Valitus ympäristönsuojelulain ja vesilain mukaisesta päätöksestä SOKLI
VAASAN HALLINTO-OIKEUDELLE
PÄÄTÖS JOHON HAETAAN MUUTOSTA
Valitus Pohjois-Suomen aluehallintoviraston (AVI) ympäristönsuojelulain ja vesilain mukaisesta päätöksestä 59/2018/. Diaarinumero PSAVI/82/04.08/2013. Antopäivä 18.6.2018.
SELVITYS VALITUSAJASTA JA OIKEUDESTA
Valitusosoituksen mukaan valitusaika päättyy 18.7.2018. Suomen Luonnonsuojeluliiton Lapin piiri ja paikallisyhdistys Pelkosenniemen luonnonsuojeluyhdistys ry ovat rekisteröityjä yhdistyksiä, joiden tarkoituksena on ympäristön- ja luonnonsuojelun edistäminen ja joiden sääntöjen mukaisella toiminta-alueella kyseessä olevat ympäristövaikutukset ilmenevät.
Dos. Marjatta Näätänen, yksityishenkilö, maanomistaja Raunila 698-409-23-71, jonka selvitys valitusoikeudesta on seuraava: ’Soklin kaivoksen haitat, kuten Kemijoen veden pilaantuminen ja ympäristön saastuminen maan toista (Talvivaaran ohella) suurta radioaktiivista maa-ainesesiintymää kaivettaessa, käsiteltäessä, kuljetettaessa ovat niin massiiviset, että haittojen kärsijöiksi pitäisi lukea mukaan Kemijoen alapuolisen vesistön asukkaat aina mereen asti. Millä perusteella haitat katsottaisi haitoiksi vain kaivoksen lähiympäristössä, kun vaikutukset leviävät erittäin laajalti? Olen maanomistaja Rovaniemellä, Raunila 698-409-23-71 ja katson Soklin kaivoksen aiheuttavan Kemijoen veden saastumisen takia haittaa myös minulle.’
VAATIMUKSET
⦁ Vaadimme AVI:n ympäristönsuojelulain ja vesilain mukaisen päätöksen kumoamista. Päätös on mm. ympäristönsuojelulain, vaarallisten aineiden lainsäädännön, vesilain, luonnonsuojelulain ja kaivoslain vastainen ja loukkaa hallintolainsäädännönkin kuulemismääräyksiä.
⦁ Toissijaisesti vaadimme asian palauttamista AVI:n uuteen käsittelyyn ja/tai lupamääräysten korjaamista em. laillisten puutteiden vuoksi käsittäen tarvittavien määräysten ja selvitysten puutteellisuuden, YVA-arvioinnin puutteet ja vesienhoitosuunnitelman huomiotta jättämisen vuoksi. Puutteet kuulemisessa ovat omalta osaltaan heikentäneet myös yksittäisiä lupamääräyksiä.
⦁ Lupa tulee palauttaa lupaviranomaisen käsittelyyn johtuen puutteista luontoarvojen selvityksissä, suojelussa ja lupamääräyksissä. Natura-alueen, suojeltujen laijien ja direktiivilajien suojelu tulee taata lain edellyttämällä tavalla
⦁ Lupa tulee palauttaa lupaviranomaisen käsittelyyn johtuen puutteista uraanin ja toriumin sekä niiden radioaktiivisten tytäraineiden selvityksissä, lupamääräyksissä ja raja-arvoissa. Lupa-rajojen radioaktiivisen uraania ja toriumia sisältävän malmin louhinnalle tulee olla 10-kertaa tiukempia. Uraania ja toriumia sisältävien malmion osien rajat täytyy kairata vähintään 12.5 m reikävälillä ja riipumattoman malmigeologin, jolla on ”competent person”-status tulee määrittää rajat ja lupaviranomaisen tarkistaa ne. Uraanille, toriumille ja tytäraineille tulee suorittaa ympäristövaikutusten arviointi. Aineille on suoritettava myös kattavat perustilamittaukset huomioiden kaikki päästö- ja purkureitit sekä pohjavedet. Uraanille ja toriumille tulee määrätä laatunormit vesistössä, ne ovat 0.1 mikrogrammaa/litra kummallekin
⦁ Lupa tulee palauttaa lupaviranomaisen käsittelyyn johtuen puutteista luvanvaraisten, haitallisten ja vaarallisten aineiden selvitykset, lupamääräyksissä ja raja-arvoissa. Aineille on suoritettava myös kattavat perustilamittaukset, koska toiminnan alettua luonto saastuu ja perustilaa ei pysty paikallisesti selvittämään.
⦁ Lupa tulee palauttaa lupaviranomaisen käsittelyyn johtuen puutteista kaivannaisjätteiden selvityksissä, lupamääräyksissä ja raja-arvoissa. Fosforimineraalien tiedetään liukenevan miedosti happamissa olosuhteissa. Erityisesti fosfori- ja rikkipitoisten kivi- ja maa-ainesten käsittely ja jätealueiden suojaukset tulee tarkistaa. Soklin jätealueiden pohjat on suunniteltu huonolaatuisiksi ja rikastushiekka-altaan pohjassa on lupa käyttää turvetta. Toisaalta rikin suhteen vaaralliset kaatopaikat käsittävä useita tiivisrakenteita, kuten bentoniitin ja kaatopaikkamuovin.
⦁ Lupaa tai sen osia ei voida hyväksyä johtuen puutteista ympäristövaikutusten arvioinnissa. Johtuen Venäjän puolelle aiheutuvista kemiallisista ja radiokemiallista vaikutuksista hankkeelle tulee suorittaa kattava kansainvälien Espoon sopimuksen mukainen YVA.
⦁ Lupaan tulee selvittää kaikki vesiympäristössä vaaralliset aineet ja mahdolliset ympäristölaatunormien ylitykset. Koska luvassa ei ole sekoittumisvyöhykettä, laatunormeja ei saa ylittää vesistössä edes purkupaikalla.
⦁ Lupaan tulee selvittää pölyn, pienhiukkaspölyn ja kuituisten mineraalien kuten asbestien vaikutukset ilmassa ja laskeumana.
⦁ Ympäristövakuudet tulee määrittää suhteessa kaivannaisjätteiden pitkäaikaisiin vaikutuksiin tai jätteiden uudelleen käsittelyyn.
⦁ Valittajien oikeudenkäyntikulut pyydetään määräämään viranomaisen ja hakijan yhteisvastuullisesti korvattaviksi. Kulut ovat tällä hetkellä 3000 euroa, käsittäen 40 tuntia työaikaa. Koska muutoksenhaku johtuu viranomaisen toistuvista virheistä ja hakemuksen puutteista, ei ole kohtuullista, että kulut jäävät valittajan vahingoksi.
⦁ Oikeutta pyydetään määräämään vesilain sekä ympäristölainsäädännön/ ympäristövahinkolain mukainen korvauskäsittely jätevesien johtamisesta sekä rakennustöistä aiheutuvista haitoista vesien ja vesialueiden käytölle sekä toisaalta muiden luvanmukaisten ja mahdollisesti sen ylittävien melu-, tärinä- sekä ilmapäästöjen aiheuttamista haitoista. Oikeutta pyydetään määräämään vakuus korvauksia varten.
JOHDANTO
Norjalainen lannoiteyhtiö Yara suunnittelee kaivoshanketta Sokliin, joka sijaitsee Itä-Lapissa, Savukosken kunnassa noin 12 km Suomen ja Venäjän rajalta. Suunniteltu kaivostoiminta käsittäisi fosforimalmien, rautamineraalien sekä tulevaisuudessa (YVA:n mukaan) mahdollisesti myös niobimalmien eli mm. uraanin ja toriumin hyödyntämisen.
Kaivospiirin yhteispinta-ala on noin 5923 hehtaaria ja se sijaitsee osin pohjavesialueella. Kaivostoiminta ja rikastushiekka-altaat vaatisivat massiivisia vesistöjärjestelyjä, jotka aiheuttaisivat merkittäviä muutoksia hankealueen vesistöissä; Loitsanan ja Loitsonlampi tulisi häviämään kokonaan, Soklioja siirrettäisiin ja Yli-Nuorttia oikaistaisiin kaivoksen kohdalta. Suunnitelmissa on myös Sotaojan yläosan kääntäminen Vouhtusjokeen eli joen virtaaman suunnan muuttaminen. AVI on lisäksi myöntänyt poikkeusluvan 19 kaivosalueen lähteiden ja tihkupinnan hävittämiselle. Jätevesiä suunnitellaan johdettavaksi Kemijokeen, millä olisi suuret vaikutukset Kemijoen kalatalouteen ja veden laatuun. Tähänastiset kunnostustoimenpiteet kävisivät täysin hyödyttömiksi. Eroosion vaikutukset näkyisivät todella pitkällä. Luonnontilaiseen Nuorttijokeen suunnitellaan johdettavaksi valtava määrä kuivatusvesiä.
Kaivosalue sijaitsee Nuorttijoen vesistön latvaosissa, jonka joet ovat vielä luonnontilaisia. Alueella esiintyy runsaasti monimuotoisuuden kannalta arvokkaita biotooppeja sekä uhanalaisten lajien sekä luonto- ja lintudirektiivilajien esiintymiä. Kaivosalueen välittömässä läheisyydessä sijaitsee Törmäojan ja Ylinuorttin luonnonsuojelualue ja Nuorttijoki, joka on Natura 2000 alue sekä muita suojelualueita kuten UKK- kansallispuisto, Värriön luonnonpuisto ja Tuntsan erämaa-alue.
Porotalouden sekä luonto- ja kulttuurimatkailun edellytykset huononisivat merkittävästi Soklin kaivoksen myötä. Esimerkiksi karu Nuorttijoki rehevöityisi ja saastuisi ja kaivoshanke vaikuttaisi negatiivisesti myös Nuorttijoen retkeilyreittiin ja alueen imagoon. Kaivoksen myötä arvokas, ainutlaatuinen ja korvaamaton lohijoki tuhoutuisi täysin. Laaja Jänesaapa lukuisine lähteineen jäisi kaivosjätealtaan alle. Luonnontilaisella aapasuolla pesii mm. erittäin uhanalainen luonnonsuojelulailla suojeltu muuttohaukka. Parhaiten luonnontilan hankealueella ovat säilyttäneet suoalueet mm. Sokliaapa, Jänesaapa ja Pierkulinaapa sekä Sokliojan varsi ja Loitsanan alue. Jotka kaikki tulisivat tuhoutumaan hankkeen myötä.
Soklin kaivoksen isot jätevesimäärät ja sivukivikasat, jotka sisältäisivät myös uraanin, radiumin ja toriumin jäämiä, olisivat vedenlaatua heikentävä ja puhtautta vähentävä riski vaikutusalueen vesistöille tuhansiksi vuosiksi eteenpäin.
Kaivoksen vesistöjärjestelyt muuttaisivat koko vesistön luonteen aivan täysin ja sillä olisi tätä kautta voimakkaita epäsuoria vaikutuksia myös luontoon. Soklin mahdollinen kaivostoiminta rajaisi todella laajoja alueita poronhoidon ulkopuolelle ja kaivostoiminnan pölypäästöt levittäytyisivät tuulen mukana laajalle alueelle pilaten porotalouden laidunmaita. Soklin uraania sisältävä kaivostoiminta toisi tähän vielä erityisiä terveys- ja imagoriskejä, joista porotalous tulisi kärsimään. Samanaikaisesti kaivoksen kanssa suunnitellaan Sokliin menevää rautatietä sekä voimajohtoa.
