Lausunto Rovaniemen ja Itä-Lapin maakuntakaavaluonnoksesta
Viite Lapin Liiton Lausuntopyyntö
Asia Lausunto Rovaniemen ja Itä-Lapin maakuntakaavaluonnoksesta sekä kaavan osallistumis- ja arviointisuunnitelmasta
Kiitämme saamastamme lausuntopyynnöstä ja jatkoajasta lausunnon antamiselle. Alkuun toteamme, että kaavaluonnoksen kuuluttamisessa on pidetty turhaa kiirettä, koska siinä on paljon epäselviä kohtia ja esimerkiksi liite 4 (Kaavan toteuttamisen välineet ja toteuttajat) ei ole vielä valmistunut. Lisäksi selostuksen liitteissä ei ole mukana kaikkia EK-kohteita, jotka näkyvät kaavakarttaluonnoksessa.
Yleistä
Maankäyttö- ja rakennuslain 1:9 §: n mukaan kaavan tulee perustua riittäviin tutkimuksiin ja selvityksiin.Kaavaa laadittaessa on tarpeellisessa määrin selvitettävä suunnitelman ja tarkasteltavien vaihtoehtojen toteuttamisen ympäristövaikutukset, mukaan lukien yhdyskuntataloudelliset, sosiaaliset, kulttuuriset ja muut vaikutukset. Näyttäisi, että tarkastelu on ollut verrattain suppea.
Kestävä kehitys mainitaan johdannossa toistuvasti. Tavoitteeksi mainitaan edistää ekologisesti, taloudellisesti, kulttuurisesti ja taloudellisesti kestävää kehitystä. Samoin puhutaan luonnonvarojen säästeliäästä käytöstä. Kuitenkaan kaavassa ei ole ennakoitu tarpeeksi globaaleja ympäristöhaasteita, vaikka todennäköisesti suojeluvaatimukset vain lisääntyvät sitä mukaan kun niin uusiutuvat kuin uusiutumattomat luonnonvarat maapallolta hupenevat lähivuosikymmenien aikana. Luonnonsuojelualueet on perustettu turvaamaan Lapin luonnon omaleimaisuutta ja ehdottomana linjauksena tulisi olla, ettei kaivostoimintaa sallita luonnonsuojelualueilla. Tällöin malminetsintäkin ko. alueilla on tarpeetonta. Siksi myös ek-merkinnät pitää poistaa kaikilta suojelualueilta.
Kaavaselostusluonnoksessa on vain osittain otettu huomioon valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet. Puutteitakin löytyy hiljaisten ja pimeiden alueiden osoittamisessa, energian säästämisessä, ilmastonmuutoksen ehkäisemisessä, vesien hyvän tilan saavuttamisessa ja ylläpitämisessä liittyen turpeennostoon ja kaikkien toimintojen yhteisvaikutuksiin valuma-alueella.
Maakunnalla pitäisi olla kunnianhimoinen tavoite suojella ekosysteemejä laaja-alaisesti. Mitä monimuotoisempi luonto sen varmemmin myös uhanalaiset lajit selviytyvät ja sen parempi vastustuskyky luonnolla on mm. myrskytuhoja ja saasteita vastaan.
Osallistumis- ja arviointi suunnitelmasta
On huomioitava, että suunnittelualue koostuu kolmesta eliömaakunnallisesta alueesta (Sompion Lappi, Pohjois-Pohjanmaa ja Koillis-Suomi) ja tämä on otettava huomioon osallistumis- ja arviointisuunnitelmaa laadittaessa sekä arvioitaessa maakuntakaavan vaikutuksia. Kemihaaran altaan haittavaikutukset ulottuvat Kemijoen varren kaikkiin kuntiin ja Perämerelle saakka, joten siltä osin tulee lausuntoa pyytää myös Ruotsilta. Kaavalla on vaikutusta myös Venäjälle (mm. Sokli), joten kaavasta tulee pyytää lausunto myös itänaapurista.
Tulvariskien hallintasuunnitelmaa ei tule käyttää maakuntakaavan ratkaisun pohjana, vaan suunnittelun tulee pohjautua oikeusvaikutuksiltaan sitovaan, Natura 2000-alueiden luontoarvojen turvaavaan ratkaisuun. Tulvasuojelun perusteeksi on kaavassa otettava kerran sadassa vuodessa tapahtuva tulva ja tulvariskien hallinta suunniteltava paikallisesti alimpia rakentamiskorkeuksia nostaen, myös Rovaniemellä.
Tällä maakuntakaavalla on myös kumottava Soklin radan vaihemaakuntakaava. Rovaniemen vaihemaakuntakaava on esitetty kumottavan samalla. Radan linjaaminen suojelualueen halki vaatii Natura-arvionnin ja poikkeamisen suojelusta, jonka myöntää valtioneuvosto kuultuaan EU komissiota. Tätä ei ole tehty ja maakuntakaavassa esitetään useita ratalinjauksia josta on mahdollista linjata rata Sokliin myös suojelualueiden ulkopuolelta, eli linjaukselle on olemassa vaihtoehto, eikä poikkeaminen Naturasta ole perusteltua. Näiltä osin osallistumis- ja arviointisuunnitelmaa on korjattava. Soklin kaivoksen vaihemaakuntakaava on kumottava ja tutkittava tällä kaavalla. Alue on leveyspiirillään oman kallioperänsä johdota kasvillisuudeltaan erityinen alue jonka luontoarvoja ei ole kartoitettu maakuntakaavaa laadittaessa ja sen perusteella kaavarajaus ja suojelualuemerkinnät on tutkittava uudelleen.
