Valitus Sierilän voimalaitospäätöksestä Vaasan hallinto-oikeuteen
Päätös, johon muutosta haetaan
Pohjois-Suomen aluehallintoviraston päätös 31.5.2011 numero 32/11/2
Dnro PSAVI/22/04.09/2010
Hakijana Kemijoki Oy
Asia Sierilän voimalaitoksen rakentaminen ja käyttö sekä vesistön säännöstely
Päätöksen kohdat, johon muutosta haetaan
Valitus koskee päätöstä siltä osin kuin hakijalle on myönnetty vesitalouslupa.
Vaatimukset
Vaadimme, että Pohjois-Suomen aluehallintoviraston (PSAVI) valituksenalainen päätös kumotaan ja hakijan hakemus hylätään kokonaisuudessaan.
Vaadimme Vaasan hallinto-oikeutta päätöstä tehdessään ottamaan huomioon EU:n vesipolitiikan puitedirektiivin päätöksentekoa ohjaavan statuksen siten, että vesien hyvä tila, niin valuma-alueilla kuin jokien pääuomassakin saavutetaan vuoteen 2014 mennessä ja siitä eteenpäin vielä tiukemmin vuoteen 2020 mennessä.
Vaadimme hallinto-oikeutta ottamaan huomioon myös luonto- ja lintudirektiivin elinympäristöjen ja biotooppien suojelu-, ennallistamis- ja aikaansaamiseen velvoittavat kohdat päätöstä tehdessään siten, ettei lupaa hankkeelle tule myöntää.
Vaadimme lisäksi hallinto-oikeutta pyytämään EU:lta ennakkoratkaisua siitä, onko Suomen suurimman joen patoaminen ja kalojen kulun katkaiseminen sekä veden laadun heikentäminen heikoksi vuoden 2014 jälkeen voimalaitosrakentamisella sekä ilman 10 % ekologista ohivirtaamaa ja toimivia kalateitä ja ohitusuomia, jotta kakki virtavesissä ja niiden läheisyydessä elävät vesi- ja maaeläimet voisivat vapaasti kulkea vesistössä, sellainen toimi, joka voidaan vesipolitiikan puitedirektiivin mukaisesti hyväksyä.
Toissijaisesti vaadimme edelleen em. ennakkoratkaisun pyytämistä sekä vesipolitiikan puitedirektiivin ja luontodirektiivin mukaisesti, mikäli säännöstelylle annetaan lupa, ennallistamaan, ja aikaansaamaan sekä suojelemaan biotooppeja ja määräämään 10 % ekologisen ohivirtaaman keskivirtaamasta sekä rakentamaan ja ylläpitämään kalatiet ja ohitusuomat mahdollisesti toteutettavassa voimalaitosrakenteessa.
Perustelut
Rakentamiseen ei tule myöntää lupaa, koska hanketta on pidettävä vesilain 2 luvun 5 §:ssä tarkoitettuina haittana terveydelle, huomattavia muutoksia ympäristön luonnonolosuhteille ja vesiluonnolle aiheuttavana sekä se huonontaa paikkakunnan asutus- ja elinkeino-oloja. Vaikka Sierilän ympäristövaikutusten arviointiselvitykset on tehty yli 10 vuotta sitten, tulisi lupahakemusta kuitenkin käsitellä peilaten selvitystä tämän päivän tietämyksen näkökulmasta ja kansainväliset sopimukset huomioon ottaen.
Säännöstelylupa on EU:n vesipolitiikan puitedirektiivin vastainen sen lisäksi, että se rikkoo myös kansallista vesilakia ja luonnonsuojelulakia, rikkoo se myös lintudirektiiviä alueella luontaisesti esiintyvien lintulajien osalta.
Yleisen terveydentilan vaarantuminen
Kun Korkein hallinto-oikeus teki vuonna 2002 Vuotos-päätöksensä, todettiin Vuotos-hankkeen katselmuskirjassa seuraavaa: ”Tekojärven ja sen alapuolisen vesistön kalastossa tapahtuu elohopeapitoisuuden nousua. Tämän johdosta petokalojen käyttöä on rajoitettava. Kookkaat petokalat ovat asiantuntija-arvion mukaan tekojärvessa syömäkelvottomia 8-15 vuoden ajan. Syöntirajoituksen kohteena ne tulevat olemaan 15-30 vuotta. Alapuolisessa vesistössä petokalojen syöntirajoitus on tarpeen koko Kemijoen pääuoman osalta vähintään 5 vuotta ja Kemijärven padotusalueella vähintään 10 vuotta.”
