Valitus KHO:een Kittilän kaivoksen laajentamisesta
Valitus Korkein hallinto-oikeus 25.5.2015
Päätös johon haetaan muutosta
Vaasan hallinto-oikeuden päätös 24.4.2015 nro 15/0107/2, diaarinumerot 01715/13/5399, 01716/13/5399 ja 01717/13/5399
Selvitys valitusajasta
Päätös on annettu 24.4.2015 ja valitusaika, 30 vrk, lasketaan sitä päivää lukuun ottamatta eli viimeinen valituspäivä on sunnuntai 24.5.2015. Koska päättymisaika osuu sunnuntaille, viimeinen valituspäivä onkin maanantai 25.5.2015. Näin ollen valituksen on katsottava saapuneen määräajassa.
Vaatimukset
Vaadimme, että Vaasan hallinto-oikeuden päätös kumotaan niiltä osin kuin yksilöidysti alla esitämme.
Tarkemmat vaatimukset ja perustelut
Lupamääräyksen 12. osalta
Vaasan hallinto-oikeus nosti sulfaattipäästöjen raja-arvoa 3000 milligrammaan litralta (mg/l) 31.12.2017 saakka ja palautti arvon 1.1.2018 lähtien 2000 mg/l, vaikka Pohjois-Suomen aluehallintovirasto (PSAVI) esitti 30.6.2014 lähtien raja-arvoksi 2000 mg/l ja lisäksi PSAVI antoi tavoitteelliseksi tasoksi 1000 mg/l. Perusteluissa (s. 44-45) ei käy selville, miksi hallinto-oikeus katsoi aiheelliseksi nostaa sulfaattipäästöjen raja-arvoja muutaman vuoden ajaksi. Vaadimme, että vuoden 2016 alusta lähtien tavoitetasona pidetään 200 mg/l, joka muuttuu sitovaksi tasoksi vuoden 2017 alusta.
Perusteluina toteamme, että alkuperäisessä ja voimassa olevassa ympäristöluvassa on asetettu alhaisempi sulfaattitaso, jota kaivos on rikkonut vuosikausia aiheuttaen ympäristöriskejä eikä näiden päästöjen vaikutuksista ole tehty riittäviä ympäristöselvityksiä. Aikaisemmasta oikeuskäsittelystä käy myös ilmi, että kaivos on edistynyt sulfaatin poistossa esim. haihdutuksen avulla. Sulfaatinpoisto on teollisuuden rutiiniteknologiaa, johon on useita menetelmiä m.l. ettringitiitti-saostus, biologiset menetelmät, Talvivaarassa käytetty käänteisosmoosi (haihdutus-rejektille), haihdutus, sähköiset menetelmät, jäädytysmenetelmät (katso esim. Jari Natusen lausunnot). 200 mg/l taso on mahdollinen useilla menetelmillä mm. käänteisosmoosilla esimerkkinä Talvivaaran ympäristölupa 2013-2014. Lisäksi toteamme, että sulfaatinpoisto edistää myös muiden haitallisten aineiden poistoa. Sulfaatti kertyy syvänteisiin yms. seisovaan veteen, jossa voi muodostua rikkivetyä ja metyylielohopeaa. Talvivaarassa kohonneita sulfaattipitoisuuksia on havaittu myös rannoilla.
Hallinto-oikeus tiukensi pintavalutuskentälle johdettavan veden antimonin ja arseenin raja-arvoja 0,3 milligrammaan litralle. Näitä raja-arvoja tulee tiukentaa edelleen tasolle 30 mikrogramaan litralle, koska taso on saavutettavissa useimmilla sulfaatin poistomenetelmillä. Kaivoksella on käytössä myös arseenin poisto ja sitä pitää soveltaa kaikkiin vesiin. Esimerkiksi GTK:n MINERA-hankkeen tapaustutkimuksen raportissa 125/2013 on maininta antimonin saastuttamista sedimenteistä, jossa todetaan terveysperusteiseksi suurimmaksi hyväksyttäväksi pitoisuudeksi (SHPter) antimonille 9 mg/kg (liite 2, sivu 107 taulukko 39, PIMA-asetuksen (214/2007) kynnysarvo ja SHPter). Taulukon perusteella voidaan myös sanoa, että antimoni on paljon myrkyllisempää kuin arseeni (SHPter 424 mg/l), kadmium (SHPter 25 mg/l) ja elohopea (SHPter 43 mg/l). Näitten tietojen perusteella voidaan arvioida, että antimoni on myös vedessä myrkyllinen aine.
