Ekologisesti arvokkaat vyöhykkeet ja ekologiset suuralueet Keski-Suomen maakunnassa
Valtakunnallisten ohjeiden mukaan alueiden käytössä olisi otettava huomioon ekologisesti tai virkistyskäytön kannalta merkittävät ja yhtenäiset luonnonalueet. Aikaisemmin niitä ei oltu selvitetty missään Suomen maakunnista, ehkä ei tällä tavoin koko maapallolla.
Ekologisten vyöhykkeiden luonnontieteellinen selvitys antaa parhaimmillaan mm. työkalun luonnonsuojelun voimavarojen tehokkaampaan kohdentamiseen ja eliölajien siirtymisen helpottamiseen ilmastonmuutoksen paineessa.
Aikaisemmin on muualla Suomessa kartoitettu paikoin esimerkiksi kapeita ekologisia käytäviä lähinnä taajamaoloissa. Niissä on ollut kysymys, hieman kärjistäen ilmaistuna, siilintunneli-mittakaavasta, kun vyöhykeselvityksessä paneuduttiin tarkasteluun maisema-mittakaavassa. Ekologiset vyöhykkeet loksahtavat paikoilleen ekologisesti kestävän kehityksen hengessä esimerkiksi kasvillisuusvyöhykkeiden, metsä- ja suomannerajattelun ja ekokäytävien sekä ekologisten väylien välisiin laajoihin aukkoihin.
Selvityksen ohjausryhmässä olivat edustajat Keski-Suomen liitosta, Keski-Suomen ympäristökeskuksesta, Keski-Suomen metsäkeskuksesta, Metsähallituksesta (Länsi-Suomi), Jyväskylän yliopiston bio- ja ympäristötieteiden laitoksesta ja Suomen luonnonsuojeluliiton Keski-Suomen piiristä. Myöhemmässä vaiheessa ohjausryhmässä oli myös ympäristöministeriön edustaja.
Selvitys on siis maakunnan viranomaistahojen hyvän yhteistyön tulos, jonka kustannukset olivat hyötyyn nähden melko vähäiset: luontotiedot pantiin samalle pöydälle ja ikään kuin kalvoiksi päällekkäin. Tulos tukee kaikkien tahojen työtä sekä vastaavia, tulevia selvityksiä muualla, ja on jo maakunnan viranomaisten käytössä ensisijaistamisen apuna luontoa koskevassa työssä.
Selvityksessä kartoitettiin menetelmiä joilla ekologisesti arvokkaat alueet voidaan tunnistaa, lähtökohtana maakunnan luonnon tärkeimmät ominaispiirteet ja myös valtakunnallinen näkökulma. Alueet ovat vähimmilläänkin valtakunnallisesti, osa kansainvälisestikin merkittäviä. Osa alueista ulottuu myös toisiin maakuntiin.
Ekologiset suuralueet ja ekologiset vyöhykkeet
Ekologiset vyöhykkeet ovat luontoydin-tihentymien, arvokkaiden luonnonsuojelualueiden, ympärillä riippumatta siitä ovatko nuo ympäröivät alueet luonnontilaisia vai eivät. Ekologisesti arvokkaat suuralueet ja -vyöhykkeet selvitettiin Keski-Suomessa vuonna 2006.
Ekologiset suuralueet ovat maakunnan ja jopa valtakunnan rajojen ulkopuolelle ulottuvia, rajoiltaan epätarkkoja luonnonmaantieteellisiä alueita. Niillä vallitsee jokseenkin yhtenäiset luonnonolot tai ne ovat muuten yhtenäisiä luontokokonaisuuksia.
Suomenselän ekologisella suuralueella ovat Keski-Suomen maakunnassa Seläntauksen-, Salamajärven-, Keskisen Suomenselän ja Pyhä-Häkin ekologinen vyöhyke.
Suomenselkä on karu vedenjakajaseutu Sisä-Suomen järvialueen ja Pohjanmaan jokien välillä. Se alkaa Pohjois-Venäjän taigaan liittyvästä Itä-Karjalan Maanselästä, kääntyy Kainuun seudulla lounaaseen ja ulottuu Lounais-Suomessa Porin pohjoispuolelle Isojoen Lauhavuorelle asti. Suomenselän ominaispiirteitä ovat boreaalisen luonnonmetsän ja suoluonnon piirteet.
Päijänteen ekologinen suuralue on kiilamainen, kattaen Suomen toiseksi suurimman ja todennäköisesti merkittävimmän järven Päijänteen keski- ja Pohjoisosat . Se ulottuu Isojärven kansallispuistosta Kuhmoisista, Joutsan Suonteelta ja Luhangan Onkisalosta Jämsän ja Leivonmäen kansallispuiston kautta Jyväskylään ja Jyväskylän maalaiskunnan kaakkoisosiin. Etelä- Hämeen lehtoalueen ja Etelä-Päijänteen kautta alue liittyy Laatokan Karjalasta Suomen sisäosiin ulottuvaan lajien kulkureittiin.
Päijänteen ekologisella suuralueella on maakunnan monimuotoisimpia alueita, kuten Vaarunvuoret ja Onkisalon itäosan lehtoalue. Kolme maakunnan kahdeksasta ja Päijänteen suuralueen neljästä ekologisesta vyöhykkeestä ulottuu Korpilahdelle.
Päijänteen ekologisella suuralueella ovat Isojärven- Arvajanreitin-, Vanhanselän-Saviselän-, Leivonmäen kansallispuiston- ja Pohjois-Päijänteen ekologinen vyöhyke.
Vyöhykkeet eivät ole varsinaisia luonnonsuojelualueita. Ekologisten vyöhykkeiden huomioiminen voi silti vahvistaa kuvaa luonnon huomioon ottavasta elinkeinotoiminnasta alueella.
Laajat ekologiset kokonaisuudet ovat tärkeitä ilmastonmuutokseen sopeutumisen kannalta
Metsä- ja muun eliölajiston mahdollisuus liikkua esteettömästi edellyttää etenkin etelä-pohjois-suuntaisten yhtenäisten vyöhykkeiden ylläpitämistä. Luonnonsuojelupiiri näkee, että jo ilmastonmuutoksen haittavaikutusten vähentämiseksi on ekologisesti arvokkaat suuralueet ja ekologisesti arvokkaat vyöhykkeet otettava huomioon ja merkittävä maakuntakaavaan.
Ekologisten vyöhykkeiden selvittäminen tukee myös vapaaehtoisuuteen perustuvan luonnonsuojelun edistämistavoitteita, joita mm. maa- ja metsätalousjärjestöt ovat toivoneet ja jopa edellyttäneet.
- Selvitykseen Ekologisesti arvokkaiden alueiden huomioiminen maakuntakaavoituksessa (pdf, 68 sivua, 20 MT, päätekijänä Anna Uusitalo). Selvitys on saatavana paperiversiona Keski-Suomen liitosta.
- Lajien sopeutuminen vaatii yhtenäisiä suojelualueita (29.3.2007)
- Luonnonsuojelupiiri: Ekologiset vyöhykkeet merkittävä maakuntakaavaan (12.2.2007).
- Eriävä mielipide ekologisten vyöhykkeiden merkitsemiseksi maakuntakaavaan (Suomen luonnonsuojeluliiton Keski-Suomen piiri 26.10.2005).
Päijänne biosfäärialue-tavoitteita koskevia tiedostoja:
