Vastaselitys KHO:lle koskien Viiankiaavan jat­ko­mal­mi­net­sin­tä­lu­paa

Viite KHO:n vastaselityspyyntö 23.10.2012, diaarinumero 2197/1/12

Asia     Vastaselitys ympäristöministeriön lausuntoon ja AA Sakatti Mining Oy:n selityksen johdosta koskien jatkomalminetsintälupaa Sodankylän Viiankiaavan soidensuojelu- ja Natura-aluetta

Todettakoon ensin, että ympäristöministeriö on antanut vastineensa 27.9.2012 eli siihen mennessä on ollut tiedossa, että Turvallisuus- ja kemikaaliviraston (Tukes) 24.8.2012 tekemästä malminetsinnän jatkoluvasta Viiankiaavalle ovat valituksen jättäneet luonnonsuojelupiirin lisäksi Lapin ELY-keskus (LAPELY/1088/07.01/2010) ja Metsähallitus (5220/04/2012). Valitukset on jätetty 24.9.2012.  Valituksessaan Metsähallitus toteaa mm., ettei vuonna 2009 valmistuneessa Natura-arvioinnissa esitetty kuvaus toiminnasta enää vastaa toiminnan jatkamista koskevan malminetsintälupahakemuksen tarkoittamaa toimintaa. ELY-keskus katsoo valituksessaan, ettei ELY-keskuksen lausuntoa Natura-arvioinnista ole otettu huomioon ja päätöksessä on kokonaan sivuutettu malminetsinnän vaikutukset Viiankiaavan Natura-alueen suojeluperusteisiin.

Ihmisen toiminnan seurauksena on maapallolla menossa sen elämänhistorian 6. sukupuuttoaalto. Kehitys on erittäin huolestuttava ja erilaisin kansainvälisin sopimuksin on pyritty vähentämään luonnon monimuotoisuuden nopeaa heikkenemistä. Yksi tärkeimmistä keinoista säilyttää eheitä ekosysteemejä ovat laajat koskemattomat luonnonsuojelualueet. Jotta haitallinen monimuotoisuuden väheneminen saataisiin edes pysäytettyä, tulee tiukkojen laji- ja luontotyyppitarkastelujen sijaan tarkastella malminetsintätoiminnan vaikutusta laajasti koko alueen ekosysteemeihin (hydrologiaan, lajirunsauteen, syys-seuraussuhteisiin). Vaikka erilaisia selvityksiä on tehty, ei Viiankiaavan soidensuojelu- ja Natura-alueelta ole ilmeisesti selvitetty mm. mahdollisia pohjanlepakko-, viitasammakko-, perhos- ja sudenkorentoesiintymiä. Mm. Natura-arvioinnissa seurantaa on määrätty tehtäväksi vuosittain vain petolintujen osalta sekä kalliokairauspisteiden kuvauksin ja niiden vaikutusalueen laajuudesta ja laadusta. Ensinnäkin selvityksiä ei ole tehty vuosittain eikä tarkastelu ole tarpeeksi laaja-alaista koko ekosysteemeille ja etenkin hydrologiaan. Katsomme ettei Ympäristöministeriö ole riittävästi varmistanut, että luonnonsuojelulain 4 ja 5 pykälät täyttyvät.

Mainittakoon vielä, että Lapin Kansassa 23.7.2012 julkaistun uutisen mukaan Viiankiaavallekin Natura-arvioinnin tehneestä Lapin Vesitutkimus Oy:stä on meneillä tutkinta Oulun poliisin talousrikosyksikössä. Lapin Vesitutkimus Oy:n silloinen toimitusjohtaja ja pääomistaja on ollut yksi Talvivaaran sijoittajista samaan aikaan kun yhtiö on tehnyt Talvivaaran ympäristövaikutusten arviointiselvityksen. Konsulttiyhtiöiden kytkökset kaivosyhtiöihin eivät lisää kansalaisten luottamusta tehtyihin selvityksiin.