Soklin kaivoshankkeen voidaan katsoa olevan paitsi valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden, myös EU: n vesipolitiikan puitedirektiivin tavoitteiden vastainen, koska kaivos tulisi heikentämään voimakkaasti alueen vesistöjen vedenlaatua. Myöskään Suomen ja Venäjän välisen rajavesisopimuksen mukaan rajavesistön vedenlaatua ei saa heikentää. Suomi on lisäksi EU: n tasolla sitoutunut monimuotoisuuden heikentymisen pysäyttämiseen.
PERUSTELUT
Yleisiä perusteluja
Kaivoshankkeissa on sovellettava kaivoslakia 621/2011, jonka alussa kerrotaan sitä sovellettavan yhdessä ympäristö- ja vesilakien kanssa. Ote kaivoslaista:
Sen lisäksi, mitä tässä laissa säädetään, sovelletaan tämän lain mukaista lupa- tai muuta asiaa ratkaistaessa ja muutoin tämän lain mukaan toimittaessa muun muassa luonnonsuojelulakia (1096/1996), ympäristönsuojelulakia (86/2000), erämaalakia (62/1991), maankäyttö- ja rakennuslakia (132/1999), vesilakia (264/1961), poronhoitolakia (848/1990), säteilylakia (592/1991), ydinenergialakia (990/1987), muinaismuistolakia (295/1963), maastoliikennelakia (1710/1995) ja patoturvallisuuslakia (494/2009). Lain tarkoituksena on lisäksi edistää kaivosten turvallisuutta sekä ehkäistä, vähentää ja torjua tässä laissa tarkoitetusta toiminnasta aiheutuvat haitat ja vahingot ja varmistaa haitan
tai vahingon aiheuttajan korvausvelvollisuus. Kaivoslaki 621/2011.
Ympäristönsuojelulaissa ja asetuksessa säädetään mm. luparatkaisun sisällöstä ja tiedottamisesta prosessissa, vesiympäristössä vaarallisten aineiden lainsäädännössä on mm. laatunormiaineiden normit, vesilaissa säädetään mm. veden käytöstä ja intressivertailusta yleisen edun ja ympäristövahingon välillä. Hankkeeseen liittyy erittäin merkittäviä luonnonsuojelulain luontoarvoihin kohdistuvia ongelmia. Kaivoslain periaate kaikkien haittojen estämisestä tai korvaamisesta on tärkeä, mutta toteutuu huonosti. Hallintolainsäädännössä säädetään myös kuulemisista.
1. Kuulemis- ja tiedottamis/kuulutusvirheet.
Lupakäsittelyssä ei noudatettu ympäristönsuojelulain mukaisia kuulemismenettelyjä, jossa olisi voinut esittää muistutuksia ja mielipiteitä, vaan päätökset on annettu omavaltaisessa järjestyksessä erityisesti suhteessa elokuun 2015 jälkeen tehtyihin lupatarkistuksiin selvityksiin, viranomaislausuntoihin, ja muutoksiin.
Laki ja Århusin sopimus edellyttävät, että haitankärsijöitä kuullaan lupamenettelyssä. Lupapäätöksen perusteena ollutta selvitystä ja viranomaisen suunnittelemia uusia lupamääräyksiä ei oltu kuulutettu tai muutoinkaan annettu tiedoksi asianmukaisella tavalla. Koska asia koskee suurehkoa joukkoa, kuuluttaminen olisi ollut asiallinen menettely.
AVI ei laittanut nettiin, eikä kuuluttanut lupakäsittelyä Yaran vastineen 20.8.2015 jälkeen. Tämä vastine päättyy luvan sivulla 429. Sen jälkeen on kansalaisten, järjestöjen ja ELYn vastineet joita ei ole julkaistu, alkaen sivulta 430. Sen jälkeen AVI pyysi ja sai useita täydennyksiä ja suunnitelmien muutoksia, korkeammista rikastushiekka altaista (lähteiden palastamiseksi?), uusi tarvekivialue yms. Vastineet pyydettiin vain Lapin ELYltä. Näitä on referoitu sivulle 492 saakka. Liitteessä 4 on lista 48 dokumentista, joita ei kuulutettu tai laitettu nettiin, sivuja on yli 300. Tästä puuttuu ainakin Yaran vastine joulukuussa 2015.
Sivulla 492 AVIn 2015 järjestämä Natura kuulemisen ELYn ja maat omistavan metsähallituksen kanssa, tästä lausunnot lupa-sivulla.
On ilmeistä, että 2015 elokuun jälkeen AVI keräsi erittäin suuren määrän lupahakemuksen kannalta oleellista tietoa. Näitä tietoja ei kuitenkaan kuulutettu, joten haitankärsijöillä ja yhdistyksillä ei ollut tosiasiallisesti mahdollisuutta esittää muistutuksia ja mielipiteitä asiassa (YSL 43§). Lausuntoa ei ilmeisestikään pyydetty myöskään kunnalta tai kunnan terveysviranomaiselta (YSL42 §). Täydennysten suhteen olisi pitänyt kuulla myös muita asianosaisia kuten kalastajia ja poronhoitajia (YSL42§). Nämä on ilmeisiä ja erittäin merkittäviä kuulemisvirheitä asiassa. Valitettavasti osaa lupaharkinnan kannalta keskeisestä materiaalista ja lupahakemuksen muutoksista ei myöskään kuulutettu YSL 44§ mukaan.
