SLL Lapin vastaselitys Kevitsan kaivoksen ”Yleiset ja Yksityiset edut” -lupamääräysprosessissa

Uutiset 14.10.2021

Pohjois-Suomen hallinto-oikeus

PL 189, 90101 Oulu

pohjois-suomi.hao@oikeus.fi

Viite

Vastaselityspyyntönne 7.9.2021 Dnro 20271/03.04.04.04.33/2021

asiassa Tukesin päätös 28.1.2021 KaivNro 7140 Kevitsa.

Asia

Vastaselitys valitukseen annettuun vastineeseen

Määräaika

Alkuperäinen määräaika 29.9.2021.

Meille on annettu lisäaikaa 14.10.2021 saakka.

Vastaselityksen antaja

Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piiri ry

Vastaselitys valitukseen annettuun vastineeseen

Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piiri ry (myöhemmin SLL Lapin piiri) antaa vastaselityksen hallintoviranomainen Tukesin 22.4.2021 antamaan valituksemme vastinelausuntoon.

Annamme vastaselityksen valituksen jaottelun mukaisesti:

Vastaselityksen yleiskuvaus

Vastaselityksen yksityiskohtaiset perustelut

Vastaselityksen tiivistelmä

Vaatimukset

Vastaselityksen yleiskuvaus

SLL Lappi lausuu vastaselityksenään yleisesti, ettei hallintoviranomainen Tukes vastinelausunnossaan ole osoittanut yhdenkään yksityiskohtaisesti perustellun valituskohdan osalta valituksen perusteita perusteettomiksi tai virheellisiksi, minkä vuoksi pidämme valituksemme perusteluineen ja vaatimuksineen täysimääräisesti voimassa tässä annetuin lisäperusteluin.

Vastaselityksen yksityiskohtaiset perustelut

Valituksen kohta 2.1. ’Toiminnanharjoittajan toimintakokonaisuutta ei ole selvitetty eikä selostettu’

Valituksessa esitimme kaivosrekisterin karttapalvelun kuvan, jonka mukaan toiminnanharjoittaja Kevitsa Mining Oy:llä on alueella laaja malminetsinnän, kaivospiirin ja kaivospiirin laajennushankkeen muodostama toimintakokonaisuus.

Katsoimme Kevitsa Mining Oy:n yleisten ja yksityisten etujen lupamääräysten tarkistushakemuksen riittämättömäksi, koska toiminnanharjoittaja ei selvittänyt koko toimintakokonaisuuttaan eikä toimintakokonaisuuden toimintoja, joilla on vaikutuksia ympäristöön, vesistöön, ilmanlaatuun, ilmastoon ja luontoon; siis yleiseen ja yksityiseen etuun.

Valituksessa katsoimme, etteivät Kevitsan kaivospiirille vuonna 2014 yleisten ja yksityisten etujen turvaamiseksi annetut lupamääräykset ole perustuneet toiminnanharjoittajan koko toimintakokonaisuuden vaikutusten selvittämiseen, eikä Kevitsa myöskään nyt 2020 lupamääräysten tarkistamishakemuksessaan selostanut koko toimintakokonaisuuttaan siten, että yleisiin ja yksityisiin etuihin vaikuttavat kaikki toiminnot olisivat tulleet riittävästi selvitetyiksi.

Viittasimme YVA-direktiiviin 2011/92/EU tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista, jonka toteuttamiseen omalta osaltaan vuoden 2011 kansallinen kaivoslaki on säädetty.

Viittasimme EU-tuomioistuimen tuomioon (Marktgemeinde Straßwalchen, C-531/13, 11.2.2015. Kohta 45, päätöslauselma kohta 2), että YVA-direktiivi velvoittaa YVA-vaikutusarvioinnissa oltavan mukana kaikki alueen eri hankkeet.

Viittasimme EU:n komission ohjeistukseen, jonka mukaan liitännäishankkeiden kuulumista YVA-menettelyn piiriin tulisi arvioida ”centre of gravity” -testin avulla (Commission Note, Subject: Interpretation line suggested by the Commission as regards the application of Directive 85/337/EEC to associated/ancillary works. 5.3.2012).

Viittasimme Unionin tuomioistuimen ennakkotapaus C-531/13 (11.2.2015), jossa tuomiossa on katsottu, että Unionin ympäristövaikutusten arviointia koskeva direktiivi (85/337/ETY) vaatii, että jos malminetsintälupahakemuksen perusteella on tarkoitus tehdä syväkairauksia, hankkeen osalta on arvioitava YVA-selvitys.

Viittasimme luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohtaan.

Viittasimme KHO:n päätöksen 6029/2017 päätösperustelujen kuvaukseen:

”Määräysten antamisen tulee perustua sellaiseen selvitykseen, jonka perusteella niiden tarvetta ja sisältöä voidaan arvioida yksityiskohtaisesti ja kulloisenkin kaivoshankkeen ominaispiirteet ja vaikutukset huomioon ottaen. Tämä arviointi ei voi perustua pelkästään siihen, millaiset jo toteutetun kaivostoiminnan vaikutukset ovat olleet tai ovat taikka siihen, että kaivostoimintaa ei ole vielä aloitettu, vaan määräyksiä annettaessa on otettava huomioon myös se, millaista kaivostoimintaa alueella tulevaisuudessa aiotaan harjoittaa.”

Valituksessa katsoimme, ettei kyseisistä direktiivien ja lainsäädännön tulkintakohdista ilmene, että kyseisten yhteisvaikutusten selvittämisvelvollisuutta voitaisiin välttää tai ohittaa toimintakokonaisuuden eriaikaisesti tehdyillä lupahakemuksilla ja lupapäätöksillä.

Valituksessa katsoimme, että kansallisessa lainsäädännössä on määrätty ’yleisen ja yksityisten etujen turvaamiseksi tarpeelliset määräykset’ määrävälein tarkastettavaksi, ei pelkästään kulloisenkin lupa-aluepalasen sisäisten toimintomuutosten aiheuttamien seikkojen vuoksi tarkistettavaksi, vaan erityisesti toiminnanharjoittajan koko toimintakokonaisuuden muutosten ja koko toiminta-alueen mahdollisten muiden olosuhteiden muutosten vuoksi tarkistettavaksi, uusien olosuhteiden ja mahdollisesti tarkentuneiden lainsoveltamisohjeiden täyttämiseksi.

Valituksessa katsoimme, että niitä toiminnanharjoittajan koko toimintakokonaisuuden toimintojen haitallisia vaikutuksia asianosaisille ja yleiselle edulle, esim. ympäristöperusoikeudelle, ei hallintoviranomainen Tukes nyt Kevitsan ’yleisten ja yksityisten etujen turvaamiseksi tarpeelliset määräykset’ -tarkistusmenettelyn kuulutusasiakirjassa selosta eikä ole ottanut huomioon.

