Valitus Tukesin päätöksestä 30.9.2020 lupatunnus ML2012:0036 AA Sakatti Mining Oy:lle mal­mi­net­sin­tä­lu­pa Sakatti 1-5 (jatkoaika) sekä täy­tän­töön­pa­no­mää­räys muutoksenhausta huolimatta

Pohjois-Suomen hallinto-oikeus

Isokatu 4, 3. krs, 90100 Oulu

PL 189, 90101 Oulu

pohjois-suomi.hao@oikeus.fi

Viite

Tukesin päätös 30.9.2020 lupatunnus ML2012:0036 AA Sakatti Mining Oy:lle malminetsintäluvasta alueelle Sakatti 1-5 (jatkoaika) sekä täytäntöönpanomääräys muutoksenhausta huolimatta.

Asia

Valitus Tukesin päätöksestä 30.9.2020 lupatunnus ML2012:0036 AA Sakatti Mining Oy:lle malminetsintälupa Sakatti 1-5 (jatkoaika) sekä täytäntöönpanomääräys muutoksenhausta huolimatta.

Määräpäivä

30.10.2020.

Valittaja

Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piiri ry

Lappi@sll.fi

Rovakatu 23, huone 219, 96100 Rovaniemi

Suomen Luonnonsuojeluliiton Lapin piirin ry:n yhteyshenkilöt:

Varapuheenjohtaja Seppo Väinönheimo 0400 603 012

Toiminnanjohtaja Mika Flöjt +358 40 823 2443

Lue lisää toiminnastamme https://staging.sll.fi/lappi

Piirin sähköposti: lappi@sll.fi tai lapinpiiri@gmail.com

Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piiri ry:n puolesta

varapuheenjohtaja Seppo Väinönheimo toiminnanjohtaja Mika Flöjt

Valituksen yleiskuvaus

Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piiri ry katsoo, että Tukesin 30.9.2020 päätös AA Sakatti Mining Oy:n Sakatti 1-5 malminetsintäluvasta (jatkoaika) ja täytäntöönpanomääräys muutoksenhausta huolimatta ei täytä Århusin sopimuksen, EU:n säädösten, perustuslain oikeusturvatakuun, hallintolain hyvän hallinnon periaatteen, luonnonsuojelulain eikä kaivoslainsäädännön vaatimuksia, koska hallintoviranomainen Tukes:

– ei hakemuksen kuulutusasiakirjassa eikä lupapäätöksessään selosta hakijan Sakatin malminetsintäalueen ’Sakatti 1-5’ liittymistä hakijan laajaan hankekokonaisuuteen, minkä vuoksi luvanmyöntämisen edellytysten tai esteen täyttymistä ei ole voitu arvioida riittävästi; ja

– ei lupahakemuksen kuulutusasiakirjassaan eikä lupapäätöksessään osoita selvittäneensä hakijan hankekokonaisuuteen eikä hakemusalueeseen sisältyviä haitallisia mineraaleja, joista hakemuksen mukaisten toimintojen vuoksi voisi aiheutua haitallisia vaikutuksia yleiselle ympäristöetuudelle sekä yleiselle ja yksityiselle edulle; ja

– ei lupahakemuksen kuulutusasiakirjassaan eikä lupapäätöksessään osoita riittävästi selvittäneensä hankekokonaisuuden ympäristö-, vesistö- ja luontovaikutuksia huomioiden EU direktiivien vaatimukset; ja

– ei lupahakemuksen kuulutusasiakirjassaan esittänyt ollenkaan ehdotusta ’yleisten ja yksityisten etujen turvaamiseksi tarpeellisiksi määräyksiksi’, johonka yksilöityyn lupamääräysehdotukseen asianosaiset olisivat voineet kuulutusvaiheessa lausua yksityiskohtaisia muistutuksiaan, eikä myöskään malminetsintälupapäätöksessään anna riittäviä todellisia kaivoslain 1 §:n ja 51 §:n velvoittamia ’yleisten ja yksityisten etujen turvaamiseksi tarpeellisia määräyksiä’; ja

– ei malminetsintälupahakemuksen kuulutusasiakirjassaan eikä lupapäätöksessään ole esittänyt selvittäneensä hakijan kaivannaisjätesuunnitelmia eikä jälkihoitosuunnitelmia, joiden puuttumisen vuoksi vakuusvaatimussumman määritysperusteet ovat riittämättömät; ja

– ei lupahakemuksen kuulutuksessaan eikä lupapäätöksessään selosta asiasta käytyjä viranomaisneuvotteluja eikä niiden pöytäkirjoja.

Edellä kuvattuun viitaten katsomme, ettei hallintoviranomainen Tukes ole hankkinut hakemuksen käsittelyä varten tarpeellisia ja riittäviä selvityksiä, ja on tällä hankekokonaisuudesta erotetulla kuulutusmenettelyllään antanut asianosaisille epäselvän ja harhauttavan kuvan kuulutetusta hankkeesta, ja on näin menetellessään estänyt asianosaisia saamasta riittävää oleellista tietoa oman elinpiirinsä tulevaisuuteen vaikuttavassa asiassa, minkä hallintoviranomaisen menettelyn katsomme Århusin sopimuksen, EU:n direktiivien, perustuslain ympäristöperusoikeuden, perustuslain oikeusturvatakuun, hallintolain hyvän hallinnon periaatteen, kaivoslain ja luonnonsuojelulain vastaiseksi menettelyksi. Tämän vuoksi vaadimme hallintoviranomainen Tukesin tekemää lupapäätöstä kumottavaksi ja hakijan lupahakemusta hylättäväksi.

Edellä kuvattuihin perusteisiin viitaten katsomme myös, että tämä oikeudenkäynti johtuu luvanhakijan ja hallintoviranomainen Tukesin lainvastaisista menettelyistä, jonka vuoksi olisi kohtuutonta, mikäli oikeudenkäyntikulumme jäisivät vahingoksemme.

Perustelemme valituksemme kohdassa ’valituksen yksityiskohtaiset perustelut’.

Valituksen yksityiskohtaiset perustelut

1. Hakijan laajaa hankekokonaisuutta ei ole selostettu, eikä sen hankekokonaisuuden yhteisvaikutuksia ole arvioitu lupahakemuksen kuulutusasiakirjassa eikä lupapäätöksessä

Hakijan lupahakemuksen kohdasta 2. ilmenee, että hakijalle on hallintoviranomainen Tukes myöntänyt 28.10.2015 malminetsintäluvan nimeltä ’Sakatti 1-5’ ML2012:0036, jolla malminetsintäluvalla jatkettiin valtausten KaivNro 7812/1-5 voimassaoloa. Kyseiselle malminetsintäluvalle haettiin sen myöntämisen jälkeen täytäntöönpanomääräystä muutoksenhausta huolimatta, jonka Tukes myönsi 29.7.2016. Malminetsinnän harjoittaminen on siten ollut mahdollista täytäntöönpanomääräyksen turvin talvikausina 2016/17 – 2018/19, vaikka malminetsintälupa oli valituskäsittelyssä. Malminetsintälupa tuli valitusprosessin jälkeen lainvoimaiseksi korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä 9.3.2018. (3092/1/16).

Toteamme, että Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piiri valitti tuolloin hallintoviranomainen Tukesin 28.10.2015 päätöksestä ’Sakatti 1-5’, jota valitustamme perustelimme mm. hakijan laajalla hankekokonaisuudella, jota ei hakijan hakemuksessa eikä hallintoviranomaisen lupapäätöksessä ollut huomioitu:

”ettei tehdyissä Natura-arvioinneissa ja ympäristöviranomaisten arvioissa ei ole otettu riittävällä tavalla huomioon Viiankiaavan soidensuojelu- ja Natura-alueelle ja sen ympärille annettujen malminetsintälupien yhteisvaikutuksia. Viiankiaavan ympäristössä on valjastettu laajat alueet malminetsintään. Viiankiaavan soidensuojelu- ja Natura-alueiden ulkopuolella eivät ole voimassa ne määräykset, joita on annettu varsinaiselle Viiankiaavan suojelualueelle. Esimerkiksi melu- ja häirintävaikutukset voivat olla ympärivuotisia ja ympärivuorokautisia hyvin lähelläkin Viiankiaapaa.”

Katsomme, ettei KHO 9.3.2018 päätösratkaisussaan ole käsitellyt valituksemme perustetta malminetsintälupapäätöksen puutteellisuudesta sen suhteen, ettei hakijan hankekokonaisuuden yhteisvaikutuksia ollut lupapäätöksen luvanmyöntämisen edellytysten tai esteiden perusteeksi selvitetty.

Katsomme, että koska korkein hallinto-oikeus 9.3.2018 päätöksessä ei käsitellyt hakijan hankekokonaisuuden yhteisvaikutusten huomioonottamisen merkitystä luvan myöntämisen edellytysten selvittämiseksi, ei KHO siten päätöksessään myöskään antanut sen suhteen oikeusohjetta. Painotamme kuitenkin, ettei käsityksemme mukaan kyseistä KHO:n päätöstä voi tulkita siten, ettei hankekokonaisuuden yhteisvaikutuksia tule selvittää lupaharkinnan perusteeksi, eikä myöskään siten että kyseiset yhteisvaikutukset voisi jättää selvittämättä edes hankekokonaisuudesta erotetun yhden hankealueen lupaharkinnan yhteydessä.

Katsomme, että nyt luvanhakija lupahakemuksena toimineen nettihakemuskaavakkeen kohdassa 10.3 ’Perustelut alueen rajaukselle’ lausuu:

”Tutkimustyöt ovat keskittyneet tutkimaan Sakatin tunnettua pääesiintymää ja tunnettuja satelliittiesiintymiä sekä tutkimaan mahdollisia mineralisaatioiden jatkeita.

Seuraavalla lupakaudella tutkimussuunnitelma sisältää tutkimuksia koko lupa-alueella. Koska lupa-alueella on vielä paljon tutkittavaa, aluetta ei ole syytä rajata pienemmäksi.”

Huomautamme, ettei luvanhakija lupahakemuksessaan selosta, miksi on rajannut hakemuksensa laajasta hankekokonaisuudesta erilliseksi ’Sakatti 1-5’ hakemusalueeksi, vaan luvanhakija päinvastoin selittää ettei hakemusaluetta ole syytä rajata tuota pienemmäksi. Katsomme kuitenkin hakijan kuvauksesta ilmenevän, että ”seuraavalla lupakaudella tutkimussuunnitelma sisältää tutkimuksia koko lupa-alueella”, mutta ei tuossakaan kohdin selosta, mikä on se ”koko lupa-alue”.

