Valitus Ym­pä­ris­tö­mi­nis­te­riön päätöksestä vahvistaa Soklin kaivoshankkeen maakuntakaava

Korkein hallinto-oikeus Valitus 28.4.2010

ASIA Valitus Ympäristöministeriön päätöksestä vahvistaa Soklin kaivoshankkeen maakuntakaava, Dnro. YM6/5222/2009

VAATIMUKSET

Lapin Luonnonsuojelupiiri ry vaatii, että Korkein hallinto- oikeus kumoaa Ympäristöministeriön päätöksen vahvistaa Soklin kaivoshankkeen vaihemaakuntakaava.

Toiseksi Lapin Luonnonsuojelupiiri vaatii, että KHO kumoaa Ympäristöministeriön päätöksen saattaa vaihemaakuntakaava voimaan ennen kuin se on saanut lainvoiman.

Kolmanneksi vaadimme KHO:ta keskeyttämään välittömästi vaihemaakuntakaavan täytäntöönpanon kunnes kaava päätös on saanut lainvoiman.

PERUSTELUT

Kaava ei täytä maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) 4:28 §: n sisältövaatimuksia. Kaava rikkoo myös maankäyttö- ja rakennuslain 1:9 §:ä, maankäyttö- ja rakennusasetuksen (895/1999) 2:10 §:ä sekä poronhoitolain (848/1990) 2:2 §:ä. Kaava on lisäksi valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden sekä EU: n vesipolitiikan puitedirektiivin (2000/60/EY) ja lain vesienhoidon järjestämisestä (1299/2004) tavoitteiden vastainen. Kaava ei toteuta ja rikkoo myös EU: n lintu-(79/409/ETY) ja luontodirektiivejä (92/43/ETY), ja kaavaa laadittaessa käytetty menettely rikkoo myös LSL §65-66 säännöksiä Natura-arviontien puuttuessa ja niiden tulkinnassa. Päätös rikkoo myös hallintolakia siinä, ettei Ympäristöministeriö ole päätöksiään hallintolain mukaisesti perustellut.

Kaavoitusta koskeva lainsäädäntö

Maankäyttö- ja rakennuslain 1:5 §: ssä luetellaan alueiden käytön suunnittelun tavoitteet. 1 momentin 1 kohdan mukaan suunnittelun tulee edistää turvallisen, terveellisen ja viihtyisän elin- ja toimintaympäristön luomista. Terveellisyydellä tarkoitetaan esimerkiksi ilman ja maaperän puhtautta koskevia vaatimuksia. Viihtyisyydellä tarkoitetaan esimerkiksi ympäristöhäiriöiden ehkäisemistä ja elinympäristön kauneuteen liittyviä seikkoja. 1:5.1 §: n 4 kohdan mukaan suunnittelun tulee edistää myös luonnon monimuotoisuuden ja muiden luonnonarvojen säilymistä ja 5 kohdan mukaan ympäristönsuojelua ja ympäristöhaittojen ehkäisemistä.

Edelleen 6 kohdan mukaan tavoitteena on luonnonvarojen säästeliäs käyttö. Edellä mainitut tavoitteet taikka yhdyskuntarakenteeseen ja sen taloudellisuuteen liittyvät tavoitteet (2,7,8 kohdat) eivät toteudu Soklin vaihemaakuntakaavassa ottaen huomioon sitä edellyttävän kaivoshankkeen ympäristövaikutukset, toiminta- ajan ja taloudelliset investoinnit. Tällä tavoitesäännöksellä on merkitystä sen ohjatessa sisältövaatimussäännösten soveltamista. [i]

Maankäyttö- ja rakennuslain 1:9 §: n mukaan kaavan tulee perustua riittäviin tutkimuksiin ja selvityksiin.Kaavaa laadittaessa on tarpeellisessa määrin selvitettävä suunnitelman ja tarkasteltavien vaihtoehtojen toteuttamisen ympäristövaikutukset, mukaan lukien yhdyskuntataloudelliset, sosiaaliset, kulttuuriset ja muut vaikutukset.                 Tämän tulisi koskea myös nollavaihtoehtoa.

Kaava ei perustu MRL 1:9 §: n mukaisiin riittäviin tutkimuksiin ja selvityksiin. Oikeudellisesti YVA- menettelyn tulokset eivät sido kaavoittajaa. Kaivoshankkeen ns. nollavaihtoehdon osalta puuttuvat riittävät tiedot vaikutuksista muun muassa viihtyisyyteen, vesistöihin, maaperään, ilmaan ja esimerkiksi työllisyyteen. Myös sosiaaliset ja kultturiset vaikutukset kuuluvat säännöksen piiriin. SEA- direktiivin täytäntöönpanosta johtuu, että ympäristöselostuksessa tulisi esittää vaihtoehtona myös kehitys, joka toteutuu, jos suunnitelmaa tai ohjelmaa ei toteuteta. Tällä hetkellä nollavaihtoehto esitetään lähes staattisena tilana ilman kehitystä. Selvitykset on tehtävä koko siltä alueelta, jolla kaavalla voidaan arvioida olevan olennaisia vaikutuksia.

Muista selostuksessa esitetyistä vaihtoehdoista puuttuvat riittävät tiedot esimerkiksi sosiaalisista ja kulttuurisista vaikutuksista niiltä osin kuin ne sotivat vaihemaakuntakaavan tavoitetta eli kaivoksen perustamista vastaan. Lapin liiton antaman vastineen mukaan vaikutukset vesistöihin ja kalatalouteen selvitetään myöhemmin. Vaikutusten tulisi kuitenkin olla selvillä riittävän varhaisessa vaiheessa, jotta tehtävät päätökset perustuvat riittäviin tietoihin. [ii] .

Soklin vaihemaakuntakaavaselostus perustuu lähes yksinomaan kaivoksen, radan ja voimajohdon erittäin puutteelliseksi osoittamistamme YVA- menettelyistä saatuihin tietoihin. Myös muita lähteitä on saatavilla ja niitäkin olisi pitänyt käyttää, jotta kaavaluonnosta voitaisiin pitää objektiivisena.