(http://www.lapinkansa.fi/Lappi/1194730287838/artikkeli/poliisi+tutkii+talvivaaran+ymparistoselvitysta+lapin+vesitutkimuksen+konsultti+omisti+kaivosyhtiota.html)

Tehdyt selvitykset ovat aina puutteellisia, koska ihmisen keinot ja resurssit eivät voi kattavasti selvittää alueen luontoarvoja ja merkitystä. Siksi kukaan ei voi varmasti sanoa etteikö monena perättäisenä vuotena tehty malminetsintä runsaine poraustoimintoineen vaarantaisi suoalueen luontoarvoja pitkällä aikavälillä.

Vastine ympäristöministeriön (YM) lausuntoon

Kohdassa 1. kerrotaan, että YM:n valituksen alainen lupapäätös perustuu soidensuojelualueista annetun asetuksen 852/1988 3 §:n nojalla. Eikö YM:n tarvitse ottaa muita lakeja huomioon myöntäessään malminetsintälupaa soidensuojelualueelle? Onko lupa annettava aina kun sellaista haetaan vai minkä lakien ja asetusten mukaan YM voi asettaa reunaehtoja? Lupaehdoissa toiminnanharjoittajan tulee raportoida tehdyistä toimenpiteistä vuosittain Metsähallitukselle ja ELY-keskukselle, mutta missään ei ole määritelty, miten seurataan usean vuoden aikana tapahtuvan jatkuvan ja laajamittaisen malminetsintätoimenpiteiden vaikutuksia soidensuojelualueella.

Kodassa 3. todetaan ”Selvityksen mukaan yhtiö oli tehnyt syyskaudella 2011 sulan maan aikaista syväkairausta Kärväslammen itäpuolella, talousmetsäkäytössä olleilla kivennäismaasaarekkeilla, jotka eivät ole luontodirektiivin luontotyyppejä.” Syksyllä 2011 ei käsittääksemme ole ollut voimassa lupaa mennä em. alueelle sulan maan aikaan. 20.1.2010 ympäristöministeriön lupa koski vain geofysikaalisia mittauksia lumipeitteisenä aikana ja maanpinnan ollessa roudassa 15.3.2010 saakka. Seuraava lupa (YM2/5721/2010) on annettu 1.12.2010. Siinä tutkimuslupa on annettu 17.8.2012 saakka, mutta siinäkin sallitaan tutkimustoiminta ainoastaan lumipeitteisenä aikana maan ollessa jäätyneenä. Metsähallituksen 27.5.2011 annetussa luvassa (MH2960/662/2011) edellytetään, että toiminnassa on noudatettava YM2/5721/2010 luvassa määriteltyjä ehtoja. Kuvien jäljistä voi päätellä, että toimintaa on harjoitettu aikana, jolloin maa ei ole ollut jäätyneenä.

Kohdassa 4. ei puhuta mitään edellisen kauden eli 2010-2011 selvityksistä ja raporteista. Eikö mikään viranomaistaho ole ollut niistä kiinnostunut kun niitä ei ole vaadittu? Herää epäilys, että mikään taho ei olisi vaatinut selvityksiä ja raportteja seuraavaltakaan kaudelta eli 2011-2012 ellei luonnonsuojelupiiri olisi asiaan puuttunut. Lupaa ei voi myöntää noin vain arvokkaalle suojelualueelle ilman, että seurattaisiin ja arvioitaisiin edellisten kausien jälkiä luontotyyppeihin, lajeihin ja ekosysteemeihin yleensä. YM viittaa 6.7.12 valvontakäynnistä tehtyyn raporttiin. Tarkastuskäynnillä on ollut mukana myös Lapin luonnonsuojelupiirin varapuheenjohtaja Seppo Aikio. Liitteessä 1 on hänen havaintonsa tarkastuskäynnistä sekä toisesta käynnistä, jossa oli mukana myös ympäristöneuvos Aulikki Alanen. Eli kaivosyhtiö ei ole antanut kaivoslain 14 §:n edellyttämiä selvityksiä.