Vuonna 2008 valmistuneessa katselmuskirjassa Sierilä-hankkeen elohopeapitoisuuksista todetaan seuraavasti: ”Sierilän allastuksen johdosta metyylielohopeapitoisuuden lisäys välittömästi altaan käyttöönoton jälkeen olisi 16–110 %. Metyylielohopean lisäys pienenee ja noin kymmenen vuoden kuluessa se on lähempänä alempaa lukua. Tämä aiheuttaa sen, että petokalojen (hauki, made) elohopeapitoisuus nousee yleisesti yli 0,5 mg/kg noin 10 vuoden ajan-jaksolle voimalaitoksen käyttöönoton jälkeen. Kilon painoisten petokalojen elohopeapitoisuus on todennäköisesti useampana vuonna 0,7–0,8 mg/kg. Suurien ja vanhojen yksilöiden elohopeapitoisuus nousee yli 1 mg/kg. Alueen luonnontilaisiin järviin verrattuna kohonnutta elohopeatasoa on todennäköisesti mitattavissa vielä 10–15 vuotta rakentamisen jälkeen. Muiden kalalajien osalta ahvenen pitoisuustaso todennäköisesti tulee ylittämään 0,5 mg/kg. Elohopeahaitta koskee myös Sierilän alapuolista aluetta.”
Vuotoksen ja Sierilän katselmustoimituksien perusteella on vaikea uskoa, kuten hakija väittää, että hankkeella ei olisi juuri vaikutuksia elohopeapitoisuuksien nousuun kaloissa. Asiaa on myös tutkittu 1990-luvun lopulla (SY175 Elohopea ja metyylielohopea tekoaltaissa ja Kemijoen vesistöissä, ISBN 952-11-0228-4). Julkaisusta 22.1.1998 tehdyssä tiedotteessa todetaan mm. että ”Viimeaikaiset tutkimukset ovat varmentaneet tekoaltaiden metyylielohopeahaitan johtuvan pääosin altaan perustamisen jälkeisestä elohopean metylaation lisääntymisestä veden alle jääneen maan pintakerroksessa. Metyloitunut elohopea kulkeutuu ravintoketjun kautta eliöstöön, ja erityisesti petokaloissa tavataan korkeita pitoisuuksia. Vaikutukset voivat näkyä myös tekoaltaiden alapuolisissa vesistöissä.”
Pohjois-Suomen aluehallintoviraston päätös asettaa vain velvoite tarkkailla kalojen elohopeapitoisuuksia ja toimia mikäli tarve vaatii, on täysin kestämätön. Kuin myös toteamus, että terveyshaittoja voidaan ehkäistä tiedottamisella. Siinä vaiheessa kun tulokset mahdollisista elohopeapitoisuuksista on saatu ja siitä tiedotettu, ovat ihmiset syöneet kaloja jo kenties pitkäänkin. Mikäli voimalaitoshankkeen elohopeapäästöt ovat niin ennakoimattomia, ei alueen ihmisiä voi pitää koekaniineina ja katsoa miten käy.
PSAVI:n päätöksessä mainitaan vain kalasto- ja kalastusmenetyksien korvaaminen eikä oteta kantaa lainkaan tilanteeseen, jossa vesistöalueen kaloja syöneet ihmiset saavat tietää syöneensä kenties hyvinkin korkeita elohopeapitoisuuksia sisältäviä kaloja. Tällaisella menettelyllä heikennettäisiin huomattavasti ihmisten luottamusta valtiomme viranomaisiin ja aiheutettaisiin melkoista hätää ja huolta etenkin lasta odottavien ja pienten lasten vanhemmissa. Vaikka vaikutukset eivät olisikaan nykytietämyksen (kuinka hyvin tunnetaan elohopeapitoisuuksien aidosti turvalliset rajat?) mukaisesti terveydellisesti haitallisia, ei voida vähätellä asian henkisiä stressivaikutuksia. Lisäksi tällainen menettely voi johtaa arvaamattomiin oikeuskäynteihin ja korvausvaatimuksiin.
