Lausunto Suhangon laajennuksen YVA-se­los­tuk­ses­ta

Viite            Lausuntopyyntönne 7.11.2013 LAPELY/30/07.04/2012

Asia            LAUSUNTO SUHANGON KAIVOSHANKKEEN LAAJENNUKSEN JA PETÄJÄSKOKSI-KONTTIJÄRVI 220 kV:N VOIMAJOHTOHANKKEEN YVA-SELOSTUKSISTA

Suurissa hankkeissa selostukseen perehtymisaika pidemmäksi

Lapin luonnonsuojelupiiri jätti lausunnon Hannukaisen kaivoshankkeen YVA-selostuksesta joulukuun alussa. Varsinainen selostus oli n. 700-sivuinen ja lisäksi oli n. 1700 sivua liitteitä. Nyt lausunnolla olevassa Suhangon YVA-selostuksessa on selostusosassa sivuja 533 ja liitteitä lienee myös n. 1500 sivua. On hyvä, että tarkempaa lisätietoa annetaan sitä kaipaavalle, mutta todennäköisesti kenenkään viranomaisen ja varsinkaan tavallisen kansalaisen aika ei riitä oman perhe- ja työkiireiden ohella perehtymään koko YVA-selostukseen liitteineen. Siksi selostuksissa tulisi päästä kohtuullisimpiin sivumääriin. Tietoa pitäisi jäsentää selkeämmin ja tiivistää esimerkiksi karttojen, taulukoiden ja kaavioiden avulla. Yksityiskohtaisemman tiedon voi laittaa liitteisiin ja myös animaatioita verkkoympäristössä voisi kokeilla keskeisten asioiden kuvaamisessa. Verkkoon voi myös laittaa aineistoa sitä mukaan kun sitä valmistuu. Luonnollisesti se taas vaatii aktiivista seuraamista. Emme pidä myöskään hyvänä käytäntönä, että esimerkiksi kunnolliset kartat eri vaihtoehdoista esitellään liitekirjoissa. Ne pitää olla selostuksessa mukana. Monta kirjaa ei viitsi kuljetella mukanaan. 220 kV:n voimajohtohankkeen Petäjäkoski-Konttijärvi vaikutusten arviointiin emme ehtineet perehtyä lainkaan.

YVA-lakia tulisi muuttaa niin, että kuulemisaikaa jatketaan vähintään kuukaudella näin monisivuisissa selostuksissa. Määrä ei myöskään korvaa laatua. Suhangon YVA-selostus on huomattavasti selkeämpi kuin Hannukaisen, mutta siinäkin on jonkin verran liikaa toistoa sekä selostuksessa että liitteissä ja toisaalta oleellisten tietojen puuttumista.

Erityisen hyvää YVA-selostuksessa

Vaikka eri hankkeiden yhteisvaikutuksia ei ole käsitelty kovin kattavasti, on kuitenkin erittäin hyvä, että edes jonkinlainen tarkastelu on tehty mm. Simojoen valuma-alueen turvetuotannon osalta. Myös sivuilla 128-129 esitelty listaus arvioinnin tehneistä vastuuhenkilöistä ja heidän työkokemuksestaan on erittäin hyvä asia.

YVA-selostuksessa ei ole vastattu seuraaviin kohtiin, joita nostimme YVA-ohjelmasta antamassamme lausunnossa esiin

1. Selostuksessa on otettava huomioon 1.5.2013 voimaan tullut kaivannaisjäteasetus.
2. Pintavalutuskenttien soveltuvuus suunniteltuun puhdistukseen.
3. Pöyryllä on kokemusta Talvivaaran pölylaskeumista. Miten ne otetaan huomioon suunnitelmissa?
4. Poikkeuksellisten kuivuusjaksojen vaikutuksia ei ole otettu huomioon.
5. Maaperän kuorimisesta aiheutuvat hiilidioksidipäästöt.
6. Kysyimme myös seuraavaa YVA-ohjelmassa: Eikö löydy mitään dokumenttia, mistä vesistöstä ja alueelta on löydetty Habrophlebia fusca –päiväkorento ja Perlodes diaspar –koskikorento? Tai eikö voida kysyä selvityksen tehneiltä henkilöiltä, muistavatko he mistä ne on otettu? Vai epäilläänkö että vuoden 2002 kartoituksen tehneet henkilöt eivät ole olleet ammattitaitoisia ja lajitunnistukset ovat siis olleet vääriä? Ohjelmassa kuvattu tilanne herättää paljon kysymyksiä, jotka on syytä tarkentaa selostuksessa.

