Valitus Rovaniemen hallinto-oikeuteen Tukesin tekemästä jatkopäätöksestä koskien Viiankiaapaa
Rovaniemen hallinto-oikeus 26.6.2013
Päätös johon haetaan muutosta
Turvallisuus- ja kemikaaliviraston (Tukes) 6.6.2013 tekemä lupapäätös
Tiedoksiantopäivä Heikki Puhakka on lähettänyt päätöksen sähköisenä 6.6.2013 ja postitse päätös tuli 10.6.2013
Lupatunnus ML2012:0036
Hakija AA Sakatti Mining Oy (aikaisemmin Anglo American Exploration B.V.)
Asia
Valitus Turvallisuus- ja kemikaaliviraston (Tukesin) tekemästä malminetsintäluvan myöntämispäätöksestä ja päätöksestä täytäntöönpanosta muutoksenhausta huolimatta
Päätöksen kohdat, johon muutosta haetaan
Valitus koskee koko päätöstä.
Vaatimukset
Vaadimme, että Tukesin tekemä päätös täytäntöönpanomääräyksestä ja malminetsinnän jatkopäätöksestä kumotaan ja hakijan hakemus hylätään kokonaisuudessaan.
Taustaa
Malminetsintäalue sijaitsee suurelta osin Viiankiaavan soidensuojelu- ja Natura-alueella. Suo on suojeltu ns. soidensuojeluasetuksella (851/1988) ja kuten Lapin ELY-keskuksen lausunnossa Natura-arvioinnista sanotaan: ”Viiankiaapa on hyväksytty Natura 2000 –verkostoon luontodirektiivin mukaisena yhteisön tärkeänä pitämänä alueena (SCI-alue). Alue on myös ilmoitettu komissiolle lintudirektiivin mukaisena erityisenä linnustoalueena (SPA-alue).”
Lapin liitto on tilannut erillisselvityksen (liite 2) vuonna 2004 Joutsenaavan, Kokonaavan, Silmävuoman, Viiankiaavan ja Teuravuoman suolinnustosta ja selvityksessä todetaan, että luetelluista suojelualueista korkein pesimäaikaisen linnuston suojelupistearvo oli Viiankiaavalla (53,2). Direktiiveihin perustuva suojelupistearvo oli myös korkein (34,8). Eli kyse on luonnoltaan ja linnustoltaan erittäin arvokkaasta suokokonaisuudesta, jolle ei löydy Lapista korvaavaa aluetta.
Jotta saa jonkinlaisen käsityksen Viiankiaavan soidensuojelu- ja Natura-alueella tehdyistä malminetsintämenetelmistä, on alla käyty läpi lyhyesti Tukesin myöntämässä luvassa sallitut malminetsintämenetelmät: 1) geofysikaaliset maastomittaukset, 2) syväkairaus soijan talteenotolla ja 3) moreeninäytteenotto. Lähteinä on käytetty Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) julkaisua SY 29/2011 Metallimalmikaivostoiminnan parhaat ympäristökäytännöt (liite 3) sekä Kauppa- ja teollisuusministeriön (KTM) julkaisua 28/2007 Malminetsintä ja kaivostoiminta suojelualueilla sekä saamelaisten kotiseutualueella ja poronhoitoalueella –opasta (liite 4).
Geofysikaalisista mittauksista KTM 28/2007 sivulla 52 todetaan seuraavaa:
Geofysikaaliset mittaukset voidaan tehdä lentomittauksena, maanpinnalta tai kairanreiästä. Mittaukset sinänsä, voimakkaampia seismisiä räjäytyksiä lukuunottamatta, eivät aiheuta maastoon näkyviä jälkiä tai ympäristön muutosta. Seismisiä menetelmiä on käytetty maapeitteen paksuuden ja kallion eheyden selvittämiseen, mutta nykyisin niitä voidaan selvittää myös maatutkalla ja painovoimamittauksin.
Syväkairauksesta SY 29/2011 julkaisussa sivulla 16 todetaan seuraavaa:
”Malminetsinnässä timanttikairauksen reikien syvyys vaihtelee pääasiallisesti 50-200 metrin välillä… Kairareikään jätetään usein maanpinnalle ulottuva suojaputki ja korkki reiästä tehtäviä geofysikaalisia lisätutkimuksia varten. Kairauksessa käytettävä huuhteluvesi otetaan alueen puroista ja imeytetään lopuksi maaperään saostusastian kautta. … Etsintäkairauksessa tutkitaan alueen profiilia sijoittamalla reiät peräkkäin tutkittavan alueen poikki. Profiilit sijoitetaan tyypillisesti 50-200 metrin välein ja reikien väli on vastaavasti 50-100 metriä. Inventointikairauksessa reikäväliä ja profiiliväliä edelleen tihennetään ja alueelle voidaan tehdä viuhkakairaus.”
.