Huomattavat vahingolliset muutokset ympäristön luonnonolosuhteissa tai vesiluonnossa ja sen toiminnassa
VAHINGOLLISET MUUTOKSET LUONNONOLOSUHTEISSA
Koska hankealueelta on löytynyt luonnonsuojelulain suojelemia lajeja sekä luontodirektiivi liitteen II ja IV (a ja b) -lajeja, ei voida sanoa, etteikö alueella tapahtuisi hankkeen vuoksi huomattavia vahingollisia muutoksia ympäristön luonnonolosuhteissa. Etenkin kun apilakirjokääriäinen todennäköisesti häviää Suomesta kokonaan. Lisäksi vuonna 1999 valmistuneessa YVA-selostuksessa sivulla 21 todetaan seuraavasti: ”Koko Suomen törmäpääskykannasta arvioidaan Sierilän alueella elävän noin 4 %. Lajin esiintyminen ei keskity Euroopaan, mutta sen arvellaan taantuneen Euroopassa huomattavasti. Tämän vuoksi laji on listattu ns. SPEC3-lajiksi.” Törmäpääsky on rauhoitettu lintu ja valtakunnallisesti uhanalainen. Lintudirektiivi koskee kaikkia luonnonvaraisia lintuja ja Sierilän alueella virtaava vesi ja joen tulviminen pitävät törmäpääskyjen elinympäristöt, vyöryvät hiekkatörmät, kunnossa. Mikäli joki säännöstellään, jääpatojen kuluttava vaikutus poistuu ja törmäpääskyn tila hankkeen johdosta voi vaikeutua. Direktiivin mukaisesti täytyy toimia niin, että suojellaan, aikaansaadaan ja ennallistetaan biotoopeja, jotta lintujen pesimäkannat vahvistuisivat ja säilyisivät hyvällä tasolla.
Kuten päätöksen sivujen 49-54 ja 304-308 kuvauksista voi lukea alueen luonto on erittäin monimuotoinen ja sieltä löytyy monenlaisia ekosysteemejä. Alueella esiintyy myös 11 Etelä-Lapin alueella uhanalaiseksi luokiteltua putkilokasvilajia sekä 3 alueellisesti uhanalaista tai silmälläpidettävää sammallajia.
Lisäksi PSAVI:n päätöksessä ei mainita mitään alueella havaitusta luontodirektiivi liitteen IV (a) –lajista kirjojokikorennosta. Pari vuotta sitten Suomen sudenkorentoliiton edustajat Petri Parkko ja Petri Metsälä löysivät Oikaraisen alueelta Kemijoesta kirjojokikorennon, josta he lähettivät valokuvat yms. tiedot paikalliselle ympäristökeskukselle. ELY-keskuksen suunnittelija Reima Leinonen kävi osoitetuissa paikoissa etsimässä ko. lajia kesällä 2010 kahtena päivänä (9.-10.7.2010). Hän toteaa raportissaan, ettei korentoa tällöin löytynyt ja suositteli jatkotutkimuksia seuraavana kesänä. Muutenkaan hankkeen vaikutuksia ei ole tutkittu yleensä korentolajeihin.
Saamiemme tietojen mukaan alueella on havaittu myös luontodirektiivi IV (a) –laji saukko, mutta siitäkään ei ole päätöksessä mitään mainintaa. Alueella esiintyy myös luontodirektiivi II ja V –laji raakku eli jokihelmisimpukka n. 10 km Vanttauksesta alajuoksulle päin Huhtasaaren yläpuolella. Siitäkään ei ole päätöksessä mainintaa. Lisäksi mitään luontotyyppikartoitusta alueelle ei ole tehty, jotta voitaisiin arvioida jääkö alle uhanalaisia luontotyyppejä.
Pohjois-Suomen aluehallintovirasto sysää vastuutaan 2:5 §:n tulkinnasta Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle (ELY-keskus) eriyttämällä päätöksessään poikkeusluvat apilakirjokääriäisen ja laaksoarhon hävittämiselle tai heikentämiselle Lapin ELY-keskukselle. Tällöin todellinen päätös näin monia ihmisiä ja intressitahoja koskettavassa asiassa jätetään yhdelle ELY-keskuksen työntekijälle. PSAVI:n päätöksessä olisi pitänyt arvioida, täyttääkö voimalaitoshanke luontodirektiivin artiklassa 16 mainitut perusteet. Meidän mielestä ne eivät täyty. Poikkeuslupa haittaisi kyseisten lajien kantojen suotuisan suojelun tason säilyttämistä niiden luontaisella levinneisyysalueella. Kyseeseen ei tule myöskään erittäin tärkeä yleisen edun kannalta pakottava syy, koska muitakin ympäristöystävällisiä energiantuotantomuotoja on olemassa.