Myös arseeni on kertyvä ja syöpävaarallinen aine ja sitä on havaittu Kylylahden sedimenteissä ongelmajätemääriä (liite 2, sivu 145, 1. kappale jopa 807 mg/kg dw), kun päästötaso on ollut mikrogrammoja/l (liite 2, sivu 109, taulukko 41). Lisäksi arseenia on havaittu kaloissa ja sille on laskettu kohonnut syöpäriski (liite 2, sivu 118, kappaleet 2-3 ja taulukko 50). Vaadimme, että oikeuden tulisi määrätä rantamaan ja sedimenttinäytteiden analyysia vuosittain ainakin antimonin ja arseenin osalta.
Hallinto-oikeus hylkäsi luonnonsuojelupiirin väitteen, että 50 mg/l sulfaattitaso on haitallinen kaloille perustellen päätöstä, ettei väitettä ole perusteltu luonnontieteellisellä tutkimuksella. Perustelut löytyvät Heinonen-Tanski & Mentun Vesitalous 5/2014 julkaisusta Liika sulfaatti vaaraksi makeille vesille (liite 3). Artikkelissa todetaan, että ”jo alinkin tutkittu pitoisuus eli 50 mg/l sulfaattia heikensi valkosilmäkuhan selviytymistä kalanpoikaseksi asti”. Perusteluissaan Heinonen-Tanski ja Mentu viittaavat Koel & Peterkan julkaisuun Survival to hatching of Fishes in Sulfate-saline waters, Devils Lake, North Dakota. Canadian Journal of Fisheries and Aquatic Sciences 52: 464-469.
Lupamääräyksen 13. osalta
PSAVI:n vesitalousluparatkaisussa 13. kohdassa määrätään, että nikkeli-, kadmium- ja lyijypitoisuus sekä ahvenen (lihaksen) elohopeapitoisuus eivät luontaiset taustapitoisuudet huomioon ottaen saa ylittyä purkupaikkojen alapuolisissa vesistöissä. Vaadimme, että määräystä tulee muuttaa niin, että purkuvesien pitoisuudet eivät saa ylittää vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetun valtionneuvoston asetuksen liitteessä 1 C) säädettyjä laatunormeja. Vaadimme myös, että kaikkien kalojen raskasmetalli- ja elohopeapitoisuuksia tulee tarkkailla.
Lupamääräyksen 14. osalta
Hallinto-oikeus katsoo, että mangaanin talousvesinormin ylityksestä aiheutuu vain esteettisiä haittoja. Tutkimukset eivät tue tätä näkemystä. Terveyden- ja hyvinvointilaitoksen tutkimusprofessori Hannu Komulainen esittelee tutkimuksia mangaanin ja uraanin osalta (liite 4). Siinä todetaan, että mangaani on hermomyrkky erityisesti lapsille. Suuret mangaanipitoisuudet ovat terveysriski esimerkiksi jokivettä käyttäville paikallisille tai retkeilijöille (Metsähallituksen retkeilyopas: pohjoisen pintavedet ovat juomakelpoisia ainakin keitettynä). Vaadimme, että Komulaisen esittämät tutkimustulokset otetaan huomioon ja mangaanillekin määritellään raja-arvot.