Moreeninäytteenotosta KTM 28/2007 julkaisussa sivulla 50 todetaan seuraavaa:
Moreeninäytteenotto kuuluu ns. geokemiallisiin tutkimuksiin. Käytännössä moreeninnäytteenotto suoritetaan kevyelle telakoneelle asennetulla iskuporakalustolla. Iskuporalla painetaan 56 mm paksu poranterä haluttuun näytteenottosyvyyteen tai kallion pintaan ja näyte nostetaan ylös terän näytteenottimella laboratoriotutkimuksia varten. Jos samalla otetaan myös kallionäyte moreenin alta kallion pinnasta, käytetään työssä vesi- ja ilmahuuhtelua. Molemmissa tapauksissa vaikutukset luontoon ovat samat. Jälkiä maastoon jää koneen liikkumisesta ja reikä näytteenotosta. Maastosta riippuen jäljet katoavat noin vuoden kuluessa… Erityisesti lähteisellä alueella näytteenottoreiät voivat aiheuttaa paineisen pohjaveden purkautumista maanpinnalle eli uusien lähteiden syntymistä, ellei reikiä tukita heti näytteenoton jälkeen.
PERUSTELUT
Puutteelliset asiakirjat
Tukes toteaa sivulla 3, että päätöksen ML2012:0036 liitteenä on AA Sakatti Mining Oy:n jättämä hakemus. Päätöksen sivulta 16 voi lukea, että AA Sakatti Mining Oy on jättänyt hakemuksen 28.2.12 ja 31.5.2012 uuden hakemuksen. Luultavasti hallussamme on 28.2.2012 jätetty hakemus. Saimme sen aikoinaan kun pyysimme Tukesia lähettämän kuulutuksen (11.6.2012) ML2012:0036:sta. Hakemuksessa ei ole päiväystä eikä kuulutuksessakaan sitä mainita. Koska emme ole nähneet 31.5.2012 tullutta hakemusta emme voi arvioida, täyttääkö uusi hakemus kaivoslain 34 pykälän luettelemat vaatimukset. Ainakaan 28.2.2012 jätetty hakemus ei niitä täyttänyt. Osan puutteesta korvaa mukana ollut jatkotutkimussuunnitelma 14.1.2013.
Valitettavasti emme saaneet ennen valituksen jättämistä käsiimme 19.12.2013 julkaistua Natura-arviointia ja sen täydennystä (6.2.2013), joten joutunemme vielä täydentämään valitustamme myöhemmin. Käytössämme on vain Metsähallituksen ja Lapin ELY-keskuksen antamat lausunnot Natura-arvioinnoista, joten joudumme tässä valituksessa tukeutumaan vain niihin.
Liitteisiin olisi ollut syytä laittaa mukaan myös Golder Associates Oy:n tutkimusraportti hydrologisista ja hydrogeologista tutkimuksista. Päätöksen liitteessä 10 on mukana projektikuvaus, jossa mainitaan, että Golder Associates Oy on suorittanut alueelle hyrologisen ja hydrogeologisen tutkimuksen kattaen Viiankiaavan länsiosat. Lisäksi todetaan, että tutkimuksen ansiosta AA Sakatti Mining Oy on tietoinen pinta-, pohja- ja kallioveden liikkeistä. Em. projektikuvauksessa ei ole päivämäärää milloin tutkimus on tehty. Epäilemme tällaisen varmuuden mahdollisuutta. ELY-keskus ja Metsähallituskaan eivät osoita lausunnoillaan, että tällainen varmuus oltaisiin saavutettu.
Malminetsintä aiheuttaa merkittävää haittaa luonnonsuojelualueen eheydelle ja laadulle
Lintudirektiivin (2009/147/EC) 4 artiklan 4 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Jäsenvaltioiden on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuilla suojelualueilla elinympäristöjen pilaantumisen tai huonontumisen sekä lintuihin vaikuttavien häiriöiden estämiseksi, jos häiriöt vaikuttaisivat merkittävästi tämän artiklan tavoitteisiin. Jäsenvaltioiden on myös näiden suojelualueiden ulkopuolella pyrittävä estämään elinympäristöjen pilaantuminen ja huonontuminen.”
Luontodirektiivin (92/43/ETY) 6 artiklan 3 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Kaikki suunnitelmat tai hankkeet, jotka eivät liity suoranaisesti alueen käyttöön tai ole sen kannalta tarpeellisia, mutta saattavat vaikuttaa tähän alueeseen merkittävästi joko erikseen tai yhdessä muiden suunnitelmien tai hankkeiden kanssa, on arvioitava asianmukaisesti sen kannalta, miten ne vaikuttavat alueen suojelutavoitteisiin. Alueelle aiheutuvien vaikutusten arvioinnista tehtyjen johtopäätösten perusteella ja jollei 4 kohdan säännöksistä muuta johdu, toimivaltaiset kansalliset viranomaiset antavat hyväksyntänsä tälle suunnitelmalle tai hankkeelle vasta varmistuttuaan siitä että suunnitelma tai hanke ei vaikuta kyseisen alueen koskemattomuuteen, ja kuultuaan tarvittaessa kansalaisia.