Viittaamme kaivosrekisterin karttapalvelun 27.10.2020 kuvaotteeseen:

Kaivosrekisterin karttapalvelu 27.10.2020.

AA Sakatti Mining Oy:n hakemuskokonaisuus Sodankylässä.

Sakatti Miningin lupien ja lupahakemusten rajat esitetty turkoosilla.

Katsomme oheisesta karttaotteesta ilmenevän, että hakijalla on Viiankiaapa-alueella laaja yhtenäinen, monesta eri lupapäätös- tai hakemusvaiheessa olevasta hankepalasesta muodostuva hankekokonaisuus, joka peittää lähes kokonaan Viiankiaapa Natura-alueen FI1301706, eikä siten ympäristö- vesistö- ja luontovaikutuksien kannalta suinkaan ole kysymys vain Natura-alueen länsireunalla olevasta ’Sakatti 1-5’ alueesta, kuten luvanhakijan lupahakemuksessa ja hallintoviranomainen Tukesin lupahakemuksen kuulutuksessa on kuvailtu.

Katsomme edellä kuvattuun viitaten, ettei hallintoviranomainen Tukes ole hankkinut lupahakemuksen käsittelyä varten tarpeellisia ja riittäviä selvityksiä, ja on tällä laajasta hankekokonaisuudesta erotetulla ’Sakatti 1-5’ kuulutusmenettelyllään luonut asianosaisille sekä lausunnon antaville viranomaisille epäselvän ja harhauttavan kuvauksen kuulutetun hankkeen vaikutuksista, ja on näin menetellessään estänyt asianosaisia saamasta riittävää oleellista tietoa oman elinpiirinsä tulevaisuuteen vaikuttavassa asiassa.

Katsomme, että koska hankealueen ja hankekokonaisuuden yhteisvaikutuksia ei ole lupapäätöksen perusteeksi arvioitu, on hallintoviranomainen Tukes tehnyt lupapäätöksensä EU:n luontodirektiivin 92/43/ETY, EU:n ympäristövaikutusten arviointia koskeva direktiivin (85/337/ETY) ja EU:n vesipuitedirektiivin velvoitteiden vastaisesti.

2. Malminetsintälupapäätös on tehty EU:n luontodirektiivin 92/43/ETY velvoitteiden vastaisesti.

Viittaamme edellä kohdassa 1 lausumaamme.

Ennaltavarautumisen periaatetta ei ole noudatettu

Katsomme, että EU:n luontodirektiivin ja vesipuitedirektiivin ennaltavarautumisen periaate vaatii varovaisuutta ja tieteellisiä perusteita arvioitaessa luonto- ja vesistövaikutuksia. Tämä ennaltavarautumisen periaate vaatii sen vuoksi myös Natura-selvitystä hakijan erittäin laajan, useista hakemuspalasista muodostuvan hankekokonaisuuden yhteisvaikutusten selvittämiseksi sekä erittäin laajojen kairauksien vaikutuksista ympäristölle, pohjavesille ja luonnolle sekä erityisesti luonnonsuojelualueen suojeluperusteille ja Natura-alueen suojeluperusteille.

Katsomme, ettei edellä kuvattuja selvityksiä hankekokonaisuuden yhteisvaikutuksista luontoarvoille ja ympäristölle ole tehty, mikä on katsottava sekä luontodirektiivin ja ympäristövaikutusten arviointidirektiivin että vesipuitedirektiivin vastaiseksi menettelyksi.

Luontodirektiivin 92/43/ETY velvoitetta hankkeen ja muiden hankkeiden yhteisvaikutusten arvioimisesta ei ole toteutettu

Viittaamme luontodirektiivin 6 artiklan 3 ja 4 kohtiin:

” 3 Kaikki suunnitelmat tai hankkeet, jotka eivät liity suoranaisesti alueen käyttöön tai ole sen kannalta tarpeellisia, mutta saattavat vaikuttaa tähän alueeseen merkittävästi joko erikseen tai yhdessä muiden suunnitelmien tai hankkeiden kanssa, on arvioitava asianmukaisesti sen kannalta, miten ne vaikuttavat alueen suojelutavoitteisiin. Alueelle aiheutuvien vaikutusten arvioinnista tehtyjen johtopäätösten perusteella ja jollei 4 kohdan säännöksistä muuta johdu, toimivaltaiset kansalliset viranomaiset antavat hyväksyntänsä tälle suunnitelmalle tai hankkeelle vasta varmistuttuaan siitä, että suunnitelma tai hanke ei vaikuta kyseisen alueen koskemattomuuteen, ja kuultuaan tarvittaessa kansalaisia.

4 Jos suunnitelma tai hanke on alueelle aiheutuvien vaikutusten arvioinnin kielteisestä tuloksesta huolimatta ja vaihtoehtoisten ratkaisujen puuttuessa kuitenkin toteutettava erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavista syistä, mukaan lukien sosiaaliset tai taloudelliset syyt, jäsenvaltion on toteutettava kaikki tarvittavat korvaavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että Natura 2000:n yleinen kokonaisuus säilyy yhtenäisenä. Jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle toteutetut korvaavat toimenpiteet.

Jos kyseisellä alueella on ensisijaisesti suojeltava luontotyyppi ja/tai laji, ainoat kysymykseen tulevat näkökohdat ovat sellaisia, jotka liittyvät ihmisen terveyteen tai yleiseen turvallisuuteen tai ensisijaisen tärkeisiin suotuisiin vaikutuksiin ympäristöön taikka, komission lausunnon mukaan, muihin erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottaviin syihin.”

Katsomme, että kyseisessä luontodirektiivin 3. kohdassa selkeästi velvoitetaan ”Kaikki suunnitelmat tai hankkeet, jotka(……) mutta saattavat vaikuttaa tähän alueeseen merkittävästi joko erikseen tai yhdessä muiden suunnitelmien tai hankkeiden kanssa, on arvioitava asianmukaisesti sen kannalta, miten ne vaikuttavat alueen suojelutavoitteisiin.”

Katsomme, ettei tuollaista kuvausta ’hankkeista jotka saattavat vaikuttaa tähän alueeseen’ ole hallintoviranomainen Tukes lupahakemuskuulutusasiakirjoissa eikä lupapäätöksessään selostanut, vaikka hakijan hankekokonaisuus on väistämättä hallintoviranomainen Tukesin tiedossa.

Koska hallintoviranomainen Tukes ei asiaa selostanut kuulutusasiakirjassa eikä lupapäätöksessä, ei oleellinen tieto hankekokonaisuudesta välittynyt yleisölle, asianosaisille eikä lausuntoja antaville viranomaisille.

Katsomme, ettei hallintoviranomainen lausuntopyynnöissään pyytänyt lausuntoja hakijan hakemuksen ja hankekokonaisuuden hankkeiden yhteisvaikutuksista alueen suojeltuihin luontoarvoihin, jonka vuoksi hallintoviranomaisen lupapäätös on tehty luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan vastaisesti.

Katsomme, että ’Sakatti 1-5’ -lupapäätöksessä hallintoviranomainen Tukes antaa lupamääräyksen 9:

”9. Määräykset yleisen ja yksityisen edun kannalta välttämättömistä ja luvan edellytysten toteuttamiseen liittyvistä seikoista.

Katsomme, että hallintoviranomainen Tukes perustelee kyseistä lupamääräystään vain ’Sakatti 1-5’ lupa-alueeseen perustuen, ja vain siihen alueeseen saatujen Lapin ELY-keskuksen luontoympäristöyksikön sekä Metsähallituksen lausunnon perusteella.

Katsomme, ettei hallintoviranomainen osoita pyytäneensä ja hankkineensa luontodirektiivin 6 artiklan 3. kohdan mukaista arviolausuntoa hakijan hankkeen ja hankekokonaisuuden yhteisvaikutuksista koko alueen suojelualueiden perusteena oleville luontoarvoille. Viittaamme edellä kohdassa 1. esitettyyn kuvaotteeseen hakijan hankekokonaisuudesta.

Tukesin lupapäätöksen lupamääräyksestä 9. ilmenee, että hakija on selvittänyt luontoarvoja vain ’Sakatti 1-5’ alueella, ja sekin arviointi on tehty huomioimatta ympärillä olevien hakijan muiden hankkeiden mahdollisia vaikutuksia tähän alueeseen, eikä hakija myöskään ole tehnyt arviota ’Sakatti 1-5’ -alueen mahdollisista vaikutuksista yhdessä muiden hankkeiden kanssa koko Natura-alueeseen;

”Kaikki nämä asiat on selvitetty hakijan on teettämässä Viiankiaavan länsiosaa koskevan Natura-arvioinnissa, jossa on suoritettu luonnonsuojelulain mukainen lausuntomenettely.”

Katsomme hallintoviranomainen Tukesin lupapäätöksen lupamääräyksestä 9. ilmenevän, että Lapin ELY-keskus lausunnossaan on huomauttanut vaikutuksista Viiankiaavan Natura 2000 alueen suojeluarvoihin:

”Sakatin (aik. Sakatti 1–5) malminetsintäalue sijoittuu suurimmaksi osaksi Viiankiaavan Natura 2000 -alueelle (FI1301706). Yhtiö on tehnyt malminetsintää Viiankiaavan Natura-alueella vuodesta 2004 lähtien ja pääasiallinen tutkimustoiminta on keskittynyt Sakatin alueelle.

Jatkoaikahakemuksesta on tehty luonnonsuojelulain 65 §:n tarkoittama arviointi, josta Lapin ELY-keskus on antanut lausunnon 19.12.2019. Malminetsinnän jatkoaikahakemuksesta ELY-keskus on antanut lausunnon 13.3.2020.

Natura-lausunnossaan ELY-keskus on katsonut, että suunnitelmien mukainen malminetsintä ei merkittävästi heikennä Viiankiaavan suojelun perusteena olevia luonnonarvoja edellyttäen, että hanke toteutetaan käyttämällä lieventäviä toimenpiteitä.

Kaikista varotoimenpiteistä huolimatta malminetsinnästä on todettu aiheutuvan vähäisiä heikentäviä vaikutuksia useampaan luontotyyppiin, kasvilajiin ja lintulajiin.