Valituksessa katsoimme hallintoviranomainen Tukesin tehneen Århusin sopimuksen, YVA-direktiivin, perustuslain ympäristöperusoikeuden, perustuslain oikeusturvatakuun, hallintolain ja kaivoslain vastaisesti Kevitsan ’yleisten ja yksityisten etujen turvaamiseksi tarpeelliset määräykset’ -päätöksensä riittämättömiin selvityksiin tukeutuen.

Vastinelausunnossaan hallintoviranomainen Tukes ei suoraan lausu tähän yksityiskohtaisesti perusteltuun valituskohtaan, vaan lausuu vain yleisluontoisesti:

”Muutoksenhakijan väite siitä, että muutoksenhaun kohteena oleva päätösasia olisi kuulutettu puutteellisesti tai että kuulutuksella olisi harhaanjohdettu asianosaisia on edellä kerrottu huomioon ottaen perusteeton. Kukaan asianosaisista tai viranomaisista ei ole esittänyt väitteitä tai huomautuksia kuulutuksen tai lupakäsittelyn kaivoslain tai minkään muun lain vastaisuudesta. Kaivosluvan määräaikaista tarkistamista koskeva asia on valittajan väitteistä huolimatta kuulutettu ja käsitelty kaivoslain mukaisesti.”

SLL Lappi lausuu vastaselityksenään, ettei hallintoviranomainen Tukes vastinelausunnossaan lausu mitään valituksessa osoitetuista direktiivien, EU-ohjauksien ja KHO:n päätöksien velvoitteista koko hankekokonaisuuden vaikutusten huomioonottamisesta lupahakemusten, lupahakemuskuulutusten, lupakäsittelyn ja lupapäätöksen perusteeksi.

Hallintoviranomainen Tukes ei myöskään vastineessaan osoita tehneensä vuoden 2014 lupapäätöstä kaivoslain ja direktiivien velvoitteiden mukaisesti siten, että päätöksessä olisi otettu huomioon koko hankekokonaisuuden yhteiset vaikutukset. Katsomme hallintoviranomainen Tukesin siten myöntävän oleellisen puutteen lupapäätöksessään, koska tässä käsiteltävässä asiassa on kyse tuon vuoden 2014 lupapäätöksen mukaisten lupamääräysten tarkistamishakemuksesta, mikä samalla tarkoittaa lupamääräysten saattamista lainsäädännön ja direktiivien vaatimukset täyttäviksi.

SLL Lappi katsoo, että hallintoviranomainen Tukesin perustelu, että ”Kukaan asianosaisista tai viranomaisista ei ole esittänyt väitteitä tai huomautuksia kuulutuksen tai lupakäsittelyn kaivoslain tai minkään muun lain vastaisuudesta”, on absurdi, eikä sellaisella perustelulla voi osoittaa lupapäätöksen täyttävän direktiivien tai kansallisen lainsäädännön vaatimukset.

Katsomme, että päinvastoin valituksemme koski juuri sitä, että hallintoviranomainen Tukes on kuulutusasiakirjoissa antanut asianosaisille ja lausunnonantajaviranomaisille niin puutteelliset tiedot kuulutuksen kohteena olevista ’yleisten ja yksityisten etujen turvaamiseksi tarpeelliset määräykset’ -asian käsittelyasiakirjoista, etteivät asianosaiset ole niihin tukeutuen voineet antaa sellaisia yksilöityjä kannanottoja asiaan, mitä hallintoviranomainen Tukes on kuulutusmenettelyssä vaatinut.

Tämä seikka on oleellinen oikeudellinen kysymys tässä valitusprosessissa, eikä hallintoviranomainen Tukesin väite, ettei kukaan ole esittänyt väitteitä kuulutuksen lainvastaisuudesta, osoita valitusperustetta vääräksi tai virheelliseksi, vaan päinvastoin osoittaa oikeaksi: asianosaiset eivät ole kuulutusasiakirjoista voineet saada selville, mihin yksilöityyn asiaan he voisivat yksilöidyt kannanottonsa antaa.

Toisaalta hallintoviranomainen Tukesin väite, ettei kukaan asianosaisista ole esittänyt väitteitä kuulutuksen lainvastaisuudesta, on totuuden vastainen myöskin sen vuoksi, että SLL Lapin piiri esitti kuulutukseen muistutuksensa, jossa lausui perustellun kannanottonsa kuulutusmenettelyyn. Sitä ei hallintoviranomainen Tukes ottanut asianmukaisella tavalla huomioon lupapäätöksessä, ja nyt harhauttavasti väittää ettei kukaan.

SLL Lappi lausuu vastaselityksenään, että hallintoviranomainen Tukes on tehnyt lupamenettelyssään ilmeisen virheen lainsäädännön ja direktiivien tulkinnassaan hankekokonaisuuden selvittämistä ja huomioonottamista koskevien säädösten suhteen, ja että tämä virhe on voinut vaikuttaa päätöksiin lupahakemuksen vireille tulossa, kuuluttamisessa, lausuntojen pyytämisessä, lupaharkinnassa ja lupapäätöksessä. Tämän pyydämme hallinto-oikeuden ottamaan päätösharkinnassaan huomioon ja korjaamaan ilmeiseen säädösten tulkintavirheeseen perustuvan lupapäätöksen.

Valituksen kohta 2.2. ’Toiminnanharjoittajan toimintakokonaisuuden asianosaisia ei ole selvitetty ja selostettu.’

Valituksessa katsoimme, ettei lupaviranomainen Tukes lupapäätöksessään osoita selvittäneensä toimintakokonaisuuden asianosaisia, joten se ei ole myöskään voinut selvittää kuulutusmenettelyssään ja ottaa huomioon lupapäätöksessään hakijan toiminnoista asianosaisten perusoikeuksille ja eduille aiheutuvia haittoja, minkä katsoimme hallintoviranomainen Tukesin säädösten vastaiseksi menettelyksi.

Vastineessaan hallintoviranomainen Tukes lausuu:

”Päätöksen kohteena olevassa asiassa ovat asianosaisia kaivosalueen kiinteistönomistajana Metsähallitus sekä Sodankylän kunta ja Oraniemen paliskunta. Yksikään asianosaisista eikä myöskään ympäristöviranomainen Lapin ELY-keskus ole valittaneet muutoksenhaun kohteena olevasta päätöksestä.”

Vastaselityksenä SLL Lappi katsoo hallintoviranomainen Tukesin vastineellaan tunnustavan kaivoslain vastaisen menettelytapansa asianosaisuuden määrittelyissään.