Kohdassa 5. mainitaan, että Metsähallitus ja ELY-keskus ovat vuosina 2010 ja 2011 teettäneet runsaasti lisäselvityksiä luontotyyppien ja uhanalaisten lajien esiintymisestä lupa-alueella. Emme ole nähneet liitteessä mainittuja selvityksiä, joten on vaikea arvioida onko tehty pelkkiä lisäkartoituksia vai lisäksi arvioitu myös aikaisemman toiminnan vaikutuksia?

Ympäristöministeriö ei kommentoi lainkaan kohtaa, jossa luonnonsuojelupiiri ihmettelee YM:n kantoja Natura-arviointiin. Lapin ympäristökeskus on 7.9.2009 päivätyssä työ- ja elinkeinoministeriölle osoittamassa lausunnossaan (LAP-2008-L-370-256) katsonut, ettei kaivosyhtiön hakemille alueille voida myöntää valtausoikeutta ellei Natura-arvioinnista käy ilmi, ettei alueen suojeluperusteena oleville luontoarvoille aiheudu merkittävästi heikentäviä vaikutuksia. ELY-keskuksen 1.6.2012 antamassa lausunnossa on nähtävissä, että ELY-keskuksella ei ole ollut resursseja lausua asiasta kovin paljon kesällä 2012. Resurssipulasta kertoo myös se, että ELY-keskus on joutunut pyytämään jatkoaikaa Tukesilta lausunnon antamiseen Natura-arvioinnista. Vaikka ympäristöministeriön toimivaltaan ei kuulu vaatia Natura-arviointia, on vaikea ymmärtää, millä perusteilla YM voi myöntää soidensuojeluasetuksen (852/1988) mukaisen malminetsintäluvan soidensuojelualueelle? Minkä tyyppisiin selvityksiin päätös perustuu? Ympäristöministeriö ei ole päätöksessään voinut ottaa huomioon vuodesta 2004 tehtyjen tutkimusten vaikutuksia luontoon ja ekosysteemeihin, koska mikään taho ei niitä ilmeisesti ole systemaattisesti tehnyt. Lisäksi luvassa ei arvioida mitenkään tutkimustoiminnan mm. kairausreikien reilusta lisäämisestä suojelualueella. Huomautettakoon, että YM:n lähettäessä tiedoksi Lapin luonnonsuojelupiirille 15.6.2012 tehdyn päätöksen, päätöksen liitteenä ei ollut kaivosyhtiön hakemusta. Oletus kuitenkin on, että hakemus ei täytä kaivoslain 34 §:n säädöksiä, koska näkemyksemme mukaan luotettavia selvityksiä ei ole ollut YM:n käytössä.

Kohdassa 6. YM katsoo, ettei Metsähallituksen ohjeiden noudattamatta jättämisellä ole merkitystä luvan lainmukaisuuden arvioinnin kannalta. Mikäli YM ei siis ota huomioon jatkoluvasta päätettäessä edellisten kausien lupaehtojen laiminlyöntejä, mitä merkitystä on luvassa edellyttää, että kaivosyhtiön tulee noudattaa Metsähallituksen ja ELY-keskuksen antamia lisä- ja tarkentavia ohjeita?

Kohdassa 7. YM toteaa, että ”Muuta alueen pesimälinnustoa koskien ympäristöministeriön valituksenalainen lupa edellyttää, että kaivosyhtiö varmistaa Metsähallituksen ohjaamana, ettei kairauskoneiden melu häiritse lintujen pesintää.” Valituksen alaisessa luvassa olisi pitänyt määritellä pesimärauha luonnonsuojelulain mukaisesti kaikille linnuille tarkasti. Luonnonsuojelulain (6. luku) nojalla pääsääntöisesti kaikki luonnonvaraiset linnut ovat ympäri vuoden rauhoitettuja. Metsästettävillä ja rauhoittamattomilla lajeilla on sama suoja pesimäaikana metsästyslain nojalla. Alueelta ei ole kattavaa selvitystä rauhoitetuista eläimistä ja kasveista eikä niiden lisääntymisalueista.

