Valitus ja keskeyttämisvaatimus SRK:n tekemästä suden tappoluvasta
Pohjois-Suomen hallinto-oikeus
Suomen Riistakeskus Lapin päätöksestä (12.2.2015) Nr:o 2015-1-200-00005-6
myöntää suden poikkeuslupa metsästyslain 41 a§:n mukaan Ivalon Paliskunnalle yhden suden tappamiselle
Selvitys valitusajasta:
Kyseinen päätös on tehty 12.2.2015. Päätöksessä ei ole mainittu koska se on annettu ja kuinka se on julkipantu. Olemme saaneet päätöksen tietoomme 17.2.2015 ja päätöksestä on 30 vrk valitusaika, joka päättyy 19.3.2015, joten päätöksemme on katsottava saapuneen määräajan puitteissa ja on siten otettava käsittelyyn.
Selvitys valitusoikeudesta:
Lapin luonnonsuojelupiiri ry on Suomen Luonnonsuojeluliiton alueellinen piirijärjestö. Rekisteröity Lapin luonnonsuojelun aatteellinen yhdistys, jonka sääntömääräiseen toimintaan kuuluu luonnon suojelu. Kyseinen päätös koskee Lapin alueella luonnonsuojelullisesti uhanalaista sutta, joten yhdistyksellä on lain mukainen oikeus osallistua aluettaan koskevaan päätöksentekoon ja asianosaisasema koskien luontoa ja sen turmelemista tai suojelua. Yhdistyksellä on valitusoikeus kyseiseen päätökseen.
Vaatimus:
Vaadimme että päätös kumotaan ja päätös hylätään. Toissijaisesti vaadimme, että lupapäätös on palautettava valmisteluun.
Vaadimme lisäksi päätöksen toimeenpanon välitöntä keskeyttämistä, kunnes lupapäätös on saanut lainvoiman.
Perustelut:
Myönnetty kaatolupa (Liite 1) rikkoo luontodirektiiviä ja metsästyslakia ja -asetusta.
Luontodirektiivin mukaan sutta voidaan metsästää poikkeusluvalla, mutta ennen lupapäätöksen myöntämistä on tarkasteltava metsästyslain 41a § mukaisesti kaikki alueet, onko niiden alueella riittävän vahva susikanta, että se kestäisi metsästyksen.
Luontodirektiivin 16 artikla 1 mom on Suomessa määritellyn alueen osalta täytäntöön pantu metsästyslain 41a§:llä (18.2.2011/159) sekä VnA 452/2013 (19.6.2013):lla. Luontodirektiivi määrää, että lajin kanta tulee sille luontaisella levinneisyys alueella olla suotuisalla suojelun tasalla, eikä myönnetty poikkeus saa aiheuttaa haittaa suojelulle. Luontodirektiivin 16 artiklan mukaan suojelun taso on oltava suotuisa ennen lupaharkintaa eli oikeusnormina direktiivi on ehdoton. Mikäli suojelun taso on alueella riittävä, on mahdollista myöntää yksittäisen haittaa aiheuttavan suden poistamiselle lupa. Tämä on havaittu myös EU:n tuomioistuimen päätöksessä C-342/05, jossa lauman osana olevan yksittäisen suden kaataminen oli katsottu olevan mahdollista. Huomattavaa on, että päätös koski luontodirektiivin IV-liitteen sovellettavaa aluetta, jossa vakiintuneista laumoista yhden suden poistaminen katsottiin olevan luontodirektiivin mukaan mahdollista. Päätöstä ei voi suoraan soveltaa luontodirektiivin V-liitteen alueella, johon Lappi kuuluu, vaan päätöstä on tulkittava niin, että alueella on oltava kestävä susikanta ja yhden suden poistaminen alueelta on periaatteessa mahdollista kun alueelle jää kestävä susikanta.
Saman päätöksen (C-342/05) kohdassa 41 on mainittu että Suomessakin, valtioneuvoston mukaan, sudet elävät laumassa ja siten niiden pienin suojeltava yksikkö on siten elinvoimainen lisääntyvä lauma. Luontodirektiivi ja sen perusteella säädetty kansallinen lainsäädäntö edellyttävät siten elinvoimaisten laumojen määrän tarkastelua alueella poikkeuslupia myönnettäessä.
Alueena on tarkasteltava pyyntilupa-aluetta, eliömaakunnallista aluetta, Lapin maakunnan aluetta, luontodirektiivin V-liitteen mukaista poikkeusaluetta sekä koko Suomen aluetta. Päätöksen tulee perustua siihen, että metsästettävänä lajina, myös suden kanta on näillä alueilla kestävällä tasalla. Tarkasteluvaatimus on ehdoton, eli kaikissa tapauksissa tai vähintään pyyntilupa-alueen sekä eliömaakunnallisen alueen kestävä susikanta on arvioitava, ennen kuin päätös voidaan myöntää ja siirtyä tarkastelemaan vahinkoja ja vaihtoehtoisten menetelmien mahdollisuutta. Päätöksessä näin ei ole menetelty, joten päätös on hylättävä ja sen toimeenpano keskeytettävä.