Toiminnan ajoittuminen talvikauteen vähentää huomattavasti toiminnasta aiheutuvia vaikutuksia, mutta kaikkia vaikutuksia se ei poista. Esimerkiksi vuosittain toistuva meluhäiriö on jatkunut Sakatin alueella vuodesta 2006 alkaen muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta, ja tulee jatkumaan edelleen.

Sakatin hankkeen lisäksi yhtiöllä on vireillä ns. Viiangin hanke, johon sisältyy kuusi eri malminetsintähakemusaluetta. Viiangin hanke laajentaa kairausalueita Viiankiaavan keski- ja itäosiin. Hankkeessa on Natura-alueelle esitetty 59 kairauspaikkaa. Kaiken kaikkiaan Viiangin hankkeen lupahakemusalueiden pinta-ala Viiankiaavalla on yhteensä noin 5340 ha, joka on yli 80 % Natura-alueen kokonaispinta-alasta.

Tässä yhteydessä ELY-keskus muistuttaa lieventävien toimenpiteiden välttämättömyydestä hankkeen toteutuksessa, sillä ne ovat olleet vaikutusarvioinnin lähtökohtana. Lieventävillä toimenpiteillä voidaan myös osaltaan vähentää vaikutusarviointeihin liittyviä epävarmuuksia ja kumulatiivisia vaikutuksia.”

Katsomme Lapin ELY-keskuksen lausunnosta ilmenevän, että ELY-keskus on antanut lausuntonsa ’Sakatti 1-5’ aluetta koskevaan lausuntopyyntöön ja sitä aluetta koskevaan hakijan laatimaan Natura vaikutuksien arviointiin luonnonsuojelulain 65 §:ään perustuen.

Katsomme, että Lapin ELY-keskus lausunnossaan osoittaa, että hakijan kairaushanke ’Sakatti 1-5’ on luontodirektiivin 6 artiklan 3. kohdan mukainen hanke, joka saattaa vaikuttaa tähän alueeseen merkittävästi joko erikseen tai yhdessä muiden suunnitelmien tai hankkeiden kanssa. Selvennämme, että tämä sana ’merkittävästi’ tarkoittaa tässä yhteydessä hankkeen merkittävyyttä, eikä se ole arvio luontovaikutuksista.

Katsomme Lapin ELY-keskuksen lausunnossaan osoittavan, että ’Sakatti 1-5’ alueen luontovaikutukset on arvioitu vain ’Sakatti 1-5’ hankkeen toimintojen perusteella, eikä arvioinnissa ole otettu huomioon hakijan hankekokonaisuuden muita hankkeita, jotka voivat vaikuttaa ’Sakatti 1-5’ alueella olevien luonnonsuojelualueiden ja Natura-alueen suojelupäätösten perusteena oleviin luontoarvoihin.

Katsomme, ettei Lapin ELY-keskus lausunnossaan lausu eikä osoita, että hakijan ’Sakatti 1-5’ -hankkeen ja hankekokonaisuuden yhteisvaikutuksia olisi luontodirektiivin velvoitteiden tai luonnonsuojelulain 65 §:n mukaisesti arvioitu hankekokonaisuuden alueella oleviin luontoarvoihin.

Katsomme, että Lapin ELY-keskus lausunnossaan viittaa tuohon ilmeiseen luontodirektiivin vastaiseen menettelyyn, lausumalla, että:

”Sakatin hankkeen lisäksi yhtiöllä on vireillä ns. Viiangin hanke, johon sisältyy kuusi eri malminetsintähakemusaluetta. Viiangin hanke laajentaa kairausalueita Viiankiaavan keski- ja itäosiin. Hankkeessa on Natura-alueelle esitetty 59 kairauspaikkaa. Kaiken ”kaikkiaan Viiangin hankkeen lupahakemusalueiden pinta-ala Viiankiaavalla on yhteensä noin 5340 ha, joka on yli 80 % Natura-alueen kokonaispinta-alasta.

Tässä yhteydessä ELY-keskus muistuttaa lieventävien toimenpiteiden välttämättömyydestä hankkeen toteutuksessa, sillä ne ovat olleet vaikutusarvioinnin lähtökohtana. Lieventävillä toimenpiteillä voidaan myös osaltaan vähentää vaikutusarviointeihin liittyviä epävarmuuksia ja kumulatiivisia vaikutuksia.”

Edellä kuvattuun viitaten katsomme, että Lapin ELY-keskus on antanut lausuntonsa vain heille tehtyyn lausuntopyyntöön perustuen ’Sakatti 1-5’ alueesta ja luonnonsuojelulain 65 §:ää tulkiten (minkä pykälän katsomme laaditun virheellisesti luontodirektiiviin nähden). Edellä kuvatusta syystä katsomme, ettei Lapin ELY-keskuksen lausuntoa voi pitää sellaisena lausuntona joka osoittaisi, että hakijan hankekokonaisuuden yhteisvaikutukset olisivat arvioitu luontodirektiivin velvoittamalla tavalla, vaan päinvastoin Lapin ELY-keskus lausunnollaan osoittaa, ettei luontovaikutuksia ole arvioitu luontodirektiivin velvoittamalla tavalla, jonka vuoksi katsomme hallintoviranomainen Tukesin tehneen lupapäätöksen riittämättömiin selvityksiin perustuen luontodirektiivin velvoitteiden vastaisesti.

Katsomme myös, että Lapin ELY-keskus perustelee hakijan luontoselvitystä ’Sakatti 1-5’ alueen osalta luontodirektiivin säädösten vastaisesti:

”Natura-lausunnossaan ELY-keskus on katsonut, että suunnitelmien mukainen malminetsintä ei merkittävästi heikennä Viiankiaavan suojelun perusteena olevia luonnonarvoja edellyttäen, että hanke toteutetaan käyttämällä lieventäviä toimenpiteitä.”

Katsomme kyseisen Lapin ELY-keskuksen lausuman luontodirektiivin vastaiseksi, jota perustelemme seuraavassa.

Luontodirektiivin 92/43/ETY säädöstä luontovaikutusten arvioinnista ja arvioinneista tehtävistä johtopäätöksistä on tulkittu virheellisesti.

Katsomme luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan jälkimmäisessä virkkeessä säädettävän, että:

”Alueelle aiheutuvien vaikutusten arvioinnista tehtyjen johtopäätösten perusteella ja jollei 4 kohdan säännöksistä muuta johdu, toimivaltaiset kansalliset viranomaiset antavat hyväksyntänsä tälle suunnitelmalle tai hankkeelle vasta varmistuttuaan siitä, että suunnitelma tai hanke ei vaikuta kyseisen alueen koskemattomuuteen, ja kuultuaan tarvittaessa kansalaisia.”

Katsomme, ettei luontodirektiivi edellytä luontoarvioinnin johtopäätöksenä todettavan merkittävää vaarantamista, vaan että ”toimivaltaiset kansalliset viranomaiset antavat hyväksyntänsä tälle suunnitelmalle tai hankkeelle vasta varmistuttuaan siitä, että suunnitelma tai hanke ei vaikuta kyseisen alueen koskemattomuuteen.”

Katsomme, ettei hallintoviranomainen Tukesin ja lausunnonantajan ELY-keskuksen tulkitsemalla tavalla viranomaisen hyväksyntäkynnys ole arvioinnissa todettu merkittävä luontoarvojen vaarantaminen, vaan viranomaisten on varmistuttava, ettei hanke vaikuta alueen koskemattomuuteen.

Katsomme Lapin ELY-keskuksen lausunnossaan osoittavan, että hanke ja hankkeet vaikuttavat monin tavoin alueen koskemattomuuteen, mutta lausuvan kansalliseen luonnonsuojelulain 64a §:ään vedoten, että säädös edellyttäisi merkittävää vaarantamista.

Katsomme, että mikäli kansallinen lainsäädäntö on ristiriidassa EU-säädösten kanssa, ei kansallinen viranomainen kuitenkaan voi tehdä EU-säädösten vastaista lupapäätöstä. Tästä syystä merkittävyyskriteerin tasoa arvioinnissa ja tulkinnassa ei kansallinen viranomainen voi nostaa direktiivin tarkoittamaa tasoa korkeammalle eikä siis käyttää arviointitulkinnan perusteena merkittävää vaarantamista.

Katsomme, että kyse on ollut lainsäädäntövirheestä aikoinaan Suomen osalta luonnonsuojelulaissa. Katsomme, että EU-tuomioistuimen päätösten perusteella tässä asiassa merkittävyyskriteerin tasoksi ei voida määrittää “merkittävää” ympäristövaikutusta, vaan pelkkä ympäristövaikutus riittää.

Edellä kuvattuihin perusteisiin viitaten katsomme, että lausunnonantaja Lapin ELY-keskus ei ole antanut arviolausuntoaan ja johtopäätöstään EU:n luontodirektiivin velvoitteiden mukaisesti ja että hallintoviranomainen Tukes on tehnyt lupapäätöksensä riittämättömiin selvityksiin perustuen luontodirektiivin vastaisesti.

Tehdyt vaikutusarvioinnit ja tulkintalausunnot eivät perustu tieteellisiin perusteisiin

Katsomme, ettei luvanhakijan Natura-selvitys, Lapin ELY-keskuksen luontoympäristöosaston lausunto, Lapin ELY-keskuksen lausunto eikä myöskään hallintoviranomainen Tukesin lupapäätös ole noudattaneet KHO 2018:121 velvoittamaa periaatetta, että vaikutusarvioinnin tulee perustua tieteellisesti osoitettuihin tosiseikkoihin.

Koska hakijan lupahakemuksessa, Lapin ELY-keskuksen lausunnossa ja hallintoviranomainen Tukesin lupapäätöksessä ei ole arvioitu hankkeen ja hankekokonaisuuden haittavaikutuksia EU direktiivien velvoitteiden mukaisesti, lupahakemus ja Tukesin lupapäätös ovat oleellisesti puutteellisia eivätkä perustu tieteellisesti osoitettuihin tosiseikkoihin.

