Mielipide Varessuon ympäristölupahakemuksesta
Mielipide Rasepi Oy:n Posion Varessuon turvetuotantoalueen lisäalueen ympäristölupahakemuksesta Pohjois-Suomen aluehallintovirastolle.
Dnro PSAVI/97/04.08/2011
Hakija Rasepi Oy
Asia Varessuon turvetuotantoalueen lisäalueen ympäristölupahakemus, Posio
Vaatimus
Hakemus tulee hylätä.
Ympäristölupa Varessuolle olisi ympäristönsuojelulain §§:n 5, 6, 41, 42 ja 50, vesienhoitolain 21 §:n sekä vesilain 1 luvun 17 a §:n (uuden vesilain 2 luvun 11 §:n) vastainen. Hankkeessa rikotaan myös lakia ympäristövaikutusten arvioinnista (4 §).
Perustelut
Hankkeelle ei tule myöntää ympäristölupaa muun muassa puuttuvan ympäristövaikutusten arvioinnin takia
Ympäristövaikutusten arviointilain 4 §.n mukaan arviointimenettelyä sovelletaan lisäksi yksittäistapauksessa sellaiseen hankkeeseen tai jo toteutetun hankkeen muuhunkin kuin 1 momentissa tarkoitettuun olennaiseen muutokseen, joka todennäköisesti aiheuttaa laadultaan tai laajuudeltaan, myös eri hankkeiden yhteisvaikutukset huomioon ottaen, 1 momentissa tarkoitettujen hankkeiden vaikutuksiin rinnastettavia merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia.
Harkittaessa vaikutusten merkittävyyttä yksittäistapauksessa on sen lisäksi, mitä 2 momentissa säädetään, otettava huomioon hankkeen ominaisuudet ja sijainti sekä vaikutusten luonne. Asetuksen 7 §:n mukaan erityisesti tarkasteltavia ominaisuuksia ovat muun muassa 2) hankkeen sijainti ja 2c) luonnon sietokyky.
Lapin ELY-keskus on lausunnossaan todennut, että hankkeeseen ei tarvitse soveltaa ympäristövaikutusten arviointimenettelyä, koska Varessuon ensimmäisestä vaiheesta on kulunut viitisen vuotta eikä virasto katso hankkeita samaksi kokonaisuudeksi. Lapin luonnonsuojelupiiri on eri mieltä. Jo noston piirissä oleva turpeenottoalue ja lisäalue ovat samaa yhtenäistä Varessuota. Osa-alueiden kokonaispinta-ala ylittää ympäristövaikutusten arviointilain mukaisen hankerajan 150 hehtaaria. Vaikka vuokrasopimus on tehty lisäalueesta erikseen, on pääteltävissä, että hanke on tarkoituksellisesti jaksotettu kahdeksi erilliseksi vaiheeksi.
Pilkkomalla hanke kahteen osaan on vältetty parisen vuotta kestävä vaikutustenarviointimenettely vaihtoehtoineen ja osallistumismahdollisuuksineen ja vaatimuksineen. Ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä yksi vertailtava vaihtoehto olisi luultavimmin ollut hankkeen toteuttaminen porrastetusti, jolloin oltaisiin erityisesti vertailtu tyhjennyskuivatuksen vesistökuormituksen hajauttamista useammalle vuodelle.
Hanke toteutetaankin porrastetusti. Kun eteläisempi 112 hehtaarin alue on saatu kuivattua ja ”valmisteltua tuotantoon”, haetaan välittömästi lupaa lisäalueen kuivatukseen. Pilkkomisella on mitä ilmeisimmin arveltu myös luvansaannin todennäköisyys suuremmaksi, kuin jos olisi haettu lupaa koko alueelle samanaikaisesti.
Selvilläolovelvoite ei täyty puutteellisten selvitysten takia
Varessuo on ollut ennen turpeenoton aloittamista isolta osin luonnontilainen suo, vaikkakin metsätalouden reunaojitukset ovat jonkin verran suon hydrologiaa muuttaneet. Luvanhaun kohteena oleva suon pohjoisosa on edelleen pääosin luonnontilainen ja paikoin hyvinkin vetinen. Lisäksi suolla ja sen reunaosissa on lähteitä ja lähdepuroja. Suon luonnonarvoja on kuitenkin lupahakemuksen perusteella vaikea päätellä. Luontoselvitys on tehty ammattitaidottomasti, jonka
seurauksena hankkeesta vastaava ei ole ympäristönsuojelulain 5 pykälän vaatimalla tavalla selvillä toimintansa ympäristövaikutuksista eikä niitä voida siksi myöskään lupaharkinnassa ottaa riittävästi huomioon.
