Valitukset testaavat laintulkintaa
Kaivosten valtaukset ja malminetsintä luonnonsuojelu- ja Natura-alueilla ovat työllistäneet piiriä huomattavasti 2010-luvulla. Lapissa vilkastunut malminetsintätoiminta on etenemässä kaivosten suunnittelun ja perustamisen vaiheeseen. Kaivoslain tulkintaa tehdään oikeusteitse ja Lapin piirin tavoitteena on estää malminetsinnän ja kaivosten rakentaminen suojelualueilla. Tehtävässä on myös onnistuttu, koska kaivostoiminnan valvonta on parantunut ja myös malminetsintään tarvitaan Natura-arviointi suojelualueella. Piiri seuraa kaivoshankkeisiin liittyviä kaavoitusprosesseja ja lupaprosesseja aktiivisesti. Voit seurata kannanottojamme ja valituksiamme verkkosivultamme.
Malminetsintätoimintaa Mustiaapa-Kaattasjärven Natura-alueella on seurattu usean vuoden ajan. Mawson ilmoitti 2013 tiedotteessaan sijoittajille, että Ylitornion malminetsintäalueelta on löydetty pintanäytteistä maksimissaan 81.900 ppm pitoisuuksia uraania. Uraanikaivoksen kannattavuuden raja 1.000 ppm. Lapin piiri on erityisen huolissaan siitä, että nykyinen lainsäädäntömme sallii uraanin etsinnän ilman erityisohjeistusta. Muita uraanipitoisia kaivosalueita Lapissa ovat mm. Soklin kaivos, joka on jälleen ajankohtainen. Lapin piiri valitti kesällä 2018 erämaan keskelle ja kansallispuiston tuntumaan sijoittuvan Yaran fosfaattikaivoksen ympäristö- ja vesitalousluvasta Vaasan hallinto-oikeuteen. Myös Posion ja Kuusamon uraanipitoille alueille ollaan suunnittelemassa kaivostoimintaa.
Lokakuussa 2017 laadittiin SLL:n lakimiehen avustamana valitus Hannukaisen kaivospiirin määräämistä koskevasta päätöksestä Pohjois-Suomen hallinto-oikeuteen. Hannukaisen kaivos Kolarin kunnassa on mittaluokaltaan suuri hanke, jonka vaikutusalue ulottuu koko Perämeren alueelle. Vaarassa ovat mm. äärimmäisen uhanalaisen meritaimenen kutu- ja poikasalueet, jotka sijoittuvat kaivosalueen välittömään läheisyyteen. Hanke on myös ristiriidassa kaivosalueen ympäristön porotalouden ja matkailuyrittäjien intressien kanssa. Käsittely oikeudessa on edelleen kesken.
Lapin piirin tavoitteena on, että malminetsintää ja kaivostoimintaa ei sallita suojelualueilla. AA Sakatti Mining Oy:n Viiankiaavan soidensuojelu- ja Natura-aluetta koskeva YVA-hanke käynnistettiin vuonna 2017 ja hankkeen eteneminen sekä tulevien lupahakemusten päätökset ja niiden ratkaisut oikeuskäsittelyssä tulevat olemaan keskiössä ratkaistaessa Naturan pitävyyttä. Lapin piiri on laatinut lausunnon YVA-hankkeesta ja seuraa tiiviisti hankkeen etenemistä.
Kaivoshankkeet varjostavat Lapin luontoa
Dokumentin ohjaus & kuvaus: Teemu Lahtinen / Northlight Pictures
Kolarissa Ylläksen kupeeseen kaavaillun rautakaivoksen avaaminen olisi vakava isku matkailuelinkeinolle, sanoo matkailuyrittäjä Vesa Kaulanen. ”Luontomaiseman suhdanteet eivät muutu koskaan, arvo ainoastaan kasvaa koko ajan.”
”Ulkomaalaiset turistit tulevat paikalle hiljaisuuden ja puhtaan luonnon takia. Jos tuohon muutaman kilometrin päähän tulisi kaivos, niin se olisi koko loru siinä”, Kaulanen sanoo. Hänen mielestään alueen ainutlaatuisia luontoarvoja ei saisi pilata riskialttiilla kaivostoiminnalla.
”Nykyisinä kilpailuaikoina kaivos saatetaan sulkea viiden vuoden päästä – tai saataa se toimia peräti luvatun 15 vuotta. Tai sitten se pannaan välillä kiinni, jos raudan hinta muuttuu. Luontomaiseman suhdanteet eivät muutu koskaan, arvo ainoastaan kasvaa koko ajan”, Kaulanen sanoo.
Porojen laidunmaat uhattuina
Luontomatkailun lisäksi poronhoito on tärkeä elinkeino Lapissa. Savukoskelle suunniteltu Soklin fosforiuraanikaivos sijoittuu Suomen suurimman paliskunnan, Kemin-Sompion porojen laidunalueelle.
”Jos erämaa muutetaan kaivosalueeksi, se tuhoaa laidunkierron ja laidunrauhan. Se olisi loppu alueen poronhoidolle”, sanoo poromies Jani Pulska.
Soklin kaivoshanketta vastustavat sekä poromiehet että luonnonsuojelijat – kaivoksen vastustus yhdistää historiallisia kiistakumppaneita. Arktinen luonto on herkästi haavoittuvainen kaivannaisteollisuuden hankkeille. Soklin malmi on lisäksi erityisen uraanipitoinen, joten sen ympäristöriskit ovat suuret.
Soklin malmia voi arvioiden mukaan hyödyntää kaksi vuosikymmentä. Siinä ajassa se ehtisi pilata poronhoidon ja matkailun edellytyksiä erittäin laajalla alueella.