Liitteiden ja merkkiselitysten puutteet
Asioiden nopeaa löytymistä vaikeutti selostuksen liitteiden puutteet. Aluekuvauksia ei ollut otsikoitu selkeästi ryhmiin eikä alussa ole sisällysluetteloakaan. Lisäksi Maakuntakaavamääräykset ja merkintöjen selitykset –liitteestä ei löydy kaikille aluemerkinnöille selityksiä. Esimerkiksi s-aluemerkinnälle, jollainen on kaavakarttaluonnoksessa Pirttikosken ja Iso Kaitatunturin välissä. Selostuksen liitteistä puuttui myös selitys, mikä on Värriön luonnonpuistossa E 1833 -merkintä?
MY-alueilta puuttuu varsinainen kaavamääräys (suunnittelu-, suojelu- tai rakentamismääräys) eli nyt kaavamääräyksenä tarjotaan kaavamerkinnän selitettä. Kaavan jatkotyössä asiallinen kaavamääräys on syytä kehittää.
Kaavaluonnoksessa on monenlaisia kehittämis- ja suunnittelualueita, mutta luonnonsuojelun osalta ei yhtäkään. SL-merkinnän lisäksi kaavassa tulisi olla käytössä luo-merkintä. Sen käyttöön velvoittavat maankäyttö- ja rakennuslain 25 §:n 4 momentin ja 28 §:n 3 momentin säännökset.
EOT-merkintää tulisi täsmentää seuraavasti: ”Turvetuotannon suunnittelun lähtökohtana tulee olla turvetuotannon aiheuttaman vesistökohtaisen kuormituksen selvä vähentäminen ja luontoarvojen säilyminen. Toiminta ei saa estää vesistön tilan parantamista vähintään hyvään tilaan. Vesistön mahdollista hyvää tai erinomaista tilaa ei saa vaarantaa.”
On hyvä, että suojelualueiden välille on merkitty ekologinen yhteystarve (vaikkakin sellainen merkintä puuttuu ainakin osasta Pelkosenniemen suojelualueista), koska osa suojelun perusteina olevista lajeista, kuten uivelo (Mergus albellus) ja taigametsähanhi (Anser fabalis fabalis) pesivät metsissä. Linnustonsuojelualueina SCI suojelluiden alueiden ympärille on merkittävä 1 km suojavyöhyke ja luonnonsuojelualueina merkittyjen alueiden SPA ympärille on merkittävä 500 m levyinen suojavyöhyke, jossa puiden kaataminen ja rakennustoiminta on oltava kiellettyä lintudirektiivin ja luontodirektiivin määräysten mukaisesti. Uivelo pesii palokärjen koloissa ja metsähanhi sekametsissä soita ympäröivillä alueilla ja merkittävin uhka lajien suojelulle on metsien hakkuut, joten suojelumääräys on perustelu.
M- ja MU alueet: Maakuntakaavan alue on euroopanmajavan (Castor fiber) luontaista esiintymisaluetta. Viimeisen 15 vuoden aikana alueelle siirtyy euroopanmajavia Venäjän puolelta. Laji on Suomessa rauhoitettu vuonna 1868 Keisarin asetuksella hyötyeläimen ja majava kuuluu olennaistesti alueen eliökuntaan. Majava auttaa toteuttamaan vesipuitedirektiivin määräystä saavuttaa vesien hyvä tila metsätalouden pilaamilla puroilla. Metsätalous on aiheuttanut metsäpuroille Kemijoen valuma-alueella noin 4-5mrd € haitan ojituksilla ja majava on luonnonmukainen pienvesien korjaaja, joka samalla auttaa hallitsemaan myös tulvia tulvadirektiivin mukaisesti vähäjärvisellä valuma-alueella. Euroopan majavien esiintyminen talvella 2014-2015 on esitetty eliömaakunnittain (liite 1).
Kaavan on lisättävä kaavamääräys, M- ja MU-alueilla euroopanmajava on rauhoitettu ja se on huomioitava suunniteltaessa alueen käyttöä. Erityisesti on huomioitava, ettei rantarakentamista, metsien käsittelyä eikä ojitustoimia osoiteta pienpurojen varrelle. Määräyksiin on lisättävä myös että viranomaisten on tuettava Euroopan majavan palauttamista alueille. Liiton on toteutettava yleinen luontodirektiivin 22 artiklan mukainen kuuleminen majavan palauttamiseksi suunnittelualueelle kaavan laatimisen yhteydessä.
MU-alueille on kaavassa määrättävä maisematyölupa velvoite maan kaivulle ja puiden kaatamiselle. Kyseessä on matkailun kannalta tärkeät alueet joiden kesäaikainen maisema riippuu suoraan maisemaan kohdistetuista toimista ja perusteltua edellyttää maisematyölupaa ja rakentamisrajoitusta.
RM-alueet: Maakuntakaavassa on asetettava suunnittelumääräys, että alueidenkäyttö on ratkaistava yleiskaavalla ja asemakaavoilla. Metsätaloustoimet on sopeutettava kesäaikaiseen maisemaan eikä avohakkuita tai maanmuokkausta sallita. Metsätaloustoimille ja maankaivuulle sekä –muokkaukselle on määrättävä MRL:n mukainen maisematyövelvoite kesäaikaisen maiseman suojelemiseksi.