Lapin luonnonsuojelupiiri esitti 14.11.2006 pidetyssä katselmuskokouksessa, että Natura-arviointi pitäisi tehdä myös Natura 2000 –verkoston kohteelle Ounasjoki (FI1301318). Perusteluinaan piiri totesi, että ”Ounasjoki on mukana Natura-verkostossa mm. Fennoskandian luonnontilaisena jokireittinä. Ounasjokisuiston saarissa on luontotyyppejä ja lajeja, joihin kohdistuvia mahdollisia vaikutuksia ei ole selvitetty. Esimerkiksi jääolosuhteissa tapahtuu muutoksia Rovaniemellä saakka, mutta jääolosuhteiden muutosten aiheuttamista rantaluontoon kohdistuvista vaikutuksista ei ole arviota. Vedenkorkeuden ja virtaaman vaihtelujen vaikutusta rakentamattomaan Ounasjokeen tai suistosaariin ei ole esitetty.” PSAVI:n päätöksessä ei ole käsitelty tätä vaatimusta lainkaan.
Ympäristövaikutusten arviointi -menettely on tehty vuosina 1997-1999 eli yli 10 vuotta sitten. Tämän jälkeen ympäristötietämys on oleellisesti lisääntynyt ja Suomi on sitoutunut moniin kansainvälisiin ja Euroopan unionin maiden välisiin sopimuksiin. Suomi on allekirjoittanut biologista monimuotoisuutta koskevan YK:n yleissopimuksen ja sitoutunut Nagoyassa sovittuihin velvoitteisiin. 3.5.2011 julkaistiin tiedote, jossa kuvataan EU:n komission strategia luonnon monimuotoisuuden vähenemisen lopettamiseksi 10 vuodessa. Lisäksi vuonna 2008 julkaistiin laaja selvitysraportti Suomen luontotyyppien uhanalaisuudesta (LuTU) ja 15.6.2011 julkaistiin toimintasuunnitelma uhanalaisten luontotyyppien tilan parantamiseksi. Sierilän voimalaitoshanke on voimakkaassa ristiriidassa edellä mainittuja sopimuksia, velvoitteita, strategioita ja suunnitelmia vastaan.
Laissa vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä todetaan pykälässä 23 kohdassa 3, että vesienhoitosuunnitelmien ympäristötavoitteista voidaan poiketa, mikäli hankkeesta tavoiteltaviin hyötyihin ei päästä muilla teknisesti ja taloudellisesti kohtuullisilla ja ympäristön kannalta merkittävästi paremmilla keinoilla kuin vesimuodostuman muuttamisella. Lisäksi 24 pykälän mukaan ympäristötavoitteita voidaan lieventää, mikäli vesien käytöstä tai kuormituksesta aiheutuvia hyötyjä ei voida saavuttaa muilla ympäristön kannalta merkittävästi paremmilla keinoilla.
Hakija väittää seuraavaa: ”Mikäli Sierilän voimalaitosta ei rakenneta, aiheuttaisi vastaavan energiamäärän tuottaminen muilla tuotantomuodoilla päästöjä ympäristövaikutusten arvioinnin mukaan seuraavasti: 81 000 tonnia hiilidioksidia, 118 tonnia rikkidioksidia, 139 tonnia typen oksideja ja 9 tonnia hiukkasia.” Tässä olisi ollut syytä kertoa, mitä tuotantomuotoa on vertailussa käytetty. Lisäksi olisi pitänyt vertailla kaikkia tuotantomuotoja ja katsoa, löytyykö muita teknisesti ja taloudellisesti kohtuullisilla ja ympäristön kannalta merkittävillä keinolla tuottaa sama sähkön määrä. Yleensäkin hankkeesta saatava vuotuinen sähköntuotantomäärä on mitätön verrattuna siitä aiheutuviin haittoihin ympäristölle, luonnon monimuotoisuudelle ja seudun ihmisten hyvinvoinnille. Lisäksi kyseenalaistamme Kemijoki Oy:n oikeuden tuhota Rovaniemen seudun viimeiset kosket Keski-Euroopan säätövoimaksi, kuten Sierilän rakentamistarvetta Kemijoki Oy:n edustaja on useassa seminaarissa ja mediassa tänä vuonna perustellut.