Maankäyttö- ja rakennusasetuksen 2:10 §: n mukaan maakuntakaavan selostuksessa on esitettävä mm. kaavan vaikutukset  luontoon ja maisemaan.

MRL 4:28 §: ssä luetellaan maakuntakaavan sisältövaatimukset. Kaavaa laadittaessa on kiinnitettävä erityisesti huomiota myös alueiden käytön ekologiseen kestävyyteen, vesi- ja maa-ainesvarojen kestävään käyttöön, maiseman, luonnonarvojen ja kulttuuriperinnön vaalimiseen sekä virkistykseen soveltuvien alueiden riittävyyteen.

MRL 4:28 §: n maakuntakaavan sisältövaatimukset ovat vähimmäisvaatimuksia, jotka jokaisen maakuntakaavan tulee täyttää, jotta se voidaan hyväksyä. Pykälän taustalla ovat lain yleiset tavoitteet (MRL 1§) ja 5§: n alueiden käytön suunnittelua koskevat tavoitteet. Ne on pidettävä mielessä aina kaavaa laadittaessa. Ekologisen kestävyyden vaatimus korostuu mm. sellaisilla alueilla, jotka ovat ekologisesti herkkiä. Soklin kohdalla on juuri tällaisesta alueesta kyse. Maakuntakaavoituksessa tulisi kiinnittää riittävästi huomiota mahdollisimman laajojen ja yhtenäisten luonnonalueiden säilyttämiseen sekä suojelualueiden välisten ekologisten yhteyksien säilyttämiseen. [iii]

Kaavan laatijan on kaavaa laadittaessaan myös selvitettävä kenen vastattavaksi kaavassa suunnitellut toimet kuuluvat. Tätä ei ole selvitetty kaavaa laadittaessa vaan se on jätetty MRL:n vaatimusten vastaisesti selvittämättä.

MRL 4:29 §: n mukaan kaavaselostuksessa on esitettävä kaavan tavoitteiden, eri vaihtoehtojen ja niiden vaikutusten sekä ratkaisujen perusteiden arvioimiseksi tarpeelliset tiedot.

Maankäyttö- ja rakennusasetuksen 2:10 §: n 7. kohdan mukaan selostuksessa tulee esittää perustelut kaavaratkaisun valinnalle sekä selvitys siitä, miten vaikutusselvitysten tulokset ja eri mielipiteet on otettu huomioon, samoin kuin selvitys toimenpiteistä, joilla aiotaan ehkäistä kaavan toteuttamisesta mahdollisesti aiheutuvia haitallisia ympäristövaikutuksia. Selvitysvelvollisuus koskee myös mahdollisia ympäristöonnettomuuksia.

Tämä on eri asia kuin 6 kohdassa mainittu yhteenveto mielipiteistä. Osallistumisen ja vaikuttamisen tarkoituksenahan on pystyä vaikuttamaan asioiden käsittelyyn ja suunnitteluun. Lapin liitto ei ole selvittänyt tai perustellut esimerkiksi sitä, miksei se ole ottanut huomioon mielipiteissä esitettyjä asianmukaisia vaatimuksia tai tutkimuksia. Lapin luonnonsuojelupiiri ei ole myöskään saanut vastausta mielipiteeseensä postitse kuten jotkut muut tahot.

Kaavaselostuksen sivulla 46 mainitaan edelliseen maakuntakaavaluonnokseen annetuista palautteista mm. haitat poroelinkeinolle sekä niobimalmien käsittelystä aiheutuvat haitalliset ympäristövaikutukset. Selostuksessa ei mitenkään perustella sitä, miksei saatua palautetta ole uutta ehdotusta tehtäessä otettu esimerkiksi näiltä osin huomioon.

Lapin liitto ei ole ottanut kantaa mahdollisia ympäristöonnettomuuksia koskevaan selvitysvelvollisuuteen. Radioaktiivisten aineiden ympäristövaikutukset kuuluvat ehdottomasti maakuntakaavoituksessa vaadittavien selvitysten joukkoon niiden aiheuttamien merkittävien terveys- ja ympäristöhaittojen vuoksi. Fosfaattikaivoksessa nämä aineet kulkevat mukana vääjäämättä. Aiheesta on tehty tutkimuksia mm. Kanadassa.

Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet

Soklin kaivoshankkeen vaihemaakuntakaava on huomattavassa ristiriidassa valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden kanssa. Se on ristiriidassa erityisesti eheytyvää yhdyskuntarakennetta ja elinympäristön laatua koskevan tavoitteen, kulttuuri- ja luonnonperintöä, virkistyskäyttöä ja luonnonvaroja koskevan tavoitteen sekä luonto- ja kulttuuriympäristöinä erityisiä aluekokonaisuuksia koskevan tavoitteen kanssa.

Soklin kaivoshanke ja kaava eivät edistä luonnon kannalta arvokkaiden ja herkkien alueiden monimuotoisuuden säilymistä taikka ekologisten yhteyksien säilymistä suojelualueiden välillä, päinvastoin. Nuorttijoen vesistö on tärkeä vesi- ja luontoekologinen käytävä UKK-puiston ja Värriön luonnonpuiston välillä. Tämän ekologisen käytävän harmonia järkkyy Soklin kaivoshankkeen massiivisuuden ja ympäristöriskien takia.

Soklin kaivospiirin alueella ja lähiympäristössä on useita maakuntakaavassa, vanhassa yleiskaavassa ja Itä-Lapin kiinteät muinaisjäännökset (Lapin liitto 2003) -teoksessa todettuja muinaisjäännöksiä. Kaikki alueen muinaisjäännökset kuuluvat luokkaan II. Soklin kaivoksen vaikutusalueella tunnetaan 22 kiinteää muinaisjäännöstä, viisi irtolöytöpaikkaa ja viisi mahdollista muinaisjäännöstä. Malmion lähiympäristössä sijaitsevat valtakunnallisesti merkittäväksi kulttuuriympäristöksi (Museovirasto 1993, Museovirasto 2009) luokitellut Tulppion entisen konesavotan rakennelmat. Alueen käytön on maankäyttö- ja rakennuslain 3. lukuun ja valtioneuvoston päättämiin valtakunnallisiin alueidenkäyttötavoitteisiin perustuen sovelluttava sen historialliseen kehitykseen.