Luontomatkailu
Kaavaehdotuksessa käytännössä otetaan huomioon vain taloudelliset arvot. Elinkeinoelämän toimintaedellytysten luominen näyttää keskittyvän kaivosteollisuuden ja voimalaitosrakentamisen alalle. Sen sijaan Lapin tulevaisuuden kannalta tärkeä elinkeino matkailu jää varjoon. Lapin suurin vetovoimatekijä on luonto. Luontomatkailua ei kaavassa tueta, vaan päin vaston, sen edellytyksiä heikennetään. Harvaan asutulla maaseudulla on kuitenkin parhaat mahdollisuudet yksilöllisesti palvelevalle matkailulle, mikä edustaa samalla joka suhteessa kestävää kehitystä. Itä-Lapin alueella matkailu keskittyy toistaiseksi muutamaan keskukseen, mutta alueella on erämaisen luonnon ja rikkaan metsäluonnon ansiosta resursseja kehitykselle.
Maailmalla on kehittynyt matkailutoimintaa sellaisiin Lapissa itsestään selvyytenä pidettyihin asioihin kuin hiljainen alue ja pimeys. Esimerkiksi Euroopassa sijaitsee pimeitä puistoja jo Skotlannissa, Unkarissa ja Englannissa. Puistokriteerit määrittää International Dark-Sky Association. Piiri esittää, että kaava-alueelta kartoitetaan ja merkitään potentiaalisia hiljaisia ja pimeitä alueita, joita voi hyödyntää matkailussa.
Rovajärven ampuma- ja harjoitusalueen laajennus
Rovajärven ampuma-alueen osalta piiri kannattaa VE0+ vaihtoehtoa niin, että eteläinen rajaus siirretään pois kantatie 82 läheisyydestä pohjoiseen päin. Lapin piiri ei pidä hyväksyttävänä kasvattaa jo nykyiselläänkin Euroopan suurinta ampuma- ja harjoitusaluetta. Ongelmana on myös melun leviäminen entistä laajemmalle alueelle sekä ampumaharjoituksissa käytettävät räjähteet. Mm. niiden kemiallisista yhteisvaikutuksista ympäristöön pitkällä aikavälillä ei ole mitään tietoa. Pidämme mahdottomana ajatuksena ampuma- ja harjoitusalueen laajennusta pohjois- ja koillissuuntaan Haikara- ja Vitsikkoaavan soidensuojelu- ja Natura-alueen ja Pyhätunturin kansallispuiston läheisyyteen sekä soidensuojeluohjelmaan kuuluvan Loviaavan päälle.
Ampumatoiminnan kompensointi ympäristölle on esitettävä ja mikäli ampuma-aluetta laajennetaan, on kaavaan otettava määräys toimenpiderajoituksesta, ettei puiden kaatoa sallita alueella, vaan se on jätettävä viheryhteysvyöhykkeeksi Pyhä-Luoston kansallispuistosta Etelän suuntaan. Suunniteltu tilanne, jossa ampuma-alue laajenee ja metsien käsittely jatkuu hallitsemattomana, ei ole kestävää.
Soiden ja metsien monikäyttö
Energiantuotanto painottuu kaavaesityksessä monessa kohdin. Turve ei ole uusiutuva luonnonvara ja siksi pitäisi tutkia soitten muuta käyttöä. Lapissa on huomattava määrä soita, jotka on ojitettu puuntuotantoa varten. Kuitenkin käytäntö on osoittanut, että näitten alueitten puuntuotto jää mitättömäksi. Kainuussa tehtyjen selvitysten mukaan monet heikkotuottoiset metsäalueet ovat arvokkaita hillan ja karpalon tuottajia. Myös metsämarjojen kohdalla on sama ilmiö. Itä-Lapin soitten palauttaminen luonnontilaan parantaa entisestään alueen marjasatoa. Vaikka Lapissa ja erityisesti Itä-Lapissa on satsattu huomattavasti rahaa luonnontuotteiden jatkojalostukseen ja näin saatu synnytettyä yritystoimintaa, ala kuitataan ”keräilynä” metsien monikäytön yhteydessä. Marjatulo on monen porotalouden tärkeä kivijalka.
Turvetuotanto ja eot-merkintä
Kaavaselostuksessa väitetään, että turvevaraukset on osoitettu ojitetuille tai luonnontilaltaan muuttuneille soille. Missään ei suoraan sanota sitä, onko varauksia osoitettu muille kuin luonnontilaisuusluokkien 0- ja 1- soille, joita suunnittelualueelta löytyy runsaasti. Kaava-aineistoissa tulee olla osallisten nähtävinä kaavaselostuksessa mainitut suokohtaiset maastokäyntiraportit, joiden pohjalta on kaavaselostuksen mukaan myös arvioitu soiden luonnontilaisuus sekä erityiset luontoarvot. Suokohtaisesti tulee myös olla mainittu suon arvioitu luonnontilaisuusluokka (0-5), nyt tämä tieto kerrotaan vain muutamista soista. Kaavamääräykseen kirjoitettu rajoite jättää aluevarausten luonnontilaiset tai luonnontilaisen kaltaiset osat turpeenkaivuun ulkopuolelle on erittäin kannatettava. Turvetuotantoalueiden ulkopuolelle on esitettävä suojavihervyöhyke, joka on pidettävä puustoisina. Turvepölyn leviäminen ympäristöön on hallittavissa metsäisen vyöhykkeen avulla.
