Lausunto Kittilän kaivoksen uuden rikastushiekka-altaan YVA-ohjelmaluonnoksesta
Viite Kommenttipyyntönne: Elin Siggberg 14.4.2015 sähköpostitse
Asia Kittilän kaivoksen rikastushiekka-altaan YVA-ohjelmaluonnos
Kiitokset mahdollisuudesta kommentoida YVA-ohjelmaa jo ennakkoon. YVA-ohjelma on kattava ja sen avulla kaivos pyrkii mahdollisimman suljettuun kiertoon. Huolenaiheita kuitenkin löytyy.
Haluamme painottaa kolmea keskeistä YVA-ohjelman puutetta:
1) Ainetaseita ja niistä seuraavia aineiden vesipitoisuuksia (kokonais- ja liukoisia) suoto-ja/tai ylivuotovesissä, sekä pölypäästöistä seuraavia ilma- ja vesipitoisuuksia
2) kattavampaa kemiallisten aineiden ilmoittamista sekä niiden vaikutusarviota perustuen ympäristö- ja terveysnormeihin
3) tulevaisuuden riskianalyysiä.
Päästömittausten ja -arvioiden tulisi pyrkiä kattaviin ainetaseisiin
Ennen hankkeen toteuttamista julkisessa tiedossa pitää olla: mitä aineita kaivosprosessissa kulkeutuu, millaisina pitoisuuksina (keskiarvot ja vaihteluvälit) sekä mihin eri aineet päätyvät. Rikastushiekka-altaaseen pumpattavan lietteen ja ylitteiden kemiallinen koostumus tulee ilmoittaa kattavammin. Tämä tarkoittaa aineiden vesipitoisuuksia (kokonais- ja liukoisia) suoto- ja ylivuotovesissä sekä pölypäästöistä johtuvia ilma- ja vesipitoisuuksia. Myös hankkeen vesitase on tuotava selkeästi ja havainnollisesti esiin YVA:ssa. Suhteessa vesitaseen virtausoloihin aineiden suurimmat ja pienimmät sekä keskipitoisuudet vedessä tulee ilmoittaa normaalioloissa, sekä poikkeuksellisen tulvan ja altaan rikkoutumisen oloissa (ylivuoto ja mahdolliset juoksutukset altaasta). Erityistä huomiota tulee kiinnittää sulkemisen jälkeiseen tilanteeseen ja arvioida tilanne, jossa 10 %, 50 % tai 100 % jätteestä pääsee karkaamaan altaasta lyhyessä ajassa suoto/vuoto-tilanteessa tai eroosion rikottua padon (vrt. SRK:n arvio, Hannukaisen YVA).
Allassäilytysvaihtoehdossa tulle olla selvitys miten toiminnanharjoittaja hoitaa altaan tarvitsemat tarkkailu- ja korjaustyöt sen ajan kuin jätealtaissa on vaarallista jätettä noin 1.000-10.000 vuotta seuraavaan jääkauteen. Jääkauden seuraukset tulee mallintaa oletuksella, että kaivos on suljettu ja sillä olisi maksimimäärä vastaavia patoja. Erityistä huomiota tulee kiinnittää järjestelyn taloudelliseen uskottavuuteen erittäin pitkien aikojen kuluessa. Samoin tulee määrätä vakuus, joka kattaa nämä toimenpiteet kaivoksen lakattua, ja huomioiden myös äkillinen lakkaaminen konkurssin vuoksi (vrt. Talvivaara). Edellisistä ilmeisimmin seuraa, että muut ratkaisut kuin jätteiden allassäilytys ovat kannattavampia vaihtoehtoja.
Myös vesistöön ja mahdollisesti maastoon päätyvän kiintoaineen pitoisuudet, määrät, liukoisuudet sekä vaikutukset tulee arvioida.
Bolidenin Luikonlahden YVA on tehty oletuksella, että nimeämätön taho hoitaa tarkkailun ja korjaustyöt tuntemattomin kustannuksin (Boliden, Luikonlahti, http://www.ymparisto.fi/luikonlahtiyva). Kaivoslain ja muun lainsäädännön perusteella se ei ole mahdollista.