Porotalouteen liittyvät rakenteet, poroerotusaidat ja porokämpät, edustavat osaltaan Savukoskelle ominaista rakennetun ympäristön historiaa. Yksittäistalot kunnan eri osissa kertovat poronhoidon merkityksestä sekä tämän erittäin harvaan asutun kunnan rakennetun ympäristön ja erämaan välisestä tiiviistä suhteesta. Erätalouteen, poronhoitoon, kalastukseen ja metsästykseen liittyvät rakennelmat ovatkin Savukoskella merkittävämpiä kuin peräpohjalainen rakennusperinne.. Nämä ovat rakennuspalikoita perinnematkailun kehittämiseen.

Kaavaa vahvistettaessa ei ole huomioitu alueiden käytön suunnittelusta säädettyjä vaatimuksia siten, että kaikkia alueella käynnissä ja suunnitteilla olevia hankkeita, sekä hankkeiden toteuttamisesta aiheutuvia seuraamuksia olisi huomioitu kaavaratkaisua valittaessa. Kaavaa laadittaessa ei myöskään ole riittävällä tarkkuudella todellisten vaikutusten selville saamiseksi selvitetty kaivostoiminnan vaikutuksia radioaktiivisten aineiden leviämisen kannalta ekosysteemiin. Siten kaava ei täytä VAT:ien määräyksiä.

Poronhoito

Kemin-Sompion, Pohjois-Sallan ja Oraniemen paliskunnat sijaitsevat erityisesti poronhoitoon tarkoitetulla alueella, jossa maata ei saa käyttää sillä tavoin, että siitä aiheutuu huomattavaa haittaa poronhoidolle (Poronhoitolaki 2 § 2 momentti).

Soklin kaivosalue on kokonaan Kemin-Sompion paliskunnan laidunaluetta. Rautatien, voimalinjan ja liikennejärjestelyiden haittavaikutukset koskettavat ainakin Kemin-Sompion, Pohjois-Sallan, Sallan, Oraniemen, Hirvasniemen, Pyhä-Kallion, Poikajärven, Vanttauksen ja Palojärven paliskuntia.

Kemin-Sompion paliskunta on poronhoitoalueen 56 paliskunnasta suurin sekä pinta-alaltaan että poromäärältään. Paliskunta tuottaa vuosittain 8-10 % koko Suomen poronlihasta, joten sen merkitys poronlihamarkkinoilla on todella huomattava. Poronhoito alueella on kannattavaa ja perustuu hyväkuntoisiin luonnonlaitumiin, vuosisatojen aikana muotoutuneeseen laidunkiertoon ja ammattitaitoisiin poromiehiin.

Porotalous työllistää pelkästään Savukoskella kokonaan tai ainakin osapäiväisesti yli 200 henkilöä. Alueella on porokulttuurilla vahvat perinteet. Tämä näkyy mm. siinä, että nuoria on Savukoskella poroelinkeinossa mukana suhteellisesti enemmän kuin useimmissa muissa osissa poronhoitoaluetta.

Poronhoito perustuu vapaaseen laidunnusoikeuteen, jossa poro ottaa tarvitsemansa ravinnon luonnonlaitumilta. Soklin kaivoshanke sijoittuu alueelle, joka on elintärkeä luonnonlaitumiin perustuvalle kannattavalle poronhoidolle. Kaivoksen toteutuessa vaikutusalueen paliskunnat menettävät pysyvästi suoraan sekä välillisesti laidunalueita, joille ei korvaavaa vaihtoehtoa ole olemassa. Porojen luontainen laidunkierto katkeaa kaivoksen myötä ja aiheuttaa ennalta arvaamattomia ongelmia.

Vesistöjärjestelyt, kuljettimet, kaivosalue ja rautatie estävät porojen liikkumisen talvi- ja kesälaitumien välillä Kemijoen itäpuolella Kemi-Sompion paliskunnassa. Liikenteen aiheuttamat porovahingot moninkertaistuvat. Poronlihan tuotannon määrän putoaminen aiheuttaa pahoja taloudellisia ongelmia poromiehille, poronlihan ostoliikkeille ja jatkojalostajille. Poronhoidon toimintaedellytykset heikkenevät ratkaisevasti ja poronhoidon työpaikkoja menetetään iäksi.

Radioaktiivisten aineiden käsittely Soklissa on erittäin suuri uhka porotaloudelle. Kanadassa tehtyjen tutkimusten mukaan radionuklidit näkyvät alueella laiduntavissa karibuissa, joka on porolle läheistä sukua oleva eläin. Soklin fosfaattimalmio on erittäin radioaktiivinen. Säteilypitoisuudet ovat jopa 400-kertaisia verrattuna Siilinjärven malmioon

Taulukko. Fosfaattimalmien radioaktiivisuuspitoisuuksia

Bq/kg. Lähde: STUK.

Radioaktiivisuus

Lapin liiton mukaan toiminnanharjoittajalla ei ole suunnitelmia niobimalmin hyödyntämiseksi (s. 13). Toiminnanharjoittajan teettämän YVA- aineiston mukaan se suunnittelee niobimalmin hyödyntämistä myöhemmässä vaiheessa. Suunnitelmat on otettava huomioon kuitenkin jo riittävän varhaisessa vaiheessa, ottaen huomioon niobimalmin hyödyntämisestä aiheutuvat, ent. KTM: n raporteissaan toteamat merkittävät vaikutukset ympäristöön, ihmisiin ja eläimiin.