Lapin susikanta ei ole edelleenkään suotuisalla suojelun tasolla. Lapissa on syntynyt susipentue edellisen kerran vuonna 1963, eli yli 50 vuotta sitten. Susi ei saa Lapin alueella elää luontaista laumaelämää, edes kaikkein erämaisimmassa osassa Suomea. Huomattavaa on, että luontodirektiivin poikkeus koskee Suomen poronhoitoalueella eläviä suden populaatioita, joissa pienin elinvoiminen yksikkö on susilauma.
Päätöksen mukaan poikkeuslupa-alueella olevan yhden suden lisäksi ei alueella ole muita susia. Päätöksessä on kirjattu varmistamattomia havaintoja poronhoitoalueen susista, eikä niitä voi käyttää päätöksen perusteluna. Tassu-järjestelmään on kirjattu havaintoja 1.8.2014-20.11.2014 ”kuudesta” sudesta. Yksi epävarma susihavainto Posiolla (Pohjois-Pohjanmaan eliömaantieteellinen alue), jota ei ole pystytty varmentamaan. Savukosken Törmäojalla (Sompion Lapin eliömaantieteellinen alue) on tehty havaintoja Venäjän rajalla liikkuvista ”neljästä” sudesta, joita ei ole pystytty varmistamaan (suullinen tieto). Poronhoitoalueen eteläosissa on päätöksen mukaan 1-3 laumaa susia. Tieto kumoutuu, koska Tassu järjestelmään ei ole tullut tietoja alueella liikkuvista susista, joita päätöksen mukaan pitäisi olla 2 laumaa. Lumisena aikana alueella elävästä susilaumasta jää maastoon jälkiä, eikä niitä päätöksen mukaan ole alueella ollut, joten susien olemassaolo alueella on vähintään epävarmaa, eikä sitä tule käyttää päätöksen perusteluna. Kiistatonta hakemuksen mukaan on ainoastaan se, että Lapissa on yksi susi, joka halutaan kaataa. Tätä valitusta kirjoitettaessa(3.3.2015) riistahavainnot.fi tietokannassa on ainoastaan yksi susihavainto kirjattu avoimeen järjestelmään viimeisen kahden kuukauden aikana (3.1.-3.3.). Voi olla oletettavaa, että susi on siirtynyt alueelta pois ja on nyt Inarin Lapin länsiosissa kuten tilannekartta osoittaa (Liite 2). Varovaisuusperiaatteen mukaan on päätöstä tehtäessä arvioitava ainoastaan luotettavat havainnot.
Kuten tästäkin päätöksestä on todettava, Suomi ei seuraa Lapin susitilannetta luontodirektiivin 11 artiklan mukaisesti. Sama on todettava KHO 1723/2014 päätöksessä sivulla 11 asetuksen 616/2012 perustelumuistiota referoitaessa: ” Susikanta poronhoitoalueella ei ole vastaavalla tavalla tiedossa kuin muualla Suomessa.” Luke ei seuraa edelleenkään Lapin susikantaa, eikä uhanalaisten lajien suojelusta alueella vastaava Metsähallitus ole selvillä susien määrästä Lapissa.
Olennaista asiaa ratkaistaessa on selvittää Riistakeskuksen päätöksen lainmukaisuus ja se kuinka he ovat tulleet siihen lopputulemaan, että Lapin alueella ja pyyntilupa-alueella susikanta on kestävällä tasalla siten, että lupa voidaan myöntää. Olisiko Riistakeskus myöntänyt luvan hirvenkatoon jos Lapissa olisi jäljellä viisi hirveä? Hallinto-oikeuden on päätöstä harkitessaan huomioitava, että päätöksen tulee perustua tarkistettuihin kanta-arvioihin ja tehtyihin havaintoihin eikä oletuksiin ja kolmannen käden tietoihin, joita ei ole tarkistettu.
Susikannan hoitosuunnitelma
Susikannan hoitosuunnitelman käyttäminen päätöksen perusteluna ei ole perusteltua, sillä päätösten täytyy perustua luontodirektiiviin. Suomen saama poikkeus luontodirektiivistä ei mahdollista suden tappamista säännöllisesti sukupuuttoon Lapista ja sukupuuton ylläpitoa. Suden metsästyksen tulee perustua myös luontodirektiivin V liitteen osalta kestävään verotukseen sille myönnetyllä poikkeusalueella (pyyntialue ja poronhoitoalue), maakunnan alueella, eliömaantieteellisellä alueella sekä lauman alueella.
Susikannan hoitosuunnitelmaa ei ole laadittu luontodirektiiviin mukaisesti.
KHO 1723/2014 mukaan: ”Luontodirektiivin 14 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jotta liitteessä V mainittujen lajien yksilöiden ottaminen luonnosta sekä niiden hyödyntäminen eivät ole ristiriidassa niiden suotuisan suojelun tason säilyttämisen kanssa, jos jäsenvaltiot katsovat sen tarpeelliseksi 11 artiklassa säädetyn seurannan perusteella. Mainitun 14 artiklan 2 kohdan mukaan, jos tällaiset toimenpiteet katsotaan tarpeellisiksi, niihin on kuuluttava 11 artiklassa säädetyn seurannan jatkaminen. Niihin voi lisäksi kuulua muun muassa yksilöiden ottamista koskeva lupajärjestelmä tai kiintiöt.”