Kemikaalien vaikutus ympäristöön

Selostuksen sivuilla 66-67 luetellaan kemikaalit, joita käytetään malmin rikastamisessa. Selostuksessa ei kerrota kaikkien käytettyjen kemikaalien vaikutuksia ympäristöön. Selostuksen sivuilla 24-25 on lueteltu ympäristövaikutusten arvioinnin tekijät ja heidän vastuualueensa. Listalta ei löydy biokemistiä. Katsomme, että YVA-selvityksessä tulisi ehdottomasti olla mukana biokemistin koulutuksen saanut, jotta voitaisiin luotettavasti arvioida prosessin aikana syntyneitä päästöjä ja niiden pitkäaikaisia vaikutuksia mm. eliöstöön.

Sivukiviaineksen käyttäminen alueen maa- ja vesirakennustöissä

Sivulla 73 todetaan, että sivukivialueiden tilavuuksia suunniteltaessa oletuksena on käytetty, että Konttijärven ja Ahmavaaran sivukiviaines soveltuu käytettäväksi alueen maa- ja vesirakennustöissä. Mikäli lisäselvitysten perusteella mm. hapontuottopotentiaalin vuoksi näin ei olekaan, tulevat sivukivikasat olemaan suuremmat kuin selostuksessa on kerrottu. Tämä mahdollisuus olisi pitänyt ottaa huomioon tarkasteltaessa sivukivien ympäristö- ja maisemavaikutuksia. Käsittääksemme Konttijärven ja Ahmavaaran alueiden sivukivinäytteille 5 kk ajan tehdyt kosteuskammiotestit osoittivat, että hapettumista tapahtui testien aikana, joten emme usko, että aine soveltuu maa- ja vesirakentamiseen.

Eri malmijakeiden hapontuottopotentiaali

Sivulla 77 todetaan, että rikastushiekan rikkipitoisuuden voidaan olettaakin nousevan, mikäli syötteen rikkipitoisuus kasvaa. Muiden kuin Ahmavaaran ja Konttijärven louhosalueiden hapontuottopotentiaalia ei ole tutkittu, joten niiden hapontuottopotentiaalia ei tiedetä. Rikastushiekka-altaiden, marginaalimalmin sekä potentiaalisesti happoa muodostavien (PAF) sivukivijakeiden pohjarakenteissa tulee noudattaa ongelmajätteelle määrättyä ohjeistusta. Rikastushiekka-altaan reunapadot tulee rakentaa samalla tavalla kuin hydrometallurgisen altaan. Myös sulkemisvaiheessa mm. sivukivialueiden peittämisessä ja suotovesissä tulee ottaa huomioon maa-ainesten hapon muodostumisen mahdollisuus tulevien vuosikymmenten aikana.

Rikastushiekan läjitysalueelle esitellään kaksi vaihtoehtoa A- ja B-allas (B  = sijoitetaan Konttijärven louhokseen kun sen louhinta on päättynyt). B-altaan vaikutukset Ruonajokeen ovat vähäiset, mutta Konttijärven louhoksen kallioperän rakoilun vuoksi saastuneet vedet voivat levitä luokitellulle pohjavesialueelle. Ilmeisesti rakoilua ei voi mitenkään saada tukittua. Pohjaveden virtaussuunnat ovat poispäin rikastushiekka- ja hydrometallurgiselta altaalta (s. 267) kohti Ruonajokea, joten jos A-altaan alueiden veden hallinta ei ole kunnossa toiminta-aikana ja etenkin sulkemisvaiheen jälkeen, prosessivesien valuminen Ruonajoen kautta Simojokeen aiheuttaisi ympäristökatastrofin. Jo yksistään tämä esimerkki osoittaa, että kaivosta ollaan sijoittamassa herkälle alueelle ja eri vaihtoehdot ovat huonoja.

Radiologinen perustilaselvitys ja toiminnan aikaiset vaikutukset

Suomen säteilyturvakeskus (STUK) on antanut väliraportin 15.10.2013 Suhangon kaivoshankkeen ympäristön radiologisesta perustilaselvityksestä (liite 9). Näytteistä analysoitiin luonnon radioaktiivisista aineista uraanin, radiumin, lyijy ja polonium aktiivisuuspitoisuudet. Tuloksena oli, että alueella ja sen ympäristössä radioaktiivisuuspitoisuudet ovat tyypillistä ympäristössä esiintyvää tasoa. Lisäksi raportissa todetaan, että raportissa esitetyt johtopäätökset voivat muuttua, kun selvitykseen liittyvät kaikki näytteenotot ja näytteiden analysoinnit saadaan tehtyä. Lupapäätöksiä tehtäessä tulee viranomaisilla olla käytössä kaikkien näytteiden analysoinnit ja myös STUK:n arvio siitä, miten radioaktiiviset aineet käyttäytyvät uudessa Plastol-prosessissa ja mitä jäämiä kerääntyy ympäristöön.

