Saavutettavuustyökalut

Suomen luonnonsuojeluliitto SLL Pirkanmaan piiri

Pirkanmaa
Navigaatio päälle/pois

Met­säs­tys­kil­pai­lut eivät ole oikea tapa suojella met­sä­ka­na­lin­tu­ja

Harmiton mäyrä pitäisi rauhoittaa. Kuva: Unsplash/Vincent Van Zalinge

Suomen Luonnonsuojeluliiton Pirkanmaan piiri ry ja Sastamalan ympäristöyhdistys ry eivät pidä pienpetojen metsästyskilpailuja kestävänä, eettisenä eikä sopivana tapana suojella metsäkanalintuja tai hävittää haitallisia vieraslajeja. Harmiton mäyrä ja vähälukuinen hilleri tulisi sitä vastoin suojella kokonaan. Pienpetoja suurempi uhka metsäkanalinnuille on elinympäristöjen heikentyminen tehometsätalouden seurauksena. Vaikuttavin tapa vahvistaa kantoja on jättää kanalintujen metsästys väliin.

Metsätalous on vähentänyt metsäkanalinnuille sopivia elinympäristöjä ja poikasille merkittävän ravintokasvin mustikan esiintyminen on kaventunut. Tutkija Markus Melinin tutkimuksessa todetaan, että poikueita löytyy lähinnä metsistä, joissa on tiheikköjä, alikasvosta ja hyvä latvuspeittävyys. Tehokkain tapa suojella metsäkanalintuja on pidättäytyä metsäkanalintujen metsästykseltä, kuten monet vastuulliset metsästysseurat ovat alueellaan vapaaehtoisesti tehneet. Metsästykseltä tulisi pidättäytyä niin kauan, kunnes kannat ovat ehtineet vahvistua.

Pirkanmaalla, useamman kunnan alueella (n. 150 000 ha), kilpailtiin 8.–9. helmikuuta pienpetojen metsästyksessä Häijään pienpetopyynnin joukkuekilpailussa 2020. Kilpailun perusteena oli metsäkanalintujen suojelu. Saalislajit oli pisteytetty: metsästyksen kohdistamiseksi esimerkiksi mäyrästä (3) sai vähemmän pisteitä kuin supikoirasta (20). Pisteytys ei kuitenkaan estänyt metsästäjiä ampumasta  koko kilpailun tuloksena yhteensä 93:a luolistaan herätettyä mäyrää, yli 400 supikoiran ohella. Listalla oli myös esimerkiksi harmaalokki, joka on viimeisimmän uhanalaisarvion mukaan vaarantunut laji.

Pienpetojen pääasiallista ravintoa ovat myyrät ja linnuista etupäässä varpuslinnut. Esimerkiksi mäyrä käyttää paljon kasviravintoa, sammakkoeläimiä, hyönteisiä ja nilviäisiä. Kaikkien pienpetolajien tappaminen vähentää pienpetolajien välistä kilpailua, mikä pikemminkin hyödyttää nopeasti lisääntyviä lajeja, kuten supikoiraa.

Kotimaiset pienpedot, kuten harmiton mäyrä ja vähälukuinen hilleri tulisi sen sijaan suojella kaikelta metsästykseltä. Mäyrä on hidas lisääntyjä ja kanalintujen kannalta harmiton. Yli 90 mäyrän herättäminen ja tappaminen kesken talviunien on täysin kestämätöntä ja epäeettistä, etenkään, jos saalista ei hyödynnetä mitenkään.

Metsästyslain 20 §:ssa velvoitetaan metsästyksen kestävään harjoittamiseen niin, ettei eläimille tuoteta tarpeetonta kärsimystä: ”Metsästystä on harjoitettava kestävän käytön periaatteiden mukaisesti ja siten, että riistaeläinkannat eivät vaarannu, luontoa ei tarpeettomasti vahingoiteta, riistakantaa ei vaaranneta eikä eläimille tuoteta tarpeetonta kärsimystä.”

Emme vastusta haitallisten vieraslajien, kuten supikoiran tai minkin metsästystä, mutta metsästyskilpailut ovat tähän väärä tapa. Satojen metsästäjien monta päivää kestävä metsästysmaratoni on luonnolle ja luonnon eläimille aiheutuvan häiriön ja kärsimyksen kannalta kohtuutonta ja kotimaisten pienpetojen kannalta kestämätöntä.

 

Suomen luonnonsuojeluliiton Pirkanmaan piiri ry
Sastamalan ympäristöyhdistys ry

Päivitys 20.2.2020: Tekstiä tarkennettu kilpailualueen osalta.