Missään prosessin vaiheessa ei ole nostettu ilmastonmuutosta esille muutoin kuin edellä kuvatussa Kemijoki Oy:n laskelmissa. Nykyisin mitään näin suuria hankkeita ei saisi tehdä ilman arvioita, miten hanke vaikuttaa ilmastonmuutokseen ja miten ilmastonmuutos hankkeeseen. Suomen metsämaat sitovat noin 1.300 ja suot noin 6.000 miljoonaa tonnia hiiltä. Boreaalisten alueiden (mihin Lappikin kuuluu) metsiin on varastoitunut yli puolet kaikista maailman metsiin varastoituneesta hiilestä. Sierilän alueen puusto- ja maatyöt vapauttaisivat hiiltä hiilidioksiinin ja metaanin muodossa. Metaani on 20 kertaa voimakkaampi kasvihuonekaasu kuin hiilidioksidi. PSAVI:n olisi pitänyt pyytää laskelmia siitä, minkälaiset ilmastopäästöt Sierilästä tulee. Lisäksi on ennustettu, että tulvat lisääntyvät talvisin. Päätöksessä olisi pitänyt arvioida mm. miten tämä vaikuttaa esimerkiksi juoksutuksiin, rantoihin ja jääolosuhteisiin talvella?
VAHINGOLLISET MUUTOKSET VESILUONNOSSA JA SEN TOIMINNASSA
Kemijoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmassa todetaan, että Sierilän voimalaitoshankkeen toteuttaminen edellyttää todennäköisesti poikkeamista Keski-Kemijoen vesimuodostuman hyvän saavutettavissa olevan tilan tavoitteesta. Rakennusvaiheen aikaiset vesistövaikutukset kestäisivät n. 4-5 vuotta, mutta suunnitelmassa ei kerrota, kuinka kauan aikaa menee ennen kuin veden laatu on palautunut samalle tasolle kuin muiden voimalaitosten pääuoman tila on. Suunnitelmassa todetaan myös, että todennäköisesti hanke vaarantaa vesimuodostuman nykyisen tilan perusteella asetetun hyvän saavutettavissa olevan tilan tavoitteen. PSAVI perustelee päätöksessään, että hankkeen ei tarvitse noudattaa hyvää hydrologis-morfologista tilaa vaan riittää, että turvataan ekologinen jatkumo eli edistetään kalojen kulkua. Ratkaisuna PSAVI näkee Mukkaojan luonnonmukaisen ohitusuoman rakentamisen, vaikka katselmuskirjassa todetaan tutkimuksiin pohjautuen, että mm. vaelluskala ei nouse heikosti virtaaviin jokiin. Kaikessa toiminnassa on aina pyrittävä vesien hyvään tilaan eikä voimalaitosrakentaminen saa olla siitä poikkeus.
Lokan ja Porttipahdan tekojärvistä on tehty hyviä tutkimuksia: mm. vuonna 1996 valmistui raportti kasviplanktonin määrien ja koostumusten muutoksista Lokassa, Porttipahdassa ja Kemijärvessä (ISBN 952-11-0023-0). Vuonna 2009 taas tehtiin Metsähallituksen tilauksesta selvitys Lokan ja Porttipahdan tekojärvien kalakantojen tilasta. Molempia selvityksiä olisi voinut käyttää taustapapereina arvioitaessa vesien pieneliöiden merkitystä ja muutoksia suunnitellun voimalaitosaltaan kaloihin, kalastamiseen ja sitä kautta ihmisiin.
Vanttauskosken alapuolinen koskinen Kemijoki on merkittävä paikallisten virkistys- ja kalastusalue. Alueen kalastusmatkailullinen potentiaali on kasvanut vuosivuodelta erityisesti Tikkasenkarin ja Körkönkarin alueella, mikä on muodostunut erääksi tärkeimmäksi Rovaniemen alueen vapaa-ajankalastuskohteeksi. Sierilän patoallas tuhoaa Rovaniemen seudun Kemijoen kosket ja siten myös Kemijoen pääväylän harjuksen ja taimenen kutu- ja poikastuotantoalueet sekä keskeiset virkistyskalastuskohteet ja muuttaa alueen matkailumaisemaan kuuluvat koskenniskat.