Varessuon lisäalueen luontoselvityksen tiedot on merkittäviltä osin kopioitu vuonna 2008 luvan saaneen Varessuon turpeenottohankkeen luontoselvityksestä, joka on laadittu vuonna 2006 ja josta on vastannut Luonto-osuuskunta Aapa. Lisäaluetta koskevan hankkeen luontoselvityksessä mainitaan käydyn maastossa, mutta sieltä on lähes tyhjin käsin palattu takaisin. Ammattitaitoa ei ole ollut havaintojen tekoon eikä suotyyppien ja lajien määrittämiseen. Sen seurauksena selvitys ei vastaa niihin kysymyksiin, joita siinä on asetettu. Raportissa ei kerrota menetelmiä eikä havaintoja lajeista (linnut, kasvit, luontodirektiivin liitteen IV a lajit, suotyypit) muilta osin kuin, mitä on voinut aiemmasta selvityksestä kopioida eikä siinä voikaan olla arvioita uhanalaisista luontotyypeistä tai lajeista, kun mitään ei olla havaittu. Siitä huolimatta selvityksessä ilmoitetaan toistuvasti, ettei vaikutuksia uskota olevan. Selvityksen perusteella arvioita ei voida kuitenkaan tehdä. Suo on esimerkiksi potentiaalinen viitasammakon esiintymisalue, mikä edellyttää oikea-aikaista maastoselvitystä. Viitasammakon ohella luontodirektiivin liitteen IVa -lajeista alueella on mahdollisesti muitakin kuten esimerkiksi luhtakultasiipi. Tämän harvinaisen lajin pääesiintymäalue on nykyisin Pohjois-Suomessa. Viimeaikaiset havainnot ovat Kuusamosta. Kirjallisuustietojen mukaan laji elää kosteapohjaisissa ja avoimissa elinympäristöissä, kuten lettosoilla ja luhtarannoilla.
Turpeenotto tulee ohjata ojitetuille soille
Ympäristönsuojelulain 4 §:n mukaan ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavan toiminnan harjoittaja vastaa vaikutuksien ennaltaehkäisystä muun muassa toiminnan sijoituspaikan valinnalla (YSL 6 §). Varessuon eteläosan kuivattaminen turpeennostoa varten oli vastoin valtakunnallista alueidenkäyttötavoitetta, joka velvoittaa ohjaamaan turpeennoston jo ojitetuille tai muutoin luonnontilansa menettäneille turvemaille. Kuivatusta ei tule enää jatkaa suon pohjoisosalla, joka on säilyttänyt pääosin hyvin hydrologiansa ja jossa on monenlaisia luontoarvoja, kuten vesilain suojaamia lähteitä ja lähdepuroja. Luonnontilaisen suon kuivattaminen aiheuttaa turvesoista mittavimmat vesistöpäästöt.
Alapuoliseen vesistöön ei lisäkuormitusta
Ympäristönsuojelulain 50 §:n mukaan luvassa on 42 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua pilaantumisen merkittävyyttä arvioitaessa otettava huomioon, mitä vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain mukaisessa vesienhoitosuunnitelmassa on esitetty toiminnan vaikutusalueen vesien tilaan ja käyttöön liittyvistä seikoista.
Kuivatusvedet johdettaisiin reittiä laskuoja – Vohojoki – Keski-Voho – Ala-Voho – Simojärvi (Vohonselkä). Vesistö kuuluu Kemijoen vesienhoitoalueeseen. Koko vesienhoitoaluetta koskevana ravinne- ja kiintoainekuormituksen tavoitteena on enintään nykytason suuruinen kuormitus siellä, missä vallitsee vesien hyvä ekologinen tila ja erinomainen tai hyvä tila ei ole vaarassa heikentyä ravinnekuormituksen seurauksena. Näissä vesissä yleensä riittävät nykykäytännön mukaiset toimenpiteet. Erityistä huomiota kuormituksen hallintaan tulisi kiinnittää sellaisilla alueilla, joille on keskittynyt runsaasti vesistöjä kuormittavaa toimintaa tai joilla vesistön suojeluarvojen turvaaminen edellyttää sitä. Tällaisia osa-alueita vesienhoitoalueella ovat erityisesti Kemijoen alaosa, Simojoen vesistö sekä Ounasjoen vesistön alajuoksu.