Katsomme, että korkein hallinto-oikeus päätti vuonna 2018, (KHO:2018:121) että oikeuskäytännön mukaan luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua suunnitelmaa tai hanketta koskeva lupa voidaan myöntää vain edellyttäen, että toimivaltaiset kansalliset viranomaiset ovat varmistuneet siitä, että se ei vaikuta pysyvällä tavalla haitallisesti kyseisen alueen koskemattomuuteen. Näin on silloin, kun ei ole olemassa mitään tieteelliseltä kannalta järkevää epäilyä tällaisten vaikutusten aiheutumatta jäämisestä (ks. muun muassa tuomio 17.4.2018, komissio v. Puolan tasavalta, C-441/17, 117 kohta, tuomio 11.4.2013, Sweetman ym., C-258/11, 40 kohta ja tuomio 8.11.2016, Lesoochranárske zoskupenie VLK, C-243/15, 42 kohta).

Katsomme lisäksi, että suunnitellun malminetsinnän yhteisvaikutuksissa pitäisi huomioida Euroopan komission ohjeen EC GUIDANCE ON: UNDERTAKING NON-ENERGY EXTRACTIVE ACTIVITIES IN ACCORDANCE WITH NATURA 2000 REQUIREMENTS s. 52) mukaisesti;

”the screening process also applies to plans or projects in combination with other plans or projects. It may be that one NEEI project alone migh(t not have a significant effect but, if taken in combination with other plans or projects (other NEEI sites or other developments) within the area, the cumulative effects may turn out to be significant. Other plans or projects to be considered in this case include those that have already been completed, those that are approved by the planning authorities, or those that are currently undergoing planning approval.”

myös muut valmiit ja suunnitteilla olevat kaivoslainalaiset hankkeet, kuten edellä mainittu Viiangin hanke, johon Lapin ELY-keskuksen lausunnon LAPELY/739/2020 mukaan sisältyy kuusi eri malminetsintähakemusaluetta. Viiangin hanke laajentaa kairausalueita Viiankiaavan keski- ja itäosiin. Hankkeessa on Natura-alueelle esitetty 59 kairauspaikkaa. Kaiken kaikkiaan Viiangin hankkeen lupahakemusalueiden pinta-ala Viiankiaavalla on yhteensä noin 5340 ha, joka on yli 80 % Natura-alueen kokonaispinta-alasta. Hallintoviranomainen Tukesin lupapäätös ei kuitenkaan huomioi suunnitellun Viiangin hankkeen ja Sakatti 1-5 malminetsintäluvan jatkoajan yhteisvaikutuksia Natura 2000 alueen suojelun näkökulmasta. Tukesin lupapäätös ei siten ota huomioon EU:n oikeuden mukaisesti eri hankkeiden yhteisvaikutuksia Natura 2000-alueen suojeluperusteeseen.

Katsomme lisäksi, että EU-tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan, joka on suoraa sitovaa oikeutta Suomessa, luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan ensimmäisen virkkeen perusteella tehdyssä arvioinnissa ei saa olla aukkoja, ja siinä pitää olla täydellisiä, täsmällisiä ja lopullisia toteamuksia ja päätelmiä, joilla voidaan hälventää kaikenlainen perusteltu tieteellinen epäilys asianomaisella suojelualueella suunniteltujen töiden vaikutuksista (ks. Muun muassa tuomio 17.4.2018, komissio v. Puolan tasavalta, C-441/17, 114 kohta, tuomio 11.4.2013, Sweetman ym., C-258/11, 44 kohta ja tuomio 21.7.2016, Orleans ym., C-387/15 ja C-388/15, 50 kohta).

Katsomme edellä kuvatuksi oleelliseksi aukoksi sen, ettei hakijan laajaa hankekokonaisuutta ole lupahakemuskuulutuksessa eikä lupapäätöksessä kuvattu.

Katsomme, että EU:n ohjeiden ja ennakkopäätösten edellyttämä tieteellinen varmuus puutuu Natura-arvojen turvaamisesta laajassa kairaushankkeessa, missä maaperään sekä pinta- ja pohjavesiin päätyy:

1. i) jopa vaaralliseksi luokiteltavaa kairausjätettä ja siitä liukenevaa kairausvettä. (Katsomme, ettei tämän vaikutuksen syntymistä ole tieteellisellä varmuudella osoitettu mahdottomaksi.)
2. ii) vesiympäristölle haitallisiksi tiedettyjä ympäristöluvittamattomia kemikaaleja. (Kairauksien apuaineet, joiden vaikutuksia ei tieteellisesti ole osoitettu haitattomiksi.)

iii) hylättynä ruostuvia kairausputkia. (Lupapäätöksen mukaan putket jäävät paikoilleen, eikä niiden poistamisesta ole annettu lupamääräyksiä, eikä putkien vaikutuksia ole selvitetty.)

Lisäksi ympäristöä ja luontoarvoja vaarannetaan, koska:

1. iv) maaputket saa jättää vuotamaan pohjavettä pintavesiin, viimeistään sitten kun luvalla hylättyjen putkien tulppaukset ruostuvat puhki. (Tieteellistä varmuutta siitä, että putket eivät ruostuisi puhki ei ole osoitettu. Päinvastoin tieteellisenä varmuutena voidaan pitää, että ne ruostuvat puhki.)
2. v) lupamääräyksiin ei ole kirjattu edes kaikkia Natura-dokumentissa esitettyjä rajoittamistoimia. (Täten tieteellinen varmuus puuttuu annettujen lupamääräysten riittävyydestä.)
3. vi) puuttuu selvyys miten laajalle ulottuva melu ei vaikuta talvella alueen lintuihin ja muihin eläimiin ja miten vaikutus on arvioitu. Lupapäätöksessä on ainoastaan määritelty meluraja 45 dB, mutta sen mittausmenetelmää, mittauspaikkoja ja mittaustiheyksiä ei ole määritelty, joten tieteellisiä selvityksiä melun voimakkuuksista, laajuuksista ja vaikutuksista ei ole laadittu. (Lausunnoissa on päinvastoin lausuttu, että meluvaikutus on tähänkin saakka ollut jatkuvaa, joten tieteellinen varmuus melun vaikutuksista puuttuu)

vii) puuttuu selvitys, miten toiminnassa käytettävät kemikaalit vaikuttavat vesieliöhin; pieneliöistä direktiivillä suojeltuun viitasammakkoon. (Tästäkään ei ole tehty mitään selvityksiä, vaikka kairaustoimintaa on tehty vuosikausia täytäntöönpanomääräyksiin perustuen.)

vii) pöllöjen suojelu on jäänyt epämääräiseksi. (Suuren petolinnun suhteen on esitetty suojaetäisyyttä ja suoja-aikoja, mutta pöllöjen suhteen ei suojelutoimenpiteitä ole esitetty.)

viii) viiankiaavalla sijaitsee Suomen suurin lettorikkoesiintymä, jonka kukkivien versojen määräksi on laskettu 75 600 kpl. (Kulmala Pauliina Lettorikon tila Suomessa). Pitkällä aikavälillä lajin säilymisen takaavat elinvoimaiset populaatiot niillä alueilla, joilla taantuminen on ollut vähäisintä, eli lettorikolla Keski-Lapissa. Tämä kuitenkin edellyttää, että alueiden luonnontilaa ei muuteta.

EU:n luontodirektiivi edellyttää jäsenmailta direktiivilajien seurantaa. Lettorikon ollessa sekä liitteen IV että II laji ja lisäksi sen esiintyessä direktiivi- luontotyypillä, kuten koivuletolla, sen hävittämisen perusteeksi tulee kyseeseen vain pakottavat syyt, jotka liittyy terveyteen ja turvallisuuteen jne. Lettorikon säilyminen edellyttää ettei alueen luonnontilaa muuteta. (sen säilymisestä ei ole esitetty tieteellistä varmuutta).

Edellä kuvattuihin perusteisiin viitaten katsomme, ettei hallintoviranomainen Tukes lupapäätöksessään osoita hankkineensa edellä kuvattuja luontodirektiivin velvoittamia tieteellisiä epäilyksiä poissulkevia selvityksiä, jonka vuoksi hallintoviranomainen Tukes on tehnyt lupapäätöksensä luontodirektiivin vastaisesti.

3. Syväkairauksien YVA-arviointia ei ole tehty.

Viittaamme edellä kohdissa 1. ja 2. lausumaamme

Viittaamme EU:n direktiivi 85/337/ETY, ’tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista’

Viittaamme EU tuomioistuimen ennakkotapaus C-531/13 (11.2.2015) ja EU:n ympäristövaikutusten arviointia koskeva direktiivi (85/337/ETY).

Katsomme, että direktiivin 85/337, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2009/31, huomioiden direktiivin liitteessä III mainitut arviointiperusteet, velvoittaa että jos etsintälupahakemuksen perusteella on tarkoitus tehdä syväkairauksia, on hankkeesta tehtävä YVA-selvitys.

(Unionin tuomioistuimen tuomio Marktgemeinde Straßwalchen, C-531/13, 11.2.2015, päätöslauselma kohta 2)

Katsomme, että ’Sakatti 1-5’ hankealueella ja vielä laajemmin koko hankekokonaisuusalueella on erittäin laaja syväkairaushankeohjelma, mutta edellä kuvatun EU-tuomioistuimen päätöslauselman mukaista YVA-selvitystä kairausohjelmastaan ei hakija AA Sakatti Mining Oy ole tehnyt.

Viittaamme Unionin tuomioistuimen tuomio Marktgemeinde Straßwalchen, C-531/13, 11.2.2015, (kohta 29):

”29. Tämän säännöksen sanamuodosta johtuu, ettei siinä luetella tyhjentävästi erilaisia kairauksia, joita säännöksessä tarkoitetaan, vaan sen soveltamisalaan kuuluvat kaikki muut syväkairaukset paitsi sellaiset, jotka tehdään maaperän stabiilisuustutkimuksia varten.”

Katsomme viitaten tuomioistuimen tuomioon, että direktiivissä 85/337 todetaan, että kaikki muut, paitsi maaperän stabiilisuustutkimuksia varten tehtävät syväkairaukset, kuuluvat direktiivin perusteella YVA-selvitystä vaativiin syväkairauksiin.

Katsomme lisäksi viitaten tuomioistuimen päätöslauselman kohtaan 45, että YVA-vaikutusarvioinnissa on oltava mukana kaikki alueen eri hankkeet, eikä vain koeporaukset tai saman kunnan hankkeet:

”45. Tästä seuraa, että kansallisen viranomaisen on hankkeen ympäristövaikutusten arvioinnin tarpeellisuutta selvittäessään tutkittava vaikutus, joka hankkeella voi olla yhdessä muiden hankkeiden kanssa. Kun asiaa ei sitä paitsi ole erikseen täsmennetty, tämä velvoite ei rajoitu pelkästään keskenään samankaltaisiin hankkeisiin. Kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 71 kohdassa, ennakkoarvioinnissa on tarkasteltava sitä, voivatko koeporausten ympäristövaikutukset olla muiden hankkeiden vaikutusten vuoksi merkittävämpiä kuin ilman niitä.”