Vastine AA Sakatti Mining Oy:n vastaukseen koskien selityspyyntöä Dnro 2197/1/12

Kohtaan vaatimukset 2)

Vaatimus velvoittaa Lapin luonnonsuojelupiiri ry korvaamaan kaivosyhtiön oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa osoittaa, ettei kaivosyhtiö AA Sakatti Mining Oy (ent. Anglo American Exploration B.V.) kunnioita kansalaisten ja kansalaisjärjestöjen perusoikeuksia. Mikäli luonnonsuojelupiiri velvoitettaisiin maksamaan kaivosyhtiön oikeudenkäyntikulut, tuskin yksikään yksityinen henkilö tai vähävarainen järjestö uskaltaisi valittaa tulevaisuudessa mistään päätöksessä siinä pelossa, että häviäisi valituksen ja joutuisi korvaamaan kulut. Vaatimus on osoitus siitä, ettei kaivosyhtiö kunnioita länsimaisen demokraattisen oikeusvaltion perusasioita.

Kohtaan 1.1 luonnonsuojelupiiri toteaa, että täytäntöönpanoa ei saa myöntää, koska tällöin valitus olisi merkityksetön.

Kohtaan 1.2 toteamme, että Viiankiaavan Natura- ja soidensuojelualueella on tehty malminetsintää vuodesta 2004 lähtien. Toiminta on laajentunut joka lupajakson jälkeen ja valituksen alainen lupa sallisi yhä enemmän kairausreikiä ja moreeninäytteenottoja hyvin arvokkaaksi luokitellulla suojelualueella. Lisäksi näyttäisi siltä, ettei vuodesta 2004 lähtien tehtyjen tutkimusten seurantaa ja valvontaa ole suunniteltu eikä havainnoitu systemaattisesti. Käsityksemme mukaan luvissa edellytettyjä selvityksiä mm. kaudelta 2010-2011 ei ole koskaan annettu ja kaudelta 2011-2012 vasta sitten kun luonnonsuojelupiiri on niitä vaatinut. Liitteenä olevista kuvista (liite 2, 11 kpl kuvia) voi nähdä, minkälaista jälkeä ja kuinka lähekkäin kairausreiät sijaitsevat toisistaan nykyisin. Kuvat on otettu syyskuussa 2012 n. 300 metrin päästä Sakattilammesta ja 23.5.2012 otetut kuvat ovat Kärväslammen itäpuolelta.

Kohdassa 2.1 kaivosyhtiö toteaa näkemyksenään, että valitus on tehty suurelta osin haitantekotarkoituksessa ja valituksen tarkoituksena on kaivosyhtiön ja sen emoyhtiön toiminnan vaikeuttamiseksi. Jos tavoitteemme olisi vain haitanteko, emmekö olisi valittaneet systemaattisesti jokaisesta lupapäätöksestä vuodesta 2004 lähtien? Olemme mielestämme osoittaneet kaksi tärkeää seikkaa, jotka olisi pitänyt herättää ympäristöministeriön tarkastelemaan asiaa laajemmin: 1) kaivosyhtiö ei ole noudattanut edes minimivaatimuksia eli antanut vaaditut selvitykset ja raportit joka talvikauden jälkeen ja 2) ympäristöministeriö ei voi lupaa myöntää, jos ehdoissa ei ole mitään velvoitteita seurata ja arvioida aikaisempien toimenpiteiden vaikutuksia luontoon. Viittamme mm. varapuheenjohtajamme lausuntoon liitteessä 1.

Kohdasta 2.3 toteamme, että Tukesin ylitarkastaja Ilkka Keskitalo ei liene koulutukseltaan biologi, jotta hän voisi luotettavasti todeta etteikö vahinkoa olisi tapahtunut alueen luontoarvoihin. Liitteessä 1 on läsnä olleen varapuheenjohtajamme (ei myöskään biologi koulutukseltaan) käynnistä. Se poikkeaa Keskitalon kirjoittamasta tarkastuskäyntiraportista. Lisäksi kun olemme jättäneet valituksen KHO:lle YM päätöksestä, olemme perehtyneet koko malminetsintäprosessiin tarkemmin ja todenneet kaikki muut heikkoudet, mitä lupaprosessiin sisältyy. Miten YM voi tehdä päätöksen niin varhaisessa vaiheessa, kun aikaisemmissa lupaehdoissa edellytettyjä, oleellisia asioita on vielä selvittämättä?