Kemijoen vesienhoitosuunnitelman toimenpideohjelmassa pintavesille vuoteen 2015 todetaan, että vesienhoitoalueen turvetuotantopinta-ala on yli 4 000 hehtaaria, josta noin puolet sijaitsee Simojoen vesistöalueella. Simojärvi on Natura-ohjelmassa suojeltu karuna kirkasvetisenä järvenä ja Simojoki kalastollisesti arvokkaana rakentamattomana jokireittinä ja toimenpideohjelmassa lisäksi merkittävänä vaelluskalajokena. Simojärven ja Simojoen ekologinen tila on erinomainen, jollaisena sen tulee säilyä. Turpeenoton keskittymisen ohella Simojoen valuma-alueella on runsaasti metsäojitusta.
Vesistöön kohdistuvan kuormituksen arviointi pohjaa pääosin Pohjois-Suomen tarkkailusoiden keskimääräisiin kuormituslukuihin. Siinä ei ole otettu huomioon suo- tai vesistökohtaisia ominaispiirteitä eikä täydennetty arvioita ottamalla huomioon muun muassa ojittamattomien ja vetisten alueiden tyhjennyskuivatuksen kuormitusvaikutusta tai eristysojan ulkopuolisten, kuivatuksen aiheuttamien virtausten muutoksia ja kuormitusta. Vesiensuojelun pääkeinon, pintavalutuskentän toimivuus jää arvailujen varaan. Kentästä on vaadittu lisätietoja, mutta niitä ei täydennyksessä ole. Siinä vain todetaan, että pintavalutuskentällä kasvaa rämerahkasammalta ja pullo- ja jouhisaraa. Vuoden 2010 Maanmittauslaitoksen karttapaikan ilmakuvan mukaan pintavalutuskenttä sijoittuisi ojittamattomalle alueelle, missä näkyy olevan noroja tai piilopuroja. Se saattaa olla myös luhtainen, jolloin mitään imeytymistä suon pintakerroksiin ei tapahdu. Alueen eteläreunalla suunnitellun pintavalutuskentän ja nykyisen turpeennostoalueen välissä kulkee metsäoja, mutta senkään vaikutuksista pintavalutuskentäksi suunnitellulle suon osalle ei ole tietoa.
Epävarmuutta on myös siitä, miten pohjaveden lasku tehokkaan kuivatuksen seurauksena vaikuttaisi Vareslampeen. Eristysoja tulisi hakemuksen mukaan 90 metrin etäisyydelle lammesta. Hakemuksessa todetaan, että varsinaiseen Vareslampeen ja sen vesipintaan hankkeeseen liittyvistä ojituksista ei uskotaolevan vaikutusta kuten ei turvepölystäkään. Vaikutustenarviointi ei voi olla uskon asia, vaan se edellyttää selvityksiä, jotka nyt kokonaan puuttuvat. Vareslammen etelärannan suon olosuhteisiin ojituksen arvellaan vaikuttavan kuitenkin muun muassa siten, että suon pintavedet virtaisivat nykyistä nopeammin ja johdetusti metsäojastoon. Suon eteläreunalla ei ole metsäojitusta. Veden virtaus eristysojaa pitkin metsäojastoon todennäköisesti lisääntyisi, mutta sen voimakkuutta ei arvioida. Eteläreuna saattaa olla pinnanmyötäisesti umpeenkasvanut osa lampea (karttapaikan ilmakuvan perusteella). Hakemuksen maastotieto on liian vähäistä todellisen arvion tekemiseen vaikutuksista lammen tilaan.
Hakemuksen mukaan alapuoliset vesistöt ovat lievästi reheviä. Sen sijaan siitä puuttuu muun muassa tiedot Simojärven Vohonselän tilasta, johon hankkeen aiheuttama lisäkuormitus kohdistuisi suojellulla Simojärvellä.
Hakemuksen mukaan hankkeen vaikutuspiirissä on myös vesilain suojaamia lähteitä ja lähdepuroja, mutta niiden tilan muuttamiseksi ei haeta poikkeuslupaa. Lähteiden tilasta annetaan ristiriitaista tietoa ja hankkeen vaikutuksista siihen olematonta tietoa. Hankkeen vaikutukset voivat olla vesilain vastaisia, jolloin hankkeen toteuttaminen edellyttäisi poikkeuslupaa.
Varessuon lisäalueelle ei ole luvanmyöntämisedellytyksiä, koska hankkeesta mitä ilmeisimmin aiheutuisi ympäristönsuojelulain 42 pykälän vastaista merkittävää ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa sekä erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista ja yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella.
Lapin luonnonsuojelupiiri ry:n puolesta
Sari Hänninen Tarja Pasma
puheenjohtaja sihteeri