Maaperän kuorimisen vaikutus ilmastoon ja tulviin

Verkkosivulla http://kulma.net/ossi/seed-09-10-1-fi.pdf artikkelissa Maaperä merkitsee – ilmastokriisin taklaaminen maan tasolla (suomennos www.grain.org verkkosivulta) todetaan mm. seuraavaa: ”Maaperillä tarkoitetaan ohutta kerrosta, joka peittää 90 % planeettamme maapinta-alasta ja kyseessä on vastoin useimpien ihmisten käsityksiä elävä ja dynaaminen ekosysteemi. Eloperäisen aineksen molekyylit kykenevät imemään yli 100 kertaa enemmän vettä kuin tomu, minkä lisäksi maaperä voi pidättää ja myöhemmin luovuttaa kasvien käyttöön vastaavassa suhteessa. Eloperäinen aines tuottaa myös molekyylisidoksia, jotka pitävät maaperän osatekijät liittyneinä toisiinsa. Sidokset suojelevat maaperää eroosiolta ja tekevät sen rakenteesta huokoisemman ja vähemmän tiiviin, sekä parantavat vedenpidätyskykyä. Jokaista kilogrammaa hajoavaa eloperäistä ainesta kohden ilmakehään vapautuu 1,5 kilogrammaa hiilidioksidia. Globaalista perspektiivistä tarkasteltuna esiteollisen aikakauden tasapaino ilman ja maaperän välillä tarkoitti, että jokaista ilmassa olevaa hiilitonnia kohden maaperässä sijaitsi keskimäärin kaksi tonnia. Nykyinen suhde on pudonnut maaperän keskimääräiseen 1,7 tonniin suhteessa ilmakehän tonniin.”

Sivujen 274-277 perusteella voidaan arvioida, että maapeitteen vahvuus louhosalueilla on pääosin 5-20 metrin välillä ja kaivospiirin länsireunalla jopa 30-40 metriä. Selostuksen mukaan useimmat louhokset sijaitsevat laajoilla suoalueilla eli maapeite on rakenteeltaan hyvin turvepitoista. YVA-selostuksessa ei ole kerrottu (kuten lausunnossamme YVA-ohjelmasta esitimme), mitä tapahtuu turpeeseen varastoituneelle hiilelle vuosien aikana. Jos alkukäsittelyn (kuoriminen ja kasaaminen) jälkeen turvekasat pysyvät kosteana ja tiiviinä voi hiilidioksidin vapautuminen loppua piankin. Jos taas kasaan sekoittuu kivennäismaata, se pysyy hapellisena ja jos se kuivuu, turve hajoaa jatkuvasti loppuun saakka ja muodostaa hiilidioksidia. Tämä olisi pitänyt ottaa huomioon tarkastellessa hankkeen kasvihuonekaasupäästöjä. Huomautamme, että Suomi on viimeksi kansainvälisen biodiversiteettisopimuksen yhteydessä (Nagoya 2010) sitoutunut luonnon hiilivarastojen suojeluun.

Vaikka selostuksessa kerrotaan hyvinkin yksityiskohtaisesti virtaamista eri tilanteissa, ei maallikko saa selkeää kuvaa siitä, tulevatko Kemijoen ja Simojoen vesistöjen tulvat entistäkin äärevimmiksi kun alueen useat pienet järvet ja lammet kuivuvat, Suhankojärvi kuivatetaan osittain ja alueen vettä pidättelevät suot ja muu maaperä kuoritaan pois?