Energiantuotanto
Kaavaesitys viittaa energiantarpeen kasvuun. Tällä hetkellä ei näy merkkejä siitä, että tarve kasvaa. Kaavassa mainitaan tuulienergia, mikä on selvässä kasvussa valtakunnallisesti. Myös aurinkoenergia on mahdollisuus myös Lapissa. Maalämpö on yksinkertainen tapa vähentää sähkönkulutusta, mutta sitä ei kaavassa mainita, vaikka maalämpöä Lapissa käytetään niin yksityistalouksissa kuin yrityksissäkin. Energian säästöstä puhuttaessa uusi rakentamistekniikka antaa paljon mahdollisuuksia.
Sierilän voimalaitos EN 2218
Selostuksen liitteessä sivulla 15 ei mainita alueen kuvauksessa, että Sierilän voimalaitoshankkeessa on menossa oikeuskäsittely. KHO on palauttanut Vaasan hallinto-oikeuden antaman päätöksen takaisin Vaasan hallinto-oikeuteen. Piiri esittää, että Sierilän voimalaitos-merkintä. Joella on uiton jälkeiset koskikunnostukset tekemättä ja kaavaan on lisättävä määräys, että Sierilän alueen kosket on kunnostettava uiton jälkeisiltä osiltaan Lapin ELY-keskuksen hyväksymällä tavalla.
Tulvasuojelu ja Kemihaaran allas
Turvesuot sitovat vettä ja tasaavat vesitasapainoa. Palauttamalla suot entiselleen voidaan hidastaa tulvaa. Toisaalta turvesuot sitovat hiiltä, mikä on merkittävää ilmastonmuutoksen kannalta. Hiilivarastoja piiri käsittelee lausunnossaan luvussa Ilmastonmuutos.
Kemijoen lisärakentaminen pysähtyi vuonna 2002 KHO:n päätöksellä. Alueen luontoarvot todettiin arvokkaammiksi kuin siitä saatava vesivoima. Tuolloin päätöksen perusteluna olivat mm. yhteiskunnassa vallitsevat arvot ja tämän vuoksi tiukentunut ympäristölainsäädäntö. Tuore tutkimus osoittaa, että suomalaiset pitävät luontoarvoja ja tasa-arvoa poikkeuksellisen korkealla sijalla eurooppalaisessa vertailussa. Tulos osoittaa, että ajattelu ei ole tässä suhteessa muuttunut.
Alla on muistin virkistämiseksi suoria lainauksia Pohjois-Suomen vesioikeuden ratkaisusta 29.2.2000 koskien Vuotoksen allashanketta (KHO 18.12.2002/3339 KHO:2002:86).
”Vuotoksen tekojärven rakentamisen seurauksena kalojen elohopeapitoisuudet nousevat tekojärvessä ja sen alapuolisessa vesistössä. Tämän johdosta petokalojen käyttöä on ennalta arvioiden rajoitettava. Katselmuskirjan mukaan kookkaat petokalat ovat tekojärvessä syömäkelvottomia 8-15 vuoden ajan. Syöntirajoituksen kohteena ne tulevat olemaan 15-30 vuotta. Alapuolisessa vesistössä on syöntirajoitus ennalta arvioiden tarpeen koko Kemijoen pääuoman osalta vähintään viiden ja Kemijärven padotusalueella vähintään kymmenen vuoden ajan.”
”Allasalueen puuntuotto, noin 8 000 m3 vuodessa, menetetään. Alueen paliskunnat joutuvat vähentämään porolukuaan noin 700:lla. Lisäksi poronhoito vaikeutuu.”
”Yksittäisenä voimataloushankkeena Vuotoksen tekojärven ja voimalaitoksen rakentaminen sekä vesistön säännöstely eivät siten ratkaisevalla tavalla vaikuta koko maan energiahuoltoon. Maan energianhankinnassa on nykyisin myös muita vaihtoehtoja. Vaikka hankkeen merkitys erityisesti säätötehon lisäyksen osalta on huomattava, hanketta ei kuitenkaan energiataloudellisilla perusteilla voida pitää yleisen tarpeen vaatimana.”
”Hankkeesta saatavat tulvasuojeluhyödyt (10 Mmk) ovat huomattavia. Hankkeen kokonaiskustannuksiin nähden ne eivät kuitenkaan ole niin suuri hyöty, että hanketta niiden perusteella voitaisiin pitää yleisen tarpeen vaatimana.”
”Vaikka hankkeesta aiheutuu merkittäviä hyötyjä yleiselle edulle, ei hankkeen merkitys edes tärkeimmän yleisen intressin, sähköhuollon osalta ole niin ratkaiseva, että sitä voitaisiin pitää yleisen tarpeen vaatimana.”
”Vesioikeus on katsonut, että kalataloudellisten edunmenetysten määrä on saatavissa olevan selvityksen perusteella pääomitettuna noin 20 Mmk. Virkistyskäyttö-haittakorvaukset tekojärven alapuolella ovat 0,4 Mmk. Hankkeen porotaloudelle aiheuttamien vahinkojen korvaukset ovat 10,8 Mmk.”
”Vuotoksen alueen puuntuoton, poron lihantuoton, riistantuoton sekä marja- ja sienisadon menettämisellä on tärkeä merkitys paitsi yksityisen edun myös yleisen edun näkökulmasta. Alueelta kerättävän marjasadon arvo on noin 1,5 Mmk/a ja alueen tuottaman riistan liha-arvo 129 000 mk/a.”