2. Selvitysmenettelyn käyttö
Laki mahdollistaa erityisen selvityksen ympäristöluvassa. Tämä tarkoittaa kuitenkin sellaisia asioita, joita ei voi selvittää ja ratkaista lupamenettelyssä. Selvitettäväksi esitettävät asiat olisi pitänyt ja voinut käsitellä varsinaisen luvan käsittelyssä. Lupaprosessin tällainen aiheeton jakaminen yleisluontoisen luvan myöntämiseen ja tarkempien lupamääräyksien antamiseen on selvästi lupamääräyksiä koskevan lainsäädännön vastaista. Menettely loukkaa myös haitankärsijöiden oikeusturvaa, kun samaan lupaan kuuluvista asioista joutuu valittamaan useita kertoja ja valituksissa on yleishyödyllisille järjestöille valtava työ, kulu ja oikeudenkäyntikuluriski.
3. Luontoarvot
Vaadimme AVI:n ympäristönsuojelulain ja vesilain mukaisen päätöksen kumoamista. Päätös on ympäristönsuojelulain, vesilain, luonnonsuojelulain ja kaivoslain vastainen. Päätös on lakien vastainen, koska hanke tuhoaa useita arvokkaita luonnontilaisia luontotyppejä, sekä hävittää rauhoitussäännösten vastaisesti lukuisia suojeltuja kasvi- ja eläinlajeja. Mikäli kaivos toteutuisi, Soklista tulisi yksi Suomen suurimmista kaivoksista, ja sen ympäristöhaitat olisivat mittavia. Lajien hävittäminen ja/tai niiden häiritseminen vaatii poikkeusluvat. Lapin ELY-keskus on vaatinut kompensaatioita lajien hävittämiselle. Metsähallituksen linjaukset ovat osin ristiriitaiset ELY-keskusten vaatimusten kanssa. ELY:n ympäristönsuojeluyksikön mielestä Soklin apatiittikaivos tuhoaisi luonnon monimuotoisuutta ja muuttaisi huomattavasti sekä pinta- ja pohjavesiä. ELY-keskus pitää hakijan perusteluita yleispiirteisinä ja eliölajistotietojen osalta vaillinaisiin tietoihin perustuvina ja esittää viimeisimmässä kirjeessään edelleen lukuisia täydennyksiä hakemukseen, muun muassa jätevesien käsittelyssä ja kivijätteen varastoinnissa. AVI:n lupaan sisältyy 126 lupamääräystä. Lupamääräysten lukumäärä kertoo myös hankkeen huomattavista ympäristövaikutuksista sekä ympäristöön kohdistuvien riskien merkittävyydestä.
Ympäristönsuojelulain 42 § 1 momentin 4) kohdan mukaisesti lupaa myönnettäessä on varmistauduttava siitä, ettei toiminnasta aiheudu erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista. Ympäristönsuojelulaissa ei ole yksiselitteisesti määritelty erityistä luonnonolosuhdetta. Erityisestä luonnonolosuhteesta todetaan hallituksen esityksessä ympäristönsuojelulaiksi (HE 84/1999) seuraavaa: ”Erityisellä luonnonolosuhteella tarkoitettaisiin säännöksessä alueen poikkeuksellisten luonnonarvojen kokonaisuutta. Erityinen luonto-olosuhde voisi olla esimerkiksi vesialueella, joka on säilynyt luonnontilaisena ja poikkeuksellisen puhtaana. Alueen tutkimukselliset arvot voisivat kuvata myös sen erityisiä luonnonolosuhteita”. Hankealueella on useita luonnontilaisia alueita, jotka tulisivat tuhoutumaan täysin kaivoksen rakentamisen myötä. Näitä ovat mm. Sokliaapa, Jänesaapa ja Pierkulinaapa sekä Sokliojan varsi ja Loitsanan alue. AVI:n lupa on lainvastainen, koska se ei huomioi näiden poikkeuksellisten luonnonarvojen kokonaisuutta. Vaasan hallinto-oikeuden tulee ratkaista onko alueella erityisten luonnonolosuhteiden arvoa. Päätös huonontaa merkittävästi alueen erityiset luonnonolosuhteet.
Sokli on merkittävä erämaa-alue, joka toimii myös ekologisena käytävänä UKK –puiston ja Värriön luonnonpuiston sekä Tuntsan erämaan välillä. Alueen säilyminen luonnontilaisena mahdollistaa porojen sekä mm. uhanalaisten petoeläinten liikkumisen. Sotajoki ja sotataival ovat ekologinen käytävä, jota ei saa tuhota vaan eliöille täytyy järjestää korvaava kulkureitti. Kalat, majavat ja muut nisäkkäät kulkevat vesistöjen välissä etenkin runsasvetisinä keväinä. Kaivos hävittää eliöstön ja kasvillisuuden lisäksi myös erämaarauhan alueelta. Maaperän erityislaatuisuus mahdollistaa monien alueelle omaleimaisten kasvilajien lisäksi myös runsaan hyönteislajiston. On erittäin todennäköistä, että tarkemmilla selvityksillä alueelta löytyy edelleen lisää arvokkaita lajeja. Alueen erityispiirteiden vuoksi lajiston hävittäminen on hankalasti tai ei laisinkaan kompensoitavissa.