Lisäperusteluna viittaamme kaivoslakia (621/2011) koskevan hallituksen esityksen HE 273/2009 vp yksityiskohtaisiin perusteluihin, joissa todetaan 165 §:n 1 momentin 1 kohdan osalta muun ohella seuraavaa:

”Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan valitusoikeus olisi asianosaisella eli sillä, jonka etua, oikeutta tai velvollisuutta asia saattaa koskea. Luvan hakijaa ja luvan kohteena olevaan alueeseen kuuluvan kiinteistön omistajaa olisi aina pidettävä asianosaisena. Malminetsintälupaa, kaivoslupaa ja kullanhuuhdontalupaa koskevan päätöksen sekä kaivostoiminnan lopettamispäätöksen vaikutuksiin liittyy epävarmuutta ja joudutaan tekemään ennakkoharkintaa. Sen vuoksi asianosaismääritelmän tulisi olla hieman laajempi kuin hallintolainkäyttölain 6 §:n 1 momentissa ja vastata 34 §:n 2 momentin 3 kohdassa määriteltyä asianosaista. Valitusoikeuden saaminen ei edellyttäisi, että päätös välittömästi vaikuttaa valittajan etuun tai oikeuteen, vaan myös välilliset ja ei-oikeudelliset vaikutukset hyväksytään asianosaisuuden perusteiksi. Muun muassa alueen luontoyrittäjät tai lähialueella toimivat etsintä- ja kaivosyhtiöt taikka alueella toimiva paliskunta voisivat olla oikeutettuja valittamaan, jos asia saattaa koskea heidän oikeuttaan tai etuaan. Käytännössä muutos nykytilaan verrattuna ei ole merkittävä, koska asianosaisuutta on oikeuskäytännössä tulkittu laajasti.”

SLL Lappi katsoo säädöksessä selvästi selostetun, että asianosainen on se, jonka etua, oikeutta tai velvollisuutta asia saattaa koskea, myös välillisten ja ei-oikeudellisten vaikutusten kautta. Ja että tämä määritelmä pitää sisällään enemmän kuin pelkästään luvan kohteena olevat kiinteistön omistajat, ja että jo ennen kaivoslain uusimista on asianosaisuutta oikeuskäytännössä tulkittu laajasti.

Katsomme hallintoviranomaisen käyttämän asianosaismäärittelyn suppeuden oleellisen merkitykselliseksi, koska asiaosaismäärittelyn merkitys kertautuu hankekokonaisuuden merkityksen kanssa arvioitaessa sitä asianosaisjoukkoa, joiden etua, oikeutta tai velvollisuutta on tässä ’yleisten ja yksityisten etujen turvaamiseksi tarpeelliset määräykset’ -lupamenettelyssä tarkoitus turvata ja arvioitaessa lupamenettelyn säädöstenmukaisuutta tuon turvaamismenettelyn toteuttamisessa, kun hallintoviranomainen Tukes vastineessaan perustelee asianosaisiksi vain kiinteistönomistajana Metsähallitus sekä Sodankylän kunta ja Oraniemen paliskunta.

SLL Lappi lausuu vastaselityksenään, että hallintoviranomainen Tukes on tehnyt lupamenettelyssään ilmeisen virheen asianosaisten määrittelyssään, ja tämä ilmeinen virhe on voinut vaikuttaa päätöksiin lupahakemuksen vireille tulossa, kuuluttamisessa, lausuntojen pyytämisessä, lupaharkinnassa ja lupapäätöksessä, minkä pyydämme hallinto-oikeutta ottamaan päätösharkinnassaan huomioon ja korjaamaan ratkaisussaan ilmeiseen säädösten tulkintavirheeseen perustuvan lupapäätöksen.

Valituksen kohta 2.3. ’Toiminnanharjoittajan toimintakokonaisuusalueeseen sisältyviä haitallisia mineraaleja ei ole selvitetty ja selostettu’.

Valituksessa viittasimme YVA-direktiiviin, joka velvoittaa selvittämään haitallisista mineraaleista aiheutuvat haittavaikutukset ja osoitimme, ettei luvanhakija Boliden Kevitsa Mining Oy:lle [myöhemmin luvanhakija tai Boliden] lupahakemuksessaan selosta toiminnan kohteena olevia haitallisia mineraaleja eikä niistä aiheutuvia haittoja, eikä myöskään hallintoviranomainen Tukes kuulutusasiakirjassa niitä selosta.

Valituksessa katsoimme, että lausuntoja antavat viranomaiset ja asianosaiset ovat riippuvaisia hallintoviranomainen Tukesin kuulutusasiakirjoissa toimittamista tiedoista, erityisesti alueen kallioperän haitallisiin mineraaleihin liittyen. Niitä ei Tukes kuulutusasiakirjoissa selostanut. Muut viranomaiset ja hankkeen asianosaiset jäivät riippuvaisiksi vain hakijayhtiön omasta hankkeestaan tekemästä kuvauksesta, jota ei voi pitää kattavana ja puolueettomana kuvauksena hankkeen haitallisista vaikutuksista, eikä hallintoviranomainen Tukes antanut kuulutusasiakirjassa minkäänlaista lausuntoa hakijan hakemuksen riittävyydestä haitallisten vaikutusten arvioimiseksi.

Kuulutusmenettelyyn antamassamme muistutuksessa olimme katsoneet kuulutusasiakirjan selvitykset riittämättömiksi haitallisten mineraalien osalta. Viittasimme Outokumpu Oy:n vuonna 1973 laatimaan Suomen uraanivyöhykekarttaan ja liitimme sen myös valitukseen lupapäätöksestä.

Valituksessa katsoimme, ettei haitallisia mineraaleja ole selostettu Kevitsan alkuperäisen kaivospiirin päätöksessä, kaivospiirin ympäristöluvassa, kaivospiirin ’yleisten ja yksityisten etujen turvaamiseksi tarpeelliset lupamääräykset’ -päätöksessä vuonna 2014, kaivospiirin ympärille myönnetyissä useissa malminetsintälupapäätöksissä, eikä tässä nyt myönnetyssä vuoden 2014 lupamääräysten tarkistamispäätöksessäkään, ja katsoimme hallintoviranomaisen väitteen, että ”hankealueen mineralogia on esitetty jo aiemmissa asiakirjoissa” suorastaan tosiasioiden vastaiseksi väitteeksi.

Valituksessa katsoimme myös, ettei hallintoviranomaisen kuulutusmenettely eikä lupapäätösmenettely toiminnanharjoittajan lupamääräysten tarkistamismenettelyssä voi perustua siihen, että haitalliset mineraalit olisi esitetty jossain aikaisemmissa asiakirjoissa, joita ei kuulutusmenettelyssä eikä lupapäätöksessä edes yksilöity.

Valituksessa katsoimme myös, ettei hallintoviranomainen Tukes lupapäätöksen toteamuksellaan muistutukseemme ollenkaan perustele, miltä osin ne (yksilöimättömät) aiemmat asiakirjat olisivat osoittaneet haitallisten mineraalien vaikutukset yleiselle ja yksityiselle edulle selvitetyn siinä määrin luotettavasti, riittävästi ja koko toimintakokonaisuusalueelta, ettei niitä olisi ollut tarpeen käsitellä tämän käsillä olevan yleisten ja yksityisten etujen turvaamismääräysten tarkistamismenettelyn kuulutusasiakirjassa eikä lupapäätöksessäkään.