Vaikutusarvioiden pohjaksi tarvitaan kattavia perustilatietoja. Niitä voidaan kerätä esimerkiksi mittaamalla jokia päästöpaikkojen ylä- ja alapuolelta sekä pölypäästöjen vaikutusta alueen ulkopuolelta (jopa 50-60 km säteeltä). Perustilaselvitykset tulee tehdä kaikista aineista alla luetellun mukaan.
YVA-ohjelmaan tulee jo mainittujen lisäksi lisätä myrkyllisiä alkuaineita
Toistaiseksi useita alkuaineita ei ole ilmoitettu tai mitattu riittävällä tarkkuudella ja kattavuudella (esim. Sb, U, Ba, Co, Mo, Se, Ti, Ni, Pb, , Cd, Hg, Ag, Be, Tl, Sn, Cr, Cu, W, V, Te.. Th, Ce, La, Y, ja muut lantanoidit). Erityisesti elohopea (Hg) tulee mitata kaloista, joka on oleellisin ja herkin menetelmä. Muita huolenaiheita ovat erityisesti radioaktiiviset alkuaineet tai raskasmetallit. Asetuksessa 341/2009 ilmenevät laatunormit, jossa on taulukoitu lista yleisimpiä raskasmetalleja. Näiden hallinta tulee selvittää prosessissa. Nyt s. 130 taulukon alkuaineet antavat osviittaa asiaan.
Asetuksessa 1022/2006 on 4 § päästökielto pohjaveteen liitteen E aineille, jossa on myös metallit ja syanidit, arseeni, karsinogeenit, mutageenit, sisäeritykseen vaikuttavat (mm. homonityyppiset alkyylifenolit). Kuvaus sivulla 38 kertoo, että ”Liukoisuustestien perusteella antimonin (Sb), arseenin (As) ja sulfaatin (SO4) liukoisuusmäärät ylittävät pysyvän jätteen kaatopaikalle määrätyt raja-arvot (Vna 202/2006).” Huomattavaa on, että myös Se ja Pb ylittävät turvalliset normitasot. EU-laatunormien aineita tulee verrata ko. normeihin huomioiden laillisena tasona asetuksen 190/2013 määräykset, jonka perusteella jätteistä tulevat vedet eivät saa ylittää normeja pitkänkään ajan kuluessa.
Tavanomaiset Al, Fe ja Mn tulee selvittää huomioiden kansainväliset laatunormit sekä Mn:lle vesilaitosnormi 50 mikrog/l ja THL:n huomatukset neurotoksisuudesta lapsille. Myös luvanvaraiset boori ja fluoridi tulee mitata, samoin kuin kalkkireagensseista vapautuva erityisen syöpävaarallinen kromi-VI.
Myös sulfaatin lisäksi muiden suolojen määrät mukaan lukien Na, Ca, Mg, K, Cl, karbonaatti jne. voivat olla merkittäviä ja tulee selvittää. Piin esiintyminen ja vaikutukset tulee selvittää mahdollisina kvartsi-pienhiukkasina tai kuituisina silikaateina kuten tremoliitti- tai aktinoliittiasbesti.
Myös muiden prosessissa syntyvien aineiden vaikutukset ja pitoisuudet tulee selvittää kuten vesistöissä vaarallisia pitoisuuksina esiintyviä ja siten 889/2006 luvanvaraisia aineita kuten ammonium-typpeä todella mm. kaloille vaarallisina pitoisuuksina erityisesti emäksisessä vedessä, tiosyanaattia (todennäköisesti myös syanaattia) ja muita prosessiin laitettavia ja siinä syntyviä kemikaaleja mitattuun ainetaseen perustuen. Edelleenselvitettäviin aineisiin kuuluvat erityisesti prosessijätevedessä havaitut metyyli-isobutyyliketoni (MIBK) + metyyli-isobutyylikarbinoli (MIBCK) 130-190 μg/l, metyyli-isobutyylikarbinoli (MIBCK) 88 μg/l, bromidi 110 mg/l, strontium 0,36-1,133 mg/l, jodidi 6-93 μg/l, tiosulfaatti 0,7 ja 28 mg/l ja kokonaispii sekä välillä vesissä esiintyvät korkeat öljyhiilivetypitoisuudet. Aineiden ekologiset ja terveysvaikutukset tulee selvittää kattavasti, esimerkiksi luonnon strontiumin vaikutukset kalan poikasiin/mätiin tasolla 100 mikrog/l (Soklin ympäristölupahakemus 2015, viimeinen liite 46). Liitämme oheen FT Jari Natusen Vaasan hallinto-oikeudelle antaman lausunnon, jossa selvitetty tarkemmin osin puutteellisia tietoja haitta-aineista Kittilän lupadokumenteissa.