Vaasan hallinto-oikeuden käsittelyssä todettua:
”Allas lisäisi mallilaskelman mukaan alapuolisen Kemijoen ainevirtaamia niin, että typpi- ja fosforikuorma kasvaisi nykyisestä Kemijärven luusuassa noin 20 % ja olisi vielä 15 vuoden jälkeen yli 5 % nykyistä korkeammalla. Kemijokisuulla Isohaarassa lisäys olisi vastaavasti 5-10 % alkuvuosina ja alle 5 % 15 vuoden jälkeen. Myös monien muiden aineiden ainevirtaama kasvaisi, erityisesti orgaanisen aineen (BOD- ja COD-arvo) ja metallien (rauta, mangaani, alumiini ja elohopea). Mallilaskelmien avulla ennakoitavat haitalliset muutokset kestäisivät kymmeniä vuosia.”
Lapin liitto on tilannut erillisselvityksen vuonna 2004 Joutsenaavan, Kokonaavan, Silmävuoman, Viiankiaavan ja Teuravuoman suolinnustosta. Selvitysten tarkoituksena on ollut etsiä vastaavia alueita Kemihaaran suot –Natura-alueelle. Sellaista ei löytynyt. Vuonna 2010 Lapin liitto antoi Kemijoki Oy:lle tehtäväksi laatia selvityksen Kemijoen valjastamisen jatkosta. Lapin liiton aktiivinen rooli ajaa Kemihaaran allasta vieläkin KHO:n vuoden 2002 päätöksen jälkeen, osoittaa kunnioituksen puutetta maan oikeusjärjestelmään.
Kaiken edellä mainitun vuoksi näyttäisi siltä, että Kemihaaran allashanke on mukana vain poliittisten tarkoitusperien (= vaaleissa helppoa vastakkaisasettelua) vuoksi. On täysin moraalitonta ja yhteiskunnan varojen tuhlausta valjastaa koko maakunnan suunnittelukoneisto täyttämään täysin poliittisin perustein ajettua hanketta. Nykyinen lainsäädäntö ei tue hanketta mitenkään.
Lapin liitto laiminlyö jatkuvasti alueen kehittämisen kun allashanketta pidetään eri verukkeilla vuodesta toiseen esillä. Luonnonsuojelupiiri ei hyväksy Kemihaaran altaan rakentamista tulvasuojelun nimissä. Aluetta ei saa käyttää niin että suojelun tarkoitus vaarantuu. Maankäytön suunnittelussa tulee ottaa huomioon kerran sadassa vuodessa esiintyvän tulvan vaara, ei keskeneräinen tulvariskien hallintasuunnitelma voi olla hankkeen perustana.
Piiri vaatii, että vaihtoehto 2 poistetaan kaavasta, koska merkintä on luonnonsuojelulain vastainen eikä Natura-alueen purku tule onnistumaan. Muutos aiheuttaa merkittävää haittaa Natura-alueelle eikä Naturan purkukriteereitä ole olemassa. Natura-alue voidaan purkaa vain, jos kaikki kolme ehtoa täyttyvät: 1) yleinen etu vaatii (ks. KHO:n vuosikirjaratkaisu 2002:86), 2) muuta keinoa ei ole (ks. muut tulvasuojelun riskienhallintasuunnitelman vaihtoehdot) ja korvaava alue löytyy tilalle (ks. Lapin liiton selvitys vuodelta 2004).
Liikenne ja kehityskäytävät
Barentsin alueen yhteistyön voimistamisessa kannattaa selvittää myös Salla-Kantalahti-radan rakentaminen. Venäläismatkailijoitten osuus on jo merkittävä ja sitä voidaan tätä kautta kasvattaa.
Lisäksi piiri esittää, että mv-merkintää (matkailun vetovoima-alue, matkailun ja virkistyksen kehittämisen kohdealue) laajennetaan Kemijokivarresta kattamaan kyseinen Kemihaaran alue. Matkailun kehittämisvyöhykemerkintä on linjattava kulkemaan Vuotoksen soiden ja Natura-alueiden itäpuolitse ja Kemijoen eteläpuolta Savukoskelle Kemihaaraan ja molemmin puolin Kemijokea.
Malmikuljetuksia ei tule ohjata maanteille ja kaavaan on lisättävä suunnittelumääräys, että kaivostoiminnan liikennöinti tulee ohittaa asutus- ja matkailukeskukset tai niille on rakennettava kevyen liikenteen väylät.
Ilmastonmuutos
Ilmastonmuutosta käsitellään kaavaselostuksessa liian suppeasti. Siinä on keskitytty vain ilmastonmuutokseen varautumiseen eikä lainkaan ennaltaehkäisyyn kuten VAT:kin edellyttää. Suomessa hiiltä on varastoitunut järvisedimentteihin n. 650 milj. tonnia, metsien puustoon n. 800 milj. tonnia, metsien maaperään n. 1300 milj. tonnia ja soihin n. 5500 milj. tonnia. Maakuntakaavaluonnoksessa on paljon hankkeita, jotka vaikuttavat hiilivarastojen vapautumiseen. Tällaisia hankkeita ovat mm. turpeennosto, kaivoshankkeet ja Kemihaaran allashanke. Piiri esittää, että selostukseen lisätään arvio kaavan vaikutuksista alueen olemassa oleviin hiilinieluihin ja –varastoihin. Myös turve- ja kaivostuotannon aiheuttama lisääntyvä liikenteen päästövaikutukset on syytä ottaa huomioon taustaselvityksissä.