Valituksessa katsoimme myös asiattomaksi ja oikeusperusteiltaan perusteettomaksi hallintoviranomainen Tukesin lupapäätöksessä muistutuksemme johdosta antaman huomautuksen: ”Turvallisuus ja kemikaalivirasto huomauttaa lisäksi, että haitallisten mineraalien esiintymistä ja niiden aiheuttamia toimenpiteitä valvotaan jatkuvasti eri viranomaisten valvontamenettelyissä”.

Kyseinen hallintoviranomainen Tukesin huomautus on absurdi. Katsoimme, että tämä käsiteltävänä oleva Kevitsa Mining Oy:n toimintaa koskeva ’yleisten ja yksityisten etujen turvaamiseksi tarpeelliset määräykset’ -tarkistuskäsittely on käynnissä, päinvastoin kuin hallintoviranomainen Tukes väittää, juuri siksi että menettelyssä määritellään ne lupamääräykset, joita valvontaviranomaisen (eli Tukesin itse) tulee jatkuvasti valvoa valvontamenettelyssään. Nyt hallintoviranomainen Tukes väitteellään yrittää luoda sellaista lainsäädännön vastaista tulkintaa, että koska itse valvoo, ei tarvitse tehdä lainsäädännön velvoittamia lupamääräysten tarkistamismääräyksiä haitallisten mineraalien vaikutusten suhteen.

Valituksessa katsoimme, että toiminnanharjoittajan koko toiminta-alueellaan oleviin haitallisiin mineraaleihin kohdistamat toimenpiteet aiheuttavat haittoja yleiselle ja yksityiselle edulle. Näistä haitallisista mineraaleista aiheutuu haittoja ympäristölle, vesistölle, ilmanlaadulle, ilmastolle ja luonnolle. Niitä ei Kevitsa Mining ole selvityksessään selostanut eikä hallintoviranomainen Tukes ole kuulutusasiakirjassaan eikä lupapäätöksessä osoittanut niitä otetun huomioon päätösratkaisun perusteeksi.

Valituksessa katsoimme, että luvanhakija sekä hallintoviranomainen Tukes jättäessään asian kuulutusasiakirjassa selostamatta alueeseen kuuluvat haitalliset mineraalit, ovat pyrkineet tosiasioiden vastaisesti luomaan alueen asianosaisille harhauttavaa mielikuvaa, kuin haitallisia mineraaleja ja niihin kohdistuvaa toimintaa ei alueella olisikaan eikä niistä aiheutuvaa haittaa siis tarvitsisi ottaa huomioon tässä lupamääräysten tarkistamismenettelyssä.

Valituksessa katsoimme menettelyn syynä olevan, ettei hallintoviranomainen Tukes ollut sellaisia haitallisia mineraaleja alkuperäisessä vuoden 2014 ’yleisten ja yksityisten etujen turvaamiseksi tarpeelliset määräykset’ -päätöksessäkään huomioinut. Nyt hallintoviranomainen Tukes yrittää pelkästään toistaa tuon vuoden 2014 virheellisen ’yleisten ja yksityisten etujen turvaamiseksi tarpeelliset määräykset’ -menettelynsä.

Valituksessa viittasimme Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 2006/21/EY, annettu 15 päivänä maaliskuuta 2006, kaivannaisteollisuuden jätehuollosta ja direktiivin 2004/35/EY muuttamisesta, koska katsoimme haitallisten mineraalien selvittämisen (tässä tapauksessa selvittämättä jättämisen) koskevan erityisesti toiminnanharjoittajalle määrättävää vakuusvaatimusmäärittelyä toiminnan jälkihoitotöiden varalle.

Valituksessa katsoimme, että kaivannaisjäte-käsite ei koske pelkästään kaivostoiminnassa syntyvää jätettä, vaan myös malminetsinnän kairauksien yhteydessä syntyvää kairaussoijaa, minkä vuoksi haitallisista mineraaleista aiheutuvien haitallisten kaivannaisjätteiden selvitystä, jätteiden käsittelyä koskevia määräyksiä ja lupapäätöksessä kaivannaisjätteiden jälkihoitotöiden suhteen toiminnanharjoittajalle asetettavia vakuusvaatimuksia on käsiteltävä koko toiminta-alueen toimintoja koskevasti.

Valituksessa katsoimme, ettei YVA-direktiivin ja kaivannaisjätedirektiivin velvoitteita voida tulkita siten, että kaivannaisjätteitä koskevat vaatimukset voitaisiin jättää huomioimatta siten, että lupahakemuksessa, hakemuksen kuulutuksessa ja lupapäätösmenettelyssä jätetään kokonaan mainitsematta alueeseen sisältyvät haitalliset mineraalit.

Valituksessa katsoimme, ettei hallintoviranomainen Tukes lupapäätöksessään osoita selvittäneensä toimintakokonaisuuteen liittyviä haitallisia mineraaleja eikä siten myöskään antanut lupamääräyksiä niistä aiheutuvien haittojen estämiseksi asianosaisten perusoikeuksille ja eduille.

Viitaten edellä kuvattuihin seikkoihin katsoimme hallintoviranomainen Tukesin tehneen lainsäädännön ja direktiivien vastaisesti Kevitsan ’yleisten ja yksityisten etujen turvaamiseksi tarpeelliset määräykset’ -tarkistamisen kuulutusmenettelyn sekä lupapäätöksen riittämättömiin selvityksiin perustuen.

Hallintoviranomainen Tukes ei antanut eriteltyä vastinetta tähän kohtaan, vaan ainoastaan edellä kohdassa 2.2. kuvatun yleislausuman.

Vastaselityksenä SLL Lappi lausuu, että hallintoviranomainen Tukes ei vastineessaan osoita valituksen tämän kohdan yksityiskohtaisia perusteita perusteettomiksi tai virheelliseksi, vaan päinvastoin jättämällä vastaamatta tähän kohtaan osoittaa valitusperusteemme oikeaksi, joten pidämme valituksen tältä osin täysimääräisesti voimassa.

Valituksen kohta 2.4. ’Toiminnanharjoittajan toimintakokonaisuuden toiminnoista yleiselle ja yksityiselle edulle aiheutuvien haittojen estämiskeinoja ei ole selvitetty ja selostettu.’

Valituksessa katsoimme, ettei lupamääräysten antamisen harkinnassa tarvittavia haittojen estämiskeinoja ole selvitetty riittävästi (itse asiassa ollenkaan) hakemuksen kuulutuksen ja lupapäätösharkinnan perusteeksi.