Edellä kuvattuihin perusteisiin viitaten katsomme, että koko hakemuksen vaikutusalueen ja sen ympärillä olevan laajan hankekokonaisuuden vuoksi on ympäristövaikutusten arviointidirektiivistä johtuva velvoite hankkeesta vastaavalle tehdä ympäristövaikutusten arviointi kairausten vaikutuksista, ja huomioida, että luvanvarainen toiminta yhdessä muun toiminnan kanssa voi aiheuttaa ympäristövaikutuksia.

Katsomme kairausten ympäristövaikutusten aiheutuvan oleellisesti kairattavan kallioperän ympäristölle haitallisista mineraaleista, eikä luvanhakija ole niitä haitallisia mineraaleja lupahakemuksessaan selvittänyt, vaan vain yleisesti kuvaa malmion olevan sulfidista. Luvanhakija ei myöskään ole laatinut YVA-selvitystä kairauksiensa haitallisten mineraalien vaikutuksista.

Myöskään hallintoviranomainen Tukes ei lupapäätöksessään osoita selvittäneensä hakijan hankekokonaisuuteen eikä hakemusalueeseen sisältyviä haitallisia mineraaleja, joista hakemuksen mukaisten toimintojen vuoksi voisi aiheutua haitallisia vaikutuksia yleiselle ympäristöetuudelle sekä yleiselle ja yksityiselle edulle.

Katsomme YVA-selvitysvaateen olevan perusteltua myös siitä syystä, että hakijalla on useita olemassa olevia etsintälupia sekä uusia hakemuksia tämän hakemusalueen läheisyydessä. Sekä lupapäätöksestä vastaavan hallintoviranomainen Tukesin että ympäristövaikutusten arviointimenettelystä vastaavan hallintoviranomaisen Lapin ELY-keskuksen olisi tästä syystä tullut vaatia hakijaa laatimaan hankkeestaan YVA-selvitys sekä myös tästä syystä vaatia hakijaa yhdistämään useat hakemuksensa, jotta niiden ja muidenkin hankkeiden yhteisvaikutuksien vaikutusarviointi voidaan tehdä.

Esimerkiksi ’Sakatti 1-5’ -hakemusalue sijoittuu osittain pohjavesialueelle, mutta vaikutuksia ei YVA-prosessin mukaisesti ole arvioitu. Hakijan muut hankkeet todennäköisesti myös vaikuttavat samaan pohjavesialueeseen, eikä yhteisvaikutuksia ole arvioitu, ja on myös mahdollista että muitakin pohjavesialueita sijoittuu hakijan hankekokonaisuuden alueelle.

Katsomme lisäksi, että myös kansallinen YVA-arviointeja koskeva laki vaatii tällaisten eri hankkeiden yhteisarviointia:

“Arviointimenettelyä sovelletaan lisäksi yksittäistapauksessa sellaiseen hankkeeseen tai jo toteutetun hankkeen muuhunkin kuin 1 momentissa tarkoitettuun muutokseen, joka todennäköisesti aiheuttaa laadultaan ja laajuudeltaan, myös eri hankkeiden yhteisvaikutukset huomioon ottaen, 1 momentissa tarkoitettujen hankkeiden vaikutuksiin rinnastettavia merkittäviä ympäristövaikutuksia.” (Laki Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä, 3.2 §)

Katsomme, että hankkeesta vastaava ei ole tehnyt hankkeestaan eikä hankekokonaisuudestaan EU:n ympäristövaikutusten arviointia koskevan direktiivin eikä kansallisen YVA-lainsäädännön velvoittamaa ympäristövaikutusten arviointia, eikä hallintoviranomainen Tukes ole velvoittanut hakijaa sellaista YVA-selvitystä tekemään luvanmyöntämisen edellytysten selvittämiseksi, minkä vuoksi katsomme hallintoviranomainen Tukesin tehneen lupapäätöksen EU:n YVA-arviointia koskevan direktiivin sekä kansallisen YVA-lainsäädännön vastaisesti.

4. Lupapäätös on tehty vesipuitedirektiivin vastaisesti.

Viittaamme edellä kohdissa 1., 2. ja 3. lausumaamme.

Viittaamme EU-tuomioistuimen ns. Weser-tuomion tekstiin vesipuitedirektiivin sitovuudesta:

”30. Näiden säännösten ulottuvuus on unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan määritettävä ottamalla huomioon niiden sanamuoto ja niiden asiayhteys sekä sillä lainsäädännöllä tavoitellut päämäärät, jonka osia ne ovat (ks. mm. tuomio Lundberg, C-317/12, EU:C:2013:631, 19 kohta; tuomio SFIR ym., C-187/12–C-189/12, EU:C:2013:737, 24 kohta ja tuomio Bouman, C-114/13, EU:C:2015:81, 31 kohta), ja tässä tapauksessa kyseisen lainsäädännön syntyhistoria.

31. On todettava, että – toisin kuin Saksan valtio ja Alankomaiden hallitus ovat väittäneet – direktiivin 2000/60 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdan sanamuoto tukee sitä, että kyseinen säännös, jonka mukaan ”jäsenvaltioiden on pantava täytäntöön tarvittavat toimenpiteet, jotta ehkäistään kaikkien pintavesimuodostumien tilan huononeminen”, on luonteeltaan sitova. Ilmaisuun ”on pantava täytäntöön” sisältyy jäsenvaltioiden velvollisuus toimia tällä tavalla”

Viittaamme edellä kohdassa 1. kuvattuun karttaotteeseen hakijan laajasta hankealueesta ja sen sijoittumisesta nimenomaan laajan suojellun suoalueen päälle sekä siihen, että alueella on ainakin yksi luokiteltu pohjavesialue, mutta todennäköisesti muitakin.

Katsomme, että erittäin laaja suoalue on katsottava kokonaisuudessaan vesimuodostelmaksi, vaikka se ei olisikaan luokiteltu viralliseksi vesimuodostelmaksi. Mutta kyseinen suojeltu suoalue on luonto-ominaisuuksiltaan täysin riippuvainen kyseisen suon vesitaseesta ja sen vaihteluista.

Katsomme, että hakijan ’Sakatti 1-5’ hanke, sekä sen lisäksi ympärillä oleva laaja muu hankekokonaisuus käsittää laajoja kairauksia kyseisellä suovesistöalueella, vaikuttaa suon vesitaseeseen ottamalla kairausputkista vettä kairauksiin. Vaikka kairausvettä lupapäätöksen mukaan kierrätetään, niin lupapäätöksen mukaan kuitenkin kierrätettävää kairausvettä täytyy kairauksen aikana täydentää. Lupapäätöksen mukaan kairausvedessä käytetään apuaineita kairauksen helpottamiseksi, ja väitetään ettei niistä lopulta suovesistöön päätyvistä aineista aiheudu haittaa, mutta todellista ympäristövaikutuksia noiden kairauksien apukemikaalien vaikutuksista suoluonnolle ja laajemmin vesistön ekologiselle tilalle ei ole selvitetty.

Katsomme myös, että hakijan erittäin laajan hankealueen kairauksien yhteydessä kairataan sangen laajasti syväkairauksia, jotka yhdistävät suovesistön ja kalliopohjaveden toisiinsa, eikä sen toiminnan YVA-vaikutuksia ole arvioitu, ei suoluontoon eikä kalliopohjaveden virtauksiin ja ominaisuuksiin. Katsomme, ettei lupapäätöksessä ole vaadittu luotettavaa suoveden ja kalliopohjaveden erottamista kaikissa kairausrei’issä, vaan pelkästään paineellista pohjavettä purkavien kairausputkien tulppaamista ja joidenkin kairausputkien sementoimista kalliopintaan esitetään.

Katsomme, ettei hallintoviranomainen Tukes lupapäätöksessään osoita lupapäätöstä tehdyn vesipuitedirektiivin velvoitteet huomioiden, jonka vuoksi katsomme, ettei lupapäätös täytä vesipuitedirektiivin vaatimuksia.

5. Hallintoviranomainen Tukesin kuulutusasiakirjoihin ei sisälly hallintoviranomaisen ehdotusta malminetsintälupaan sisällytettäväksi ’yleisten ja yksityisten etujen turvaamiseksi tarpeelliset määräykset’, eikä myöskään lupapäätökseen sisälly riittäviä lupamääräyksiä ’yleisten ja yksityisten etujen turvaamiseksi’.

Viittaamme edellä kohdissa 1., 2., 3., ja 4. lausumaamme.

Katsomme, ettei hallintoviranomainen Tukes lupahakemuksen kuulutusasiakirjassaan edes mainitse käsitettä ’yleisten ja yksityisten etujen turvaamiseksi tarpeelliset määräykset’.

Katsomme, että kuulutusasiakirjasta puuttuvat selvitykset asianosaisista, joiden etuun, oikeuteen tai velvollisuuteen hakijan hanke ja hankekokonaisuus mahdollisesti vaikuttaa, arviot ja selvitykset hankekokonaisuudesta asianosaisille mahdollisesti aiheutuvista haitoista ja selvitykset kyseisten haittojen estämiskeinoista.

Katsomme oleelliseksi asianosaisten ennakollisen oikeussuojan loukkaukseksi sen, että kuulutusasiakirjasta puuttuu myös hallintoviranomainen Tukesin ehdotus sellaisiksi tarpeellisiksi lupamääräyksiksi, joilla yleiset ja yksityiset edut turvataan.

Katsomme, että luvanhakija on lupahakemuksessaan ehdottanut joitakin lupamääräyksiä yleisten ja yksityisten etujen turvaamiseksi tarpeellisiksi määräyksiksi, mutta hallintoviranomainen ei omassa kuulutuslausunnossaan ota niihin ollenkaan kantaa, eikä esitä hallintoviranomaisen ehdotusta kyseisiksi lupamääräyksiksi.

