soiden, vesistöjen ja kulttuuriympäristöjen merkitystä luonto- ja kulttuurimatkailulle, ja nimenneet kohteen yhdeksi sadasta Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuoden luontohelmestä.
vaikuttava polkujen verkosto. Tätä muinaista valtaväylää myös Elias Lönnrotkin asteli runonkeruuseen.
Vetoomus lähti paikallisten maanomistajien aloitteesta ja sen on allekirjoittanut yli 50 Vuokin alueen
maanomistajaa ja asukasta, sekä joukko kulttuuri-, matkailu- ja luontoalan järjestöjä ja muita toimijoita.
