Lausunto ehdotuksesta merenhoitosuunnitelman seurantaohjelmaksi
Lapin ELY-keskus
Lausunto ehdotuksesta Suomen merenhoitosuunnitelman seurantaohjelmaksi
Valitettavasti meillä ei ole asiasta juuri osaamista eikä resursseja perehtyä asiaan kunnolla, mutta halusimme kuitenkin nostaa esille muutaman asian, jotka askarruttavat meitä.
Tornion terästehtaan ja Kemin sellutehtaan lisäksi perämeren tilaan vaikuttavat olennaisesti jokien valuma-alueilla tapahtuva toiminta. Tällaisia ovat mm. asutuksen, maa- ja metsätalouden sekä turvetuotannon päästöt sekä lisänä yhä enenevässä määrin kaivostoiminnan päästöt. Oletettavasti muista päästölähteistä kuin kaivostoiminnasta on tarpeeksi tutkimustietoa, jotta tiedetään mitä kannattaa seurata, mutta ei siis kaivostoiminnan päästöistä.
Lisäksi seurantaohjelmassa olisi hyvä ennakoida uusien teollisuusalojen toimintoja Itämeren tilaan, mikäli se vain on mahdollista. Esimerkiksi uusien biotuotetehtaiden ja LNG-terminaalien käyttöönotosta mahdollisesti aiheutuvia uusia päästöjä oli hyvä pohtia kuin myös miten niiden vaikutuksia voidaan seurata.
Suomen merenhoitosuunnitelmassa Meriympäristön nykytilan arvio osa 1:ssä puhutaan vain kaivosten suoto- ja kuivatusvesistä (s. 52). Piiri on perehtynyt Lapin kaivoshankkeista tehtyihin ympäristövaikutusten arviointeihin (Suhanko, Hannukainen, Kevitsa, Sokli, Suurikuusikko) ja vaikuttaisi siltä, että päästöjä tulee muistakin kuin vain suoto- ja kuivatusvesiä. Kaivosprosessissa syntyvien vesien puhdistukseen ei suunnitella puhdistuslaitosten rakentamista vaan niiden puhdistamiseen käytetään selkeytysaltaita ja pintavalutuskenttiä. Viimeksi mainitut eivät toimi talvella ja tulvatilanteissa ja niiden käyttöikä on vain noin 10 vuotta.
Lisäksi kaivosyhtiöillä on nykyisin kemiallisiin prosesseihin perustuvia keinoja hyödyntää myös heikkoja pitoisuuksia sisältäviä malmiesiintymiä. Hyvänä esimerkkinä Suhangon kaivoshanke, jossa otetaan käyttöön aivan uusi Plastsol-rikastusmenetelmä. Tämä tarkoittaa esimerkiksi reilusti kasvavaa erilaisten kemikaalien käyttöä.
Mirja Leivuori ja Henry Vallius toteavat julkaisussaan (liitteenä) Arseeni merisedimentissä seuraavaa: ”Ainoastaan Perämeren sedimenteissä on korkeita arseenipitoisuuksia, sillä 1990-luvulla tutkittujen Perämeren pintasedimenttien pitoisuudet ovat 18–40-kertaisia taustapitoisuuksiin verrattuna.” Kittilän kaivoksen biologisen kartoituksen 2012 mukaan Suurikuusikon kaivokselta suurimmat pölylaskeumat tulevat sivukivialueilta ja tiestöstä. Mittauksissa on todettu luonnontaustastaan selvästi kohonneita arseeni- ja raskasmetallin pölypäästöjä sammaleissa. Osaamisemme ei riitä arvioimaan onko Kittilän arseenin pölylaskeumilla mitään tekemistä vesistöön pääsevillä arseeneilla, mutta haluamme nostaa tämänkin asian esille, koska nykytila-arviossa ei arseenista ole juuri mainintaa eikä seurantaohjelmassa mainita arseenia lainkaan. Lisäksi on hyvä miettiä mitä arseenille ja muille sedimentoituneille myrkyllisille aineille tapahtuu, mikäli alueelta aletaan nostaa merihiekkaa tai rakentamaan merituulivoimapuistoja. Lähtötilanne pitää olla tarkoin selvillä.
Pahtavaaran kaivoksen käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailu 2011 –raportin mukaan Pahtavaaran rikastamolle syötettävässä malmiossa on tremoliittia 12-20 % (s. 4). Pahtavaaran laajennuksen ympäristölupahakemuksen yhteydessä Lapin ELY-keskus on antanut lausunnon ja siinä todetaan mm. seuraavaa: ”Kaivoksessa käsiteltävä malmi ja sivukivet sisältävät mahdollisesti tremoliittiasbestia. Mahdollinen asbesti voi joutua työskentelyilmaan ja ympäristöön esimerkiksi räjäytyksissä, louhinnassa, malmin siirrossa ja ajossa, piha-alueiden pölyämisessä sekä rikastamolla malmin murskauksessa ja rikastuksessa.” Voi olla, että tremoliittiasbestin kulkeutuminen vesistöihin ei ole haitallista, mutta tämänkin aineen läsnäolosta ja mahdollisesta kulkeutumisesta Perämerelle on hyvä olla ainakin tietoinen.
Kaivosten sivukivet jaotellaan ei-happoa muodostaviin (NAF) sekä potentiaalisiin happoa muodostaviin sivukiviin (PAF). Tällaisia sivukivijakeita tulee olemaan erityisesti Hannukaisen kaivosalueella. Meillä ei ole tietoa ja osaamista analysoida, miten tämä tieto vaikuttaa etenkin pitkän ajan kuluttua valuma-alueella ja Perämerellä saakka, mutta tästäkin on hyvä olla ainakin tietoinen.
Esitämme siis, että kartoitatte näiden mahdollisesti tulevien uusien tuotantolaitosten sekä kaivostoiminnan päästöjä tarkemmin ja otatte ne jo huomioon seurantaohjelmassanne.
Lapin luonnonsuojelupiiri ry:n puolesta
Sari Hänninen, puheenjohtaja
Tarja Pasma, sihteeri
LIITTEET
Leivuori, Mirja ja Vallius, Henry: Arseeni merisedimentissä. Arseeni Suomen luonnossa, ympäristövaikutukset ja riskit. Toimittajat: Kirsti Loukola-Ruskeeniemi ja Pertti Lahermo Geologian tutkimuskeskus, 89–96, 2004.