Koska koko käsite ’yleisten ja yksityisten etujen turvaamiseksi tarpeelliset määräykset’ puuttui hallintoviranomainen Tukesin kuulutusasiakirjasta, eivät asianosaiset eikä myöskään yleistä etua turvaava viranomainen ole voineet kuulemismenettelyn yhteydessä lausua yksilöityjä muistutuksiaan ja lausuntojaan sellaiseen puuttuvaan hallintoviranomaisen lupamääräysehdotukseen.

Katsomme hallintoviranomainen Tukesin toimivan, kuin meidän asianosaisten tulisi hakemuksen kuulemisvaiheessa laatia riittävän yksilöidyt kaivoslain mukaiset lupamääräysehdotukset ’yleisten ja yksityisten etujen turvaamiseksi tarpeellisiksi määräyksiksi’ asian käsittelystä vastaavalle hallintoviranomaiselle.

Katsomme edellä kuvatun yksilöidyn lupamääräysehdotuksen puuttumisen hallintoviranomainen Tukesin kuulutusasiakirjasta olevan Århusin sopimuksen, perustuslain, hallintolain ja kaivoslain muodostaman oikeusturvajärjestelmän vastainen menettely, joka vaikeuttaa ja haittaa asianosaisten ja lausunnonantajien lausuntoja kuulemismenettelyn yhteydessä oman elinympäristönsä tulevaisuuteen liittyvässä asiassa, sekä haittaa myös käsiteltävän lupahakemusasian oikeudenmukaista ratkaisua ja siten muodostaa luvan myöntämisen esteen.

Katsomme myös, ettei hallintoviranomainen Tukes lupapäätöksessäänkään osoita sellaisia selvityksiä tehdyn, mitä tarvittaisiin kaivoslain 51 §:n mukaisten määräysten antamiseksi.

Katsomme, että hallintoviranomainen Tukes lupapäätöksensä sivulla 4 antaa kuin kaikille lupamääräyksilleen otsikon ’Yleisten ja yksityisten etujen turvaamiseksi tarpeelliset lupamääräykset (velvoitteet ja rajoitukset)’ mutta ei siinä eikä minkään yksilöidyn lupamääräyksen kohdallakaan perustele lupamääräyksestä annetun kaivoslain 51 §:ään perustuen.

Katsomme, että tämän yleisotsikon alla lupamääräyksen 9. perustelussa hallintoviranomainen Tukes perusteettomasti väittää, että ”Vaikka tässä malminetsintäluvassa sallitut tutkimusmenetelmät eivät vaikuta laajasti ympäristöön, malminetsintäluvan haltijan on oltava kuitenkin riittävästi selvillä hankkeen ympäristövaikutuksista siinä laajuudessa kuin kohtuudella voidaan edellyttää.”

Katsomme väitteen perusteettomaksi, koska luvanmukaisten toimintojen vaikutuksia ympäristöön ei ole selvitetty EU:n ympäristövaikutusten arviointidirektiivin mukaisesti eikä YVA-lainsäädännön mukaisestikaan.

Katsomme lisäksi hallintoviranomainen Tukesin pyrkivän kyseisellä lupapäätösmerkinnällään siirtämään hallintoviranomaisen asian selvitysvastuun luvanhakijan selvilläolovastuuksi ja samalla tuolla lausumallaan osoittavan, ettei ole selvittänyt asiaa hallintolain 31 §:n velvoittamalla tavalla.

Katsomme menettelyn asianosaisten oikeusturvan takaamisen kannalta perustuslain oikeusturvatakuun vastaiseksi. Perustuslain mukaan oikeusturvan takaaminen kuuluu viranomaiselle, eikä luvanhakijayhtiön selvitysvastuuseen.

Katsomme, ettei hallintoviranomainen Tukes ole malminetsintäluvassa antanut lupamääräyksiä haitallisten mineraalien käsittelystä aiheutuvien haittojen estämiseksi.

Edellä kuvattuihin perusteisiin viitaten katsomme, ettei hallintoviranomainen Tukes ole lupapäätöksessään antanut todellisia kaivoslain 51 §:n mukaisia ’yleisten ja yksityisten etujen turvaamiseksi tarpeellisia määräyksiä’, vaikka on lupapäätöksessään sellaista yleisotsikkoa käyttänyt. Näin ollen katsomme, että lupapäätös on tehty kaivoslain 1 §:n, 11 §:n ja 51 §:n vastaisesti.

6. Lupapäätöksessä ei ole esitetty kaivannaisjätesuunnitelmaa, selvitystä jätteiden käsittelystä, selvitystä käytetyistä mineraaleista ja niiden ekologisista vaikutuksista, eikä toiminnan jälkihoitosuunnitelmaa.

Viittaamme edellä kohdissa 1., 2., 3., 4. ja 5 lausumaamme.

Katsomme myös, että Sakatti 1-5 malminetsintälupapäätöksessä ei ole esitetty kaivannaisjätesuunnitelmaa, selvitystä jätteiden käsittelystä ja käytetyistä kemikaaleista sekä niiden vaikutuksista eikä ole esitetty luvanvaraisen toiminnan jälkihoitosuunnitelmaa.

Lupamääräyksessä 4. määrätään:

”Malminetsintäluvan haltija on velvollinen huolehtimaan maa- ja kiviainesjätteen synnyn ehkäisemisestä, sen haitallisuuden vähentämisestä sekä jätteen hyödyntämisestä tai käsittelemisestä. Malminetsinnästä tässä luvassa myönnetyillä menetelmillä ei synny kaivannaisjätettä. Hakijan maininta kaivannaisjätteen määrästä ja käsittelystä lupahakemuksessa ovat siten riittävät

Katsomme hallintoviranomainen Tukesin menettelyn tältä osin kaivoslain vastaiseksi, koska malminetsintäluvassa on kaivoslain 51 §:n 2 momentin 6) kohdan mukaan annettava määräykset kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelmasta ja sen noudattamisesta.

Katsomme, että kaivoslain 51 §:n perustelujen mukaan lupamääräyksissä olisi pykälän 2 momentin 6 kohdan nojalla annettava tarkempia määräyksiä liittyen maa- ja kiviainesjätteisiin, jollei tämä ole tarpeetonta 13 §:n 2 momentin nojalla sen vuoksi, että malminetsintäluvan haltijan on tehtävä kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelma ympäristönsuojelulain perusteella. Jos malminetsintäluvan mukaista toimintaa varten vaaditaan ympäristönsuojelulain mukainen koetoimintailmoitus tai ympäristölupa, annetaan tarvittavat määräykset ympäristön pilaantumisen ehkäisemisestä ja kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelmasta ympäristönsuojelulain nojalla.

Katsomme, että kaivoslain 51 §:n perustelujen mukaan kaivoslaki ei tunne tilannetta, että kairauksin perustuvassa luvanvaraisessa malminetsinnässä ei syntyisi kaivannaisjätettä.

Viittaamme myös EU:n ympäristövaikutusten arviointi -direktiiviin, jonka mukaan syväkairauksista on tehtävä YVA-arviointi.

Edellä kuvattuihin perusteisiin viitaten katsomme, ettei luvanhakija eikä myöskään lupaviranomainen ole selvittäneet hakemusalueeseen sisältyviä haitallisia mineraaleja eikä niistä kairaustoiminnan vuoksi aiheutuvia haittoja, eikä ole esitetty ja hyväksytty kairauksien YVA-selvitystä eikä kaivoslain 51 §:n 2 momentin 6) kohdan velvoittamaa kaivannaisjätesuunnitelmaa.

Katsomme hallintoviranomaisen lupamääräyksen väitteen, ettei luvanmukaista toimista aiheutuisi kaivannaisjätettä, todellisuuden sekä kaivoslain 51 §:n vastaiseksi. Kun hallintoviranomainen lisäksi tunnustaa käsityksensä perustuvan hakijan lupahakemuksessa esittämään mainintaan, katsomme hallintoviranomaisen lausumallaan todistavan, ettei ole hankkinut asiasta EU:n ympäristövaikutusten arviointidirektiivin, YVA-lain eikä kaivoslain 51 §:n velvoittamia riittäviä selvityksiä.

Kyseiset selvitykset puuttuvat aikaisemmin voimassa olleesta lupapäätöksestä, ja edelleen nyt valituksenalaisesta malminetsintälupapäätöksestä, jonka vuoksi katsomme, että lupapäätös on tehty ympäristövaikutusten arviointidirektiivin, YVA-lainsäädännön sekä kaivoslain 51 §:n 2 momentin 6) kohdan vastaisesti.

7. Hallintoviranomainen Tukes ei lupahakemuksen kuulutuksessaan eikä lupapäätöksessään selosta asiasta käytyjä viranomaisneuvotteluja eikä niiden pöytäkirjoja.

Viittaamme edellä kohdissa 1., 2., 3., 4., 5. ja 6 lausumaamme,

Katsomme, viitaten edellä lausuttuihin lainsäädännön velvoitteisiin laajan hankekokonaisuuden selvittämistarpeesta, Natura-vaikutuksien selvittämisestä ja kairaustoiminnan YVA-selvityksestä, että koska kyseistä direktiivien ja YVA-lain velvoittamaa selvitystä eivät ole vaatineet Lapin ELY-keskuksen luontoympäristöosasto, ei YVA-selvitysten yhteysviranomainen Lapin ELY-keskus, ei ympäristölupien hallintoviranomainen PSAVI eikä kaivoslupien hallintoviranomainen Tukes, niin katsomme kyseisten selvitysten jätetyn selvittämättä kuin yhteistuumin kaivosyhtiöiden kanssa, joka menettely antaa perustellun syyn katsoa luottamuksen vaarantuneen hallintoviranomainen PSAVIn lisäksi myös muiden asiaa käsitelleiden viranomaistahojen suhteen.

Katsomme, ettei ole uskottavaa etteivät hakija ja viranomaiset olisi pitäneet asiasta viranomaisneuvotteluja, mutta hallintoviranomainen Tukes ei selosta lupahakemuskuulutuksessaan eikä lupapäätöksessään asiasta pidettyjä viranomaisneuvotteluja eikä esitä niiden pöytäkirjoja.

Katsomme Århusin sopimuksen, perustuslain oikeusturvatakuun sekä hallintolain vastaiseksi menettelyksi, mikäli hallintoviranomainen Tukes ei asian kuulutuksissaan ja lupapäätöksissään tuo yleisölle ja asianosaisille tiedoksi asiaan vaikuttavia viranomaisneuvotteluja ja niiden pöytäkirjoja.