Luonnonsuojelulain (LSL) 15 §:n 7-kohdan (Luvanvaraiset poikkeukset rauhoitussäännöksistä) perusteella malminetsintä on kuitenkin sallittua myös suojelualueella alueen hallinnasta vastaavan eli metsähallituksen luvalla kunhan etsintä tehdään sen perustamistarkoitusta vaarantamatta.
Ympäristöministeriö on vahvistanut 20.9.2005 Viiankiaavan Natura 2000 –alueen hoito- ja käyttösuunnitelman. Siinä todetaan, että ”Viiankiaavan tärkeimpiä käyttömuotoja ovat poronhoito, metsästys, marjastaminen ja muu virkistäytyminen. Luonnonsuojelulain mukaisesti alueen hoidon ja käytön tärkein tavoite on luonnon suojelu, ja muiden käyttömuotojen on tuettava tätä tavoitetta. Alueen nykyisten ja suunnitelmassa esitettyjen käyttömuotojen ei katsota vaarantavan niitä luontoarvoja, joiden perusteella alue on liitetty Natura 2000 -verkostoon.” Massiivinen malminetsintä alueella ei tue tätä tärkeintä tavoitetta.
Kaivoslain (621/2011) 11 pykälän mukaan malminetsintä ei saa aiheuttaa 1) haittaa ihmisten terveydelle tai vaaraa yleiselle turvallisuudelle; 2) olennaista haittaa muulle elinkeinotoiminnalle; 3) merkittäviä muutoksia luonnonolosuhteissa; 4) harvinaisten tai arvokkaiden luonnonesiintymien olennaista vahingoittumista; 5) merkittävää maisemallista haittaa.
Merkittävyyttä on tulkittu korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä 2008:72 seuraavasti: ”ei ollut ennalta arvioiden objektiivisesti pois suljettua”. Päätöksessä todetaan myös, että luonnonolosuhteiden heikentymisen laadullinen ja määrällinen vaikuttavuus ovat yhtä tärkeitä. Kuten Metsähallitus toteaa lausunnossaan tehdystä Natura-arvioinnista, merkittävä osuus malminetsinnästä keskittyy pienelle alueelle ja rasittaa aluetta merkittävästi enemmän kuin jos se kohdistuisi tasaisesti koko Natura-alueelle. Lisäksi luontotyypeille aiheutuvien vaikutusten merkittävyyden arvioinnissa olisi tullut huomioida myös lajien ja luontotyyppien suotuisan suojelun taso.
Luonnonsuojelulain (1096/1996) 5 pykälän mukaan luontotyypin suojelutaso on suotuisa, kun sen luontainen levinneisyys ja kokonaisala riittävät turvaamaan luontotyypin säilymisen ja sen ekosysteemin rakenteen ja toimivuuden pitkällä aikavälillä sekä luontotyypille luonteenomaisten eliölajien suojelutaso on suotuisa. Eliölajin suojelutaso on suotuisa, kun laji pystyy pitkällä aikavälillä säilymään elinvoimaisena luontaisissa elinympäristöissään.
Luonnonsuojelulain 66 §:n 1 momentin mukaan viranomainen ei saa myöntää lupaa hankkeen toteuttamiseen taikka hyväksyä tai vahvistaa suunnitelmaa, jos lain 65 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitettu arviointi- ja lausuntomenettely osoittaa hankkeen tai suunnitelman merkittävästi heikentävän niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty tai on tarkoitus sisällyttää Natura 2000 -verkostoon.
Koska Lapin ympäristökeskus on 7.9.2009 päivätyssä työ- ja elinkeinoministeriölle osoittamassaan lausunnossaan (LAP-2008-L-370-256) katsonut, että malminetsinnästä täytyy tehdä luonnonsuojelulain 65 pykälän mukainen Natura-arviointi, on tällöin jo katsottu tai ainakin etukäteen arvioitu, että malminetsintä voi merkittävästi heikentää valtioneuvoston Natura 2000 –verkostoon sisällytetyn alueen luonnonarvoja.
Euroopan komission mukaan epäselvät tilanteet tulee ratkaista varovaisuusperiaatteen mukaisesti, jolloin luonnon arvoille ei koidu vahinkoa edes tulkinnanvaraisissa tilanteissa. EYTI C-127/02 (liite 5) tekemän ratkaisun mukaan: ”Näin ollen näyttää siltä, että kyseessä oleva suunnitelma tai hanke voidaan hyväksyä vain sillä edellytyksellä, että toimivaltaiset kansalliset viranomaiset ovat varmoja siitä, ettei sillä ole haitallisia vaikutuksia kyseisen alueen koskemattomuuteen. Kun siis suunnitelmasta tai hankkeesta kyseisen alueen koskemattomuudelle aiheutuvien haitallisten vaikutusten puuttuminen on epävarmaa, toimivaltaisen viranomaisen on kieltäydyttävä hyväksymästä sitä.”