Toiminnan harjoittajan vastuulla on osittaa, ettei mikään aine ole haittojen kannalta aidosti merkittävä. Siihen voidaan päästä esimerkiksi siten, että laadullisten (+ – ++) tarkastelujen ohella YVA:ssa esitetään kemialliset muutokset määrällisesti eli prosentteina perustilasta. Lisäksi tulee tuntea muutoksen suhde prosentuaalisesti lailliseen ja/tai tieteellisesti tunnettuun tiukimpaan ympäristölaatunormiin. Vaikutusarvioinneissa tulee huomioida laatu- ja terveysnormien lisäksi aineiden biologinen kertyminen.
Tulevaisuuden riskitekijät ja mahdolliset ongelmatilanteet kaivosrakenteita koskien
Kaivoksen jätealueiden saattaminen lailliseen ja kestävän tilaan on kriittinen toimi, joka pitää huomioida YVA:ssa. Rikastusjätteet (kuten altaisiin sijoitettava raskasmetallipitoinen jäte, sivukivijätteet, sekä loppusijoitetut louhokset ja kaivostunnelit) ovat laittomia, jos ne aiheuttavat vesien vesilaatunormeja ylittäviä pitoisuuksia – pitkänkään ajan kuluessa (Valtioneuvoston asetus kaivannaisjätteistä 190/2013). Tyypillisesti metallikaivoksista aiheutuu liian suuria pitoisuuksia. Sulfidimineraaleja sisältävissä ja rikkipitoisissa tapauksissa ero on noin 1000-kertainen. Riskit ovat siis suuret, että asia voi jäädä lopulta kunnan tai valtion vastuulle eli käytännössä silloin paikallisen yhteisön lähes ikuiseksi vahingoksi.
Sivukivien malmin ja rikastusjätteen kemia on esitetty puutteellisesti
YVA-ohjelmasta puuttuivat tiedot eri sivukivilajien kokonaisrikkipitoisuuksista ja potentiaalisesti haitallisten metallien ja metalloidien (mm. As, Sb, U, Ba, Co, Mo, Se, Ti, Ni, Pb, , Cd, Hg, Ag, Be, Tl, Sn, V, Te, Cr, Cu, W, Th sekä uraanin ja toriumin tytäraineet, jotka ovat syöpävaarallisina luvanvaraisi sekä vesiympäristössä vaaralliset ja kertyvät harvinaiset maametaalit, joista havaintoja La, Ce, Y lisäksi vähintään Nd, Eu, Gd, Sc) happoliukoisuuksista sekä arviot niiden liukenevuuspotentiaaleista. Tähän ovat puuttuneet aikaisemmin lausunnoissaan muun muassa Kuusamon tapauksessa ELY-keskus, Pro Kuusamo ja Geologian tutkimuskeskus. Erilaisista rikastushiekoista olisi hyvä kuvata erikseen määritetyt hapon- tuotto- ja neutralointipotentiaalit, mineraloginen koostumus, muiden potentiaalisesti haitallisten aineiden pitoisuudet (mm. edellä mainitun metallien ja metallidien listan aineita on havaittu rikastusjätteissä, jätevesissä ja/tai kohonneina arvoina malmi- ja sivukivissä) sekä arviot niiden liukenevuudesta kuten Geologian tutkimuskeskus Kuusamon YVA-lausunnossaan esittää.
Myös ei-happoa muodostava rikastushiekka voi aiheuttaa laittomia laatunormit ylittäviä vesipäästöjä. Siksi kaikenlaisen rikastushiekkajätteen aiheuttamat vesipäästötasot pitää selvittää.