AVI:n päätöksessä s. 544-545 todetaan, että ’Soklin karbonaattimassiivin alueella on alueen kallio- ja maaperästä johtuen luontotyyppejä, joita ei ole tavattu muualta Suomesta. Luontotyypit on tyypitelty Soklin ahoiksi ja niitä koskevat tiedot ovat osittain puutteelliset. Soklin ahot ovat luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnin mukaisista LuTu-tyypeistä lähimpänä äärimmäisen uhanalaiseksi määritettyjä kangasketoja.’ Lisäksi: ’Metsähallituksen lausunnossa on ahoista todettu muun muassa seuraavaa: ”Metsähallituksen paikkatietoaineiston mukaan ko. luontotyyppiä esiintyy alueella noin 62 ha. Kaivosalueen toimintojen / rakenteiden alle jää kokonaisuudessaan noin 9,6 ha (kuusi lt-kuviota) ja osittain 19 ha (yhdeksän lt-kuviota). Koska kyse on valtakunnallisesti ainutlaatuisesta ja harvinaisesta luontotyypistä, tulisi lupamääräyksin varmistaa luontotyypin edustavien esiintymien säilyminen ja edellyttää luontotyypille aiheutuvien haittojen minimointia mm. rakenteiden tarkemmalla sijoittelulla.” Jätealtaaksi kaavaillusta Jänesaavasta todetaan hakemuksessa muun muassa seuraavaa: ”Jänesaapa on laajahko luonnontilainen suoalue, joka on ilmakuvatarkastelun sekä maastossa tehtyjen havaintojen perusteella osaltaan keidassuota. Suon pohjoisosassa avovetiset karut kuljut vuorottelevat harvapuustoisten rahkarämekermien kanssa. Suon eteläosassa tavataan kermien lomassa lähinnä lyhytkorsi- ja Sphagnum-kuljunevaa. Rinnesoita esiintyy alueella monin paikoin.” Jänesaavalla pesii taantuneiden kahlaajien lisäksi mm. erittäin uhanalainen luonnonsuojelulailla suojeltu muuttohaukka.
Soklin alueen vesistöistä AVI:n päätöksessä todetaan s.547: ’ Nuorttin alueen puhtaina säilyneissä joissa ja puroissa lisääntyy ja elää poikasvaiheessa tiettävästi täysin luonnontilainen ja luontaisesti lisääntyvä järvitaimenkanta. Suomessa ja Lapissa on hyvin vähän alueita, joissa järvitaimenkanta ei ole istutuksiin perustuva tai perimältään istutuksilla muutettu.’ Vesistö ja maaekosysteemi yhdessä luovat ainutlaatuisen erityisen luonnonolosuhteen Soklin alueelle. Hallituksen vaelluskalahankkeen tavoitteena on mm. turvata ja säilyttää geneettisesti ainutlaatuiset paikalliset vaelluskalakannat. Kaivoshankkeen jätevesipäästöt uhkaavat myös Nuorttijoen taimenkantoja. Varovaisuusperiaatteen mukaisesti, ja hankkeen kokonaisvaikutukset vesistöihin huomioon ottaen, AVI:n päätös tulee kumota.
Ympäristöselvitysten puutteellisuus ja sekavuus
Lupaviranomaisten pöydille on kertynyt yli tuhat sivua Soklin hakemusta. Ympäristöselvityksiä on osin täydennetty ja suunnitelmia muutettu. Selvitykset ovat osin ristiriitaisia ja puutteellisia. Osa selvityksistä perustuu kyselyihin (esim. petonisäkkäät) ja osasta alueista on tehty täydennyksiä ja osasta puuttuu. Esimerkiksi Soklin ahot arvioidaan puutteellisesti tunnetuiksi. Erämainen alue on laaja ja virkamiesten on lähes mahdoton olla perehtynyt jokaiseen lajistolliseen yksityiskohtaan. Vaadimme toissijaisesti YVA:n liittyvien selvitysten yhteen kokoamista nykyistä hankesuunnitelmaa vastaavaksi. Ympäristöselvityksiä tulee täydentää erityisesti Soklin ahojen sekä hyönteisten osalta. Hyönteiskartoitukset on tehty erittäin sateisena kesänä 10 vuotta sitten (2008), jolloin lajistoa on tutkittu pääosin kuoppapyydyksin ja perehdytty kovakuoriaisiin ja juoksijahämähäkkeihin. Esimerkiksi perhosten osalta selvitys on hyvin puutteellinen. On todennäköistä, että mm. ahoilla elää myös monipuolinen hyönteislajisto. YVA:n mukaan kasvillisuusselvityksistä puuttuu alueita, jotka jäisivät nykyisen hankealueen alle. Lähteiden ympäristössä esiintyy myös usein omaleimaista kasvistoa. Kasvillisuusselvityksiä tulee täydentää näiltä osin sekä päivittää selvitykset nykytilannetta vastaaviksi.
YVA-selostuksen kalatalousselvitys on tehty puutteellisesti. Vaikutusalueen joet olisi pitänyt inventoida ja selvittää, missä poikastuotantoalueet sijaitsevat ja mitkä niiden pinta-alat ovat. Selvitys on vain suuntaa-antava, eikä riittävän yksityiskohtainen. Kalatalousselvityksessä ei ole myöskään huomioitu Nuorttijoen suunnasta nousevaa harjuskantaa. Harjuksen vaelluskäyttäytyminen olisi ehdottomasti tutkittava. Selvityksestä puuttuu asianmukainen kuvaus nykytilanteesta eli joen asemasta arvokkaana, ainutlaatuisena ja tulevaisuudessa mahdollisena lohijokena. Kalatalousmaksujen käyttö kalojen siirtoistutuksiin on huono keino kompensoida geneettisesti ainutlaatuisten uhanalaisten vaelluskalakantojen hävittämistä. Vaarana on, että siirtoistutuksissa sotketaan taimenen paikallista perimää, ja esimerkiksi puronieriä on Lapissa syrjäyttänyt lukuisia paikallisia taimenkalakantoja.
4. Vesitalouslupa ja intressivertailu
Vesilain 3. luvun 4§ mukaan lupa vesitaloushankkeelle myönnetään, jos hanke ei sanottavasti loukkaa yleistä tai yksityistä etua; tai hankkeesta yleisille tai yksityisille eduille saatava hyöty on huomattava verrattuna siitä yleisille tai yksityisille eduille koituviin menetyksiin. Lupaa ei kuitenkaan saa myöntää, jos vesitaloushanke vaarantaa yleistä terveydentilaa tai turvallisuutta, aiheuttaa huomattavia vahingollisia muutoksia ympäristön luonnonsuhteissa tai vesiluonnossa ja sen toiminnassa taikka suuresti huonontaa paikkakunnan asutus- tai elinkeino-oloja.