Luontodirektiivin 10 artiklan tavoite on päästä Natura 2000 –alueiden ekologiseen yhtenäisyyteen. Natura-alueiden lähialueet ja viheryhteydet ovat tärkeitä luonnon monimuotoisuuden turvaamisessa. Siksi Viiankiaavan Natura-alueeseen kuuluva talousmetsänä ollut kivennäismaasaareke on tärkeä, vaikkei alueella esiinnykään varsinaisesti uhanalaisia lajeja tai luontotyyppejä. Ympärivuorokautinen melu ja liikkuminen häiritsevät alueen luonnonrauhaa ja eläimiä.
Metsähallituksen Luontopalvelujen ja Lapin ELY-keskuksen lausuntoihin perustuen väitämme, että malminetsintä ja haittavaikutuksia ennalta ehkäisevät toimenpiteet eivät anna varmuutta siitä, että Viiankiaavan uhanalaiset lajit ja luontotyypit sekä ekosysteemit säilyisivät pitkällä aikavälillä suotuisana. Toiminta Viiankiaavan soidensuojelu- ja Natura-alueella voi aiheuttaa merkittäviä muutoksia luonnonolosuhteissa pitkällä aikavälillä ja luonnonesiintymien mahdollista vahingoittumista. Epävarmuutta on mm. apuaineiden ja sementoinnin vaikutuksista ympäristöön, mahdolliset muutokset vesistöjen kemiallisessa ja fysikaalisessa koostumuksessa ja vaikutuksista mm. ravintoketjujen kautta lintuihin, vielä vuosia kestävä talvisin ympärivuorokautisesti jatkuva melu- ja häirintävaikutus alueen eläimistöön, vaikutukset lintupopulaatioihin pitkällä aikavälillä, vieras- ja tulokaslajien leviämisen todennäköisyydet ja raskaiden laitteiden vaikutuksen maaperän tiiviyteen. Lisäksi isojen kairaus- ym. koneiden toiminta suojaverkkoineen ja kairausreiät yms. suojelualueella on merkittävä maisemallinen haitta, jota on kestänyt jo 8 vuotta, siksi malminetsintätoimia ei voi enää jatkaa Viiankiaavalla.
Perustelut täytäntöönpanomääräyksen kumoamiseksi
Täytäntöönpanomääräys tulee kumota, koska valituksemme perustuu osittain vuosia jatkuneen malminetsinnän vaikutuksista alueen eheyteen ja koskemattomuuteen. Lisäksi toteamme, että tehdyt luontoselvitykset ovat edelleen puutteellisia. Alueelta ei ole kartoitettu viitasammakon esiintymispaikkoja. Turun yliopiston tutkijat Päivi Sirkiä ja Peter Uppstu ovat havainneet viitasammakkojen soidinääniä 24.5.2012 kello 8.00-12.00 Viiankiaavalla kolmella eri alueella (ks. liite 6: Sirkiän sähköpostiviesti). Viitasammakko on luontodirektiivin liitteen IV laji ja luonnonsuojeluasetuksella (714/2009) rauhoitettu. Luonnonsuojelulain 49 pykälän mukaan luontodirektiivin liitteessä IV (a) tarkoitettuihin eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty.
Natura-arvioinnissa vaikutukset viitasammakkoon on arvioitu luokkaan vähäinen merkittävyys (tieto Metsähallituksen lausunnosta). Koska emme ole saaneet ja näin ollen lukeneet 19.12.12 valmistunutta ja 6.2.13 valmistunutta Natura-arvioinnin täydennystä, emme tiedä johtuuko luokitus siitä, että viitasammakon läsnäolosta ei ollut varmuutta. Toteamme kuitenkin, että vaikutukset voivat olla merkittävät, mikäli viitasammakkopopulaatio on horroksessa juuri kairauskohdalla. Todennäköisesti Natura-arviointi on puutteellinen ainakin viitasammakon osalta.
Lisäksi alueelta ei ole tehty mitään kartoituksia mm. hyönteisistä. Kuten viimeaikaisista uutisista olemme voineet lukea, Suomesta on löytynyt 23 uutta sääskilajia mm. uhanalaisia vaaksiasia ja perhos- ja sienisääskiä. Talouselämän uutisessa (ks. liite 7) todetaan, että ”Lapin aarniometsät, suot ja pienvedet ovat uskomattoman monimuotoisia elinympäristöjä. Vähän tutkittujen sääskiryhmien parempi kartoitus tulee paljastamaan vielä useita lajeja, joista ei toistaiseksi tiedetä mitään tai hyvin vähän… Itä-Lapin rehevien puronvarsien ohella Tervolan letot ja Sodankylän aapasuot ovat osoittautuneet runsaudensarviksi.” Hyönteistuntemuksessamme on siis paljon aukkoja ja luonnonsuojelualueet on perustettu nimenomaan turvaamaan luonnon monimuotoisuutta ja säilyttämään ne koskemattomina ja eheinä. Hyönteiset ovat ihmisenkin kannalta hyvin tärkeitä mm. hillan kukinta-aikaisessa pölytyksessä.
