Luonto ansaitsee paremman kaivoslain

Seppo Väinönheimo – Julkaistu mielipidekirjoituksena Lapin Kansassa 7.11.2018

Päättäjien päät ovat menneet iloisesti sekaisin kaivosteollisuuden lobbarien pyörityksessä. Louhinnasta aiheutuvia haittoja ympäristölle ei myönnetä olevan. Kaivokset vahingoittavat myös matkailu- ja poroelinkeinoa.
Kansallispuisto- ja luonnonsuojelualueet vetävät matkailijat Suomeen. Mikään ei estä kaivosyhtiöitä pilaamasta näitä alueita. Siksi Suomeen tarvitaan pikaisesti uusi kaivoslaki, joka kieltää malmien etsinnän ja louhinnan luonnonsuojelualueilla ja kansallispuistoista. Kunnalla ja paikallisyhteisöllä täytyy olla lakiin kirjattu oikeus kieltää kaivostoiminta alueellaan.
On myös syytä säätää malmien arvoon perustuva erityinen kaivosvero, jolla estetään kaivosyhtiöiden veronkierto.
Voimassa oleva kaivoslaki perustuu 1700-luvun oikeuteen, jonka mukaan malmiesiintymä kuuluu alueen ensimmäisenä varanneelle. Kaivosyhtiöt saavat estoitta kaivaa malmia kaikkialla.
Malmien louhinta ja käsittely tuhoaa väistämättä ympäristöä. Lisäksi kaivosten myrkylliset saasteet leviävät laajalle varsinaisen kaivosalueen ulkopuolelle ja ovat erittäin pitkävaikutteisia. Esimerkiksi Kuusamossa Juomasuon koelouhoksessa on myrkyllistä vesiliukoista uraania. Juomasuon koelouhos on Kitkajoen matkailualueella. Kaivos ei ole ainutlaatuisen kauniin Kitkajoen vesistön äärellä missään muodossa hyväksyttävissä.
Samat ongelmat ovat Lapissa Ylitornion Rompaksella, jossa Mawson tekee koekairauksia. Alueella on myös runsaasti uraania. Mahdollisen kaivoksen jätevedet päätyisivät todennäköisesti Torniojokeen.
Voitot häipyvät yhtiöiden taskuun ja veronmaksajille jää vain kaivosyhtiöiden sotkujen siivoaminen. Nyt vaaditaan valtion kassasta 16,3 miljoonaa euroa Hituran kaivoksen ympäristövahinkojen estämiseen aiemmin myönnetyn viiden miljoonan lisäksi. Voi vain arvailla, kuinka valtava siivouslasku veronmaksajille on tulevaisuudessa lankeamassa, jos vireillä olevat kaivoshankkeet toteutuvat, eikä kaivoslakia ole uusittu.