Viittaamme Helsingin Sanomissa 14.5.2020 julkaistuun artikkeliin ’Oikeuskansleri pyytää selvitystä koronatietojen panttaamisesta – ”Peruslähtökohtana on viranomaistoiminnan avoimuus”. Siinä ylin laillisuusvalvoja oikeuskansleri Tuomas Pöysti katsoo, että perustuslain ja julkisuuslain peruslähtökohtana on viranomaistoiminnan avoimuus, joka mahdollistaa julkisen vallankäytön valvonnan, siihen vaikuttamisen ja oikeuksien sekä etujen samoin kuin hyvän hallinnon periaatteiden kuten suhteellisuusperiaatteen toteutumisen valvonnan.

”Avoimuuden ja julkisuuden kautta tapahtuvan viranomaiskontrollin mahdollisuuden kautta viranomaistoiminta saa hyväksyttävyytensä. Erityisen merkityksellistä se on silloin, kun julkisen vallan toimin joudutaan puuttumaan perus- ja ihmisoikeuksiin”.

Katsomme, että tässä julkisen vallan mukaisessa lupapäätösprosessissa on käsitelty oleellisia ympäristöperusoikeuteen ja asianosaisten oikeusturvaan – sekä ennakolliseen että jälkikäteiseen oikeusturvaan – liittyviä seikkoja tavalla, joka on vastoin oikeuskanslerin kuvaamaa sellaista avoimuutta, joka mahdollistaa julkisen vallankäytön valvonnan, siihen vaikuttamisen ja oikeuksien sekä etujen samoin kuin hyvän hallinnon periaatteiden toteutumisen valvonnan.

Edellä kuvattuun viitaten katsomme, että hallintoviranomainen Tukes on asian käsittelyssä toiminut tavalla, joka rapauttaa luottamusta puolueettomaan ja tasapuoliseen viranomaistoimintaan.

8. Hallintoviranomainen Tukes on perusteettomasti tehnyt täytäntöönpanomääräyksen muutoksenhausta huolimatta.

Viittaamme edellä kohdissa 1., 2., 3., 4., 5., 6. ja 7. lausumaamme.

Luvanhakija on 24.5.2019 hakemuksensa kohdassa 5. hakenut kyseiselle malminetsintäluvalle jatkoaikaa ja päätökselle täytäntöönpanomääräystä muutoksenhausta huolimatta.

Katsomme, ettei hallintoviranomainen Tukes täytäntöönpanohakemuksen kuulutuksessaan ota mitään kantaa hakijan täytäntöönpanohakemuksen kohtiin 1. – 5., ei osoita tarkistaneensa hakijan malminetsintälupahakemuksen täyttävän direktiivien ja YVA-lain velvoitteet, kaivoslain säädökset, ei osoita eikä selosta asiasta pidettyjä viranomaisneuvotteluja, eikä osoita että olisi varmistunut siitä, että hakemuksessa on esitetty riittävät tiedot 39 §:n mukaisten muistutusten ja mielipiteiden hankkimiseksi ennen asian kuuluttamistaan.

Hallintoviranomainen Tukes ei osoita täytäntöönpanohakemuksen vireille tulon johdosta pyytäneensä hakijalta lisäselvityksiä, eikä osoita tarkistaneensa hakemuksen täyttävän lainsäädännön vaatimukset.

Hallintoviranomainen ei yksilöi täytäntöönpanokuulutusasiakirjassa hakemuksen asianosaisia, eikä kuulutusasiakirjan mukaan heille ole lähetetty tiedotetta hakemuksesta.

Katsomme, että hallintoviranomainen Tukes on täytäntöönpanohakemuksen vireilletulon käsittelyssään ja kuulutusmenettelyssään tehnyt hallintolain 31 §:n vastaisen menettelyvirheen.

8.1. Hallintoviranomainen Tukes ei lupapäätöksen täytäntöönpanohakemuksen kuulutusasiakirjassaan selosta hakijan samaan hankekokonaisuuteen kuuluvia muita lupahakemuksia ja/tai voimassa olevia lupia

Hakija selostaa täytäntöönpanohakemuksensa kohdassa 6. että:

Kaivoslain 169 §:n mukaisen täytäntöönpanomääräyksen tarkoituksena on mahdollistaa luvan mukaisen toiminnan aloittaminen ilman hankekokonaisuuden tarpeetonta viivästymistä sellaisissa tilanteissa, joissa toiminta on lupamääräyksiä noudattaen mahdollista toteuttaa valituksen kohteena olevia intressejä vaarantamatta. Hakija katsoo alla esitetyin perustein, että malminetsintäluvan mukaiset toimenpiteet voidaan aloittaa tekemättä muutoksenhakua hyödyttömäksi, ja että kaivoslain 169 §:n mukaisen täytäntöönpanomääräyksen antamiselle on olemassa lain edellyttämät perusteet.”

Katsomme luvanhakijan itse toimivan kuvailemansa 169 §:n vastaisesti, sillä lupahakemuksessaan 24.5.2019 ja nyt täytäntöönpanohakemuksessaan hakija ei ole kuvannut eikä selostanut tosiasiallista hankekokonaisuutta, vaan on pilkkonut hankekokonaisuutensa pieniksi palasiksi ja hakenut malminetsintälupaa vain tuon hankekokonaisuuden palaselle Sakatti 1-5.

Täytäntöönpanohakemuskuulutukseen antamassamme muistutuksessa viittasimme kaivorekisterin karttapalvelun otteeseen 16.9.2020, jonka mukaan hakijalla on sangen laaja hankekokonaisuus, jota hakija ei lupahakemuksessaan ole kuvaillut, eikä sitä hakijan todellista hankekokonaisuutta hallintoviranomainenkaan kuulutusasiakirjassa kuvaile.

Lisäksi katsomme, ettei hallintoviranomainen Tukes kuulutusasiakirjassaan täytäntöönpanohakemusta edes mainitse eikä selosta hakijan Sakatti 1-5- malminetsintäalueen lähialueeseen kuuluvia muita vireillä olevia lupahakemuksia ja/tai voimassa olevia lupia eikä hakijan niistä muodostuvaa toiminnallista hankekokonaisuutta, jonka hankekokonaisuuden katsomme olevan kaivoslain 165 §:n mukaisesti oleellinen arvioitaessa hakijan lupapäätöksen täytäntöönpanohakemuksensa perusteeksi esittämää syytä, että mikäli täytäntöönpanomääräystä ei saataisi, aiheutuisi hankekokonaisuuden toteuttamisen viivästyksestä huomattavia haittoja Yhtiön malminetsinnälle.

Katsoimme edellä kuvatulla perusteella perusteettomaksi hakijan väitteen, että Sakatti 1-5 -malminetsintäluvan lainvoimaiseksi tulemisen odottaminen viivästyttäisi hakijan hankekokonaisuuden toteuttamista. Hakijalla on hankekokonaisuudessaan kymmeniä muita hakemuspalasia, joihin hakija voi kohdistaa toimintaansa saadakseen hankekokonaisuutta eteenpäin.

Katsoimme edellä kuvatun laajan yhtenäisen toiminnallisen hankealueen pilkkomisen pieniksi erillisiksi hakemusalueiksi Århusin sopimuksen, hallintolain ja kaivoslain vastaiseksi menettelyvirheeksi, jolla on estetty alueen kuntia, yleistä etua valvovia viranomaisia sekä asianosaisia saamasta oleellista tietoa oman elinpiirinsä tulevaisuuteen vaikuttavasta hankekokonaisuudesta, ja että tällä hakemusten pilkonnalla on estetty asianosaisisia muodostamasta todellista käsitystä hankekokonaisuudesta ja estetty lausumasta muistutusta ja mielipidettä todelliseen hankekokonaisuuteen.

8.3. Täytäntöönpanohakemuksen perustelut ovat muutenkin puutteelliset

Katsoimme muistutuksessamme täytäntöönpanohakemuskuulutukseen, ettei hakija osoita täytäntöönpanohakemuksensa perusteeksi sellaista kaivoslain 169 §:en perusteluissa velvoitettua erilliskysymystä, joka tarpeettomasti viivästyttäisi malminetsinnän jatkumista koko malminetsintälupa-alueella.

Edellä lausuttuun viitaten katsoimme hakijan täytäntöönpanohakemuksen olevan kaivoslain 169 §:n vastainen. Kaivoslain 169 §:n perustelujen mukaan pääsääntö on, että malminetsintäluvan mukaisiin toimenpiteisiin voidaan pääsääntöisesti 168 §:n mukaisesti ryhtyä vasta, kun lupapäätös on lainvoimainen. Malminetsintäluvan voimassaolon jatkamisesta annettua päätöstä koskeva valitus voi kohdistua johonkin rajattuun erilliskysymykseen, esimerkiksi malminetsintäalueen tiettyyn osaan taikka tiettyihin malminetsintämenetelmiin. Tällainen saattaisi tarpeettomasti viivästyttää malminetsinnän jatkumista koko malminetsintäalueella.

Katsoimme, että hakija hakemuksensa kohdissa 7 ja 8 esittää perusteettomia perusteluja täytäntöönpanohakemukselleen, kuin luvan viivästyminen haittaisi yhtiön malminetsintätoimintaa.

Viitaten hakijan hankekokonaisuuteen katsoimme, että hakijan malminetsintäresurssit tuskin riittävät koko hankekokonaisuutensa kaikkien lupapalasten yhtäaikaiseen tutkimiseen (eikä sellaista hakija ole edes väittänytkään), jonka vuoksi todelliseen malminetsintätoimintaan ei tule mitään viivästymistä odotellessa Sakatti 1-5 -lupapäätöksen lainvoimaiseksi tuloa.

Katsoimme myös, ettei hallintoviranomainen täytäntöönpanohakemuksen kuulutusasiakirjassaan osoita selvittäneensä, onko hakija kaivoslain 169 §:n edellyttämällä tavalla osoittanut rajatun erilliskysymyksen hakemuksensa perusteeksi.

8.3.1 Hakija ei hakemuksessaan osoita eikä esitä sellaista lupapäätöstä ja yksilöityjä lupamääräyksiä, mihin perustuen yksilöityihin toimenpiteisiin voitaisiin ryhtyä valituksesta huolimatta.

Luvanhakija hakemuksensa kohdissa 9 ja 10 esittää, että täytäntöönpanohakemus voitaisiin myöntää hakijan lupahakemuksessaan esittämään tutkimussuunnitelmaan perustuen.