Hallintoviranomainen Tukes ei antanut eriteltyä vastinetta tähän kohtaan, vaan ainoastaan edellä kohdassa 2.2. kuvatun yleislausuman.

Valituksen kohta 2.5. ’Asian kuulutusasiakirjassa Tukes ei esittänyt sellaista yksilöityä ehdotusta yleisten ja yksityisten etujen turvaamiseksi tarpeellisiksi lupamääräyksiksi, johon yksilöityyn ehdotukseen asianosaiset olisivat voineet antaa kannanottonsa muistutuksissaan ja lausunnoissaan.’

Valituksessa katsoimme, että yleiseen lupien myöntämismenettelyyn kuuluu, että luvanhakija esittää lupahakemuksessaan riittävät selvitykset lupapäätöksen ja lupamääräysten antamisen perusteiksi ja hallintoviranomainen Tukes kuuluttaa asian kuulutusasiakirjan (mikäli riittävät selvitykset on annettu) sellaisine yksilöityine lupamääräysehdotuksineen, että asianosaiset ja viranomaiset voivat antaa yksilöidyt muistutuksensa ja lausuntonsa.

Valituksessa katsoimme hallintoviranomainen Tukesin kääntäneen koko asianosaisten ennakollisen oikeusturvan varmistamiseksi tarkoitetun kuulemismenettelyn päälaelleen: luvanhakijan ei tarvitsisi esittää luvan myöntämisen edellytysten täyttymisen osoittamiksi tarpeellisia perusteluja hakemuksessaan, hallintoviranomaisen ei tarvitsisi muistutuksien ja lausuntojen hankkimiseksi esittää yksilöityä lupamääräysehdotuksia, ja vaikka asianosaisilla ja lausunnonantajilla ei ole muistutusten ja lausuntojen antamiseksi todellista yksilöityä selvitysaineistoa eikä yksilöityä lupamääräysehdotusta, johon perustuen voisivat muistutuksensa ja lausuntonsa antaa, niin hallintoviranomainen Tukes väittää määrittävänsä ja tekevänsä lupamääräykset noiden muistutusten jälkeen.

Valituksessa katsoimme, ettei hallintoviranomainen Tukesin väitteestä ilmene, mihin selvitysaineistoon tehty ’yleisten ja yksityisten etujen turvaamiseksi tarpeelliset määräykset’ -päätös lopulta perustuu.

Valituksessa katsoimme hallintoviranomainen Tukesin tehneen kuulutusmenettelyssään Århusin sopimuksen, YVA-direktiivin, perustuslain ennakollisen oikeusturvaperiaatteen, hallintolain hyvän hallintotapa -periaatteen ja kaivoslain 1 §:n, 39 §:n, 51 §:n, 52 §:n ja 125 §:n vastaisen menettelyvirheen.

Perusteluna valituksen tähän kohtaan viittasimme muistuksessa lausumaamme, että

hallintoviranomainen Tukes pelkästään toistaa kuulutusasiakirjassaan aikaisemmin 30.6.2014 antamansa ’lupamääräykset yleisten ja yksityisten etujen turvaamiseksi’.
edellä kuvatunlaisen hallintoviranomainen Tukesin omaksuman ’yleisten ja yksityisten etujen turvaamiseksi tarpeelliset määräykset’ -lupamääräysten antamismenettelyn on KHO todennut ratkaisussaan ’Muu päätös 6029/2017’ kaivoslain velvoitteiden vastaiseksi menettelyksi.
edellä KHO:n ratkaisun mukaista riittäviin selvityksiin perustuvaa lupamääräysehdotusta ei hallintoviranomainen Tukesin 7.1.2010 kuulutusasiakirjoihin sisälly, minkä vuoksi katsoimme absurdiksi lupaviranomaisen kuulutusasiakirjan viittauksen kaivoslaki 56.1 §:ään:

”Kaivoslupaa koskevassa päätöksessä on selostettava hakemuksen tarkoitus tai liitettävä hakemus tarpeellisilta osin päätökseen. Päätöksessä on otettava kantaa lausunnoissa ja muistutuksissa esitettyihin YKSILÖITYIHIN vaatimuksiin.”

katsoimme painokkaasti kyseisen kaivoslain 56.1. §:n tarkoittavan, että yleisten ja yksityisten etujen turvaamiseksi tarpeellisten määräysten kuulutusmenettelyn on hallintoviranomainen Tukesin valmisteltava niin huolellisesti, että kuulutusasiakirjassa esitettyihin yksilöityihin lupamääräysehdotuksiin asianosaiset voivat esittää yksilöityjä muistutuksia, lausuntoja ja vaatimuksia, joihin sitten lupaviranomaisen on otettava kantaa.
katsoimme, viitaten myös edellä kuvattuun KHO:n ratkaisuun, ettei kaivoslain 56.1. §:n vaatimusta ole oikeudellisesti perustellen mahdollista tulkita hallintoviranomainen Tukesin omaksumalla tavalla siten, että asianosaisten tulisi kuulemismenettelyn yhteydessä esittää hallintoviranomainen Tukesille yksityiskohtaiset lupavaatimukset, joihin sitten hallintoviranomainen Tukes ottaisi lupapäätöksessään kantaa, että onko muistutuksessa annettu ”riittävän yksityiskohtaiset vaatimukset” johon hallintoviranomainen Tukes voisi ottaa kantaa.
katsoimme hallintoviranomainen Tukesin omaksuman menettelyn olevan asiaton ja täysin kaivoslain perusperiaatteen vastainen, jonka mukaan luvanhakija hakee ja hallintoviranomainen Tukes tarkistaa hakemuksen ja kuuluttaa riittäviin selvityksiin perustuvan kuulutusasiakirjan siten, että asianosaiset saavat riittävän selvyyden asiasta voidakseen lausua mielipiteensä kuulutusasiakirjassa ehdotettuun yksilöityihin lupamääräyksiin.
katsoimme hallintoviranomainen Tukesin kuuluttaessaan riittämättömiin selvityksiin perustuvan kuulutusasiakirjan tehneen vakavan hallintolain 9 §:n ja 31 §:n sekä kaivoslain 1 §:n, 34 §:n, 52 §:n ja 56 §:n vastaisen menettelyvirheen.
muistutuksessa totesimme hallintoviranomainen Tukesin kuvailevan kuulutusasiakirjassaan:

”Kevitsan kaivospiirille annetut uudet lupamääräykset kaivospiirin laajentamista koskevassa päätöksessä 4.4.2018 kaivoslain (621/2011) 52§ 3 momentin ja 125 § nojalla, jotka täydentävät ja tarkentavat 24.6.2014 annettuja lupamääräyksiä.”

katsoimme, että kun hallintoviranomainen Tukes yhdistää kaivoslain 52.3 §:n ja 125 §:n perusteella aikaisemmin annetut lupamääräykset samaan kuulutusasiakirjaan, ilman ehdotusta 52.3 §:n mukaiseksi ja 125 §:n mukaiseksi uusiksi lupamääräyksiksi, ja kirjaa kuulutusasiakirjan loppuun:

”Ennen asian ratkaisemista Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes) varaa asianosaisille tilaisuuden tehdä muistutuksia lupa-asian johdosta. Muille kuin asianosaisille Tukes varaa tilaisuuden ilmaista mielipiteensä lupa-asian johdosta”,

katsoimme hallintoviranomainen Tukesin sekoittaessaan kuulutusasiakirjassa keskenään 52 §:n ja 125 §:n mukaiset lupamääräykset, samalla hyvän hallintotavan vastaisesti täysin sekoittavan kuulutuksellaan sen, mihin kuulutuksessa mainittuun asiakohtaan asianosaisilla tosiasiallisesti olisi muistutusmahdollisuus.

viittasimme kaivoslain 125 §:ään, jonka 3 momentin mukaan ”Mitä 39 §:ssä säädetään muistutuksista ja mielipiteen ilmauksia koskevasta menettelystä ja 40 §:ssä lupahakemuksesta tiedottamisesta, ei sovelleta kaivosturvallisuuslupahakemuksen käsittelyyn.”
katsoimme edellä kuvattuihin perusteluihin viitaten hallintoviranomainen Tukesin tehneen kuulutusmenettelyssään hallintolain hyvä hallintotapa -periaatteen ja kaivoslain 39 §:n, 52 §:n ja 125 §:n vastaisen menettelyvirheen.

Perusteluna valituksen tähän kohtaan viittasimme lisäksi, että

hallintoviranomainen Tukes antoi lupapäätöksessään perustelemattoman ja perusteettoman toteamuksen muistutuksemme tähän kohtaan:

”Yleisten ja yksityisten etujen turvaamiseksi tarpeellisten määräysten kuuleminen ja päätöksen antaminen nojautuu voimassa olevaan kaivoslainsäädäntöön ja se on toteutettu myös hallintolain edellyttämällä tavalla:

”Kuulutuksen osalta ei edellytetä ehdotusta yleisten ja yksityisten etujen turvaamiseksi annetuista määräyksistä vaan niitä koskevat määräykset annetaan vasta asianosaisten ja viranomaisten lausuntojen ja muistutusten jälkeen tehdyssä päätöksessä.”

Hallintoviranomainen Tukes ei antanut eriteltyä vastinetta tähän kohtaan, vaan vain edellä kohdassa 2.2. kuvatun yleislausuman.

Vastaselityksenä SLL Lappi lausuu, että hallintoviranomainen Tukes ei vastineessaan osoita valituksen tämän kohdan yksityiskohtaisia perusteita perusteettomiksi tai virheelliseksi, vaan päinvastoin jättämällä vastaamatta tähän kohtaan osoittaa valitusperusteemme oikeiksi, joten pidämme valituksen tältä osin täysimääräisesti voimassa.

Valituksen kohta 2.6. ’Hallintoviranomainen Tukesin tekemä ’yleisten ja yksityisten etujen turvaamiseksi tarpeelliset määräykset’ -tarkistuspäätös on lainsäädännön ja direktiivien vastainen.’

Valituksessa katsoimme, että hallintoviranomainen Tukesin 28.1.2021 päätös kaivosluvassa annettavien yleisten ja yksityisten etujen turvaamiseksi tarpeellisten määräysten tarkistamisesta on lyhyt:

”Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes) antaa Boliden Kevitsa Mining Oy:lle päätöksen kaivosluvassa annettavien yleisten ja yksityisten etujen turvaamiseksi tarpeellisista määräyksistä koskien Kevitsa -kaivospiiriä (KaivNro 7140).

Perustelut: Kaivoslaki 52 §, 125 § ja 181 §”

Valituksessa katsoimme, ettei lupapäätöksen perusteluista käy ilmi, minkälaiset ’yleisten ja yksityisten etujen turvaamiseksi tarpeelliset määräykset’ hallintoviranomainen Tukes on tarkistusmenettelyjen perusteella tosiasiallisesti antanut. Nimittäin Tukes ensin kertoo, että tämän päätöksen lupamääräykset korvaavat 24.6.2014 annetut lupamääräykset, mutta ei kuitenkaan anna uusia ’yleisten ja yksityisten etujen turvaamiseksi tarpeellisia määräyksiä’, joten jää epäselväksi, minkälaisten lupamääräysten mukaisesti kaivoksen toimintaa kaivospiirin ja koko toimintakokonaisuuden suhteen valvontaviranomainen Tukesin tulee toimintaa valvoa.

Valituksessa katsoimme myös, että Tukes viittaa myös kaivospiirin laajennuspäätöksessä 4.4.2018 kaivoslain 52 §:n 3 momentin perusteella annettuihin ’yleisten ja yksityisten etujen turvaamiseksi annettuihin määräyksiin’ ja lausuu, että ne jäävät voimaan.

Katsoimme tämä luovan oikeusperusteiltaan ristiriitaisen tilanteen, koska kyseisessä 4.4.2018 päätöksessä ei ole annettu mitään uutta ’yleisten ja yksityisten etujen turvaamiseksi tarpeellisia määräyksiä’, vaan on pelkästään sellaisenaan viitattu 24.6.2014 annettuihin määräyksiin ja otettu ne sellaisenaan käyttöön.

Sitten hallintoviranomainen Tukes lausuu päätöksessään, että vuoden 2014 lupapäätös korvataan tällä päätöksellä, mutta 2018 lupapäätös jää voimaan. Siis tuo 2018 päätös, joka on sama vuoden 2014 päätös ja joka myös oli tarkistettava 1.6.2019 mennessä.

Valituksessa totesimme, että tässä nyt antamassaan lupapäätöksessä hallintoviranomainen Tukes ei tosiasiallisesti anna ollenkaan uutta ’yleisten ja yksityisten etujen turvaamiseksi tarpeellisia määräyksiä’, vaikka koko lupamenettely on kaivoslain velvoittamana tehty sitä varten.

Valituksessa lisäksi lausuimme siltä varalta, että hallintoviranomainen Tukes pyrkisi vastineessaan selittämään päätöstään, että on päätöksessään todennut vuoden 2018 lupapäätöksen jääneen voimaan: toistimme, että kyseisen päätöksen ’yleisten ja yksityisten etujen turvaamiseksi tarpeelliset määräykset’ ovat vain toisto vuoden 2014 päätöksestä.