Turvekasojen tulipalovaara ja ravinnekuormitus

Sivulla 75 todetaan, että turvekasat tullaan läjittämään korkeintaan 5 m korkuisiksi mm. itsestään syttyvien tulipalojen ennaltaehkäisemiseksi. Kuitenkin todetaan, että niitä pyritään läjittämään myös korkeimmiksi erilaisin läjitystekniikoin, jotta pinta-alat pysyisivät mahdollisimman pieninä. Selostuksessa ei kerrota ehkäiseekö rajoitettu korkeus varmasti tulipalojen syttymistä ja jos kuitenkin kasa syttyy palamaan, millaista vaaraa siitä voi syntyä ja miten riski otetaan huomioon. Turvekasojen ravinnekuormitus on laskettu erikseen muista jakeista, mutta selostuksessa olisi ollut hyvä esittää selkeä taulukko, jossa olisi vedetty yhteen kaikki arvioidut ravinnepäästöt mukaan lukien räjähdysaineiden käytöstä syntyvä typpi.

Pölyvaikutukset

YVA-ohjelmasta antamassamme lausunnossa esitimme, että pölyarvioinnissa käytetään Pöyryn Talvivaarasta saatuja mittaustuloksia. Näin ei ole tehty vaan arvioinnissa on käytetty Breezen AERMOD-tietokonemallia. Mallin mukaan pölylaskeumia tulee korkeintaan 1000 metrin päähän.

Metlan tutkimuksissa on todettu, että yleisesti ottaen esimerkiksi sammalten raskasmetallipitoisuudet ovat laskeneet Suomessa, mutta tietyt mitatut, ihmiselle ja luonnolle myrkylliset metallit kuten arseenipitoisuudet sammalissa on lisääntynyt mm. Kittilän Suurikuusikon kaivoksen ympäristössä (Lähde: http://www.metla.fi/metinfo/metsienterveys/raskasmetalli/kartta-arseeni.htm). Alla oleva kuvasarja kuvaa arseenin (As) laskeumia Suomessa vuosina 1995-2010. Vuonna 2010 Kittilän kaivos on ollut toiminnassa vasta kaksi vuotta.

Kittilän kaivoksen biologisen kartoituksen 2012 mukaan Suurikuusikon kaivokselta suurimmat pölylaskeumat tulevat sivukivialueilta ja tiestöstä. Mittauksissa on todettu luonnontaustastaan selvästi kohonneita arseeni- ja raskasmetallin pölypäästöjä sammaleissa jopa 5 kilometrin päässä. Alla on laadittu taulukko muutamista näytteenottopisteistä. Metlan tutkimusten mukaan sammalten arseenipitoisuuden keskiarvo vuonna 2010 oli 0,11 mg/kg Suomessa.

Myös Hannukaisen YVA-selostuksessa Rautuvaaran vanhalta rikastushiekka-alueelta päästöjen todettiin jäkälä- ja sieninäytteiden perusteella levinneen jopa 10 kilometrin päähän. Esimerkiksi kuparia on levinnyt sammaliin 10,4 mg/kg pitoisuutena jopa viiden kilometrin päähän. Metlan tutkimusten mukaan sammalten kuparipitoisuuden keskiarvo vuonna 2010 oli 5,03 mg/kg Suomessa.

Talvivaaran YVA-selvityksessä pölyn laskeuma mallinnettiin graniittipölyn laskeuma-arvoilla. Tällainen pöly lentää suotuisissakin olosuhteissa vain 1,5 kilometrin päähän. Mustaliuskepöly lentää samoissa olosuhteissa helposti kolmenkymmenenkin kilometrin päähän. Lähtöaineella on siis merkitystä. Jos malmissa on hiiltä tai vastaavaa, joka tekee pölyn tavallaan hiutalemaiseksi, on varauduttava suuriin vaikutusalueisin. Aliarvioimalla pölyvaikutuksia voi olla merkittävä vaikutus siihen, että kaivospiirin ulkopuolelle jäävät asukkaat tulevat pettymään kun todellisuus alkaa paljastua ja sosiaalinen hyväksyttävyys menetetään.

Natura-arviointi ja muut suojelualueet

Pöly-, melu- ja tärinävaikutusten vuoksi Natura-arviointi tulisi tehdä myös ainakin 4 km etäisyydellä olevalle Tuiskukivalon närheikölle mutta myös 9,5 kilometrin päässä olevalle Saariaapa-Hattuselkä alueelle. Vesistövaikutukset Simojokeen on myös aliarvioitu karkeasti. On vaikea uskoa etteikö Ylijoen siirtäminen useiden satojen metrien matkalta aiheuttaisi huomattavaa veden laadun ja ekologisen tilan heikkenemistä Simojoessa. Lisäksi siirtoa kuvaavassa luvussa ei ole käsitelty lainkaan mahdollista elohopean liikkeelle lähtemistä ja alajuoksun vesistöjen kalojen mahdollista elohopeapitoisuuksien nousemista niin korkealle tasolle, että mm. Simojoen lohikalastusmatkailu loppuu kokonaan vuosiksi. Myös vaikutusten arviointi Konttikivalon ja Pitkälammen suojelumetsään pitää tehdä myös tarkemmalla taholla.