Katsoimme ettei hakija esitä täytäntöönpanohakemuksessaan sellaisia yksilöityjä lupamääräyksiä, joihin perustuen täytäntöönpanomääräys voitaisiin myöntää.

Katsoimme oleelliseksi lainvastaiseksi puutteeksi, ettei luvanhakija hakemuksessaan eikä hallintoviranomainen Tukes kuulutusasiakirjassaan ole esittänyt, minkälaiset ’yleisten ja yksityisten etujen turvaamiseksi tarpeelliset lupamääräykset’ ovat valituksenalaisessa lupapäätöksessä, ja kuinka niitä sovellettaisiin tässä täytäntöönpanomääräyksessä muutoksenhausta huolimatta.

Katsoimme, että kyseisten ’yleisten ja yksityisten etujen turvaamiseksi tarpeellisten lupamääräysten’ puuttumisen vuoksi täytäntöönpanohakemuksen kuulutusmenettelyn yhteydessä muistuttajat eivät ole saaneet oleellista tietoa käyttöönsä voidakseen lausua hakemuksessa viitatuista lupamääräyksistä, minkä katsomme hallintoviranomaisen menettelyvirheeksi.

Katsoimme, ettei hallintoviranomainen ole esittänyt täytäntöönpanohakemuksen kuulutusasiakirjassa ’yleisten ja yksityisten etujen turvaamiseksi tarpeellisia lupamääräyksiä’, koska niistä olisi voinut käydä ilmi, että ne on annettu siinä määrin kaivoslainsäädännön vastaisesti, ettei niihin perustuvasti ole mahdollista myöntää myöhemmän malminetsintäluvan täytäntöönpanolupaa muutoksenhausta huolimatta.

Edellä kuvattuihin perusteluihin viitaten katsoimme, ettei täytäntöönpanohakemuksessa eikä kuulutusasiakirjassa osoiteta sellaisia ’yleisten ja yksityisten etujen turvaamiseksi tarpeellisia määräyksiä’, joihin perustuen lupaviranomainen voisi määrätä valituksen alaisen malminetsintälupapäätöksen täytäntöönpantavaksi muutoksenhausta huolimatta.

8.3.2. Hakija eikä lupaviranomainenkaan ei osoita selvitetyn hankealueeseen sisältyviä haitallisia mineraaleja, käyttämiänsä kairauksia helpottavia kemikaaleja eikä niistä molemmista aiheutuvia haittoja.

Viittaamme edellä kohdissa 3. ja 4. lausumaamme.

Katsomme, ettei hallintoviranomainen lupapäätöksessään ollenkaan kommentoi yksityiskohtaista muistutustamme, vaan perustelemattomasti väittää lausunnoissa ja muistutuksissa esitetyt seikat otetun huomioon lupamääräyksissä. Katsomme, että väite on perusteeton. Katsomme, että hallintoviranomainen on tältä osin tehnyt lupapäätöksen kaivoslain 56 §:n 1 momentin vastaisesti.

Katsomme viitaten edellä lausumaamme, ettei luvanhakija eikä hallintoviranomainen ole selvittänyt hankkeen haitallisista mineraaleista aiheutuvia haittoja eikä hallintoviranomainen ole YVA-selvityksiin perustuen määrännyt sellaisia lupamääräyksiä, joihin perustuen aiheutuvat haitat voitaisiin estää.

Katsomme edellä kuvattuun viitaten, että hallintoviranomainen Tukesin lupapäätös on EU:n luontodirektiivin, EU:n ympäristövaikutusten arviointidirektiivin ja EU:n vesipuitedirektiivin vastainen, jonka vuoksi sellaiselle lainvastaiselle lupapäätökselle ei voi myöntää täytäntöönpanomääräystä.

Valituksen yhteenveto

Viitaten edellä valituksen yksityiskohtaisten perustelujen kohdissa 1., 2., 3., 4., 5., 6., ja 7. lausuttuun katsomme, että hallintoviranomainen Tukes on lupapäätösmenettelyssään:

– jättänyt selvittämättä hakijan laajan hankekokonaisuuden ja sen vaikutukset luvanmyöntämisen edellytyksiin tai esteisiin;

– tehnyt lupapäätöksen EU:n luontodirektiivin 92/43/ETY velvoitteiden vastaisesti;

– tehnyt lupapäätöksen vastoin EU:n ympäristövaikutusten arviointi -direktiivin velvoitteita;

– tehnyt lupapäätöksen vastoin vesipuitedirektiivin velvoitteita;

– jättänyt kuulutusasiakirjoissa esittämättä hallintoviranomaisen ehdotusta malminetsintälupaan sisällytettäväksi ’yleisten ja yksityisten etujen turvaamiseksi tarpeelliset määräykset’, eikä myöskään ole lupapäätöksessään antanut riittäviä lupamääräyksiä ’yleisten ja yksityisten etujen turvaamiseksi’;

– ei ole lupapäätöksessä esittänyt kaivannaisjätesuunnitelmaa, selvitystä jätteiden käsittelystä, selvitystä käytetyistä mineraaleista ja niiden ekologisista vaikutuksista, eikä toiminnan jälkihoitosuunnitelmaa;

– ei lupahakemuksen kuulutuksessaan eikä lupapäätöksessään selosta asiasta käytyjä viranomaisneuvotteluja eikä niiden pöytäkirjoja.

Viitaten edellä kuvattuihin valituksen yksityiskohtaisissa perusteluissa lausuttuun katsomme hallintoviranomainen Tukesin tehneen lupapäätöksensä EU:n luontodirektiivin, ympäristövaikutusten arviointidirektiivin, vesipuitedirektiivin sekä kaivannaisjätedirektiivin vastaisesti, minkä vuoksi lupapäätös on kumottava ja hakijan hakemus hylättävä.

Viitaten edellä kuvattuun ja valituksen yksityiskohtaisissa perusteluissa kohdassa 8 lausuttuun katsomme, että lupapäätöksessä annettu täytäntöönpanomääräys on annettu lainvasteisesti lupapäätökselle, joka ei täytä direktiivien eikä kansallisen lainsäädännön vaatimuksia, minkä vuoksi vaadimme hallinto-oikeutta antamaan välittömästi välipäätöksen kieltää lupapäätöksen täytäntöönpanomääräyksen toimeenpano kunnes asiassa on saatu lainvoimainen päätös.

Vaatimukset

Pääasian ensisijaiset vaatimukset

1. Vaadimme hallintoviranomainen Tukesin päätöstä 30.9.2020 lupatunnus ML2012:0036 kumottavaksi lainsäädännön vastaisena sekä luvanhakijan lupahakemus hylättäväksi.

Katsomme valituksen yksityiskohtaisissa perusteluissa osoitetun kyseisen lupahakemuksen kuulutuksen sekä lupapäätöksen tehdyin lainvastaisin menettelyin, jonka vuoksi vaadimme lupapäätöstä kumottavaksi ja luvanhakijan lupahakemusta hylättäväksi.

2. Vaadimme hallintoviranomainen Tukesin tekemän lupapäätöksen täytäntöönpanomääräyksen toimeenpanoa välittömästi kiellettäväksi hallinto-oikeuden välipäätöksellä, kunnes asiasta on saatu lainvoimainen päätös.

Katsomme viitaten vaatimukseemme 1., että Tukesin lupapäätös ei täytä direktiivien eikä lainsäädännön vaatimuksia, minkä vuoksi sellaisen lainvastaisen lupapäätöksen täytäntöönpanomääräykselle ei ole oikeudellisia perusteluja. Vaadimme siis hallinto-oikeutta asianosaisten oikeusturvan takaamiseksi välipäätöksellä kieltämään Tukesin antaman täytäntöönpanomääräyksen toimeenpanon, kunnes asiasta on saatu lainvoimainen päätös.

Pääasian toissijaiset vaatimukset

3. Asian palauttaminen direktiivien velvoittamien selvitysten laatimiseksi

Katsomme, että asian palauttamiseksi hallintoviranomainen Tukesin uudelleen käsiteltäväksi ei ole oikeudellisia perusteita direktiivien velvoittamien selvitysten puuttuessa.

Katsomme, että hallinto-oikeuden on annettava päätös, että mikäli hakija edelleen haluaa jatkaa malminetsintäänsä, on hakijan tehtävä koko hankekokonaisuuttaan koskevat luontodirektiivin, ympäristövaikutusarviointidirektiivin sekä vesipuitedirektiivin velvoittamat selvitykset sekä haettava niihin selvityksiin perustuvasti malminetsintälupa uudestaan.

Vaatimus oikeudenkäyntikulujemme korvaamisesta

4. Vaadimme oikeudenkäyntikulujemme korvaamista täysimääräisesti

Katsomme valituksemme yksityiskohtaisissa perusteluissa osoitetun, että tämä oikeudenkäynti johtuu luvanhakijan ja hallintoviranomainen Tukesin (lupaviranomainen) lainvastaisista menettelyistä, jonka vuoksi olisi kohtuutonta, mikäli oikeudenkäyntikulumme jäisivät vahingoksemme.

Vaadimme oikeudenkäyntikulumme määrättävän hakijan ja lupaviranomaisen yhteisvastuullisesti korvattavaksi täysimääräisesti lainmukaisine korkoineen. Katsomme, että hallinto-oikeus määrittää korvausvastuun jakautumisen.

Katsomme, että hallinto-oikeus on lainsäädäntöön perustuen määritellyt lupapäätöksessään lupapäätöksen työmäärän arvoksi 3 100 €.

Katsomme yhdenvertaisuuslainsäädäntöön perustuen, että kyseisen lupapäätöksen osoittaminen lainsäädännön vastaisesti tehdyksi, ei voi olla työmäärältään eikä työn arvoltaan vähempiarvoisempi, kuin lupaviranomainen Tukesin lupapäätöksessään määrittämä arvo omalle työlleen.

Esitämme valituksemme laatimiskuluiksi aiheutuneen tähän mennessä 3 100 € kulut.

Tietopyynnöt

Pyydämme tiedottamaan meille tähän valitukseen annettavat vastineet ja antamaan meille mahdollisuus lausua niihin.

Kunnioittaen

Rovaniemellä 30.10. 2020

Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piiri ry

lappi@sll.fi

040 823 2443

Rovakatu 23, 96100 Rovaniemi

Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piiri ry:n puolesta

varapuheenjohtaja Seppo Väinönheimo toiminnanjohtaja Mika Flöjt