RM 1430 Ounasvaara
Piiri vaatii, että keskeinen Ounasvaaran alue merkitään luo-merkinnällä ja toteamuksella, että Ounasvaaraa kehitettään kaupungin asukkaiden ja luontomatkailijoiden yhteisenä retkeily ja virkistysalueena.
Natura-alueet mm. Sallatunturin laskettelurinne ja Soklin vaihemaakuntakaava
Kaavaselostuksessa kerrotaan, että vaihtoehto 2 ei heikennä merkittävästi alueen suojelutarvetta. Selostuksessa ei kerrota perusteluja tälle väitteelle. Piiri vaati, että Sallatunturin kupeeseen merkitty laskettelurinteiden laajennus poistetaan kartasta. Myös kaikista muista Natura-alueille ja niiden läheisyyteen tehtävistä suunnitelmista on tehtävä luonnonsuojelulain mukainen Natura-arviointi.
Tällä maakuntakaavalla on myös kumottava Soklin radan vaihemaakuntakaava. Radan linjaaminen suojelualueen halki vaatii Natura-arvionnin ja poikkeamisen suojelusta jonka myöntää valtioneuvosto kuultuaan EU komissiota. Tätä ei ole tehty ja maakuntakaavassa esitetään useita ratalinjauksia josta on mahdollista linjata rata Sokliin myös suojelualueiden ulkopuolelta, eli linjaukselle on olemassa vaihtoehto eikä poikkeaminen Naturasta ole perusteltua.
Kaivostoiminta ja maa-ainesten otto
8.12.2014 päivätyssä kaavaselostuksessa on kaivostoiminnan osalta sivulla 37 virheellistä tietoa. Pahtavaaran kaivos on konkurssissa ja viime tapaamisessa piirin kanssa Mawson Oy:n malminetsinnän varapääjohtaja Nick Cook kertoi, että he eivät hae enää lupaa Rompaksen alueelle. He luopuvat Rompaksesta.
Kaivostoiminta -luvussa puhutaan työllisyydestä ja kuljetustarpeista, mutta ei sanallakaan kaivosten haitoista muulle elinkeinolle ja ympäristölle. Piiri esittää, että virheelliset tiedot korjataan ja myös haittavaikutuksia mm. luontomatkailuun, porotalouteen, kalastukseen sekä muuhun luontaistalouteen tarkastellaan kaavaselostuksessa.
Piiri esittää myös, että sivulla 88 olevaan SWOT-analyysiin lisätään uhkakuviin kaivostoiminnan tuomat negatiiviset vaikutukset muihin elinkeinoihin kuten luontomatkailuun, poronhoitoon, kalastukseen sekä muu luontaistalouteen.
Kaavaselostuksessa sivulla 40 luetellaan useita jo tunnettuja jo lupaprosessivaiheessa olevia teollisuusmineraali- ja korukivialueita. Lisäksi luetellaan myös alueita, jotka eivät ole vasta kuin malminetsintävaiheessa. Osa on merkitty kaavakarttaluonnokseen ja selostuksen liitteisiin ja osaa ei ole. Epäselväksi siis jää, mitkä alueet on tarkoitus kaavakartalle merkitä.
Esimerkiksi Tukes on myöntänyt 2.7.2014 Savukosken Akanvaaralle valtausluvan 4.750 hehtaarin alueelle. Hakija ilmoittaa tutkimuksen jaottuvan neljään vaiheeseen: tunnustelu-, paikannus-, kohdentavat ja alustavat inventointitutkimukset. Lapissa on lukematon määrä vastaavanlaisia vasta alkuvaiheessa olevia valtauksia, joten on epäselvää, millä perusteella Akanvaara on merkitty todennäköiseksi kaivosalueeksi. Keskimäärin vain yksi tuhannesta valtauksesta johtaa kaivokseen, joten piiri esittää, että Savukosken Akanvaaralle sijoitettu EK 1902 merkintä poistetaan. Suhangon kaivosalueelle on merkitty kaksi aluetta samalla tunnuksella EK 1914. Selostuksen liitteistä ei löydy selitystä, mitä alueita nämä ovat.
Ympäristöministeriön toimeksiannosta on Suomen ympäristökeskus inventoinut luonnon ja maiseman kannalta arvokkaita alueita Lapissa. Ohjausryhmän työ on lähes loppusuoralla ja luettelo arvokkaista kallioalueista on lähes valmis. Maakuntakaavavalmistelussa tulee ottaa inventoinnin tulokset huomioon.
Korkeita säteilyarvoja omaavat alueet merkittävä
Kaava-alueella tunnettuja uraanin ja toriumin esiintymisalueita ei ole selvityksissä otettu huomioon lainkaan. Radioaktiivisia aineita louhittaessa, sivutuotteenakin, aiheutuu merkittävää uhkaa paitsi ympäristölle ja ihmisten ja eläinten terveydelle, myös mm. muille elinkeinoille. Radioaktiiviset aineet sekä liukenevat veteen että leviävät pölynä ympäristöön ja kertyvät herkästi poron ravintoon, mm. jäkälään ja sieniin ja leviävät myös lintujen ja hyönteisten mukana. Radioaktiivisten aineiden kiistaton olemassaoloesim. Romppaan ja Soklin alueella aiheuttaa kaavan sisältövaatimuksille erityisiä vaatimuksia ja VAT:n mukaisesti seikka on otettava huomioon kaavaa laadittaessa. Piiri vaatii, että tunnetuille alueille, joissa on säteilyvaara, kehitetään oma merkintä eikä niille alueille sallita mitään maanmuokkaustoimenpiteitä.