AVI:n päätös on vesilain 3. luvun 4§ vastainen, koska se vaarantaa yleistä terveydentilaa, aiheuttaa huomattavia muutoksia ympäristön elinolosuhteissa ja vesiluonnossa sekä huonontaa merkittävästi paikkakunnan tärkeää elinkeinoa poronhoitoa. Hankkeella on myös negatiivisia vaikutuksia matkailuun. AVI:n päätöksessä ei ole perusteltu eikä arvioitu hyötyjä ja haittoja rahamääräisesti, vaan luonnehditaan epämääräisesti, että hyötyjen ja haittojen rahamääräinen arviointi ei ole tässä tapauksessa kaikilta osin mahdollista (s. 570). Katsomme siis että päätös on intressivertailunkin osalta vesilain vastainen, koska riittäviä perusteita hankkeen myöntämiselle ei ole esitetty. Intressivertailussa tulee esittää hankkeen aiheuttamien yleisten haittojen lisäksi myös valtion kustannukset rautatien, tiestön ja infrastruktuurin, kuten voimalinjan, rakentamisen suhteen. Intressivertailussa yhteiskunnan etua ei ole tosiasioin osoitettu ja on ilmeistä, että elinkaari huomioiden edut ovat paikallisesti ja Suomen valtion kannalta negatiiviset. Hyötyoletus perustuu lisäksi siihen, että kaivos olisi kannattava ja toimisi, mikä ei ole toteutunut juuri missään kaivoshankkeessa. Jätteiden kanssa Suomen ja EU:n lakien mukaan toimien kaivos olisi todennäköisesti kannattamaton ja menisi hyvin pian konkurssiin jättäen Talvivaaran tavoin jälkihoitokustannukset valtiolle. Kaivoksen hyötyä ja kaupallista kestävyyttä uhkaa myös lannoitteiden radioaktiivisuus.
Hakija esittää, että intressivertailussa huomioidaan vain vesilain mukaiset haitat. Kuitenkin kyseessä on kaivoshanke ja tällöin tulee soveltaa myös kaivoslakia 621/2011. Kaivoslaki käsittää samoin intressivertailun ja kaivoslaissa haittaa on kaikki kaivoksen aiheuttama haitta. AVI:n päätöksestä puuttuu kaivoslain luvun 3 §18 mukainen arviointi ja päätös on siksi kaivoslain vastainen. Keskeisin ongelma on liitetietojen kanssa ristiriitaisesti tarkoitushakuisen alhaisiksi arvioidut raskasmetallien ja muiden haitta-aineiden päästöt (Jari Natunen, liite). On ilmeistä, että pelkästään vesilainkin nojalla tarkasteltaessa, jätealueiden asetuksen 190/2013 vastaisia päästöjä tulee. Kymmenien, satojen ja vielä todennäköisimmin vielä tuhansien vuosien ajan jatkuvien haitta-aineiden kuten raskasmetallien ja radioaktiivisten aineiden päästöjen suhteen haitta naapureille sekä paikallisyhteisöille ylittää yhteiskunnalle tulevat mahdolliset teoreettiset hyödyt.
5. Vesipuitedirektiivin vastaisuus
AVI:n päätöksessä perustellaan eri tavoin vesipuitedirektiivin osalta hankkeen suhdetta vesipuitedirektiiviin. Yksi peruste on, ettei kaikkia alueen vesistöjä ole luokiteltu. Lapin monet pienvedet ovat edelleen tutkimatta tai tutkimustuloksia on liian vähän, jotta ne voitaisiin luokitella. Luokittelun puuttuminen ja tutkimustiedon vähäisyys ei voi olla päätöksen perusteena. Olemme AVI:n ratkaisusta eri mieltä. Päinvastaisista väitteistä huolimatta hakemuksen tiedot osoittavat, että kaivosvesien laatunormit ylittyvät. Hakemuksen liitetiedostojen perusteella, esim. suhteessa vanhan rikastushiekan pitoisuuksiin tai alueen pinta- ja pohjavesipitoisuuksiin, laatunormit sekä lukuisat muut luvanvaraiset haitta-aineet on arvioitu väärin liian alhaisin pitoisuuksin (Jari Natunen, liite 3.). Esimerkiksi havaittu nikkeli 40 ug/l ylittää EU:n uuden kuukausimaksimin ja on 10-kertainen suhteessa uuteen laatunormiin 4 ug/l. Arvo ylittyy useissa vesissä ilmeisesti vanhan kaivostoiminnan seurauksena. Kadmium ja elohopea ovat kaloihin ja ravintoketjuihin kertyviä raskasmetalleja. Niiden pitoisuudet ylittävät laatunormit. Elohopea aiheuttaa vaurioita hermostossa ja on erityisen vaarallista sikiöille jo hyvin pieninä pitoisuuksina. Kadmium on karsinogeenistä ja vaurioittaa munuaisia. Elohopean kertymistä on havaittu Talvivaarassa dosentti Helvi Heinonen-Tanskin selvityksissä, lisäksi Jormasjärven kaloissa on havaittu kadmiumin myyntiarvojen ylityksiä.
Hakemuksessa suunnitellaan johdettavaksi Nuorttiin ’puhtaita’ aluekuivatusvesiä ja pumpattavia pohjavesiä. Hakemuksen mukaan alueella on jo merkittävästi saastuneita pohjavesiä. Kaivosvesistä tyypillisesti puhdistettavia ovat erityisesti ns. kuivatusvedet. Vedet saastuvat kontaktista malmiin ja sivukiveen sekä kaivosalueella mm. pölyn vaikutuksesta. On huomattava, että vedet eivät siis ole puhtaita ja vesien johtamisen myötä alueen vesistöjen laatu heikkenisi vesipuitedirektiivin vastaisesti. AVI:n päätös on siis vesipuitedirektiivin vastainen.
