Vastaselitys KHO:een koskien Kittilän kaivoksen laajennusta ja lupaehtojen tarkistusta

Viite Vastaselityspyyntö 14.9.2015, dnro 1609/1/15

Asia Vastaselitys Agnico Eagle Finland Oy:n vastineeseen

Kiitämme tilaisuudesta antaa vastaselitys Agnico Eagle Finland Oy:n vastineeseen.

1. Sulfaattipäästöt

Sulfaatti sinänsä ei ole haitallista. Sen vaikutukset ovat välillisiä, esimerkiksi sen aiheuttaman kemiallisen kerrostumisen ja siitä seuraavan pohjan hapettomuuden kautta. Hapettomassa pohjassa tapahtuvat reaktiot puolestaan tuottavat sedimenteistä myrkyllisiä tai haitallisia aineita, esimerkiksi metyylielohopeaa (liite 1). Päästörajoja määrättäessä on huomioitava koko vaikutusketju.

Toiminnanharjoittaja vaatii sulfaatin pitoisuusrajaksi asetettavan vuoden 2017 alusta kohtuuttoman suuria pitoisuuksia. Toiminnanharjoittaja vetoaa siihen, että se käyttää parasta käyttökelpoista tekniikkaa. Edes parhaan käyttökelpoisen tekniikan käyttö ei ole peruste merkittävien ympäristöhaittojen aiheuttamiselle. Päästörajat on asetettava ensisijaisesti ympäristön sietokyvyn mukaan. Luvan myöntämisen edellytykset eivät salli edellytyksistä poikkeamista sillä perusteella, että käytössä on parasta käyttökelpoista tekniikkaa.

Suomen ympäristökeskuksen julkaisu ”Metallimalmikaivostoiminnan parhaat ympäristökäytännöt”, Suomen ympäristö 29/2011, mainitsee sulfaatin poistossa parhaista ympäristökäytännöistä seuraavaa:

”Sulfaattipitoisuutta voidaan jossain määrin vähentää kalkkisaostuksella (muodostuu kipsiä, Ca-sulfaattia). Tätä tehokkaampia sulfaatin poistomenetelmiä ovat sulfaatin saostaminen bariumsuolalla tai nostamalla jäteveden pH:ta ja saostamalla sulfaatti alumiinioksidilla (ettringiittisaostaminen). Uudempaa tekniikkaa edustaa kalvosuodatukseen perustuvat puhdistusmenetelmät (käänteisosmoosio/nano-suodatus). Sulfaatin poistoon voivat soveltua myös biologiset menetelmät kuten sulfaatin saostaminen metallisulfideiksi sulfaattia pelkistävillä bakteereilla (tai pelkistämällä rikkivedyksi).”

Pelkkää kalkkisaostusta ei voi pitää tässä tapauksessa riittävänä. Parempia menetelmiä on olemassa ja ne soveltuvat myös kyseessä olevalle kaivokselle. Mahdollinen kustannusero on pienempi kuin niillä saavutettava ympäristöhyöty.

Lapin luonnonsuojelupiirin vaatimus sulfaatin päästörajasta 200 mg/l perustuu siihen, että vesien tilan heikentäminen (huonompaan luokkaan) on kielletty. Asiasta on Euroopan unionin tuomioistuin tehnyt 1.7.2015 ennakkoratkaisun (liite 2). Sulfaattipäästöt aiheuttavat suoraan tai välillisesti vesien tilan muutoksia ja rehevöitymistä. Toiminnanharjoittajakin on todennut vastineessaan, että sulfaattikuormitus on näkynyt kaivoksen alapuolella sähkönjohtavuuden nousuna ja tietyn levälajin runsastumisena. Kuitenkin sulfaattikuormitus on ollut huomattavasti vaadittua lupaehtoa lievempi. Sulfaattikuormitus vaikuttaa rehevöitymiseen epäsuorasti fosforikierron kautta.

Korkea sulfaatin päästöraja aiheuttaa mahdollisen kerrostumisen lisäksi muutoksia vesiympäristössä. Pitkän ajan kuluessa sen aiheuttama rehevöityminen on todennäköisesti sen suuruista, että vastaanottavan vesistön tila huononee EU:n Yhteisön vesipolitiikan puitteista annetussa direktiivissä kuvatusta luokituksesta huonompaan. Asiassa on huomioitava myös varovaisuusperiaate. Toiminnanharjoittajan tulisi kyetä lupaa varten tekemissään selvityksissä osoittamaan, että sen ehdottamilla päästötasoilla vesien tila ei heikkene. Luparaja on määritettävä niin alhaiseksi, että edes poikkeuksellisissa olosuhteissa kaivoksen oletetun toiminta-ajan aikana merkittävää heikentymistä ei tapahdu.

2. Haitalliset aineet

Vastineensa kohdassa 16 toiminnanharjoittaja perustelee vaatimustaan lupamääräyksen 13 kumoamisesta. Lapin luonnonsuojelupiiri on vaatinut, että purkuvesien pitoisuus ei saa ylittää ympäristölaatunormia.

Mikäli purkuputkesta haluttaisiin päästää ympäristölaatunormia korkeampia haitallisten aineiden pitoisuuksia sisältäviä vesiä vesistöön, hakijan olisi tullut hakea sekoittumisvyöhykettä. Silloin purkuputken veden pitoisuudet voitaisiin määrittää sellaisiksi, että sekoittumisvyöhykkeen ulkopuolella laatunormi ei ylittyisi. Koska sekoittumisvyöhykettä ei ole, laatunormin tulee täyttyä jo putken suulla. Lupamääräys 13:n tulee siis olla voimassa purkuputkessa johdettavissa vesissä.

Lapin luonnonsuojelupiirin mielestä lupamääräyksen kumoamisella ei ole sinänsä merkitystä, koska ympäristölaatunormia ei saa rikkoa siinäkään tapauksessa, että lupamääräys kumottaisiin. Lupamääräys on lähinnä täydentävä ja toiminnanharjoittajalle tilannetta selkeyttävä.

Tämä vaatimus koskee myös toiminnanharjoittajan vastineen kohtia 6, 7 ja 8.

Rovaniemellä 6.10.2015

Lapin Luonnonsuojelupiiri ry:n puolesta

Tuomi-Tuulia Ervasti Tarja Pasma

puheenjohtaja sihteeri

LIITTEET

Heinonen-Tanski, H. 2015. Sulfaatti, elohopea ja kalat. Ympäristö ja terveys 1/2015: 54-60
VPD -EU – tuomioistuin päätöksen ydin 1.7.15, asia C-461/13