Kohdassa 2.4 kaivosyhtiö viittaa Ympäristöministeriön toteamukseen, ettei Natura-arviointia tarvitse tehdä. YM ei ole se viranomainen, joka tästä voi päättää. Ilman jo tehtyä Natura-arviointia, joka on puutteellinen arvioitaessa jatkoluvan vaikutuksia, on erittäin tärkeä työväline arvioitaessa edes jotenkin menneitä malminetsintätoimenpiteiden vaikutuksia luontoon.

Kohdassa 2.5 kaivosyhtiö toteaa, että YM on todennut, että se on pitänyt selvityksiä kaivosyhtiön pääasiallisesti talviaikaan sijoittuvan toiminnan kannalta riittävinä. Metsähallituksen ja ELY-keskuksen lausunnot eivät tue tätä. Esimekriksi ELY-keskus toteaa 20.6.2012 päivätyssä lausunnossaan sivulla 3/4, että ”Runsaasti kairausreikiä olevilla alueilla on mahdollista, että pohjaveden virtaukset muuttuvat, jotka näin saattavat vaikuttaa mm. huurresammalähteiden kuivumiseen ja lettorikon kasvupaikkojen tuhoutumiseen. Lettorikon esiintymispaikkoihin on pohjavesivirtauksilla merkittävä vaikutus.” Vaikka lausunto liittyy Natura-arviointiin (ei kuitenkaan ole varsinainen lausunto Natura-arvioinnista), pätee arvio myös arvioidessa vaikutuksia soidensuojelualueella. Liitteessä 1 on luonnonsuojelupiirin varapuheenjohtajan lausunto sivulla 13(18) mainitusta maastokatselmuksesta, joka tehtiin 1.10.2012.

Kohdassa 2.8 kaivosyhtiö vaikenee emoyhtiönsä Anglo Americanin ihmisoikeus- ja ympäristörikoksista eri maissa.

Kaivoslain 46 §:n kohdassa 8) sanotaan seuraavaa:

jos on painavia perusteita epäillä, että haetun alueen laajuuden johdosta taikka hakemuksen käsittelyn yhteydessä ilmenneistä muista syistä hakijalla ei ole edellytyksiä tai ilmeisesti tarkoitustakaan ryhtyä luvan mukaiseen toimintaan, taikka hakija on aikaisemmin olennaisesti laiminlyönyt tähän lakiin perustuvia velvollisuuksia; laiminlyöntien olennaisuutta arvioitaessa on otettava huomioon erityisesti laiminlyöntien suunnitelmallisuus, niiden kesto ja toistuvuus sekä laiminlyönneistä aiheutuneiden vahinkojen määrä.

Kaivosyhtiö ei ole noudattanut annettuja lupamääräyksiä mm. vuosittaisista selvityksistä ja selvilläolovelvoitettaan toimiessaan Natura- ja luonnonsuojelualueella jo tähän mennessä. Lisäksi eri järjestöjen raportoimat ihmisoikeus- ja ympäristörikokset muualla maailmassa antavat oikeuden epäillä ettei ympäristövastuuseen suhtauduta tarvittavalla vakavuudella Suomessakaan. Tätä osoittanee jo sekin, että yhtiö harjoittaa massiivista malminetsintää suojelualueella.

Kohdassa 3 kaivosyhtiö toteaa, että ”Lapin luonnonsuojelupiiri ry on tuonut lehdistössä ja televisiossa ilmi aikeensa karkottaa Yhtiö ja sen emoyhtiö pois Suomesta.” Emme ole näin jyrkkää ilmaisua käyttäneet, mutta olemme kyseenalaistaneet maailmalla huonomaineisen kaivoksen toimintaa Suomessa ja halunneet viestittää etteivät suomalaiset olisi liian sinisilmäisiä toimiessaan huonomaineisten monikansallisten yhtiöiden kanssa. Kaivosyhtiö viittaa Lapin Kansassa 9.7.12 julkaistuun tiedotteeseemme. Tiedote löytyy verkko-osoitteesta: http://staging.sll.fi/lappi/tiedotteet/viiankiaapavalitus. Lapin Kansan jutun otsake on lehden laatima.