Kittilän vanhat altaat ja suunniteltu uusi eivät ole laillinen suhteessa asetukseen 190/2013, koska jätteistä väistämättä tulee normit ylittäviä pitoisuuksia ainakin pitkän ajan kuluessa. Todennäköisesti ongelmia on myös vanhempien ongelmajätekaatopaikka säädösten kanssa. Siksi on pelkona, että pinta- ja pohjavedet ovat pilaantuneet tai jo pilaantumassa alueella laittomasti, osin johtuen virheistä jätteiden käsittelyssä.
Pölyn kaikki haitalliset aineet, pölynormit, vaikutusten tarkkailukeinot sekä haittojen esto vaihtelevissa sääoloissa
Tärkeintä on tutkia eroosion ja muun pölyn pienhiukkasien laatua ja hiukkasina vaarallisien mineraalien määriä (kuten asbesti, sekä muut vaaralliset kuituiset tai terävärakenteiset mineraalit ks. GTK raportti asbestista ja muista mineraaleista kalkkilouhoksilla ja kivenottamoilla), silikoosia aiheuttavat kvartsihiukkaset. Erityisesti tulee käsitellä laillisiin normeihin liittyvät pitoisuudet (kadmium, nikkeli, arseeni, lyijy). Muiden aineiden pitoisuuksia tule tarkastella terveysriskinä eniten altistuvan naapurin suhteen. Tässä voidaan käyttää työsuojelunormeja huomioiden, että lähellä asuttaessa altistusaika voi olla moninkertainen ja altistuvat henkilöt lapsia tai sikiöitä, tyypillisesti tämä tarkoittaa kertaluokkia tiukempaa normia eniten altistuvalle henkilölle. Samoin on mahdollista liikkua joka miehen oikeudella kaivosalueen läheisyydessä sekä harjoittaa kalastusta tai esimerkiksi poronhoitajan ammattia. Laskeuman aiheuttamat vesipitoisuudet tulee myös käsitellä.
Lisäksi tulee pohtia pölyn haittavaikutusten tarkkailukeinoja sekä haittojen eston menetelmiä erilaisissa sää oloissa – erityisesti suhteessa laillisiin pölynormeihin. Pölyä tulee tarkastella myös tuulisen sään aikana tapahtuvina pölymyrskyinä. Lisäksi jäkälien ja poron lihan, sisäelimien, luuytimen jne. saastuminen on ilmeinen ongelma, joka täytyy selvittää. Saastumisen vaikutukset riistaeläimiin ja kaloihin tulee selvittää kattavasti erityisesti kertyvien aineiden suhteen. Kalojen suhteen tulee myös selvittää kiintoaineen pienhiukkasten tai kuitujen vaikutus kalojen kiduksiin ja ruoansulatukseen. Perusteluna näille huomioille on esim. Kanadalainen viite karibuista (vrt. porot), jossa erityisesti polonium kertyy sisäelimiin ja aiheuttaa merkittäviä annoksia syöjän erityisesti lapsien kannalta. Talvivaran alla Laakajärvellä on mitattu kalojen sisäelimiä kuten mateen maksaa ja kiduksia ja havaittu kohonneita pitoisuuksia. Kiduksiin kertyvät raskasmetallit aiheuttavat kalojen kunnon heikkenemisen ja tukehtumisen.
Muita huomioita
Kaivostoimintaa ohjaavan lainsäädännön listaan (s. 48) tulee tarkistaa EU:n pintaveden raja-arvonormit (4 metallia ja orgaanisia yhdisteitä), EU:n Pohjavesinormit (mm. Co, Cu, Ni, Cr, Cd, Hg…) sekä vaarallisten aineiden lainsäädäntöä. Luvanvaraisille vaarallisille alkuaineille on kaupalliset analyysit, jolloin kysymys on muutaman tai muutaman kymmenen euron panostuksesta ainetta kohden. Pidemmässä sarjassa voi tarvita kymmenkunta näytettä. Jos niitä ei mitata, rikkoo lakia ja vaarantaa ympäristöä. Ainakin aineet voi valita sen mukaan mitä malmista on tunnettu ja eri yhteyksissä havaittu.