Kaivoslain 169 pykälän mukaan täytäntöönpanomääräyksen edellytykset täyttyvät kun täytäntöönpano ei tee muutoksenhakua hyödyttömäksi ja hakija asettaa kaivosviranomaisen määräämän vakuuden niiden edunmenetysten ja kustannusten korvaamiseksi, jotka päätöksen kumoaminen tai lupamääräysten muuttaminen voi aiheuttaa. Mikäli määräystä ei kumota ja kaivosyhtiö aloittaa malminetsinnän Viiankiaavan alueella heti kun mahdollista (eli jos KHO hylkää valituksemme YM:n päätöksestä), muutoksenhaku tulee ensimmäisen vuoden osalta hyödyttömäksi. Katsomme, että tällöin lisävahinkoa on alueella jo tapahtunut. Mikään vakuus ei korvaa menetettyjä luontoarvoja.
Lapin Vesitutkimus Oy:n luotettavuus
Kuten 3.5. jättämässämme mielipiteessämme toteamme, emme pidä Lapin Vesitutkimus Oy:n ammattietiikkaa ja -taitoa hyvänä. Konsulttiyhtiö on tehnyt myös mm. Talvivaaran ympäristöselvityksen. Talvivaaran ympäristöselvityksessä arvioidaan kaivoksen vesistöpäästöt natriumin osalta alle 200 milligrammaan litrassa ja sulfaatin osalta vähän yli 200 milligrammaan. Nämä luvut päätyivät suurin piirtein samansuuruisina ympäristölupahakemukseen. Natriumia ja sulfaattia ei myöskään pidetty YVA-prosessissa keskeisinä aineina näiden matalien pitoisuusarvioiden vuoksi. Todellisuudessa kaivoksen natrium- ja sulfaattipäästöt ovat olleet monikymmenkertaisia ja aiheuttaneet muutoksia alapuolisissa vesistöissä. Lapin vesitutkimus on tehnyt myös Raahen Laivakankaan kaivoksen ympäristövaikutusten arvioinnin (YVA). Kytkösasioiden lisäksi Laivakankaan kaivoksellakin on ollut ongelmia vesistöpäästöjen ja lupa-arvojen ylitysten kanssa (ks. liite 8). Lisäksi Suhangon YVA-menettelyn yhteydessä on nykyinen YVA-selvityksen laatija kyseenalaistanut eräitä aikaisempia luontohavaintoja ja käytettyjä menetelmiä. Myös Metsähallituksen lausunto osoittaa, ettei Lapin Vesitutkimus Oy ole osannut laatia Natura-arviointia oikein, koska siitä puuttuu merkittävyys- ja suotuisan suojelun taso –tarkastelut. Myös mm. määritelmässä boreaalinen luonnonmetsä (s. 4) on tulkintaerimielisyyksiä.
Valtioneuvoston asetuksessa kaivostoiminnasta (391/2012) pykälässä 12 luetellaan, mitä tietoja pitää kertoa malminetsintälupahakemuksessa. Päätöksessä ei kerrota, täyttääkö hakemus kaivoslain 12 §:n mm. tutkimushenkilökunnan ammatillisesta pätevyydestä ja onko olemassa tarkkaa suunnitelmaa tutkimusten etenemisestä ajallisesti.
Aikaisempia lupamääräyksiä rikottu
Kaivoslain 61 pykälässä säädetään seuraavaa: Malminetsintäluvan voimassaolon jatkamisen edellytyksenä on, että: 3) luvanhaltija on noudattanut tässä laissa säädettyjä velvollisuuksia samoin kuin lupamääräyksiä. Kuten 9.7.2012 Korkeimmalle hallinto-oikeudelle (ks. liite 9) tekemässämme valituksessamme Ympäristöministeriön päätöksestä sekä mielipiteissämme (9.7.2012, liite 10 ja 3.5.2013, liite 11) ja aikaisemmassa valituksessamme (24.9.2012, liite 12) toteamme, kaivosyhtiö ei ole noudattanut aikaisempia lupaehtoja. Siksi katsomme, ettei kaivosyhtiöllä ole edellytyksiä jatkaa malminetsintää Viiankiaavalla.
3.5.2013 päivätyssä mielipiteessämme luvussa Kaivosyhtiön toimita tähän mennessä, toteamme mm. että kaivosyhtiö ei ole noudattanut lupaehtoja mm. se ei ole seurannut ja raportoinut kairauksien vaikutuksia kausilta 2009-2010 ja 2010-2011. Kaudelta 2011-2012 ne tehtiin, koska luonnonsuojelupiiri valitti asiasta. Aikaisemmissakin ehdoissa oli myös sillan rakentaminen metsäsaarekkeelle, mutta sitäkään ehtoa ei ole noudatettu.