STUKn Soklista tekemän radiologisen perustilaselvityksen väliraportin (31.12.2008) mukaan Soklin karbonaattiesiintymän fosforimalmit ja etenkin niobimalmi sisältävät säteilysuojelullisesti merkittäviä määriä luonnon radioaktiivisia aineita, erityisesti toriumia ja myös mm. uraania ja radiumia.

Radioaktiivisia aineita louhittaessa, sivutuotteenakin, aiheutuu merkittävää uhkaa paitsi ympäristölle ja ihmisten ja eläinten terveydelle, myös mm. muille elinkeinoille. Radioaktiiviset aineet sekä liukenevat veteen että leviävät pölynä ympäristöön ja kertyvät herkästi poron ravintoon, mm. jäkälään ja sieniin ja leviävät myös lintujen ja hyönteisten mukana. Savukosken kunta on luonnontuotteiden osalta myös luomukunta. Kunnan alueelta kerätyt marjat ovat luomusertifioituja.

Fosfaattiuraanikaivoksen jätemalmeihin ja jätevesiin jäisi vääjäämättä radioaktiivisia aineita, jotka tulisi pystyä eristämään ympäristöstä, pohjavesistä ja vesistöistä tuhansiksi kymmeniksi vuosiksi. Soklin kaivoshankkeen laajuuden johdosta tämä olisi käytännössä mahdotonta. Veden hydrologisen kierron vuoksi radioaktiivisten aineiden liukenemista ja siten ympäristön ja vesien saastumista tapahtuisi ennemmin tai myöhemmin.

Soklin kaivoshankkeen YVA-selostuksessa ei ole kattavasti selvitetty Soklin sisältämiä uraanin ja thoriumin määriä, sijaintia, syvyyttä, pitoisuuksia ja louhinnan vaikutuksia. Varsinkin VE 2 vaihtoehdon osalta maakuntakaavankin laadinnan perustana käytetty YVA- selostus oli keskeneräinen ja YVA- lain tavoitteen vastainen; STUK:lle tehtävät suunnitelmat radioaktiivisten aineiden leviämisen estämisestä sekä jätteistä huolehtimisesta olisi ehdottomasti pitänyt olla tehtynä jo siinä vaiheessa kun YVA- selostusta tehtiin. YVA-lain (468/1994) 1 §:n mukaan ympäristövaikutukset tulisi ottaa huomioon suunnittelussa ja päätöksenteossa ja kansalaisten tiedonsaanti ja osallistumismahdollisuudet on turvattava. Tähän velvoittaa myös YVA- menettelystä annetun asetuksen (713/2006) 3:10 §.

Ympäristövaikutusten arvioinnista annetussa asetuksessa edellytetään, että arviointiselostuksessa on esitettävä arvio mahdollisista ympäristöonnettomuuksista ja niiden seurauksista (3:10§). Kaivoksen YVA- selostuksesta arvio täysin puuttuu mahdollisen kaivosonnettomuuden osalta. Lieteallasvuotojen riskit kasvavat ilmastonmuutoksen edetessä, etenkin, kun varastointiaika yltää pitkälle tulevaisuuteen. Ranskassa uraanikaivostoiminta on jättänyt jälkeensä saastuneita pohjavesiä sekä pilaantuneita vesistöjä ja maa-alueita. Moderneissa korkealaatuista teknologiaa käyttävissä uraanikaivoksissa ympäri maailmaa on tapahtunut ympäristöonnettomuuksia esimerkiksi tulvien seurauksena.

Radioaktiivisten aineiden kiistaton olemassaolo Soklissa aiheuttaa kaavan sisältövaatimuksille erityisiä vaatimuksia ja VATien mukaisesti seikka on otettava huomioon kaavaa laadittaessa

Lajien ja luontotyyppien suojeleminen

Sokli sijaitsee Urho Kekkosen kansallispuiston ja Värriön luonnonpuiston välissä. Sen läheisyydessä ovat Korvatunturi, Nuorttijoen kanjoni ja Tuntsan erämaa-alue sekä kolme Natura- alueverkostoon kuuluvaa kohdetta.

Soklin alueelta tiedetään runsaasti uhanalaisten ja muutoin huomioon otettavien putkilokasvi-, sammal-, jäkälä-, kääväkäs- ja muiden sienilajien esiintymiä. Alueella kasvaa useita vankan suojelustatuksen omaavia putkilokasvilajeja, mm. neljä luontodirektiivin liitteen IV lajia. Nämä lajit edellyttävät tiukkaa suojelua. Kasvilajien kohdalla suojelu tarkoittaa, että lajien esiintymäpaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. Samat neljä lajia on myös rauhoitettu (luonnonsuojelulaki 42 §). Kasvilajin rauhoitus kieltää kasvin tai sen osien poimimisen tai hävittämisen. Tämänkin mukaan kaivoshanke on lainvastainen. Se tuhoaisi useat uhanalaiset lajit, joita alueella on.

Kaivoshankkeen vaikutusalueella on huomattava määrä EU:n luontodirektiivin sisältämiä suojeltavia luontotyyppejä. Soklin karbonaattialueella ja sen ympäristössä varsin poikkeuksellisia ovat metsänpuutosalat, ahojuotit, niittymäiset ahot, koivikot, lehdot, eutrofiset lähteiköt ja tihkupinnat. Metsänpuutosalueet ovat laajoja varpuvaltaisia nummia ja puuttomia ahoja, jotka ovat ainutlaatuisia Suomen alueella.

Alueella pesii lisäksi useita harvinaisia lintulajeja ja kaivoshankkeen mukana tuhoutuva Loitsanlampi on paitsi merkittävä lintujen pesimäalue myös tärkeä arktisten lintujen pysähdyspaikka.

Vaihemaakuntakaavassa kaivosalueella on huomioitu ainoastaan luontodirektiivin IVb lajit, eikä luontodirektiivin liitteen IVa lajeja ole otettu huomioon. Kaavan mukaan radan tarkemmassa suunnittelussa on otettava huomioon, ettei siinä merkittävästi heikennetä Natura- alueen suojeluarvoja.

