Nykyinen meno ei voi jatkua

Mielipide lähetetty Lapin Kansaan ja Koti-Lappiin

Teollisen puunkorjuun tehostuminen on jatkunut Lapissa 1950 –luvulta asti. Osaran valtavat hakkuuaukiot eivät ole toipuneet entisistä hakkuista, kun niihin kohdistetaan jo uusia hakkuutavoitteita. Hakkuut kohdistuvat Lapissa yhä nuorempiin metsiin.

Avohakkuu pilaa monen kotimaisemaa, elinympäristöä ja ekosysteemin pitkäksi aikaa. Avohakkuiden seurauksena kolmasosa metsien eliölajeista on nykyisin uhanalaisia ja metsäkanalintujen määrä on romahtanut. Ojitusten ja maanmuokkauksen seurauksena aiemmin kristallinkirkkaat purot ja joet ovat samentuneet. Inventoinnit ovat antaneet erittäin huolestuttavan kuvan Lapin pienten virtavesien tilasta alueilla, jotka ovat metsätalouden piirissä. Karkea arvio on, että noin puolet purovesistä on kunnostuksen tarpeessa.

Metsät sitovat ilman hiilidioksidia, mutta lisääntyvät hakkuut pienentävät hiilivarantoja ja vapauttavat ilmaan kasvihuonekaasuja. Kiihtyvä ilmastonmuutos ja elinympäristöjen heikentyminen vaikuttavat aiempaa enemmän myös metsätalouspolitiikkaan.

Suomi on sitoutunut vähentämään hiilidioksidipäästöjä. Kansainvälisten sitoumusten noudattaminen vaatisi kasvaneiden hakkuiden aiheuttamien kasvihuonekaasujen kompensaatioksi kalliita investointeja esimerkiksi muilta teollisuudenaloilta. Pohjoisimpien metsien säästäminen hiilivarantona on tulevaisuuden kannalta kaikkein järkevin vaihtoehto.

Tutkimusten mukaan 70 prosenttia suomalaisista vastustaa avohakkuita. Siksi nykyinen meno ei voi jatkua. Metsähallituksen on aika lopettaa metsien hävittäminen ja siirtää avohakkuut lopullisesti historiaan.

Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piirin puolesta

puheenjohtaja Seppo Aikio ja toiminnanjohtaja Anna Bagge