Vastine AA Sakatti Mining Oy:n kiireelliseen täytäntöönpanomääräyshakemukseen

Hakemuksessa käsiteltyihin asioihin on vastattu jo edellisessä vastineessa, joten monilta osin hakemuksen eri kohtia ei käsitellä enää uudestaan. Toteamme, että valituksemme on perusteltua ja oikeutemme valittaa on perustuslaillisia oikeuksia. Täytäntöönpanomääräystä ei tule antaa, koska jatkolupa ei voi taata suojeluarvojen säilymistä. Tästä on osoituksena mm. että Tukesin päätöksestä ovat valittaneet myös Metsähallitus ja ELY-keskus saadessaan tarpeelliset selvitykset.

Kun yhtiö hakee malminetsintälupaa Natura- ja suojelualueelle, on tällä toiminnalla omat erityiset riskinsä, jotka yhtiön on täytynyt ottaa huomioon suunnitelmissaan eikä olettaa, että se voi turmella suojelualuetta vuodesta toiseen.

Liitteeseen selvitys Sakatin malminetsintähankkeen positiivista vaikutuksista sekä malminetsinnän mahdollisen keskeyttämisen negatiivista vaikutuksista toteamme seuraavaa:

Julkisuudessa puhutaan paljon kuinka paljon kaivosyhtiöt tuovat vaurautta alueelle ja kunnalle. Lapin toimivista kaivoksista toiseksi vanhin on Kittilän kunnassa toimiva kultakaivos, joka aloitti toimintansa vuonna 2008. Levillä marraskuussa 2011 pidetyssä kaivosseminaarissa Kittilän kunnanjohtaja Anna Mäkelä kertoi, että vain noin puolet kultakaivoksen työntekijöistä on kirjoilla Kittilässä. Eli kunta saa tuloja mm. tuloveroina ja kiinteistöveroina. Tähän mennessä yhtiö ei ole maksanut kertaakaan yhteisöveroa, vaikka 27.8.12 MOT-ohjelman mukaan kultakaivos teki viime vuonnakin voittoa 58 miljoonaa euroa.

Kun kuntaan suunnitellaan kaivosta, niin kunta joutuu ensin tekemään erilaisia selvityksiä, kaavoittamaan alueen, rakentamaan sitten tarvittavan infrastruktuurin (usein mm. kevyen liikenteen väylät liikenteen vilkastuessa) sekä lopulta työntekijöille palveluja, vaikka työntekijä ei edes maksaisi veroja kuntaan.

Liitteessä 4 on tarkasteltu Kittilän, Sodankylän ja Sotkamon kunnan kriittisiä tunnuslukuja vuodelta 2010 ja verrattu niitä Suomen ja Lapin keskiarvioihin. Kuten taulukosta voi nähdä Kittilän kunnan tunnusmerkit täyttävät Kunta- ja palvelurakennelain 9 §:n raja-arvot kriisikunnan määrittämiseksi. Em. pykälä ei ole enää voimassa, mutta tunnusluvut kuitenkin osoittavat, että Kittilän kunta ei ole vakavarainen kunta kultakaivoksestaan huolimatta. Se on Suomen velkaisimpia kuntia. Lapin Kansa on uutisoinut, että mm. Sodankylä ja Ranua ovat ottaneet lainaa kaivoshankkeiden vuoksi. Kunnat velkaantuvat jo ennen kuin edes on mitään varmuutta kaivoksen tulosta.

Sodankylän kunnassa on jo 2 toimivaa kaivosta, Kevitsan nikkelikaivos ja Pahtavaaran kultakaivos, joten oletettavasti kunnassa ei asu enää omasta takaa osaavaa ammattikuntaa. Voi olla että ei edes koko Lapissa tai Suomessa. Todennäköistä on, että kaivokset pyörivät yhä enemmän ulkomaisen työvoiman turvin ja tunnetusti ulkomainen työvoima tuntee Suomen työlainsäädännön huonosti.