6. Uraani, torium ja näiden radioaktiiviset tytäraineet
Lupa tulee palauttaa lupaviranomaisen käsittelyyn johtuen puutteista uraanin ja toriumin sekä niiden radioaktiivisten tytäraineiden selvityksissä, lupamääräyksissä ja raja-arvoissa. Näitä aineita on selvitetty satunnaisesti, ja nämäkin selvitykset osoittavat. että aineet ovat merkittävä riski. Lupaprosessissa Pöyry esitti uraanille raja-arvoa, koska se on ihmiselle kemiallisesti munuaistoksinen, joka säteilyhaittaa pienempänä pitoisuutena, mutta toriumia esitettiin myrkyttömäksi. Kuitenkin sekä uraanin, että toriumin ekologinen toksisuus on vielä merkittävästi suurempaa kuin kemiallinen myrkyllisuus ihmiselle, molemmat ovat ainakin kemiallisia ympäristömyrkkyjä. Luvan sivulla 142 kerrotaan rikastushiekkaan päätyneen 160 mg/kg toriumia, joka tarkoittaa mahdollista rikastumista siihen. Toisaalta kerrotaan, että uraania ei olisi yhtään, mikä voi tarkoittaa rikastumista jätevesiin ja/tai tuotteisiin. Edelleen radioaktiivisia aineita ml. ns. tytäraineet on käsitelty ympäristöluvissa esim Talvivaarassa ja Harjavallan Norilsk Nickelin ”talteenotto”-luvassa, mitä säteilylaki tai ydinenergialaki ei ole estänyt.
Johtuen selvityksien epäluotettavuudest (mm. ravistelutestit) Soklin prosesseissa voi liikkua ja vapautua tai päätyä jätteissä myöhemmin vapautuvaksi Talvivaaraan verrattava määrä uraania ja monikertainen määrä mahodllisesit vaarallisempaa toriumia (Talvivaarassa hieman pienemmän pitoisuuden uraania louhitaan 1.5 kertaa enemmän).
Lupa-rajojen radioaktiivisen uraania ja toriumia sisältävän malmin louhinnalle tulee olla 10-kertaa tiukempia.
Uraania ja toriumia sisältävien malmion osien rajat täytyy kairata vähintään 12.5 m reikävälillä ja riippumattoman malmigeologin, jolla on ”competent person”-status tulee määrittää rajat ja lupaviranomaisen tarkistaa ne. Uraanille, toriumille ja tytäraineille tulee suorittaa ympäristövaikutusten arviointi. Aineille on suoritettava myös kattavat perustilamittaukset huomioiden kaikki päästö- ja purkureitit sekä pohjavedet.
Radioaktiivisten aineiden liukoisuus on arvioitu huonoksi Hanna Tuovisen väitöskirjan (HY2015) perusteella. Kuitenkin kyseessä oli vain vanhan jätekasan koostumusmittaus, josta johtopäätösten teko ei ole kestävää. STUKin perustilaselvityksessä radioaktiivisia aineita on luonnossa jätekasojen lähellä ja purossa tavalla, joka viittaa aineiden vapautumiseen.
7. Luvanvaraisten, haitallisten ja vaarallisten aineiden selvitykset
Alkuaineiden selvitykset Soklin lupa-aineistosta ovat FT Natusen selvityksessä liitteessä 3. Kaivoksen rikastusprosessi perustuisi vaahdotukseen, joissa käytetään tyypillisesti haitallisia orgaanisia reagensseja, kuten ksantaatteja ja/tai flokkulantteja. Ksantaatteja on selvitetty erityisesti Hannukaisen lupaprosessissa. Orgaaniseille varatuille flokkulanteille on Australiassa alustava normi 1 mikrog./litra. Aineille on suoritettava myös kattavat perustilamittaukset, koska toiminnan alettua luonto saastuu ja perustilaa ei pysty paikallisesti selvittämään.
8.Puutteet kaivannaisjätteiden selvityksissä ja luvituksessa.
Fosforimineraalien tiedetään liukenevan miedosti happamissa olosuhteissa. Suolle tai soisella alueelle tehtävät läjitykset tai jätealueet voivat alkaa vuotamaan johtuen happamasta vedestä.
Erityisesti fosfori- ja rikkipitoisten kivi- ja maa-ainesten käsittely ja jätealueiden suojaukset tulee tarkistaa.
Soklin jätealueiden pohjat on suunniteltu huonolaatuisiksi ja rikastushiekka-altaan pohjassa on lupa käyttää turvetta. Toisaalta rikin suhteen vaaralliset kaatopaikat käsittävä useita tiivisrakenteita, kuten bentoniitin ja kaatopaikkamuovin yhdistelmiä. Ehdotetut halvat järjestely johtaisivat laaja-alaiseen pohjaveden pilaamiseen kaivosalueella ja ympäristössä. Lähialueilla on myös pohjavesialueita. Yaran vastaavasta toiminnasta aiheutuva pohjaveden pilaaminen näkyy Yaran tarkkailusta Siilinjärvellä, jossa pohjavesistä mittaan suoloja ml fluoridia.
Johtuen selvityksien epäluotettavuudest (mm. ravistelutestit on todettu virheellisiksi GTKn Marja-Liisa Räisäsen tutkimuksissa) Soklin prosesseissa voi liikkua ja vapautua tai päätyä jätteissä myöhemmin vapautuvaksi merkittävästi lukuisia haitta-aineita. Ravistelukokein tehtävät kaatopaikkatutkimukset eivät sovellu kaivannaisjätteen turvallisuuden arviointiin, eikä kaatopaikkanormit koske kaivannaisjätteitä, vaan vertailu tulee suorittaa mm. vesipuitedirektiivin laatunormeihin pitkäaikaisen vapautumisen oloissa.