Lähtökohtana alueiden, myös maakuntakaavan, suunnittelussa on, että Natura- alueet on kierrettävä siten, ettei aiheuteta haittaa alueen suojeluperusteena oleville luontoarvoille. Mikäli hankkeelle ei löydy vaihtoehtoja, kuten tässä tapauksessa ei ole riittävästi osoitettu, on Natura-alueille aiheutettavat haitat arvioitava ja esitettävä lieventävät toimet ja kaavoittajan, tässä tapauksessa maakunnan liiton, on pyydettävä lausunto EU:lta.

Luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan mukaan viranomaiset eivät saa hyväksyä hanketta, jos se vaikuttaa kyseisen alueen koskemattomuuteen. Koskemattomuus tarkoittaa alueen eheyttä. Vähäiset tai kohtalaiset vaikutukset moneen luontotyyppiin tai lajiin saattavat vaikuttaa alueen ekologiseen rakenteeseen ja toimintaan kokonaisuutena.

Vaikutusten ei myöskään tarvitse kohdistua suoraan alueen arvokkaisiin luontotyyppeihin tai lajeihin ollakseen merkittäviä, sillä ne voivat kohdistua esimerkiksi alueen hydrologisiin ominaispiirteisiin tai tavanomaisiin lajeihin ja vaikuttaa täten välillisesti suojeluperusteena oleviin luontotyyppeihin ja lajeihin.

Erityisen huomattavaa asiassa on radan vaikutus Natura-alueen eheyteen vieraslajien kulkeutumisen kannalta. Junarata kuljettaa eliömaakunnalle ja suojelualueille vierasta kasvillisuutta Natura-alueille, niiden läpi kulkiessaan. Tätä vaikutusta ei ole Natura- vaikutusten arviointia tehtäessä arvioitu. Luonnonsuojelulain 43§ kieltää vierasperäisten lajien levittämisen luontoon, jos on olemassa vaara, että niistä voi syntyä pysyvä kanta.

Alueidenkäytön suunnittelussa on otettava huomioon ekologisesti tai virkistyskäytön kannalta merkittävät ja yhtenäiset luonnonalueet. Alueidenkäyttöä on ohjattava siten, ettei näitä aluekokonaisuuksia tarpeettomasti pirstota. Maakuntakaavoituksessa on otettava huomioon vesi- ja rantaluonnon suojelun tai virkistyskäytön kannalta erityistä suojelua vaativat vesistöt.

Lapin luonnonsuojelupiirin mielestä kaava ja sen perustana olevat hankkeet aiheuttavat merkittäviä heikennyksiä alueen Natura- alueiden niille luontoarvoille, joiden vuoksi ne on sisällytetty Natura-verkostoon. Natura- arvioinnin tarveharkinnan tulos on ollut väärä vaikutusten merkittävyyden arvioinnin suhteen ottaen huomioon Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön.

Maakuntakaavan yleispiirteisyys ei merkitse epäselvyyttä; kaavan tehtävänä on mm. edistää luonnonsuojelun kannalta arvokkaiden luontotyyppien sekä luonnonvaraiselle eläimistölle ja kasvistolle tärkeiden luonnon ominaispiirteiden säilymistä. [iv] Kaavassa esitetyillä määräyksillä tätä tehtävää ei voida toteuttaa.

Sähkölinjan sijainti ja Natura- alueet

Kaavaselostuksessa on mainittu, ettei sähkölinjan merkinnälle maakuntakaavaan tarvitse Natura-arviointia. Sähkölinja sijoittuu Natura-alueiden väliin, niiden välittömään läheisyyteen, lähimmillään noin 50-100m:n päähän. Uuden 200kV linjan rakentamisen vaikutukset ulottuvat huomattavasti laajemmalle kuin kymmenien metrien päähän; haittaa linnustolle aiheutuu useiden satojen metrien, jopa kilometrien päähän lintujen lentoreitillä. Jänkäläisen aavan (Kemihaaran suot Natura-alueella) ja Suenvaaranaavan (Luiron suot Natura-alueella) välillä on säännöllistä vuorokautista ja muutonaikaista lintujen liikkumista, samoin kuin Kilpiaavan (Kemihaaran suot Natura-alueella) ja Kairanaavan (Luiron suot Natura-alueella) välillä. Selostuksessa ja kaavaa laadittaessa on käsitelty näitä lainvoimaisia suojelualueita, mutta niitä ei ole kuitenkaan esitetty kaavakartassa aluevarauksina.

Kaavakartan ohjeellisesta merkinnästä ei voida päätellä, kulkeeko sähkölinjavaraus Natura-alueella vai sen ulkopuolella. Kaavamuistutuksista antamissaan lausunnoissa maakunnan liitto on esittänyt, ettei Natura-alueita ole merkitty kaavaan, koska siinä ei ole esitetty sellaista maankäyttöä, joka vaatisi niiden merkitsemistä. Maakunnan liiton lain vastainen kanta perustuu siihen Itä-Lapin maakuntakaavaan, jota laadittaessa Kemihaaran soiden Natura-alueet eivät olleet vielä saaneet lain voimaa. Tilanne Kemihaaran soiden osalta on kuitenkin muuttunut edellisen kaavamerkinnän vahvistamisen jälkeen, joten muuttunut tilanne olisi ollut käsiteltävä kaavaprosessissa ja sitä varten tehdyissä suunnitteluissa, mutta maakunnan liitto ei ole halunnut suunnitelmia täydentää voimassa olevien suojelupäätösten mukaisesti.

Ministeriö ei ole kaavan vahvistamispäätöstä tehdessään ottanut myöskään huomioon olemassa olevia suojelualueita ja siten on hyväksynyt kaavan vastoin MRL:n maakuntakaavalle asetettuja sisältövaatimuksia (vrt. KHO Vuotos- ja KHO Naturapäätökset).