Vesistövaikutukset

Sivulla 2013 todetaan, että laskelmat on tehty muodostuvien vesijakeiden keskimääräisillä oletetuilla vedenlaaduilla hydrologisilta olosuhteiltaan normaalina vuonna vastaanottavien vesien keskivirtaamatilanteissa. Lisäksi todetaan, että pintavesistöjen vaikutusarvioinnit on toteutettu varovaisuusperiaatteen mukaisesti ilman lievennyskeinoja prosessi- ja aluevesille. Lievennyskeinoja ovat hydrometeallurgisen altaan osalta selkeytysallas ja pintavalutuskenttä ja muiden osalta pintavalutuskentät, jotka eivät toimi tulvatilanteissa eivätkä talviaikana. Pintavalutuskentät eivät missään nimessä riitä estämään päästöjen kulkeutumista vesistöihin.

YVA-selostuksen sivulla 82 sanotaan seuraavaa: ”Prosessissa vesiä voidaan purkaa ympäristöön ainoastaan vaahdotuksen rikastushiekka-altaasta. Altaan ylivuotovedet johdetaan hallitusti Takalammen ja pintavalutuskentän kautta Konttijärveen, josta edelleen Konttijokea ja Välijokea pitkin Kemijokeen. Yliteveden johtamistarve korostuu erityisesti hydrologisilta olosuhteiltaan poikkeuksellisen sateisina vuosina (1/100 vuodessa toistuva sateinen vuosi). Vaahdotusrikastuksen prosessivesien johtamiselle on voimassa oleva ympäristölupa (1 Mm3/a).”

Pohjois-Suomen aluehallintovirasto on päätöksessään 26.6.2013 nro 72/2013/1 todennut, että prosessijätevesille tulee olla käsittelyjärjestelmä eivätkä pintavalutuskentät saa enää toimia ko. vesien pääasiallisena puhdistusmenetelmänä. Lisäksi Euroopan Unioni on uusimassa kaivosten sivukivien ja rikastushiekan hallinnan parhaan käytettävissä olevan tekniikan ohjeistusta. Mikäli hanke etenee lupavaiheeseen, tulee EU:n ohjeistus ottaa huomioon.

Kaivosten sivukivi ja rikastushiekkajätteen parhaimpien käytäntöjen ohje määrää, että ympäristölupaa varten tulee arvioida kerran 500-1000 vuodessa sattuva tulva (ml sade) ja sellaisen aiheuttamat huuhtoutumat. Selostuksessa tarkastelu on tehty vain kerran 100 vuodessa sattuvan tulvan mukaan. Erityisen kuivia kausia ei ole käsitelty lainkaan. Esimerkiksi kesä 2006 oli poikkeuksellisen koko Suomessa ja ympäristö.fi sivuston mukaan päävesistöjen virtaamat olivat elokuussa koko maassa selvästi tavanomaista pienempiä, vain 30-60% keskimääräisestä.

Koska selostuksessa ei ole selkeästi kuvattu uhanalaisten lajien suhdetta sivukivialueisiin, on vaikea arvioida onko parempi, että sivukivet on sijoitettu hajalleen vain keskitetysti. Luultavasti sivukivialueet kannattaa hajauttaa, jotta aluevedet eivät rasittaisi yhtä valuma-aluetta vaan jakaantuisi tasaisemmin eri valuma-alueiden kesken (vaikkakin ne kaikki päätyvät lopulta Simojokeen). Mutta valinta täytyy tehdä myös uhanalaisten lajiesiintymien perusteella.