Lupaviranomainen myöntää luvan sivulla 619, lainaus alla, toiminnasta aiheutuvan kohtuutonta pitkäaikaista haittaa, jopa tavalla, joka tekisi muutoksenhaun tyhjäksi. Johtuen uraanista ja toriumista sekä radioaktiivisista ja muista haitta-aineista kuten valituksessa on kerrottu haitta olisi merkittävästi suurempi kuin epämääräinen ja selvittämätön ravinnekuorma. Oikeuden tulee harkita tarkoin pysyviä peruuttamattomia ja erittäin pitkäaikaisia vahinkoja, jotka kumoavat hankkeen edut vesilain mukaisessa intressivertailussa.
”Fosforipitoisten rikastushiekkajätteiden loppusijoitetaan Jänesaavan rikastushiekka-alueelle, karbonatiittimassiivin ulkopuolelle. Tämä muuttaa Sotajoen valuma-alueen luonnetta merkittävästi ja aiheuttaa lisäravinne-kuormaa Sotajokeen. Jätealuetta ei ole mahdollista siirtää muualle, mikäli valitustuomioistuin muuttaa tai kumoaa tämän päätöksen. Vakuuksin ei ole myöskään varauduttu sellaisien sulkemisratkaisujen tekemiseen, joilla fosforipitoisien suotovesien muodostuminen voitaisiin kokonaan estää.”
9. Ympäristövaikutusten arviointi.
Johtuen Venäjän puolelle aiheutuvista kemiallisista ja radiokemiallista vaikutuksista hankkeelle tulee suorittaa kattava kansainvälien Espoon sopimuksen mukainen YVA.
10. Vesissä vaaralliset aineet ja laatunormien ylitykset.
Lupaan tulee selvittää kaikki vesiympäristössä vaaralliset aineet ja mahdolliset ympäristölaatunormien ylitykset. Koska luvassa ei ole sekoittumisvyöhykettä, laatunormeja ei saa ylittää vesistössä edes purkupaikalla.
11. Pöly ja kuituiset mineraalit,kuten asbestit
Pöly, pienhiukkaspöly ja kuituiset mineraalit kuten asbestit ovat merkittävä haitta ilmassa ja laskeumana maaperässä ja vesistöissä. Pöly on ilmeinen läheisiä Natura-alueita ja luontoarvoja uhkaava ongelma. Lupadokumenteissa mainitut aktinoliitti ja tremoliitti ovat kuituisen asbesteja ja siten myös ihmiselle syöpävaarallisia. Asbestikaivostoiminta edellyttää myöskin ympäristövaikutusten arviointia. Pienhiukkaspöly aiheuttaa sydän- ja verisuonisairauksia. Pölyinen ympäristö ei ole kilpailukykyinen matkailu- ja virkistysalueena. Lisätietoja FT Natusen selvityksestä (liite 3.)
12. Ympäristövakuudet
Luvassa esitetyt vakuudet eivät ole suhteessa kaivannaisjätteiden pitkäaikaisiin vaikutuksiin tai jätteiden uudelleen käsittelyyn. Kaivannaisjäteasetus 190/2013 edellyttää, ettei haittoja tule pitkienkään aikojen kuluttua.
13. Oikeudenkäyntikulut
Valittajien oikeudenkäyntikulut pyydetään määräämään viranomaisen ja hakijan yhteisvastuullisesti korvattaviksi. Kulut ovat tällä hetkellä 3000 euroa, käsittäen 40 tuntia työaikaa. Koska muutoksenhaku johtuu viranomaisen toistuvista virheistä ja hakemuksen puutteista, ei ole kohtuullista, että kulut jäävät valittajan vahingoksi.
14. Vesilain sekä ympäristölainsäädännön/ympäristövahinkolain mukainen korvauskäsittely ja vakuus korvauksia varten.
Haitat on luvassa osin myönnetty kalatalousmaksun muodossa. Kuitenkin hanke aiheuttaa todennäköisesti vesien virkistyskäytölle sekä veden talouskäytölle merkittävää haittaa. On myös ilmeistä, että kalatalousmaksulla ei pystytä kompensoimaan alkuperäisen luonnon kalakannan heikkenemisestä johtuvia kalastusvahinkoja. On ilmeistä, että haittoja tulee erityisesti kalastusmatkailulle ja siitä riippuvaisille palveluille. Yhdessä vesien suolapitoisuus sekä muut haitta-aineet tulisivat estämään vesien talousvesikäyttöä ainakin varovaisuusperiaatteen mukaan. Vastaavantyyppisten vesien vaikutuksista on korvauskäsittely Terrafame-Talvivaaran toiminnasta ja Talvivaaran luvissa on ollut vakuuksia korvauksia varten. Yhdessä vesi- ja ympäristölainsäädännön kanssa sovellettava kaivoslaki määrää kaikki haitat korvattaviksi.
Pidätämme oikeuden täydentää valitustamme jatkossa.
Rovaniemellä 18.7.2018
Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piirin puolesta
puheenjohtaja Seppo Aikio toiminnanjohtaja Anna Bagge
Pelkosenniemen luonnonsuojeluyhdistys ry:n puolesta
Pekka Nyman
Yksityishenkilö
dos. Marjatta Näätänen
LIITTEET
Liite 1. AVI:n päätös Nro 59/2018/1 Dnro PSAVI/82/04.08/2013 Soklin kaivoksen ympäristö- ja vesitalouslupa. Löytyy osoitteessa file:///C:/Users/Sll%20Lappi/Downloads/p181059www%20(3).pdf
Liite 2. Yaran hakemus osoitteessa https://tietopalvelu.ahtp.fi/Lupa/Lisatiedot.aspx?Asia_ID=891627
Liite 3. Lausunto Sokli Jari Natunen 18.7.2018
Liite 4. Lupakäsittelyssä ja -päätöksessä kuuluttamattomat asiakirjat, listata puuttuu Yaran vastine joulukuussa 2015. 46 dokumentissa on yhteensä 302 sivua ja tiedostokoko yhteensä n. 46 MB.