Suurjännitelinjan rakentaminen Natura- alueen välittömään läheisyyteen on ilman muuta sellainen toimi, mikä vaatii MRL:n mukaisen Natura- alueiden kaavaan merkitsemisen vaatimuksen kynnyksen ylittymistä. Kiistatta on osoitettavissa, että korkeajännitelinja Natura-alueiden välittömässä läheisyydessä aiheuttaa todennäköisesti merkittävää haittaa niille lajeille, joiden vuoksi alueet on suojelualueiksi valittu. Yhtensä suoalueiden (SPA- alueiden) suojeluperusteena on ollut metsähanhi (Anser fabalis), jonka kanta on voimakkaasti taantunut (n.-70%) alueella viimeisten 20 vuoden aikana, jolloin alueelle on mm. rakennettu uusia korkeajännitelinjoja (mm. Kokkosniva-Kemijärvi, Kemihaaran soiden Natura-alueen, Kilpiaavan laitaan). Metsähanhikannan elvyttämiseksi Pelkosenniemellä on Lapin Riistanhoitopiiri päätöksellään kieltänyt metsähanhen metsästyksen vuonna 2010. Pesivä erittäin harvaksi huvennut kanta ei kestä uusia haittoja ja emolintujen tarpeettomia kuolemia korkeajännitejohtoihin. Ympäristöministeriön ja Lapin Ympäristökeskuksen (nyk. Lapin ELY) kannanotot siitä, ettei uuden sähkölinjan rakentamisen suunnittelu ja sen osoittaminen maakuntakaavassa Natura-alueiden välittömään läheisyyteen vaadi Natura-vaikutusten arviointia, ei perustu lakiin ja loukkaa Natura-alueiden suojaksi annettuja LSL §65 ja 66 mukaisia vaatimuksia sekä Eurooppa-oikeuden (Lintudirektiivi) asettamia vaatimuksia elinympäristöjen säilyttämisestä, ennallistamisesta ja palauttamisesta suojelualueilla ja niiden ympäristössä.

Sähkölinjahanke on sellainen että Natura arviointi on sitä kaavoitettaessa LSL mukaisesti tehtävä. Natura-arvioinnin tarveharkinnan ja raja-arvioinnin tekemiselle on lainsäädännössä haluttu asettaa, että raja on EU:n oikeusnormien mukaisesti tarkoituksella asetettu riittävän alas, ettei hankkeilla voida aiheuttaa edes vähäistä haittaa suojelun perusteena oleville lajeille tai luontotyypeille ilman, että vaikutukset Natura-alueisiin on etukäteen arvioitava. Tämän huomioonottamatta jättäminen on virheellinen EU:n säännösten tulkinta, ja johtaa siihen että alueella tai sen läheisyydessä voidaan tehdä töitä ja aiheuttaa haittaa lintujen pesinnälle tai muuton aikaiselle kokoontumiselle ja luonnolliselle liikkumiselle lain vastaisesti.

YVA- menettelyjen käyttö kaavoituksessa

Soklin kaivoshankkeen aikana on tehty ympäristövaikutusten arviointeja. Näissä YVA- menettelyissä ei kuitenkaan ole otettu vaihemaakuntakaavan alueella tapahtuvaa kehitystä huomioon siten kuin MRL vaatii kaavoituksessa otettavan.

Puutteellisissa YVA- menettelyissä ei ole huomioitu muita hankkeita, siten kuin YVA laissa on määrätty. Menettelytapana YVA on sellainen, josta ei voi valittaa, ja siten asianosaiset eivät voi ajaa luonnon etua, eivätkä suojella yleistä etua puutteellisen YVAn johdosta tehtäviä ratkaisuja vastaan, mikäli kaavoituksessa ei toteuteta ympäristövaikutusten arviointia erikseen, kuten MRL on asiasta määrännyt.

Pahin puute YVA- menettelyissä on ollut kolmen suuren hankkeen yhteisvaikutusten huomioonottamattomuus, joka on vaikuttanut kaavan suunnitteluun ja valittuihin kaavaratkaisuihin siten, että kaava on lopputulokseltaan MRL:n vastainen sisältövaatimuksiltaan.

Yhteisvaikutuksiltaan Kemijärven radan sähköistäminen (v. 2010-2013), Kevitsan kaivoshanke (v. 2009-2011), Kevitsan kaivoksen laajennus, Viiankiaavan uudet malmiot sekä yleensä Lapin vihreäkivivyöhykkeen uudet summautuvat suunnitelmat yhdistettynä puun kuljetusten reittien muutoksiin 4- tieltä 5-tielle,  aiheuttavat Soklin kaivoshankkeen kanssa laajoja muutoksia kuljetustarpeissa, jolloin raskas liikenne ohjautuu todennäköisesti uusille alueille aiheuttaen merkittävää haittaa ja vaaraa ihmisille sekä luonnolle. Kaavaa laadittaessa ei ole huomioitu MRL:n ja YVA- lain vaatimusten mukaisesti kaikkia muita alueella käynnissä ja suunnitelmissa olevia hankkeita ja niiden vaikutuksia mm. liikenteeseen. Tällöin on erittäin oleellinen osa vaikutuksista, mikä on merkittävä myös maakuntakaavan yleispiirteittäisyyden kannalta,  jätetty kokonaan huomioimatta.

Ympäristöministeriön jatkosuunnittelumääräykset ja niiden asema maankäytön suunnittelussa

Itä-Lapin maakuntakaavaa vahvistaessaan Ympäristöministeriö antoi jatkosuunnitteluohjeen, jota Lapin liiton on noudatettava maakuntakaavaa muuttaessaan. Tämä koskee ns, Vuotoksen alueelle annettua määräystä, että kun KHO:ssa kesken v.2004 maakuntakaavaa edellisen kerran hyväksyttäessä vireillä olleet Natura-alueiden käsittelyt on ratkaistu, on maakuntakaavaa täydennettäessä huolehdittava siitä, että suojelualuemerkinnät lisätään kaavaan. Nyt vahvistaessaan maakuntakaavaa Ympäristöministeriö ei ole noudattanut omaa suunnittelumääräystään. Samalla se on antanut uusia määräyksiä Natura-arvojen huomioonottamisesta jatkosuunnittelussa ja haittojen poistamisesta tai lieventämisestä.