Puroluonto ja ekologiset yhteydet
Maakuntakaavan alue on Suomen vähäjärvisintä aluetta jota luonnehtii pienten purojen ja jokien verkosto liittyneenä suuriin jokiin. Toimet valuma-alueella (avohakkuut, maanmuokkaukset ja ojitukset) lisäävät kiintoaineskuormitusta ja vesistön tulvaherkkyyttä. Alueen purot ovat merkittäviä taimen (Salmo trutta) ja harjuksen (Thymallus thymallus) elinpiiriä ja puroissa elää lisäksi pikkunahkiaisia (Lamptera planeri)Kemijoen valuma-alueella sekä idännahkiainen (Lethenteron camtschaticum) Jäämereen laskevissa vesissä. On huomattava että luontodirektiivi suojelee nahkiaisia ja idännahkiainen elää EU:n alueella ainoastaan Suomen alueella. Idännahkiainen on EU:n alueella katsottava erityistä suojelua vaativaksi lajiksi.
Kaavaan on lisättävä määräys että purojen käyttö viemäreinä on kielletty ja viranomaisten on toimillaan valvottava että nahkiaisten elinympäristöt suojellaan ja idännahkiaisen esiintymisalueille perustetaan erityisten suojelutoimien alue ja alueet liitetään Natura 2000 -verkostoon.
Vesiluonnon suojeluun on lisättävä kaavamääräys, että suunniteltaessa tai toteutettaessa muokkaustoimia vesistöissä on ennen toimiin ryhtymistä selvitettävä alueen jokirapu- (Astacus astacus) ja nahkiaiskanta.
Suojelualueita yhdistävät ekologiset yhteydet on turvattava riittävän leveinä esim. 500-1000 m leveinä kaistoin joita pitkin eliöt voivat siirtyä suojelualueelta toiselle. Alueet tulee osoittaa vaihtelevasti kaikille metsäisille alueille. Purojen mukaan linjattuna majavan elinalueet ovat luontaisia viheryhteyksiä, mutta puustoisten alueiden suojelu vesistöjen rantojen ulkopuolella on merkittävä kaavaan.
Viheryhteyksien kaavamääräystä on tarkennettava siten, että suojelutavoite saavutetaan esimerkiksi seuraavasti: Suojelualueiden välille on muodostettava puustoiset 1000 m leveät käytävät, joilla puiden kaataminen ja maaston muokkaaminen on kielletty. Viranomaisten on otettava huomioon määräys suunnitellessaan alueiden käyttöä. Kaavaluonnoksessa esitetyt ekologinen yhteys -merkinnän ohjeet eivät poikkea tavanomaisesta tehometsätaloudesta eivätkä näin ollen turvaa kolopesijöiden, suuria puita vaativien ja vanhanmetsän lajien vapaata liikkumista suojelualueiden välillä.
Ekologinen yhteys merkintä on merkittävä Savukoskelta alavirtaan Kemijokea pitkin Perämerelle, Kitiseen ja Luiroon merkinnällä, että kalan kulku on turvattava ja ekologinen ohivirtaama vähintään 10 % on rakennettava patoihin.
Vedenjakaja-alueelle Kemijoelta Sotajoelle ja Yli-Nuortin välille on merkittävä ekologinen yhteys sillä reitti on eliöiden siirtymisen kannalta merkittävä yhteys Jäämereen laskevan vesistön ja Kemijoen vesistön välillä.
Kiinteät muinaismuistot
Vedenalaiset muinaismuistot ovat alueelle ominaispiirteistä sillä pyyntikulttuuri on alueella ollut vahvaa. Majavan pyytäjien asumukset ja pyyntilaitteet sekä liistekatiskat ja myllyjen sijat ovat yleisimpiä muinaismuistoja alueella. Teiden rakentaminen ja metsätaloustoimet hävittävät muinaismuistoja. Kaavaan on lisättävä kaavamääräys, että kun suunnitellaan toimia jotka liittyvät puroihin tai vesistöihin on selvitettävä hankealueen muinaismuistot. Pyhätunturin Rajaojalla liistekatiskapyynti on ollut vuosisatoja vanhaa ja pyyntilaitteiden jäänteet ovat puron pohjassa edelleen.
Jokihelmisimpukka
Jokihelmisimpukka (Margaritifera margaritifera) on yleisimpänä Kemijoen valuma-alueella Kemijärveen laskevissa pikku puroissa sekä Yli-Kemin valuma-alueella Naruskajokeen laskevassa Saukko-ojassa. Laji on erityisesti suojeltu ja kaavaa laadittaessa on jokihelmisimpukan esiintymisalueet kartoitettava ja niille annettava suojelumääräys. Metsäkoneiden aiheuttamat tuhot jokihelmisimpukan esiintymisalueilla on tavanomaista, joten simpukat vaativat suojelua. Maan muokkaus ja ojitus on kiellettävä jokihelmisimpukoiden esiintymisalueilla ja rakentamisrajoitus samoille alueille.