Lupamääräyksessä (3(23)) todetaan, että syväkairauksissa tarvittavaa vettä ei saa ottaa luonnontilaisista lähteistä eikä vedenotolla saa aiheuttaa muutoksia pienten purojen tai norojen virtaamiin. Koska kaivosyhtiö ei ole noudattanut aikaisempia lupamääräyksiä, emme luota, että tätäkään noudatetaan. Kukaan ei ole valvomassa heidän toimintaansa. On vaikea uskoa, että he viitsivät lähteä hakemaan vettä suojelualueen ulkopuolelta, jos sitä on lähellä saatavissa yllin kyllin.
Kaivosviranomainen ei ole ottanut kantaa päätöksessään esittämiimme vaatimuksiin
Kaivoslain 56 pykälässä säädetään seuraavaa: ”Päätöksessä on otettava kantaa lausunnoissa ja muistutuksissa esitettyihin yksilöityihin vaatimuksiin. Jos hankkeeseen sovelletaan ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annettua lakia, lupapäätöksestä on käytävä ilmi, miten arviointi on otettu huomioon lupaharkinnassa.” Päätöksessä ei ole otettu huomioon 3.5.2013 antamassamme mielipiteessämme esitettyihin seikkoihin mm. pohjanlepakko-, viitasammakko-, perhos- ja sudenkorento-esiintymien kartoitukseen. Päätöksessä ei oteta kantaan mitenkään siihen, että aikaisempien lupien edellyttämät selvitykset ja raportit puuttuvat. Päätöksessä ei oteta kantaa piirimme varapuheenjohtajan Seppo Aikion havaintoihin kymmenpiikkisten joukkokuolemasta (liite 13).
Metsähallituskin toteaa lausunnossaan (s. 7) ”runsaiden syväkairausmäärien toteuttaminen alle 170 hehtaarin laajuisella alueella aiheuttaa itse toiminnan ja siihen liittyvän kulkemisen vuoksi muutoksia, joiden yhteisvaikutuksia on vaikea varmuudella etukäteen arvioida eikä muutosten jälkeisestä palautumisesta tai siihen vaadittavasta ajasta ole tietoa”. Lisäksi Metsähallitus toteaa, että ”komission tulkintaohjeen mukaan koskemattomuus liittyy alueen suojelutavoitteisiin ja sen merkitys liittyy ”ehjänä ja täydellisenä” olemiseen. Myöskään näihin seukkoihin Tukes ei ole ottanut kantaa päätöksessään.
Valtioneuvoston asetuksessa kaivostoiminnasta (391/2012) pykälässä 27 luetellaan, mitä tietoja jatkohakemuksessa on esitettävä. Koska emme ole nähneet hakemusta, emme tiedä täyttääkö hakemus em. lain kohdan vaatimukset. Päätöksessä niitä ei ainakaan käydä läpi.
3.5.13 jätetyssä mielipiteessämme toteamme mm. seuraavaa:
Kaivosyhtiö kertoo hakemuksessaan seuraavaa: ”Hydrogeologisia tutkimuksia on tarkoitus jatkaakairareikämittauksilla sekä mahdollisesti asennetaan lisää pohjaveden tarkkailuputkia. Pinta- ja pohjaveden laaduntarkkailu jatkuu näytteenotolla 4 krt vuodessa sekä jatkuvalla pohjaveden pinnankorkeuden seurannalla.” Emme usko, että tällaisia tutkimuksia ja tarkkailua on tehty, koska asiakirjat olisi varmasti esitetty myös korkeimmalle hallinto-oikeudelle.
Tukes ei ole päätöksessään käsitellyt väitettämme mitenkään.
Lupaviranomainen ei ole ottanut päätöksessään huomioon Metsähallituksen suositusta: ”Metsähallituksen näkemyksen mukaan varovaisuusperiaatteen mukaisesti tutkimussuunnitelmaa tulisi karsia harventamalla näytteenottoväliä.”
Muuta huomautettavaa päätöksestä
Todettakoon vielä, että poronhoitolain 53 pykälän mukaan suunnitellessaan valtion maita koskevia, poronhoidon harjoittamiseen olennaisesti vaikuttavia toimenpiteitä valtion viranomaisen on neuvoteltava asianomaisen paliskunnan edustajien kanssa. Lupapäätöksestä ei käy ilmi, onko tällaiset neuvottelut käyty. Tukes ei ole myöskään antanut mitään määräyksiä kaivoslain 12 § ja valtioneuvoston asetus kaivostoiminnasta (391/2012) perusteella poronhoidon huomioimiseksi.