Vesistöjen rehevöityminen ja suolaantuminen

Selostuksessa väitetään, että mm. Ylijoen ja Kotiojan siirroilla, Suhankojärven kuivatuksella sekä virtaamien muutoksilla ei juuri ole vaikutusta Simojoen kalakantoihin ja kalastusmatkailuun. Väitettä on vaikea uskoa kun katsoo taulukkoja sivuilla 181- 195, joissa esitellään toiminnan aikaisia mm. typen ja sulfaatin arvioituja pitoisuuksia. Otetaan esimerkkinä vaikka sivun 192 taulukko 9-18, jossa esitetään aluevesien purkamisesta aiheutuva kuormitus Ruonajokeen tilanteessa, jossa Tuumasuo ja Vaaralampi ovat molemmat toiminnassa toimintavuonna 28. Tällöin Ruonajokeen kohdistuu vuodessa noin 0,66 miljoona kiloa sulfaattipäästöjä (SO₄), 0,22 miljoonaa kiloa rikkiä (S) ja 7065 kiloa typpeä (N). Vuorokaudessa seuraavasti: sulfaattia n. 1800 kg/vrk, rikkiä n. 600 kg/v ja typpeä n. 19 kg/vrk. Kuten sanottua lievennyskeinoja aluevesistöpäästöille on vain pintavalutuskentät, jotka eivät toimi vuosikymmeniä eivätkä etenkään tulvien ja talven aikana. Vesistöt tulevat suolaantumaan ja rehevöitymään vuosikymmenten aikana ja kalakanta menetetään. Talvivaarasta tiedämme, että päästöt kulkeutuvat myös pitkälle, joten todennäköisesti myös Simojoki on vaarassa.

Lapin vesitutkimuksen pohjaeläimistöselvityksen oikeellisuus

Sivulla 216 todetaan, että Lapin vesitutkimuksen vuonna 2002 tekemät pohjaeläinlöydökset Habrophlebia fusca –päiväkorentolajin ja Perlodes diaspar –koskikorentolajin osalta ovat virheellisiä. Perusteluina esitettiin, että H. fuscasta on vain yksi tunnettu esiintymä Kuusamossa ja Perlodes-havaintoja on vain Suomen kaakkoisosissa. Lisäksi todettiin, että vuonna 2002 käytetyt menetelmätkin ovat olleet vääriä tai vanhentuneita. Selostuksessa siis annetaan ymmärtää, että Lapin vesitutkimuksen tekemä kartoitus on ollut täyttä potaskaa. Ei ole harvinaista, että YVA-prosesseissa törmäämme selvityksiin, jotka ovat täyttä potaskaa. Siksi olisi kaikkien etu, että YVA-laissa tai -asetuksessa olisi määräykset selvitysten tekijöiden ammattipätevyydestä ja mieluiten käytössä olisi jonkinlainen sertifiointimenetelmä toteamaan pätevyydet. Perusteluina mainittiin myös, ettei näytteitä oltu säilytetty. Konsulttiyhtiöiden tulisi myös kehitellä omia tutkimusaineiston tallennusmenetelmiä ja ohjeistuksia, ettei tällaista pääsisi tapahtumaan. Lisäksi aina jos seuraava selvityksen tekijä kiistää edellisen tekemät luontokartoitukset, tulee aikaisemmin tehneelle antaa mahdollisuus selittää asiaa.

Liikenteen vaikutukset

Selostuksessa ei ole tarpeeksi käsitelty reilusti lisääntyvän liikenteen vaikutuksia talvella, kun ilmastonmuutoksen myötä todennäköisesti tuuliset päivät ja lumimyrskyt lisääntyvät. Tällöin kapeilla teillä rekat nostattavat näkyvyyttä haittaavia lumipilviä. Myös kemikaalikuljetukset tulevat olemaan huomattavia aikaisempaan lupaan verrattuna. Lähes kaikilla kuljetusreittivaihtoehtoilla on tapahtunut paljon porokolareita ja reittivalinnat tulisikin tehdä ottaen huomioon em. seikat.