Tässä nyt vahvistetussa kaavassa annettuja määräyksiä ei voida pitää sen luotettavampina kuin aikaisempiakaan Itä-Lapin maakuntakaavamääräyksiä. Näitäkään ohjeita ja määräyksiä ministeriö ei ole valvonut, eikä määrännyt kaavaa muutettaessa suojelualuemerkintöjä toimeenpantavaksi. Voidaan perutellusti olettaa että saman ministeriön kyseessä ollessa myös nämä määräykset eivät tule valvotuiksi sen enempää kuin aiemmatkaan. Valvonta jää taas kerran kansalaisten varaan eikä ministeriö ota heille kuuluvaa vastuuta.

Tämän vuoksi maakuntakaavan perusteena oleva Natura-arviointi radan osalta on todettava LSL:n vastaiseksi ja kaava hylättävä. Kaavan määräyksen noudattaminen voi aiheuttaa merkittäviä haitallisia vaikutuksia Natura-alueiden suojelun perusteena oleville lajeille ja luontotyypeille sekä alueen eheyteen, ja siten hankkeesta on määrättävä pyydettäväksi lausunto EU:n komissiolta.

Myös sen perusteella että YM ei voi/pysty valvomaan asettamiaan määräyksiä siten, että luonnonarvot voidaan turvata, on kaava todettava lain vastaiseksi junaradan osalta, eikä sen sijoittamisesta Natura-alueelle ole määrätty pyydettäväksi EU:n lausuntoa, eikä myöskään haettavaksi vaihtoehtoa sen sijoittamiseksi Natura-alueiden ulkopuolelle. Radan linjauksesta päättäessään Lapin Liitto ei ole selvittänyt vaihtoehtoisia linjauksia, kuten MRL kaavan laadinnasta velvoittaa.

Poronhoidolle aiheutettavien vaikutusten arvioinnissa ei ole esitetty vaihtoehtoa, että rata kulkisi Naturan ulkopuolelta ja että Naturan haittojen minimoimiseksi käytetyt varat käytettäisiin radan porotaloudelle aiheutettujen haittojen minimointiin sekä radan monikäytön lisäämiseen mm. Kevitsan malmit, puun kuljetukset sekä mahdollinen matkustajaliikenne huomioiden, jolloin olisi voitu osoittaa VATien ja MRLn mukainen ratkaisu,  ja kaava olisi ollut mahdollisesti lainmukaisesti laadittu.

Ympäristöministeriön kanta siitä, että jos kaava-alue on suppeasti rajattu, niin sillä ei ole haitallisia vaikutuksia maakunnan yhdyskuntarakenteen kehitykseen, on päätelmänä virheellinen. Päätelmä aiheutuu nimenomaan liian suppeasta rajauksesta, joka johtaa myös LSL:n mukaisten Natura-alueiden virheelliseen tulkintaan. Niiden jättäminen pois kaavasta on MRL:n maakuntakaavan sisältövaatimusten vastainen

EU: n vesipolitiikan puitedirektiivi ja muu lainsäädäntö

Vesistöjen tila huonontuu merkittävästi Soklin kaivoksen myötä. Esimerkiksi karu Nuorttijoki rehevöityy ja saastuu. Soklin kaivoksen isot jätevesimäärät ja sivukivikasat, jotka sisältäisivät myös uraanin, radiumin ja toriumin jäämiä, ovat vedenlaatua heikentävä ja puhtautta vähentävä riski vaikutusalueen vesistöille. Mikäli kaivostoiminnassa jossain vaiheessa sen käyttöaikana käytettäisiin räjähteitä ryhdyttäessä louhimaan kiintokalliota, räjäytyksissä kaivoksesta vapautuisi myös typpeä, joka rehevöittäisi Soklin läpi virtaavan Nuorttijoen vesistön. Typpeä liukenee vielä vuosikymmenien ajan sivukivikasoista.

Vaihemaakuntakaavan perustaksi on otettu Soklin kaivoksen YVA-selostuksen vaihtoehto VE 1.2. Tässä vaihtoehdossa Vouhtusjoen kalaston elinolosuhteiden arvioidaan heikkenevän rehevöitymisen seurauksena. Myös Sotajoessa kalaston elinolosuhteet vaikeutuvat rehevöitymisen seurauksena ja taimenen poikastuotanto todennäköisesti loppuisi. Nuorttijoessa taimenen ja harjuksen lisääntyminen vaarantuisi merkittävästi. Kaavaselostuksesta on pääteltävissä, ettei vaihtoehdon valinnassa ole otettu ollenkaan huomioon nollavaihtoehtoa.

Jätevesien johtaminen lopulta Kemijokeen voisi laittaa liikkeelle valtavat määrät kiintoainesta, joka vaikuttaisi Kemijoen pohjasedimenttien kasvuun ja saastumiseen. Kaivostoiminnalla on todennäköisesti suuret vaikutukset Kemijoen kalatalouteen         ja vaikutukset ulottuvat Kemijärvelle asti. Aiheutuvat haitat olisivat niin suuret, ettei niitä pystyttäisi mitenkään kompensoimaan, ja tähän asti tehdyt Kemijoen kunnostustoimenpiteet voisivat mennä hukkaan.