Aineista, joita hallinto-oikeus ei ottanut huomioon
Hallinto-oikeus ei päätöksessään puutu ammoniumtypen eikä nitriittitypen päästöihin, vaikka myös ne voivat olla riski vesistössä. Myös uraania ja alumiinia pitäisi mitata sedimenteistä, koska näistä alkuaineista on ollut ongelmia lähes jokaisella kaivoksella. Vaadimme, että jatkuvatoimisia mittauksia pitäisi ottaa käyttöön kaikista alkuaineista, joita nykytekniikalla voidaan tehdä kuten esimerkiksi nikkelistä. Lisäksi jatkuvaa mittausta tulisi määrätä tehtäväksi erityisesti tulvahuippujen aikana kaikista myrkyllisistä alkuaineista.
Pölyämistä ei ole riittävästi huomioitu lupamääräyksissä
Rikastushiekka-altaan pölyäminen ja autoklaavin mahdolliset päästöt pitää selvittää kunnolla. Vaasan hallinto-oikeus lisää pölyämismahdollisuutta sallimalla PSAVI:n päätöksen vastaisesti maanalaisen malmin murskauksen maanpäällä. Kaivoksen sammalkartoituksissa vuosilta 2009-2012 arseenin ja raskasmetallien pölykertymät ovat kehittyneet erittäin huolestuttavasti. Vaadimme, että ratkaisut tulee olla sellaisia, ettei rikastushiekka-altaan pölyäminen ole enää mahdollista (ks. liite 5, Yleisradion uutinen 24.10.2014 pölyämisestä).
Lopuksi
Kaivannaisjäteasetuksen 190/2013 mukaan jätealueilta ei saa tulla pitkänkään ajan kuluessa vesipuitedirektiivin normit ylittäviä pitoisuuksia. Vaadimme, että kaivosyhtiön on kiinteytettävä pysyvästi maanpäällisiin ja altaisiin suunniteltu jäte, koska altaat tulevat aikojen kuluessa kuitenkin vuotamaan yli.
Kaivoksen vesissä on, tai on jätetty riittävällä tarkkuudella selvittämättä, useita haitallisia luvanvaraisia aineita m.l. raskasmetalleja, harvinaisia maametalleja, radioaktiivisia aineita sekä vesissä syanidin poiston INCO-prosessin tuottotasolla haitallinen tiosyanaatti/syanaatti (katso Jari Natusen valitus ja lausunnot Vaasan hallinto-oikeudelle). Vaadimme, että kaikki nämä tulee selvittää ja antaa myös niistä tarkat lupamääräykset
Lapin luonnonsuojelupiirin lausuntoja, valituksia, mielipiteitä yms. laativat kulloinkin käytettävissä olevat vapaaehtoiset, hallituksen jäsenent ja toiminnanjohtaja kulloistenkin resurssien mukaan
Varaamme itsellemme oikeuden täydentää valitustamme tarvittaessa.
Rovaniemellä 25.5.2015
Lapin Luonnonsuojelupiiri ry:n puolesta
Tuomi-Tuulia Ervasti Tarja Pasma
puheenjohtaja sihteeri
LIITTEET
1) Vaasan hallinto-oikeuden päätös 24.4.2015 nro 15/0107/2
2) GTK:n arkistoraportti 125/2013, Pasanen, A. & Backnäs, S. (toim.), MINERA-hankkeen tapaustutkimus: Riskinarviointimenetelmien testaaminen Luikonlahden ja Kylylahden kaivosalueella.
3) THL:n tutkimusprofessori Hannu Komulaisen esitys Veden vaarat IX 29.8.2013 pidetyssä tilaisuudessa: Uraani ja mangaani talousvedessä – onko terveysriski?
4) Vesitalous 5/2014 – Kaivostoiminnan vesiensuojelu, Helvi Heinonen-Tanski ja Juha V. Mentu: Liika sulfaatti vaaraksi makeille vesille (http://www.vesitalous.fi/vesitalous-lehdet/kaivostoiminnan-vesiensuojelu-2/)
5) Yleisradion uutinen 24.10.2014: Kittilän kultakaivokselta pääsi runsaasti pölyä ilmaan