Henkiset vaikutukset

FT, KM Outi Autti on väitellyt lokakuussa aiheesta Valtavirta muutoksessa – vesivoima ja paikalliset asukkaat Kemijoella. Tutkimuksessaan hän teki haastatteluja Kemijokivarren kylän asukkaille ja haastatteluissa löytyi neljä erilaista suhtautumistapaa Kemijoen voimalaitosrakentamiseen: rakentajat, vastustajat, selänkääntäjät ja alistujat. Tutkimuksen mukaan selänkääntäjien ryhmässä oli todettu vakavia vaikutuksia ihmisten hyvinvointiin mm. masennusta, sairastumista ja jopa itsemurhia. Kaivoshankkeissa on paljon samantyyppisiä piirteitä kuin aikoinaan oli Kemijoen valjastamisessa. Kaivosyhtiöt ja viranomaiset käyttävät samanlaista valtaa kuin aikoinaan Kemijoen valjastamisen yhteydessä. Ihmisten on vaikea ymmärtää hankkeeseen liittyvät prosessit. Usein myös petytään kun aktiivinen osallistuminen pienryhmätilaisuuksiin yms. järjestettyihin tapaamisiin ei tuota tulosta eikä niissä kerrottua viestiä ole otettu huomioon YVA-menettelyssä tai jos otetaankin, niin vaikutuksia vähätellään. Jo pelkkä hankevalmistelu YVA-kuulemisineen aiheuttaa stressiä. Jos taas rahoittajat vetäytyvät mm. ko. metallin maailmanmarkkinahintojen laskiessa, voi hanke pysähtyä vuosiksi ja taas käynnistyä. YVA-selostuksessa ei oteta lainkaan huomioon pitkään jatkuvan stressin terveydellisiä vaikutuksia. Huoli tulevaisuudesta ja kaivoksen terveysvaikutuksista sekä vaikutuksista omaan toimeentuloon aiheuttavat stressiä, turhautumista, katkeruutta ja jopa vihaa. Tämä ei voi olla heijastumatta ihmisen hyvinvointiin. Lisäksi hanke voi jakaa yhteisön, suvun tai perheen kahteen eri leiriin, jos osa kannattaa hanketta ja osa vastustaa.

Huonot kokemukset pienryhmätyöskentelystä

Lapin luonnonsuojelupiirillä oli edustaja ohjausryhmässä ja piirille tuli alussa kutsu osallistua myös pienryhmätapaamisiin. Virkistyskäytölle ja luonnonsuojelulle oli alussa oma pienryhmä, mutta koska sinne osallistui vain yksi luonnonsuojelua edustava, se lakkautettiin eikä muihin pienryhmätapaamisiin tai yleisötilaisuuksiin tullut piirille kutsua mm. 22.10.2013 ja 10.12.2013 pidettyihin tilaisuuksiin. Tieto niistä tuli suusanallisesti muita kautta. Ainoassa pienryhmätapaamisessa, jossa piirin edustaja oli paikalla, ei ollut mitään hyötyä. Ryhmän vetäjä ei kirjannut yhtään piirin edustajan tekemää esitystä taulukkoon, jollei paikalla ollut Ranuan kunnan tekninen johtaja tukenut esitystä. Kun piirin edustaja kritisoi käytettyä menetelmää liian yksityiskohtaiseksi ja sekavaksi, kehotti tilaisuuden vetäjä edustajaa lukemaan menetelmän kehittäjän teoksen menetelmästä. Toteamme, että käytettyjen menetelmien ei saa olla niin monimutkaisia ettei niitä ymmärrä ilman tieteellistä taustatyötä. Kokemukset pienryhmätyöskentelystä ja tilaisuuksista tiedottamisesta olivat erittäin huonot.

Vakuudet

Vakuuksia määrättäessä tulee ottaa huomioon kaivannaisjäteasetuksen 190/2013 10 §:n vaatimukset. Vakuudet tulee kattaa kaikki sulkemisen aikaiset ja jälkeiset toimenpiteet.

Selvityksen riittävyys ja selvitettävä ennen lupapäätöksiä

Selvitys ei täytä ympäristövaikutusten arvioinnista annetun asetuksen 268/1999 vaatimuksia. Ennen mahdollisen ympäristö- ja vesitalousluvan myöntämistä hankevastaavan tulisi