Pastaprosessisuunnitelman (s. 39) stabiiliutta tulee tarkastella pohjavesien näkökulmasta
Jos jäte betonoidaan tai muuten kiinteytetään alkuperäisen kallion lujuuteen ja liukoisuuteen pysyvästi (ei onnistune tavallisella betonilla?) niin louhostäytön voisi aloittaa aikaisemmin eli täyttöä voitaisiin tehdä esim. louhoksen toisesta reunasta. Huomattava on Kuusamon kaivoksen YVA:n yhteysviranomaisen ja GTK:n lausunto: ”…pohjavesivaikutusten arvioinnissa ei ole tarkasteltu mahdollisten ruhjeiden tai kallioperän rakojen esiintymistä. Nämä asiat tulee tarkistaa ja täydentää. Maaperän vedenjohtavuuksia on ilmeisesti arvioitu suuren mittakaavan maaperäkarttojen perusteella, eikä maasto- tai laboratoriomittauksia vedenjohtavuuksien määrittämiseksi ole tehty. Tämä olisi ensiarvoisen tärkeää pohjavesivaikutusten arvioimiseksi sekä altaiden pohjarakenteiden mitoitusta silmällä pitäen.”
Muovin kestävyydestä
Allasrakenne on ajan myötä kestämätön, jos haitallisia huokosvesi ja liukenevia tai suotuvia pitoisuuksia sisältävä jäte varastoidaan soran ja muovien (geotekstiilin/bentoniitin) päälle. Altaan hajoamisen seurauksena olisi mm. 190/2010 mukainen tilanne. Lisäksi rikastushiekkapölyssä olisi todennäköisesti lailliset normit ylittäviä pienhiukkasten päästöjä (arseeni ja raskasmetalli-pitoisuuksia).
Valmistajan määrittelyn mukaan muovi kestää korkeintaan 300 vuotta, jonka jälkeen jätteet valuvat luontoon. GTK on todennut Raahen luvituksesta, että muoveista on vain muutaman vuosikymmenen näyttö ja jos tarkastellaan näyttönä Talvivaaran muovitettuja altaita, niin vuoto tapahtuu hyvinkin pian. Tämän on todennut johtava kaivoskonsultti SRK Hannukaisen rautakaivoksen YVA:ssa, jossa on laskelmat skenaarioille 50 % ja 100 % jätteestä vuotaa yli ja suotaa altaasta. Ylivuotoa ei myöskään voi estää lyhyehköllä aikavälillä maa-altaissa sateen ja eroosion vuoksi ilman jatkuvia kunnostustöitä. Edelleen muovien spesifikaatioihin kuuluu tietty määrä reikiä pinta-alaa kohden.
On siis erittäin todennäköistä, että ilman jatkuvaa kunnostusta ja valvontaa jätteet tulisivat vuotamaan merkittävästi jo lähivuosikymmenien aikana. Jätteet on siksi kiinteytettävä vähintään alkuperäisen jätteen kovuuteen ja liukoisuuteen ja sijoitettava alkuperäisiin kaivostunneleihin, jonka pinnat on käsiteltävä pohjaveteen reagoimattomiksi. Edelleen on ilmeistä, että loppuosa jätealueista leviäisi viimeistään jääkauden aikana. Luonnontilassa jääkausi syö ehkä kymmeniä senttejä malmion pinnasta. Samoin nykyinen käytäntö johtaisi raskasmetallien ja radioaktiivisten aineiden vuotoon kaikista vanhoista ja uusista jätteistä, veden vallassa olevista tunneleista ja ”louhosjärvistä”
Lopuksi Suomen Luonnonsuojeluliitto, Lapin piiri ry esittää, että lähtökohtaisesti tulee pyrkiä ratkaisuihin ilman valtavia lietealtaita sekä keskityttyä kaikkien jätteiden kiinteytykseen ja/tai uusiokäyttöön. Myös näille vaihtoehdoille on valuma-alueen asukkaiden ja eliöiden terveyden vuoksi laadittava kattava YVA.