Valituksessa toistimme myös KHO:n päätöksen 6029/2017’ ja katsoimme, että hallintoviranomainen Tukesin vuoden 2014 Kevitsan kaivokselle antamat ’yleisten ja yksityisten etujen turvaamiseksi tarpeelliset määräykset’ ovat kaivoslain vastaiset, koska päätöksessä oli viitattu vain kaivoslain 18 §:ään, määräykset eivät perustuneet selvitykseen tulevasta toiminnannasta eikä kaivoshankkeen ominaispiirteitä haitallisten mineraalien suhteen ei ollut selvitetty. Täten myöskään määritys toiminnanharjoittajalle määrättävästä vakuusvaatimussummasta ei perustunut riittäviin selvityksiin. Samaten katsoimme, että myös vuonna 2018 annetut lupamääräykset ovat olleet edellä kuvatulla lailla kaivoslain velvoitteiden vastaisesti annettuja.

Valituksessa katsoimme, ettei hallintoviranomainen Tukes nyt tosiasiallisesti antanut uusia ’yleisten ja yksityisten etujen turvaamiseksi tarpeellisia määräyksiä’, joten hallintoviranomainen Tukes on tässäkin lupamääräysten tarkistusmenettelyssään toiminut edellä kuvattujen vuoden 2014 ja 2018 menettelyjen tapaan hallintolain ja kaivoslain velvoitteiden vastaisesti.

Valituksessa viittasimme myös hallintoviranomainen Tukesin tiedonantoon vakuuteen liittyen, jossa Tukes toteaa pyytäneen Kaivosyhtiöltä uuden selvityksen kaivosyhtiön esittämän vakuuslaskelman perusteista ja Yhtiön toimittaneen uuden esityksen 8.1.2021 vakuuslaskelmasta ja vakuuden lajista.

Kyseinen uusi vakuuslaskelma perusteluineen puuttui tästä hallintoviranomaisen päätöksestä, joten siihen liittyviä kannanottoja emme tässä valituskirjelmässä pysty esittämään ja varaamme sen vuoksi oikeuden saada käyttöömme nuo toiminnanharjoittajan 8.1.2021 esittämän uuden vakuuslaskelman ja hallintoviranomainen Tukesin siihen perustuen tekemän päätöksen, voidaksemme lausua myös niistä.

Valituksessa lausuimme painokkaasti, että Kevitsan keskeinen ongelma on jälkihoito kaivoksen sulkemisen jälkeen.

Viittasimme, että

YVA-direktiivi sekä vesipuitedirektiivi velvoittavat Suomen toimivaltaisia viranomaisia huolehtimaan, ettei ympäristölaatunormeja ylitetä vesistössä pitkienkään aikojen kuluessa.
Boliden on käyttänyt konsulttien laatimia erilaisia optimoituja menetelmiä ja ”käsitteellistä mallinnusta” saadakseen jälkihoitovaiheessa louhokseen kertyvän pintaveden nikkelipitoisuuden alle nikkelin ympäristölaatunormin kaivannaisjäteasetuksen 190/2013 mukaisesti. Kyseessä on teoreettinen mallinnus, joka ei perustu alueelta mitattuihin haitta-ainepitoisuuksiin. Optimoitu menetelmä tarkoittaa myös rikastushiekka-altaan vesien laskemista pohjaveteen ja sisältää myös selviä riskejä louhokseen kertyvien vesien purkautumisesta muuta kautta.
Boliden yrittää hyvin epävarmaa menettelyä levien kasvattamisesta louhoksessa, jotta nikkeli laskeutuisi levien mukana louhoksen pohjalle. Kaivannaisjätedirektiivi ja pohjaveden suojelu todennäköisesti edellyttäisivät ainakin pahimman laatuisten jätteiden pysyvää stabilointia louhoksen pohjalle.
asiasta on meneillään ympäristölupakäsittely https://ylupa.avi.fi/fi-FI/asia/1714403.
ei voida tietää, mitkä ovat lailliset menettelyt kaivosalueen sulkemiseen ja minkälaisia hallintoviranomainen Tukesin määrittämiä vakuuksia niihin tarvittaisiin. Tukesin tältä kohdin vielä auki oleva päätös voisi tarkoittaa YLS:n vastaisen menettelyyn sitoutumista kaivoksen jälkihoidossa, tai ainakin sitä, etteivät kaivoslain ja ympäristönsuojelulain menettelyt yhdessä aukottomasti turvaa toiminnan jälkihoitovelvoitteita.
on myös ilmeistä, että haitallisten mineraalien selvittämättömyyksien vuoksi molempien menettelyjen vakuusmäärittelyt ovat selvästi alimitoitetut myös esitettyihin jälkihoitotoimenpiteisiin ja niiden ylläpitoon pitkien aikojen kuluessa.
lupapäätöksessä tulisi myös määrittää nykylain mukainen mahdollisuus vakuuksien käyttö ristiin ympäristövakuuksien kanssa, koska ympäristövakuudet ovat ilmeisen vajaat viitaten em. ympäristölupaprosessiin.
Kevitsassa on juuri 1.3. hyväksytty lupa pohjaveden alentamiseen suojapumppauksilla, joka on myös oire merkittävästä ympäristöongelmasta. Valitusaika huhtikuun puolelle 7.4.2021 https://ylupa.avi.fi/fi-FI/asia/1577837 ja vireille Mataraojan pohjoishaaran siirtoluvan uusiminen. Siellä on luonnonsuojelukysymys hiuskoukkusammaleesta. Sivukivialue tulee ojan lähelle, ja sinne on päästöjä. Mahdollisesti tämäkin liittyisi myös sulkemisjärjestelyihin sivukivikasojen muotoilutoimintojen osalta. (tiedoksiantokuulutus https://ylupa.avi.fi/fi-FI/asia/1908836)

Valituksessa edellä kuvattuun viitaten katsoimme, että Kevitsan yksi ’yleisten ja yksityisten etujen turvaamiseksi tarpeelliset määräykset’ asiakokonaisuudesta, eli toiminnan jälkihoitosuunnitelmat ja niiden toteuttamisen turvaamiseksi toiminnanharjoittajalle määrättävät vakuussummat ovat edelleen täysin kesken, joten hallintoviranomainen Tukesin lupapäätös ei tältäkään osin täytä kaivoslain vaatimuksia.

Viittasimme hallintoviranomainen Tukesin vastineenaan Lapin ELY-keskuksen lausuntoon 5.2.2020 lausuntoon, ettei sillä ”ole toimivaltaa luonnonsuojeluun liittyvien määräysten antamiseen ja toteaa ettei tässä päätöksessä perusteta uusia kaivosalueita eikä uusia toimintoja kaivospiirin alueelle. Turvallisuus- ja kemikaaliviraston näkemyksen mukaan luonnonsuojeluun liittyvät kysymykset on huomioitu jo alueita perustettaessa ja ympäristöluvissa.”

Katsoimme hallintoviranomainen Tukesin perustelun harhauttavaksi. Katsomme, että kaivoslain tarkoittaman toiminnan ja luonnonsuojelun suhteesta säädetään myös kaivoslain 3 §:ssä, jonka mukaan kaivoslain mukaista lupa- tai muuta asiaa ratkaistaessa ja muutoin kaivoslain mukaisesti toimittaessa sovelletaan muun muassa luonnonsuojelulakia. Vastaava säännös oli myös vanhan kaivoslain 71.2 §:ssä, jonka mukaan on noudatettava em. pykälässä lueteltuja luonnonsuojelulain säännöksiä.