Pohjavedet
Pohjavesien pilaamiskielto on vesilaissa. Uudet lämmitysjärjestelmät (maalämpökaivot ja maapiirit) aiheuttavat uhkaa pohjavesille. Rakentaminen ja golfkentät aiheuttavat myös pohjaveden pilaantumisuhkaa. Kaavaan on lisättävä määräys että pohjavesialueille ei tule osoittaa rakentamista eikä golfkenttiä. Mikäli näitä suunnitellaan, on niille hankittava ympäristölupa.
Kalatiet ja ankerias
Kalatiet ja ohitusuomat on suunniteltava niin, että kaikki vesieliöt ja niiden kulun mahdollistaminen huomioidaan. Kemijoella esiintyy ankeriaita (Anguila anguila) Kemijärvelle (Pöyliöjärvi) saakka ja pohjoisessa ankeriaat menestyvät ja tuottavat vahvoja vaelluskykyisiä yksilöitä lisääntymään Sargassomerelle. Ankerias on uhanalainen eikä voimalaitosten rakentamisessa ole suunniteltu ankeriaidenkulun mahdollistamaa rakennetta. EN-merkintään on laadittava lisäsuunnittelumääräys, että ankeriaan vaellukset on turvattava Kemijoessa Kemijärvelle saakka ja suljettuihin sivuvesiin on rakennettava ankeriaan ja kalojen kulun mahdollistamat rakenteet vuoden 2020 loppuun mennessä. Pohjoiset joet ovat koko maailman ankeriaskannan kannalta erittäin tärkeitä lisääntymiskykyisten yksilöiden tuotantoaluetta. Kalatie kaavamääräys on asetettava kaikkiin padoilla suljettuihin vesistöihin. Kaavassa on perusteetta jätetty osa padoista vaille kaavamerkintää.
Kulttuurihistoriallisesti arvokkaat reitit
Vanhinta alueella tapahtunutta kulkemista on ollut jokea pitkin liikkuminen ja reitti Jäämerelle. Kulkureitti Kemijärveltä Nuorttijoelle on merkittävä kaavaan arvokkaana kulkureittinä, samoin reitti Luirojokea ylävirtaan.
Liito-orava (Pteromys volans)
Liito-oravan harva esiintymisalue ulottuu äärevimmillään Pohjois-Pohjanmaan eliömaan-tieteelliselle alueelle ja Koillis-Suomeen. Kaavaan on kirjoitettava määräys että metsien käsittelyssä on huomioitava liito-oravan esiintyminen ja sen levittäytymisen mahdollisuus, joten kaikilla metsäkuvioilla on huomioitava suurten haapojen ja kolopuiden säästäminen ja aikaansaaminen. Esiintymisalue kaavassa sijoittuu n.30 km Rovaniemen kaupungista pohjoiseen ja Sallan kirkonkylän tasalle. Liito-orava on luontodirektiivillä suojeltu. Ilmaston muutos, jota kaavassa ei ole riittävästi tarkastelu, auttaa liito-oravaa laajentamaan esiintymisaluettaan pohjoiseen kaavan suunnitteluaikana, joten se on huomioitava kaavaa laadittaessa.
Petoeläimet
Suunnittelualueen petokannat on arvioitava ja tutkittava eliömaakunnallisten aluejaon mukaisesti kuinka petoeläimet pystyvät elämään luontaisesti ja lisääntymään alueella siten, että suojelun hyvä taso saavutetaan. Kaavassa ei ole tutkittu ns. petoeläinten tilaa suunnittelualueella.
Metsäpeura (Rangifer tarandus fennicus)
Suunnittelualue on kokonaisuudessaan ikiaikaista metsäpeuran esiintymisaluetta. Kaavaa laadittaessa on huomioitava myös metsäpeuran historiallinen esiintyminen metsäisillä outamailla. http://www.suomenpeura.fi/fi/metsapeura/levinneisyys.html
Luonnolle aiheutettujen haittojen kompensointi
Piiri katsoo, etteivät kaavamääräykset esitetyssä muodossaan turvaa luonnon monimuotoisuutta. Kaavaa varten on tehtävä täydentäviä selvityksiä ja turvattava suojelulliset arvot kuten direktiivit määräävät. Vesien tila on oltava hyvässä tilassa vuoden 2015 loppuun mennessä ja metsäpurojen tila on huolestuttava.
Maakuntakaavalla ei toteuteta Suomen hyväksymää periaatetta, että monimuotoisuuden väheneminen saadaan pysäytettyä vuoteen 2020 mennessä. Kun osoitetaan alueita kaivoksille, turvetuotannolle, teille, rautateille ja muille erityisesti poikkeaville käyttötarkoituksille on samalla huolehdittava, ettei monimuotoisuus vähene. Kaavoituksessa on otettava huomioon, että kun suunnitellaan maankäyttöä, on aktiivisen maankäytön kompensoimiseksi osoitettava puolitoistakertainen määrä aluetta suojeluun, mitä otetaan käyttöön.
Erityisen hyvää
Erityisen hyvää kaavaluonnoksessa on EN-merkinnän yhteydessä mainittu suunnittelumääräys luoda edellytyksiä kalaportaiden toteuttamiselle edes osassa voimalaitoksista sekä ekologinen yhteystarve –merkinnät.
Lapin luonnonsuojelupiirin lausuntoja laativat kulloinkin käytettävissä olevat vapaaehtoiset, hallituksen jäsenet ja toiminnanjohtaja kulloistenkin resurssien mukaan
Lapin Luonnonsuojelupiiri ry:n puolesta
Teuvo Niemelä Tarja Pasma
puheenjohtaja sihteeri