Kaivoksen YVA- selostuksen kalatalousselvitys on tehty puutteellisesti. Vaikutusalueen joet olisi pitänyt asianmukaisesti inventoida ja selvittää, missä poikastuotantoalueet sijaitsevat ja mitkä niiden pinta-alat ovat. Selvitys on tällä hetkellä taimenen osalta vain suuntaa-antava, ei ollenkaan riittävä. Kalatalousselvityksessä ei ole myöskään huomioitu Nuorttijoen suunnasta nousevaa harjuskantaa. Harjuksen vaelluskäyttäytyminen olisi ehdottomasti tutkittava. Selvityksestä puuttuu asianmukainen kuvaus nykytilanteesta eli joen asemasta arvokkaana, ainutlaatuisena ja tulevaisuudessa myös korvaamattomana lohijokena, joka kaivoksen myötä tuhottaisiin.

Lapin Ympäristökeskuksen (nyk. ELY) asema lausuntojen antajana

Maankäyttö- ja rakennuslain alaisista asioista (asemakaavat ja yleiskaavat) lausuessaan Lapin Ympäristökeskuksen lausuntojen linja on ollut viimeaikoina usein MRL:n ja LSL:n kulloinkin sovellettavan erityislainsäädännön asettamien määräysten vastainen ja päätökset ovat kumoutuneet Hallinto-oikeudessa (esim. Saanan juuren asemakaava ja  Raittijärven polku). Usein oikeuslaitoksissa on todettu, että Lapin Ympäristökeskuksen sallima linja ja lain tulkinnat eivät täytä lainsäätäjän asettamia vaatimuksia, eikä siten Lapin Ympäristökeskuksen linjauksia tässäkään asiassa voida pitää lain tulkinnan kannalta aukottomina, eikä varsinkaan luonnon ja Natura-alueiden suunnitellun käytön kannalta lain määräysten asettamien vaatimusten mukaisina. Lapin ELYltä puuttuvat perustiedot lajistosta laajoilta alueilta Lapista, eivätkä he pysty lausumaan luontodirektiivin liitteen IV(a) lajeista ja niiden suojelusta juurikaan mitään. Erityisesti puutteita on sammakkoeläinten (tässä tapauksessa viitasammakko (Rana arvalis)) ja metsissä ja tuntureissa elävien lepakoiden esiintymispaikoista ja niiden hävittämiseen Lapin ELY ei voi puuttua puutteellisen tietämyksensä takia, eikä pysty siten hoitamaan lakisääteistä valvontavelvollisuuttaan kuten pitäisi. Lapin ELY ei toiminnassaan vaadi suunnittelijoilta ja kaavoittajilta riittäviä perusselvityksiä kasvillisuudesta ja eläimistöstä, eikä valvo luontoarvojen turvaamista kaavoitusprosessin aikana. Tämä osaltaan aiheuttaa ELYlle puutteellista kykyä arvioida hankkeita ja aiheuttaa lain vastaisiin päätöksiin ajautumista.

Lapin liitto kaavan vahvistajana

Lapin liiton valtuuston kokoonpano ei ole vahvistettu, koska edustajainkokouksen päätös ei ole saanut lainvoimaa. Näin myöskään Lapin liiton valtuustolla ei ole sille säädettyä päätäntävaltaa käytössään, eikä se voi olla maakuntakaavan vahvistamisesta päättävä laillinen toimielin. Tästä syystä menettelytapa on virheellinen ja kaavan vahvistamispäätös on kumottava.

Maakuntakaavan suhde Kairala-Luiron maisema-alueeseen

Ympäristöministeriö on päätöksellään vahvistanut Kairala-Luiron maisemanhoitoalueen. Päätöksessä Kairalan kylän alueella todetaan, ettei kylän alueelle tule rakentaa uusia sähkölinjoja ja että tämä tulee ottaa huomioon maakuntakaavaa laadittaessa. Tätä maakuntakaavaa laadittaessa Kairala-Luiron maisemanhoitoalue oli vireillä ja hoito- ja käyttösuunnitelma laadittu, joten nämä olisi tullut ottaa huomioon maakuntakaavaa laadittaessa.

Erikoiselta tuntuu myös Ympäristöministeriön kanta, jossa he 31.3.2010 maakuntakaavaa vahvistaessaan sallivat sähkölinjan rakentamisen, mutta 22.4.2010 maisema-aluetta vahvistaessaan suhtautuvat kielteisesti sähkölinjan rakentamiseen, ja edellyttävät sen huomioimista maakuntakaavaa laadittaessa.

Yhteenveto

Kaavaa laadittaessa (ratalinjaus) on Natura-alueille mahdollisesti aiheutuvat haitat ja niiden arviointi tehty LSL§65-66:n vastaisesti ja kaavan vahvistamispäätös on siten kumottava.

Kaavakartta ei täytä MRL sisältövaatimuksia, koska siihen ei ole merkitty kaavaa vahvistettaessa kaavan vaikutusalueella voimassa olleita suojelualueita suojelumerkinnöillä.

Kaavaan merkitty sähkölinja kulkee Natura-alueiden välistä ja suojelun perusteina oleville lajeille voi suunnitelmasta aiheutua LSL mukaista merkittävää haittaa ja Natura-arviointi on jätetty LSL 65-66§ mukaisesti tekemättä, joten kaavapäätös on myös tältä osin katsottava MRL ja LSL vastaiseksi.

Kaava ei täytä VAT ien tavoitteita koska liikenteen muutoksia ja ratkaisun vaikutuksia liikenteeseen ei ole arvioitu kaavan vaikutusalueella eikä myöskään radan moninaiskäyttöä ja sijoittamista Natura-alueiden ulkopuolelle ole huomioitu.

Selvitys valitusajasta

Valitusosoituksen mukaan valitus on toimitettava valitusviranomaiselle viimeistään kolmantenakymmenentenä (30) päivänä päätöksen antopäivästä, sitä päivää lukuun ottamatta. Ympäristöministeriön päätös on annettu 30.03.2010.

Asiakirjojen täydentäminen

Varaamme itsellemme oikeuden täydentää asiakirjoja myös jatkossa

Rovaniemellä 28.4.2010

Lapin luonnonsuojelupiiri ry:n puolesta,

Markku Kuortti                                                          Nelly Rontti

piirihallituksen puheenjohtaja                                  toiminnanjohtaja