Olemme antaneet lausuntomme (Liite 3) susikannan hoitosuunnitelmasta sekä suden pyyntiasetuksesta (Liite 4) maa- ja metsätalousministeriölle. MMM ei ole käsitellyt lausuntojamme, vaan on päättänyt asian hallintolain vastaisesti, eikä ole antanut meille pyynnöistämme huolimatta vastausta lausuntoomme. Suden perimän heikkoudet johtuvat geenivaihdon vähäisyydestä ja monimuotoisuuden turvaamiseksi on Suomen alueella oltava vähintään 50 lisääntyvää susilaumaa koko maan alueella. Kuten lausunnossamme olemme esittäneet, on perimän ja suden monimuotoisuuden turvaamiseksi suojeltava etenkin Venäjän rajan läheisyydessä Suomen puolella esiintyviä susia, kuten tämän päätöksen kyseessä olevaa eläintä. Geenivaihdon turvaaminen Ruotsiin edellyttää vähintään viiden suoden vuotuista siirtymää Ruotsiin päin läpi vuoden. Suden perimän suojelua ei ole päätöksessä huomioitu, eikä sitä voida pitää perusteltuna, kun suden suojelun taso alueella ei ole riittävä. Vaadimme hallinto-oikeutta ottamaan huomioon soveltuvin osin myös lausunnoissa esittämämme seikat sekä susikannan hoitosuunnitelmaan, että suden metsästysasetukseen lausumamme osalta.
Laajalla alueelle osoitetun pyynnin kohdistuminen oikeaan yksilöön on epävarmaa, sillä sudet liikkuvat pitkiä matkoja riippuen siitä ovatko ne läpikulumatkalla vai perustamassa ja hakemassa reviiriään. Nyt tehdyssä päätöksessä ei voida varmistua siitä mihin suteen pyynti kohdistuu.
Perusteena täytäntöönpanon keskeyttämiselle on se, että jos susi tapetaan, on sen henki mennyt, susiyksilö kuollut ja se tekee muutoksenhaun mitättömäksi. Käytäntöä, jossa uhanalaisia eläimiä tapetaan, ennen kuin lupapäätös on saanut lainvoiman, ei voida pitää luontodirektiivin mukaan laillisina. Uhanalaisuuden on luontodirektiivin mukaan mentävä taloudellisen menetyksen edelle, ennen kuin lupaa voidaan harkita. Erämaassa, jossa susi ei aiheuta haittaa tai vaaraa yleiselle turvallisuudelle, ei ole perusteltua päättää lupaa tulemaan voimaan mahdollisesta muutoksenhausta huolimatta. Vahingoista maksettavat korvaukset ovat vaihtoehtoinen ratkaisu, jota ei ole tutkittu, eikä valtion taloudellinen tila ole peruste korvausten suuruudelle tai lupapäätökselle. Viisi tapettua poroa ja 5000€n vahinko ei ole merkittävä, vaan se on suhteutettava 3000 eloporon määrään alueella, jossa tapahtuu myös luontaista kuolleisuutta ja petojen tappamat eläimet kuuluvat myös luontoon. Päätöksestä ei käy ilmi kuinka susien tappamat porot on arvioitu ja kuka asian on varmistanut. Päätöksessä on mainittu että syksyllä on lisäksi löytynyt kaksi, jotain eläintä ja jonkun tappamaa. Päätös on huonosti valmisteltu ja erityisesti huomattavaa on myös, että päätös asiakirjana on kopioitu jostain vanhemmasta asiakirjasta, sillä Riistakeskus päätöksessään puhuu jo lakkautetusta Riista- ja Kalatalouden tutkimuslaitoksesta, vaikka 1.1.2015 alkaen tehtäviä on hoitanut luonnonvarakeskus Luke. Päätöksestä käy myös ilmi mitä aiemmin olemme esittäneet, että kun RKTL on pyytänyt tietoja Riistakeskukselta Lapin susilaumojen sijainnista ja yksilöiden esiintymisestä, niin se osoittaa, ettei Luke ole tehnyt susikannan seurantaa Lapissa luontodirektiivin 11 artiklan mukaisesti, eikä päätöstä voi perustaa olemattomiin tietoihin uhanalaisen eläimen ollessa kyseessä.
Lopuksi
Näillä perustein vaadimme lupapäätöksen kumoamista ja päätöksen hylkäämistä ja täytäntöönpanon välitöntä keskeyttämistä.
Varamme itsellemme oikeuden täydentää tätä keskeytysvaatimusta myös jatkossa.
Rovaniemellä 4.3.2015
Lapin Luonnonsuojelupiiri ry
Teuvo Niemelä Tarja Pasma
puheenjohtaja toiminnanjohtaja