Varaamme itsellemme oikeuden täydentää ja perustella vaatimuksiamme myös jatkossa.

Lapin luonnonsuojelupiiri ry:n puolesta

Sari Hänninen                                                                                                            Tarja Pasma

puheenjohtaja                                                                                                           sihteeri

LIITTEET

1)      Varapuheenjohtaja Seppo Aikion lausunto tarkastuskäynneiltä 6.7.2012 ja 1.10.2012

2)      11 kpl kuvia Sakatti- ja Kärväslammen läheisyydestä

3)      Verkkosivulta kerättyä tietoa Anglo Americanin toiminnasta maailmalla

4)      Lapin luonnonsuojelupiiri ry:n valitus Rovaniemen hallinto-oikeuteen Tukesin 24.8.2012 tekemästä lupapäätös

5)      Metsähallituksen valitus Tukesin 24.8.2012 tekemästä lupapäätöksestä

6)      ELY-keskuksen valitus Tukesin 24.8.2012 tekemästä lupapäätöksest

20.11.2012 KHO:LLE LÄHETETTY LISÄYS VASTASELITYKSEEN

Asia     Lisäys 16.11.2012 KHO:lle jätettyyn vastaselitykseemme koskien ympäristöministeriön lausuntoa ja AA Sakatti Mining Oy:n selitystä

Jätimme vastaselityksemme KHO:lle 16.11.2012 koskien ympäristöministeriön antamaa lausuntoa ja AA Sakatti Mining Oy:n selitystä Viiankiaavan soidensuojelu- ja Natura-alueen jatkomalminetsintälupa-asiassa. Vastaselityksessämme mainitsemme sivulla 6, että liite 4 sisältää kuntien vakavaraisuuslukuja. Liite jäi vahingossa pois, joten ohessa vielä mainittu liite.

Rovaniemellä 20.11.2012

Kriisikunnan tunnusmerkit

Kunta- ja palvelurakennelain tarkoittamat 9 §:n raja-arvot – kriisikunnan tunnusmerkit – ovat seuraavat (pykälä 9 on kumottu):

1. Taseeseen kertynyt alijäämä asukasta kohti laskettuna on ollut viimeisessä tilinpäätöksessä 1000 € ja sitä edeltäneessä vähintään 500 €, tai jos kaikki seuraavat täyttyvät.
2. Kunnan vuosikate on ilman harkinnanvaraista valtionapua negatiivinen.
3. Kunnan tuloveroprosentti on vähintään 0,5 prosenttiyksikköä korkeampi kuin kaikkien kuntien painotettu keskimääräinen tuloveroprosentti (vuonna 2007 18,95).
4. Asukasta kohti laskettu kunnan lainamäärä ylittää kaikkien kuntien keskimääräisen lainamäärän vähintään 50 % (vuonna             2007 2318       €).
5. Kunnan taseessa on kertynyttä alijäämää.
6. Kunnan omavaraisuusaste on alle 50 %, ja
7. Kunnan suhteellinen velkaantuneisuus on vähintään 50 %.

Nykyinen määritelmä kriisikunnan tunnusmerkeistä:

• Kunnalla on taseessaan alijäämää yli 500 euroa kuntalaista kohden ja kunnan talous on ollut alijäämäinen kaksi tilikautta
• tai jos  viimeisten kolmen vuoden aikana kuudesta  negatiivisesta taloustunnusluvusta neljä toteutuu:

1. Vuosikate miinuksella
2. Lainakanta ylittää maan keskiarvon väh. 50 % (pitkä- ja lyhytaikainen korollinen vieras pääoma sekä kunnan liikelaitosten lainat
3. Alijäämäinen tase
4. Tulovero-%  ollut väh. 0,5 %-yksikköä korkeampi kuin maan painotettu keskiarvo
5. Omavaraisuusaste on alle 50 %
6. Velanmaksukyky eli kunnan käyttötuloista  väh. 50 % menee vieraan pääoman  takaisinmaksuun