Esimerkkitapauksia
Hannukaisen YVA katso vesivaikutusten arvio liitteet 2 kappale 9. http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Asiointi_ja_luvat/Ymparistovaikutusten_arviointi/YVAhankkeet/Hannukaisen_rautakaivoshanke_Kolari/Hannukaisen_rautakaivoshanke_ymparistova(24263)
Esimerkkejä vanhan luokituksen ongelmajäte arvoista, aineita aika vähän, Luikonlahden YVA s. 17. CoNi-rikaste on myös elohopea-rikaste. PIMA asetuksen ylempi ohjearvo on 5 mg/kg, taulukon arvon on 11,7 mg/kg. Erityisen huomattavia ovat myös kadmium-pitoisuudet sekä arseenin ja raskasmetallien määrät. Kaikki rikastusjätteet ovat käytännössä ongelmajätteitä ja asetuksen 190/2013 vastaisia, jos joutuvat kosketuksiin veden kanssa pitkänkään ajan kuluessa.
Lisäksi esimerkkinä eroosion vaikutuksesta vuotaneesta padosta voidaan tarkastella 1960-luvulla loppuneen Haverin kultakaivoksen rikastushiekka-allasta, joka on karannut altaastaan järven lahteen ja vuotaa edelleen laittomasti haitta-aineita järveen.
Haverin viitteet: Parviainen http://www.iags2011.fi/B9.3%20Parviainen.pdf
Placecia Gomez et al Environmental earth sciences 2010; 61(7):1435-1447.
Myös Kittilän vanhat altaat ja suunniteltu uusi eivät ole laillisia asetuksen 190/2013 8 pykälän mukaan: ”Kiinteää, lietemäistä tai nestemäistä kaivannaisjätettä ei saa sijoittaa eikä suotovettä tai muuta jätevettä johtaa vesistöön siten, että siitä aiheutuu vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetussa valtioneuvoston asetuksessa (1022/2006) tarkoitettu ympäristönlaatunormin ylitys tai merkittävää vesistön pilaantumista siten kuin ympäristönsuojelulain 50 §:n 2 momentissa säädetään.”
Em. pykälän 1-kohdassa todetaan myös, että kaivannaisjätteen jätealueen toiminnanharjoittajan on”arvioitava kaivannaisjätteestä syntyvän suotoveden ja muun jäteveden määrä ja epäpuhtauspitoisuudet sekä määritettävä jätealueen vesitase toiminnan aikana ja sen käytöstä poistamisen jälkeen;”
Todennäköisesti ongelmia on myös vanhempien ongelmajätekaatopaikkasäädösten kanssa. Siksi on pelkona, että pohjavedet ovat pilaantuneet tai jo pilaantumassa alueella laittomasti, osin johtuen jätteiden käsittelytavoista.
Kemiallisia normiviitteitä löytyy esimerkiksi
Kaivosteollisuuden ympäristölaatunormeja voi kaivaa Hannukaisen ja Kuusamon YVA:sta, jossa SRK ja Ramboll ovat käyttäneet Uuden-Seelannin normeja. Ja mm. U.S. EPA ECOTOX –tietokannasta (http://cfpub.epa.gov/ecotox/) voi löytyä tiukempia normeja. Lisäksi tarvitaan normeja radioaktiivisille aineille ja harvinaisemmille/vähemmän tutkituille vaarallisille aineille, kuten tallium, beryllium, kromi-VI, harvinaiset maametallit jne. Mineraalilistoilla ja mittauksissa on ilmeisesti näkynyt ainakin harvinaiset maametallit cerium, lantaani ja yttrium.
Lisäohjeistusta löytyy myös seuraavista: Århusin sopimus, Kuusamon kaivoksen yhteysviranomai-sen (Pohjois-Pohjanmaan ELY) lausunto, EU SCHER –tiedekomission raportti (http://ec.europa.eu/health/scientific_committees/reports/index_en.htm), Australian Mincos Gov – dokumentti (http://www.mincos.gov.au/Pages/publications.aspx) sekä Ympäristöministeriön moniste 159 s. 100. Näitä saa meiltäkin tarvittaessa avuksenne.