Päätöksessä on osa määräyksistä annettu hyvin epämääräisesti ja tulkinnan varaa jää paljon. Mm. sivulla 6:
– Todetaan, että pitkospuiden rakentamisessa on huomioitava, ettei vieraslajeja pääse siirtymään alueelle ja että pitkospuut ovat riittävät ominaisuuksiltaan aina kyseisen kohteen suojaamiseksi. Miten tällainen otetaan huomioon?
– Malminetsintäluvan haltijan on ilmoitettava kirjallisesti kiinteistöjen omistajille ja muille oikeudenhaltijoille etukäteen, muttei kerrota kuinka aikaisin asiasta on ilmoitettava?
– Pintamaan kulumisen estämiseksi ja minimoimiseksi tulee tarvittaessa levittää muovisia suojaverkkoja. Tässäkin olisi voinut tarkentaa ottaen huomioon aikaisemmat tallaantumishavainnot.
– Lisäksi todetaan, että tutkimusten aikana on suoritettava myös jatkuvaa pinta- ja pohjaveden laaduntarkkailua sekä seurattava pohjaveden pinnankorkeutta. Päätöksessä ei ole kerrottu mitään ehtoja tai annettu menettelytapaohjeita, mikäli muutoksia ilmenee. Lisäksi ei kerrota, mitä kaikkea pitää seurata (pH, raskasmetallipitoisuudet, sähkönjohtamiskyky, liukenemiset apuaineista, mahdolliset vesien pieneliöstön kuolemat jne.)
Ennakoivalla päätöksellä loukataan mm. luonnonsuojelujärjestön osallistumis- ja valitusmahdollisuutta
Luononnonsuojelulain 65 pykälässä 2 momentissä säädetään seuraavaa:
Luvan myöntävän tai suunnitelman hyväksyvän viranomaisen on katsottava, että 1 momentissa tarkoitettu arviointi on tehty. Viranomaisen on sen jälkeen pyydettävä siitä lausunto elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta ja siltä, jonka hallinnassa luonnonsuojelualue on…
Päätöstä ei voi antaa ennakoivasti kolmivuotisena, koska Natura-arviointi on tehty vain ensimmäisen vuoden osalta. Ei voida etukäteen ennakoida, että Natura-arviointi johtaa luvan jatkumiseen vaan asia on tarkasteltava aina erikseen arvioinnissa tulleiden tietojen perusteella. Katsomme, että kaivosviranomainen on tehnyt menettelyvirheen kun se on antanut malminetsintäpäätöksen 53 kairausreiän jälkeisille kairauksille ennen kuin Natura-arviointi on tehty. Vaikkakin päätös on ehdollinen, ei se noudata lain henkeä ja kirjainta eli ensin tehdään arviointi ja vasta sitten lupapäätös. Päätöksestä saa sellaisen kuvan, että Natura-arviointi on vain muodollinen prosessi eikä sillä oleteta olevan vaikutuksia malminetsinnän jatkuvuuteen.
Lisäksi päätös ei ota huomioon viranomaisten, osallisten ja luonnonsuojelujärjestöjen oikeudesta valittaa, mikäli ne katsovat, että päätöksen jälkeen aloitettu Natura-arviointi ei täytä sille asetettuja vaatimuksia tai tulokset ovat kyseenalaisia, jotta lupa voisi olla automaattisesti voimassa. Ehto, että lupaviranomainen voi halutessaan muuttaa lupaa havaitessaan virheitä, jättää liian suuren vallan lupaviranomaiselle päättää yksistään asiasta.
Päätöksessään (s. 7) Tukes toteaa seuraavaa: ”Vireillepano-oikeus luvan muuttamiseksi kaivoslain (621/2011) 69 §:n 1 momentissa tarkoitetulla perusteilla olisi lupaviranomaisen lisäksi asiassa toimialallaan yleistä etua valvovalla viranomaisella sekä kiinteistön omistajalla tai muulla haittaa kärsivällä asianosaisella.” Ymmärrämme lauseen niin, että vain edellä luetelluilla tahoilla on vireillepano-oikeus. Näinhän ei ole, vaan kaivoslain 159 pykälän mukaan myös mm. rekisteröidyllä yhdistyksellä on vireillepano-oikeus silloin kun mm. kaivosyhtiö rikkoo kaivoslakia ja sen perusteella annettuja määräyksiä. Lisäksi vireillepanopykälä ei ole tarkoitettu kuvatunlaiseen tilanteeseen eli, että ennakkoon annetaan lupa asiaan, josta ei ole tehty kunnollista Natura-arviointia.
Onko alueella uraania tai toriumia?
Valittaessamme edellisestä Tukesin päätöksestä, yksi valitusperuste oli, ettei selvityksessä kerrottu alueen uraani- ja toriumpitoisuuksista. Vaadimme, että asia selvitetään ja kerrotaan ennen kuin lupa voidaan myöntää. KTM:n julkaisussa 28/2007 todetaan, että Säteilylain (592/1991) tarkoituksena on estää ja rajoittaa säteilystä aiheutuvia terveydellisiä ja muita vaikutuksia. Lakia sovelletaan malminetsintään ja kaivostoimintaan, jos toiminnasta aiheutuu tai saattaa aiheutua ihmisen terveyden kannalta haitallista altistumista säteilylle. Lain mukaan maa-, kivi tai muita aineksia elinkeinotoiminnassaan käyttävän on selvitettävä toiminnasta aiheutuva säteilyaltistus, mikäli tällaista vaikutusta epäillään.