Mikäli maakunnan strategiana on merellisten vaelluskalojen palauttaminen Kemi-Ounasjokeen, uusi voimalaitospato ilman kalatietä vesittää tämän tavoitteen. Voimalaitospato estää paikallisten kalojen luontaiset vaellukset alueella. Telemetriaseurannassa on ylisiirrettyjen lohien todettu nousevan Sierilään. Hanke tuhoaa potentiaalisen lohen lisääntymisalueen. Lisäksi on arveluttavaa tuhota joen paikallinen luontainen harjuskanta ja istuttaa tilalle vieraslaji kirjolohi.
Kuten alueen maanomistajien vaatimuksista käy ilmi, Sierilän ja Vanttauskosken välinen Kemijoki on maisema- ja luontotyypiltään hiekkatörmävaltaista. Lähes kaikki asianosaiset ovat vaatineet vyörymäriskin hillitsemistä ja päätöksessään PSAVI onkin ottanut vaatimukset huomioon. Tämä merkitsee valtavia määriä lisää maansiirtotöitä alueella. Niistä olisi ollut hyvä esittää laskelmia ja kertoa, mistä nämä maat otetaan ja miten ne vaikuttavat alueen vesiluontoon.
Paikkakunnan asutus- tai elinkeino-olojen huonontuminen
Pohjois-Suomen aluehallintoviraston päätöksessä ei ole otettu huomioon potentiaalisia kalatalous- ja matkailuhyötyjä. Intressivertailu ei sovellu lainkaan tilanteessa, jossa matkailu on yksi tärkeimmistä Rovaniemen seudun kasvualoista. Päätöksessä sanotaan, etteivät alueen matkailuyrittäjät näe Sierilän voimalaitoshanketta esteeksi heidän toiminnalleen. YVA-selostuksesta ei käy selville, kuinka hyvin Rovaniemen seudun matkailuyrittäjät tunnistavat hankkeen vaikutukset. Ovatko he esimerkiksi tietoisia jääolosuhteiden muutoksista muuallakin kuin Sierilän alueella? Lisäksi verkkosivujen kalastusaiheisissa yhteisöissä Sierilä tunnetaan alueena, josta on melko varma kalasaalis. Tällaiset tiedot leviävät nykyisin helposti Internetin välityksellä ja lisää alueen vetovoimaa. Rovaniemen seutu kasvaa koko ajan ja asutus levittäytyy yhä laajemmalle. Sierilän voimalaitos on lähellä Rovaniemen keskustaa ja helpon matkan päästä käydä kalassa myös paikallisille asukkaille. Tämän vuoden helteisen alkukesän ansiosta alueella on näkynyt myös paljon veneilijöitä. Ilmastonmuutoksen edetessä vesistöjen virkistävä merkitys vain kasvaa.
Joki- ja tievarsiasutus Rovaniemen ja Oikaraisen välillä on poikkeuksellisen kaunista. Alueella on paljon uusia taloja. Talon rakentaminen on suomalaisten suurin yksittäinen menoerä eikä maisema- ja virkistysarvot ole rahassa korvattavissa. Etenkin kun haitta kestää vuosia; ensin rakentamisen aikana ja sen jälkeen veden korkeuden jatkuvasti vaihdellessa. Etelä-Suomessa voimalaitoksen rakentaminen näin lähelle kaupungin keskustaa tulisi tuskin kuuloonkaan. Rakentamisinto alueelle varmasti vähenee ja paineet Natura-joen Ounasjoen rantarakentamista kohtaan kasvavat.
Lapin luonnonsuojelupiiri katsoo, että Sierilän voimalaitos tulee erittäin merkittävästi haittaamaan Rovaniemen luontomatkailuimagoa, vetovoimaisuutta, kalastus-, vesistö- ja maisemamatkailun kehittymistä, paikallisten ihmisten virkistysmahdollisuuksia sekä kulttuurimaisemaa ja -perintöä.
Varaamme itsellemme oikeuden täydentää ja perustella vaatimuksiamme myös jatkossa.
Rovaniemellä 30.6.2011
Sari Hänninen Tarja Pasma
puheenjohtaja sihteeri