Biokemisti, FT Jari Natunen, 21.02.2015, Rovaniemi, Kaivosseminaari:
Vesipuitedirektiivi, EU:n laatunormit, vuosi-ka
Cd 0,1; max 0,5 mikrog/l
Hg 0,05 mikrog/l (ahvenessa laatunormina 20 mikrog/kg)
Ni 21 mikrog/l nyt, ensi syksynä 4 mikrog/l, max 34 mikrog/l
Pb 7,5 mikrog/l nyt, ensi syksynä 1,2 mikrog/l
Ekologisten raja-arvojen/suositusten lähteitä: YM-moniste 159, Pohjaveden laatunormit 341/2009, Australia mincos gov ja gfmwq-guidelines-vol2-8-3b, uudempia ja pienmpiä arvoja voi olla Hannukaisen YVAssa.
Alle 1 mikrog/l : Cd (EU 0.1 mikrog/l, mahd. pienempi tausta, Australia 0.06), Be (0.13 mikrog/l Australia interim working level), Tl (0.03 mikrog/l, Australia low reliability trigger value), Sn (orgaaninen, huomaa orgaanisia johdoksia voi syntyä hapettomissa oloissa kuten Me-Hg, Tributyl-Sn,0.002 mikrog/l, Australia, epäorgaaninen: trigger 3 mikrog/l), As (0.8 mikrog/l, pienempikin määrä voi kertyä, huomioitava esim. Luikonlahti Minera 2013), Cr-VI (0.01 mikrog/l, Australia, A final Public Health Goal of 0.02 ppb/mikrog/l in July 2011, Wikipedia), Ag (0.02 mikrog/l Australia), Co (0.005 mikrog/l, Australia merivesi), La (0.04 mikrog/l, Australia low reliability trigger value) ja useimmat lantanoidit samaa luokkaa (Borgmann 2005).
Alle 10 mikrog/l: Pb (1.0 mikrog/l), Ni (EU uusi 4 mikrog/l, Australia 8 mikrog/l), Cu (1.0 mikrog/l), Sb, Zn (2.4 mikrog/l, Australia), Se (5.0 Australia), Al (27 mikrog/l, Australia, erityisesti happamassa), B (90 microg/l, Australia), Fe (Kanada 300 mikrog/l), ammonium-N (alkaen n. 10 mikrog/l erityisesti emäksisessä vedessä, mincos gov taulukoita 3.3.2-3.3.6, 320 mikrog/l taulukko 3.4.1 ymparisto.fi river life), nitraatti/nitriittityppi (alkaen n.10-20 mikrog/L mincos gov taulukoita 3.3.2-3.3.6).
Uraanille kohtuullinen laatunormi Suomen vähätaustaisissa vesissä olisi 0,1 mikrog/l EU SCHER- depleted uranium raportti s. 16, Australia trigger 0.5 mikrog/l (vanhempi), sekä torium samaa luokkaa noin 0.1 mikrog/l perustuen Borgmann U et al Environmental Toxicology and Chemistry, Vol. 24, No. 3, pp. 641–652, 2005. Uraanin ja toriumin suhteen on selvitettävä myös karsinogeeniset tytäraineet kuten Ra-226, Ra-228, Pb-210 ja Po-210.
Lapin luonnonsuojelupiirin lausuntoja laativat kulloinkin käytettävissä olevat vapaaehtoiset, hallituksen jäsenet ja toiminnanjohtaja kulloistenkin resurssien mukaan. Tämän lausunnon on laatinut biokemisti, FT Jari Natunen, puh 040 77 13 78, njarit@yahoo.com.
Rovaniemellä 24.4.2015
Lapin Luonnonsuojelupiiri ry:n puolesta
Tuomi-Tuulia Ervasti Tarja Pasma
puheenjohtaja toiminnanjohtaja
LIITTEET
1) Jari Natusen vastaselitys Vaasan hallinto-oikeudelle 10.12.2014
2) EU Scientific Committee on Health and Environmental Risks, SCHER report – Preliminary opinion on the environmental and health risks posed by depleted uranium
3) Australian mincos gov au: chapter 3: Aquatic ecosystems
4) YM moniste 159: Vesiympäristölle haitalliset ja vaaralliset aineet pintavesissä, sivut 62-131
5) Borgmann et al 63 metals Env Tox Chem 2005 641-52
6) Australian mincos gov au: chapter 8.3.7. Detailed descriptions of chemicals