Luonnonsuojelualueita koskevien säännösten ohella on malminetsinnässä noudatettava sekä suojelualueilla että niiden ulkopuolella myös luonnonsuojelulain muita säännöksiä. Näistä keskeisimmät ovat rauhoitettuja eläinlajeja koskeva 39 §, rauhoitettuja kasveja koskeva 42 §, suojeltuja luontotyyppejä koskeva 29 § ja erityisesti suojeltavien lajien esiintymispaikkoja koskeva 47 § sekä Euroopan unionin erityissäännöksistä seuraava ns. tiukasti suojeltavien lajien lisääntymis- ja levähdyspaikkoja koskeva 49 § 1 momentti.

Viittasimme myös, että Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piiriin esittämiin muistutuksiin ei hallintoviranomainen Tukes lupapäätöksessään anna perusteltuja yksilöityjä vastineita, vaan pelkästään seuraavat toteamukset:

Turvallisuus- ja kemikaaliviraston Kevitsan kaivosta koskevat päätökset lupamääräyksineen on esitetty Tukesin verkkosivuilla.

2.Kevitsan kaivoksella ei ole kaivosturvallisuuslupaa, eikä sitä ole kaivoslainsäädännön perusteella ollut tarpeen hakeakaan. Kaivoslaki 181 §, 3 momentti.

Yleisten ja yksityisten etujen turvaamiseksi tarpeellisten määräysten kuuleminen ja päätöksen antaminen nojautuu voimassa olevaan kaivoslainsäädäntöön ja se on toteutettu myös hallintolain edellyttämällä tavalla.
Kaivosyhtiö on kuulemisasiakirjan liitteessä esittänyt selvityksen yleisten ja yksityisten etujen turvaamiseksi kaivoslain edellyttämällä tavalla.

Kuulutusasiakirjat ovat kaivoslain mukaiset ja sisältävät kaiken sen tiedon, mitä käsiteltävässä kuulutusasiassa edellytetään.
Kuulutuksen osalta ei edellytetä ehdotusta yleisten ja yksityisten etujen turvaamiseksi annetuista määräyksistä vaan niitä koskevat määräykset annetaan vasta asianosaisten ja viranomaisten lausuntojen ja muistutusten jälkeen tehdyssä päätöksessä.

Hankealueen mineralogia on esitetty jo aiemmissa asiakirjoissa. Turvallisuus ja kemikaalivirasto huomauttaa lisäksi, että haitallisten mineraalien esiintymistä ja niiden aiheuttamia toimenpiteitä valvotaan jatkuvasti eri viranomaisten valvontamenettelyissä.

Katsomme hallintoviranomaisen toteamusluonteiset väitteet tosiasioiden vastaisiksi ja ilmeisiin lainsäädännön tulkintavirheisiin perustuvaksi.

Koska hallintoviranomainen Tukes isäksi huomautti, että ”päätöksessä on otettava kantaa lausunnoissa ja muistutuksissa esitettyihin yksilöityihin vaatimuksiin. Kaivoslaki 56 §”, viittasimme valituksessa kaivoslain 56 §:n 1 momenttiin, joka alkaa vaatimuksella, että päätöksessä on selostettava hakemuksen tarkoitus. Sellaista ei hallintoviranomainen antanut lupamääräysehdotusten muodossa.

Katsoimme myös 56.1 §:n velvoitteen tarkoittavan myös, että jos hallintoviranomainen Tukes on pyytänyt toiminnanharjoittajalta vastineen muistutukseen ja lausuntoihin, on hallintoviranomaisen annettava vastinemahdollisuus myös muistutuksen ja lausunnon antajille.

Tällaista vastinemahdollisuutta ei hallintoviranomainen Tukes ole tässä asiassa asianosaisille antanut, joten hallintoviranomainen ei ole toiminut tasavertaisuus- ja puolueettomuusvaatimuksen mukaisesti tässä lupapäätösmenettelyssään ja on siten toiminut lainsäädännön vastaisesti.

Valituksessa katsoimme edellä kuvattuihin perusteluihin viitaten hallintoviranomainen Tukesin tehneen Kevitsan ’yleisten ja yksityisten etujen turvaamiseksi tarpeelliset määräykset’ -tarkistusmenettelyn sekä kuulutusvaiheen että lupapäätöksen antamisen osalta Århusin sopimuksen, YVA-direktiivin, ympäristöperusoikeuden, ennakollisen oikeussuojan turvaamisen, hallintolain ja kaivoslain vastaisesti.

Hallintoviranomainen Tukes ei antanut eriteltyä vastinetta tähän valituksen kohtaan, vaan vain edellä kohdassa 2.2. kuvatun yleislausuman.

Vastaselityksen tiivistelmä

Katsomme vastaselityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa osoitetun, ettei hallintoviranomainen Tukes ole vastineessaan osoittanut valituksen yksityiskohtaisia perusteluja perusteettomiksi tai virheellisiksi, vaan päinvastoin jättämällä tosiasiallisesti vastaamatta niihin osoittaa valituksen perustelut perustelluiksi, joten pidämme valituksen täysimääräisesti voimassa vaatimuksineen.

Lisäksi lausumme, että hallintoviranomainen Tukes ei ole Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 37 §:n velvoitteen mukaisesti pyrkinyt myötävaikuttamaan asian selvittämistä sen oikeudellisen luonteen edellyttämällä tavalla huomioiden tasapuolisesti yleiset ja yksityiset edut, minkä pyydämme hallinto-oikeutta ottamaan ratkaisuharkinnassaan huomioon.

Vaatimukset

Pidämme valituksessa esitetyt vaatimukset täysimääräisesti voimassa.

Tietopyynnöt

Pyydämme toimittamaan meille tähän vastaselitykseen mahdollisesti annettavat lausunnot ja antamaan meille mahdollisuus lausua niihin.

Viitaten kohdan 2.6. mainintaan (alleviivattu kappale) toiminnanharjoittajan Tukesille 8.1.2021 esittämästä vakuuslaskelmasta varaamme myös oikeuden saada tuon laskelman ja Tukesin siihen perustuen tekemän päätöksen, voidaksemme lausua myös niistä.

Rovaniemellä 14.10.2021

Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piiri ry

Sari Hänninen

puheenjohtaja

Mika Flöjt

toiminnanjohtaja

Suomen Luonnonsuojeluliiton Lapin piiri ry:n yhteyshenkilö (prosessiosoite):

Mika Flöjt

toiminnanjohtaja

+358 40 823 2443

Piirin sähköposti: lappi@sll.fi tai lapinpiiri@gmail.com

Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piiri ry