1. Selvittää ja arvioida vaikutuksia kerran 500 vuodessa sattuvasta suurimmasta sateesta päivässä, viikossa ja kuukaudessa
2. Selvittää ja arvioida vaikutuksia erittäin kuivan jakson vaikutuksia pinta- ja pohjavesiin niin kesällä kuin talvella. Mikäli turvekasoja, sivukivikasoja, teitä yms. joudutaan kastelemaan erityisen kuivana jaksona, mistä kasteluvesi otetaan.
3. Osoittaa maastossa tulevat pintavalituskentät tarkasti ja selvittää niiden toimivuus (myös tulva-aikoina) aluevesien puhdistamiseen koko louhoksen toiminta-ajaksi.
4. Selvittää miten estetään haponmuodostus sivukivikasoissa ja rikastushiekka-altaissa sekä toiminnan aikana että etenkin 100 vuotta lopettamisen jälkeen.
5. Laatia kaivannaisjäteasetuksen (14.3.2013/190) edellyttämä jätehuoltosuunnitelma, jossa mm. kerrotaan, miten jätealuetta seurataan ja tarkkaillaan, jotta jätealueesta ei aiheudu pitkän ajan kuluessakaan ympäristön pilaantumista ja miten vesitase muotoutuu kaivoksen sulkemisen jälkeen
6. Selvittää myös Pikku-Suhangon louhoksen osalta kaikki vaikutukset yksityiskohtaisesti
7. Selvittää myös muiden kuin Ahmavaaran ja Konttijärven louhosalueiden sivukivien ja rikastushiekan hapontuottopotentiaali (PAF ja NAF) sekä määrätä selvityksen jälkeen soveltuvatko sivukivijakeet maa- ja vesirakennusaineeksi.
8. Selvittää mahdolliset elohopeapitoisuuksien nousut alapuolisessa vesistössä ja kaloissa Kotiojan ja Ylijoen siirron sekä Suhankojärven kuivatuksen vuoksi.
9. Selvittää pölyvaikutukset lähialueiden Natura- ja suojelualueille ottaen huomioon pölyn kulkeutumisesta saadut kokemukset muilla kaivosalueille kuten Talvivaarassa, Kevitsassa tai Suurikuusikossa.
10. Arvioitava tärinävaikutuksia mm. lähivesistöjen kaloihin ja kutuihin.
11. Arvioitava radioaktiivisten aineiden käyttäytymistä uudessa Plastol-prosessissa ja kertymiä vuosien aikana ympäristöön.
12. Metallikaivosten sivukivikasoista ja rikastushiekkajätteistä tulisi olla uskottava selvitys siitä, että pitoisuudet jäävät vesipuitedirektiivin laatuarvojen alapuolelle huomioiden myös keväällä 2013 hyväksytyn prioritettiainedirektiivin nikkeli- ja lyijynormit. Koska tämä ei esitetyillä järjestelyillä tyypillisesti ole mahdollista, tulee selvittää erityisesti sulkemisen jälkeiset vedenpuhdistustoimet. Kaivoksen sulkemisen jälkeen tulee varautua jopa satojen vuosien aktiiviseen jätevesien puhdistukseen tai jäteratkaisuja tulee kehittää.

Seurantaan otettava mukaan

Raskasmetallien seurantaan tulee ottaa mukaan myös jäkälät (porojen ravinto) ja marjat: hilla, mustikka ja puolukka. Ranua on tunnettu hillapitäjä ja on tärkeää, että hillojen turvallisuuteen voidaan luottaa. Kalojen metallipitoisuuksia pitää seurata myös elohopean osalta. Veden laatua tulee tarkkailla jatkuvamittauksin sekä pintavesistä että suolaantumisen vuoksi suvantojen syvänteistä.

VE0+ paras vaihtoehto

Kuten selostuksessakin todetaan, Suomen lajien uhanalaisuusluokitusten mukaan napapiirin eteläpuoliset sisävesien taimenkannat on luokiteltu erittäin uhanalaisiksi. Hankkeessa tuhoutuisi Konttijoen ja Ruonajoen ainutlaatuinen taimenkanta. Haitalliset vaikutukset myös Simojoen lohikantaan todennäköisesti tulevat näkymään vuosikymmenten kuluttua. Alueella on luonnonsuojelualueiden lisäksi uhanalaisia luontotyyppejä (mm. tulvametsät) ja lajeja (mm. pohjanhyytelöjäkälä). ELY-keskuksen ei tule myöntää poikkeuslupia uhanalaisten lajien ja luontotyyppien hävittämiselle. Mikäli hanke kuitenkin etenee, valtioneuvoston on pyydettävä lausunto EU:n komissiolta sille kuuluvilta osilta. EU:n komission ei tule myöntää hankkeelle lupaa, koska se ei ole luontodirektiivin mukainen hanke.

Mikäli poikkeusluvat kuitenkin myönnetään ja kaivosvesien hallinta saadaan varmuudella kuntoon, voidaan hanke toteuttaa kuitenkin vain sillä ehdolla, että hankkeesta jätetään pois Suhanko-Pohjoinen ja Tuumasuon louhokset. Mikäli niitä ei voida jättää pois, tulee kaivosyhtiön kompensoida menetetyt luonnonsuojelualueet sekä muut alueet kuten Tuumasuolla todetut luontoarvot muilla vastaavilla alueilla ja lunastaa kaikki 10 km etäisyydellä kaivospiirin rajasta sijaitsevat (mm. Palovaaran) asunnot ja kesämökit mikäli omistaja niin haluaa.

Lapin Luonnonsuojelupiirin puolesta

Sari Hänninen                                                     Tarja Pasma

puheenjohtaja                                                    sihteeri