Luonnonsuojelupiirin 9.7.2012 jättämässä mielipiteessä (liite 10, kumotun lupapäätöksen yhteydessä annetussa) kohdassa 4. kysymme kuinka hyvin tunnetaan alueen uraanipitoisuudet ja voiko kairausreikien mukana nouseva mahdollinen uraanipitoinen pohjavesi aiheuttaa terveysriskiä alueen kasvillisuudelle, eläimille ja sitä kautta ihmisille? Tähän kysymykseen selvityksissä ei anneta vastausta vieläkään. Tuolloiseen kysymykseemme AA Sakatti Mining Oy vastasi seuraavasti: ”Kallioperän alkuainepitoisuudet ovat tiedossa”. Miksi yhtiö ei vastaa suoraan, että alueella on havaittu tämän verran pitoisuuksia uraania tai toriumia tai että alueella ei ole havaittu uraania tai toriumia, jos kerta alkuaineet ovat tiedossa? Välttelevä vastaus viittaa uraanin ja toriumin läsnäoloon. Herää epäilys pyrkiikö AA Sakatti Mining Oy tekemään ns. talvivaarat eli sitten kun kaivoslupa on saatu, kerrotaan vasta radioaktiivisten ja säteilevien malmien olemassaolosta ja mahdollisesta hyödyntämisestä. Tällaiset harhauttavat menettelymahdollisuudet on viipymättä korjattava lakeihin. Malminetsintälomakkeeseen tulee saada kohta, jossa kysytään arviota tai tietoa radioaktiivisten alkuaineiden läsnäolosta sekä niiden pitoisuuksista (GTK:lta on löydettävissä alustavia kartoituksia).
Rovaniemellä 26.6.2013
Sari Hänninen Tarja Pasma
puheenjohtaja sihteeri
Liitteet
1) Tukesin päätös ML 2012:0036
2) Jokimäki, J. ja Kaisanlahti-Jokimäki M-: Joutsenaavan, Kokonaavan, Silmävuoman, Viiankiaavan ja Teuravuoman suolinnustoselvitys 2004. Arktinen keskus, Lapin yliopisto 2004. http://www.lapinliitto.fi/c/document_library/get_file?folderId=349619&name=DLFE-8357.pdf
3) Kauppila, P., Räisänen, M.L. ja Myllyoja, S. (toim.) Metallimalmikaivostoiminnan parhaat ympäristökäytännöt. SY 29/2011. http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=134447&lan=fi
4) Malminetsintä ja kaivostoiminta suojelualueilla sekä saamelaisten kotiseutualueella ja poronhoitoalueella –opasta. KTM 28/2007. http://ktm.elinar.fi/ktm_jur/ktmjur.nsf/All/8CA47CA1F3F02142C22573A2002F5673/$file/jul28teo_2007%20A4_netti.pdf
5) Euroopan unionin tuomio C-127/02. http://curia.europa.eu/juris/liste.jsf?language=fi&jur=C,T,F&num=C-127/02&td=ALL
6) Tutkija Päivi Sirkiän sähköpostiviesti viitasammakkohavainnoista (kopioitu word-tiedostoksi)
7) Talouselämä 17.6.2013: Suomesta löytyi 23 uutta sääskilajia – yksi lisääntyy neitseellisesti. http://www.talouselama.fi/uutiset/suomesta+loytyi+23+uutta+saaskilajia++yksi+lisaantyy+neitseellisesti/a2190591)
8) Suomen Luonto: Lapin vesitutkimuksella vahvat kytkökset Raahen laivakankaan kultakaivokseen http://suomenluonto.blogit.fi/lapin-vesitutkimuksella-vahvat-kytkokset-raahen-laivakankaan-kultakaivokseen ja Raahen Seutu 30.4.2012: Tämä ei saa jäädä tähän. http://www.raahenseutu.fi/Uutiset/1194740643308/artikkeli/tama+ei+saa+jaada+tahan.html
9) 9.7.2012 tehty valitus KHO:lle ja vastaselitys
10) 9.7.2012 päivätty mielipiteemme Tukesin kuulutuksesta malminetsinhakemuksen ML2012:0036 johdosta
11) 3.5.2013 päivätty mielipiteemme Tukesin kuulutuksesta malminetsinhakemuksen ML2012:0036 johdosta
12) 24.9.2012 päivätty valituksemme Rovaniemen hallinto-oikeuteen Tukesin malminetsintäpäätöksestä
13) Seppo Aikion lausunto maastokäynneistä KHO:lle 16.11.2012